Kitarat: kitarakamat ›

Tätä mä kans vähän kummaksuin aloituspostissa : "huippu-/best in breed/state-of-art/etc. vehkeiden kanssa nysvääminen?"
 
Mielestäni Muusikoiden.net on kaukana tuosta touhusta. Suurin osa postauksista liittyy ekaan vahvariin tai kitaraan, tarkoituksena "Elikkäs HeviKePpiä hakusessa 200€", tai "Bad Monkey sitä, Bad Monkey tätä", "Microcube ja Pacifica". Siis kiinampaskaa. Kyllä niitä parempiakin kamoja porukalla on, mutta kovinkaan monia ei kiinnosta niistä täällä julistella.

Mun kamat maksaa soiton määrään ja laatuun nähden ihan liikaa. Mutta jos laitteet valittaisiin noitten määreitten perusteella, niin mulla pitäis olla Dimavery ja Marshall MS2.
 
Munsta on kivempaa soittaa kelpo kitaraa kelpo soundilla kuin huonoa kitaraa huonolla soundilla. Vaikkei mun laitteet mitään überkalliita olekaan.

juikkipuikki: Juu justiinsa tollaset foorumithreadit on kivoja luettavia ja katseltavia. Siellä porukka osaa olla oikeesti ilosia muiden kamahankinnoista ja kyselee, kuinka laitokset pelittää. Toista se on täällä mnetissä, kun ostat jotain, niin sieltä tulee tyyliin "mitä sä tolla teet, sullahan on jo.." tai haukutaan lyttyyn. Semmosta jenkkilänmeininkiä kaivattaisiin :)
 
Tää ilmiö ei päde vain täällä Mnetissä, vaan kyse on suomalaisen ja jenkkiläisen kulttuurin eroista kokonaisuudessaan. Suomalaiseen kulttuuriin on aina kuulunut kateus, kyynisyys, negatiivisuus, sulkeutuneisuus, vähättely ja dissaaminen. Suomalaisessa kulttuurissa KAIKKI on lähtökohtaisesti paskaa, kunnes toisin todistetaan. Jenkkiläisessä kulttuurissa asiat ovat ikäänkuin päinvastoin.

Butterscotch: Kyllä niitä parempiakin kamoja porukalla on, mutta kovinkaan monia ei kiinnosta niistä täällä julistella.
 
Johtuisko se juur siitä, että suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan TODELLA naapurikateellista sakkia. Siihen kun valjastaa vielä heikon itsetunnon, viinan ja jääkiekon MM95:n niin soppahan on valmis. Emmä ole koskaan travellauksillani törmännyt vastaavaan muissa kansallisuuksissa tai kulttuureissa.

Ekaa Klon-threadia odotellessa.. ;o) Ai mikä häh??

Itse olen metsästänyt tiettyä soundia ja nyt sen olen saanut. Olen maksanut itseni kipeäksi roinasta ja nyt GAS on poissa. Olen iloinen kun hommasin muutaman vuoden aikana kaiken. Hyvillä itselleen sopivilla soundeilla on kiva mutustella ja nostaa samalla pikkuisen omaa soitto-motivaatiotakin. Harrastuspohjalta vetelen ja samalla eteenpäin tähdäten. Eikös ammattilaisetkin ole ainakin alussa pitänyt soittoaan harrastuksenaan ja moni pitää edelleen vaikka siitä leipänsä saa?? Omassa tapauksessani tarkoituksena olisi soittaa Livenä jossain vaiheessa ja projektia onkin jo kiikarissa. Nyt on aikaa ajella sillä moottoripyörällä, kun ei tarvii hyviin soittokamoihin satsata. Pyörä on muutes 90 luvulta ja fiilis on sama, kuten 2000 luvun kyydissä. Omalta osaltani ei ole tarkoitus lesoilla tavaroilla, koska jokainen hommaa mitä itse haluaa.
Halvemmilla tavaroilla soittaa ihan varmasti, mutta omassa tapauksessa niillä ei saa sitä tiettyä soundia aikaiseksi joka omaa korvaa miellyttää. Thats why. Ketjun aloittajalla on ihan hyvä pointti ja et ole ainoa joka ihmettelee asioita, mutta näin tämä vaan menee.
 
M

McNulty: suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan TODELLA naapurikateellista sakkia. Siihen kun valjastaa vielä heikon itsetunnon,
 
Johtuisko just tosta et "mulle kans se jenkki-Fenderi..ku kert muillakin on.." -meiningi mitä ketjun aloittaja tossa pohtii !?

McNulty: Johtuisko se juur siitä, että suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan TODELLA naapurikateellista sakkia. Siihen kun valjastaa vielä heikon itsetunnon, viinan ja jääkiekon MM95:n niin soppahan on valmis. Emmä ole koskaan travellauksillani törmännyt vastaavaan muissa kansallisuuksissa tai kulttuureissa.
 
Näin taitaapi olla :) Helpommalla pääsee kun pitää omana tietonaan. Enkä nyt tarkoita että itsellä olis niin viileet kamat että tämä koskisi minua. Ja niinkun jussimus tuossa totesi niin siitä lähdetään että asiat on perseestä ennen kun toisin todistetaan. Tosin joskus foorumin Gurun siunaus voi riittää tähän.

E. tiivistelmä:
 
Miten monin tavoin voimmekaan olla kateellisia toinen toisillemme!

Viskataan nyt omakin mielipide tänne, vaikka toistaiseksi käytössä onkin suht vaatimaton kama arsenaali...
 
Itselle uusien kitaroiden ja laitteiden hankinta menee aina sillä periaatteella että haen tiettyä soundia joka miellyttää itseäni, tai vaihtoehtoisesti kitaraa josta tulee heti se fiilis että pitää ottaa käteen ja jatkaa soittamista koska se vaan on niin perkuleen makea keppi. Hinta ei tuossa ole lainkaan oleellinen, vaan se fiilis mikä just sen kitaran kanssa tulee. Toki on tässä vuosien varrella ollut kasvavana trendinä itsellänikin se että päivitellään kamoja aina astetta parempaan/kalliimpaan suuntaan, silti aina perimmäisenä tarkoituksena on saada soitin josta saa niitä kiksejä siihen soittamiseen.

Jii-Gee: Johtuisko just tosta et "mulle kans se jenkki-Fenderi..ku kert muillakin on.." -meiningi mitä ketjun aloittaja tossa pohtii !?
 
Voi olla sekin. Mut miusta jengin pitäiskin enempi havahtua "omaan todellisuuteen" ja mennä omien soundi-ihanteiden yms. mukaan, eikä sen pohjalta mitä m.netissä tai jossain muualla joku vapaa individuaali (joskus jopa vapaa radikaali) onpi rustannut.
 
Esim. mie ajattelin laittaa Affinity Telen tallamikiksi humbuckerin puolituksella... vaikka jäsen XYZ siitä ei diggailisikaan täällä. Yksinkertaisesti mie tarvitsen sellaista kitaraa ja soundia Foo-päissäni säveltämään matskuun jota ajattelin jossain vaiheessa demottaa (vaikkakin pöytälaatikkoon).
 
Soittimet ovat työkaluja, harrastajalle itsensä esittämisessä/toteuttamisessa ja ammattilaiselle vielä nuiden lisäksi ansaitsemistarkoituksessa. Onkohan raksafoorumeilla nillitystä siitä kuinka "naapurin Jokke osti miljoonan DeWaltin ja mulla on vaan Boschin vihriä"??? Toiselle nikkarille riittää kirver, toiset tarvitsevat pakettiautollisen erilaista työkalua, vipua ja vipstaakia. Mun mielestä sama meininki toimii myös musapiireissä... siinä missä toiselle riittää Marshall Bluesbreaker ja Fenkun Strato, toinen voikin kaivata 8 kielisen, 30-nauhaisen, seitsemällä mikillä ja 18-asentoisella kytkimellä varustetun taistelumiekan. Kaman määrähän ei missään tapauksessa ole kelvollinen mittari mittaamaan musiikillisesti yhtään mitään. Ei edes kierointa filosofiaa sovitellen.
 
Eiköhän ne kamat ole kuitenkin soittajan henkilökohtainen "mittari", eli kuka mistäkin saa kiksejä, ideoita, ajatuksia, fiiliksiä, viboja ja milloin mitäkin. Esim. Wallin Pete soitti käytännössä koko pienen uransa yhdellä kitaralla (njoo, oli sillä se Hamer yhdellä videolla, turha nipottaa). Se saattoi olla jopa se koko touhun ideakin... hän sai kiksit siitä tai sitten jostain ihan muualta. Se skeba kourassa oli vain jonkin kauniimman ja suuremman välikappale. Mulla pitää olla työkalurasiassa vasaran ja sahan lisäksi myös ruuvivääntimiä, hylsysarjoja, mittarullaa ja ties vaikka mitä. Silloin tulee turvallisempi fiilis, että on tilanteesta riippumatta aina joku tekoväline johon luottaa ja "turvautua". Yleiskriminaali, jolta löytyy tiirikkasarja jokaiseen lukkoon :)

Niin. Voihan asian niinkin kääntää, että hyvä kitaristi kuulostaa hyvältä paskoilla kamoilla. Päinvastoin harvemmin. Paska kitarista on paska, oli sitten Steve Vain kamat käytössä tai kenen muunkaan.
 
EDIT: http://www.youtube.com/watch?v=D9v5e1TTwts
 
This is Joe Satriani!!! my idol and i got to video him playing my favorite song. HES EVEN USING MY GUITAR AND AMP. the bad part was that i lost my whammy. he is using a knock off pig nose guitar with a peavey backstage 30 with a digitech rp 200 he is a really nice guy and no he cant come to your house i havnt seen him in months!!!!

Noi mojojutut on tietysti ihan oma lukunsa.
 
Hyviä työkaluja on hyvinkin halvassa hintaluokassa, eikä ainakaan sen pitäisi olla kenellekään enää tänä päivänä syynä ostaa "vain aitoa jenkkiä/käsintehtyä customia" tms. Mutta kyllä minä myönnän ainakin omalta osaltani, että omaan soittofiilikseen, -innokkuuteen, -varmuuteen, jne vaikuttaa hyvinkin paljon se, että tuntee soittavansa "riittävän hyvillä" vehkeillä. Vaikea kuvitella, että jostain halpiksista tulisi samanlaista positiivista fiilistä - "jee, vähänkö mageeta soitella Harrikalla Bugeraan!"
 
Mutta kuten johonkin toiseen ketjuun jo aiemmin totesinkin, minun kohdallani päätyminen "merkkituotteisiin" on ollut enemmänkin käytännön pakko. Kun ei ole perhe-&työsyistä johtuen hirveästi aikaa hengailla musakaupoissa testittämässä kaiken maailman laitteita ja etsimässä niitä omiin tarpeisiin optimaalisia kamoja, merkkikamoista yleensä tietää jo etukäteen, mitä on saamassa. Kaikki tietävät, millainen kitara (noin pääpiirteissään) on Fenderin Strato tai Gibson LP tai millainen vahvari on JCM 800 2203. Sen verran vaan testaa, ettei täysi susikappale ole sattunut käteen, ja homma rokkaa.
Varmaan halvemmista ja tuntemattomammista merkeistä/malleista voisi löytyä teknisesti paljon parempia ja omiin tarpeisiin sopivampiakin kapistuksia. Mutta se vaatisi laajaa tutkimista ja perusteellista testausta, mihin ei oma aika & motivaatio oikein riitä. Mieluummin lyö rahat tiskiin ja ottaa sen "tutun ja turvallisen".

LesPaul70: Mieluummin lyö rahat tiskiin ja ottaa sen "tutun ja turvallisen".
 
Onx se niinku noin simppeliä. Eihän se tuttu ja turvallinen ole mitenkään välttämättä "tuttua ja turvallista". Kallis työväline ei ole hintansa väärti ennenkuin sen on on todistettu oevan sellainen. Valehtelematta suurin osa soittajista voi mennä musaliikkeeseen sokkotestiin soittimien suhteen ja yllättyä valintatuloksista tänäpäivänä. Mutta kuten eräs tuttu soittimien myyjä totesi, myydään harrastajille sitä kallista merkkiä ja ammattilaisille sitä mitä he katsovat tarvitsevansa hintaan ja merkkiin katsomatta. Ja kaikki pysyvät tyytyväisinä.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin aikalailla "köyhänmiehen" harrastusta tämä soittovehkeiden haaliminen kuitenkin on. Ehkä juuri siksi meikäläinenkin sitä harrastaa :)

Taksikyytikin maksaa saman Toyotalla kuin Mersulla..
 
Hehhee, joku vuosi sitten ihmettelin Riikassa kun paluukyyti kentälle maksoi aika erilailla kuin punainen rellukyyti hotellille. Kuskilla oli pätevä vastaus:
This is Mercedes!

lumikitara: Taksikyytikin maksaa saman Toyotalla kuin Mersulla..
 
Näinhän se on. Mutta myöskin tosiasia on se, että oli kamat kuinka hyvät vain, niin paska biisi on paska. Huonoillakin kamoilla hyvä biisi on hyvä.
 
Eikös Nirvanan Nevermindin kitarat ollut nauhoitettua Radioshackista (paikallinen Robin Hood) ostettujen kajareiden läpi?

Minusta aloittajan esittämään aiheeseen ei voi antaa yhtä vastausta. Totta ilman muuta on, että soittaa voi vaikka minkälaisilla kamoilla ja aivan varmasti budjettiluokan vehkeillä (500-1000 e kitara/vahvistin) soittaa yhtä hyvin tai huonosti kuin niillä high end kamoillakin. Mutta millä sitten itse kukin soittaa on jokaisen oma asia. Onko se keneltäkään pois jos jollain on ne maailman kalleimmat kamat? Oikeasti, mitä väliä sillä on? Tottakai se voi herättää joissain kateutta, ketutusta mitä lie. Varmaan vielä enemmän jos ne kamat hankitaan esim "isin rahoilla". Mutta silti, mitä sitten. Näkisin että ihmisen perusluonto määrää sen, että jos on mahdollista saada ihan missä tahansa asiassa "vielä parempaa" niin sitä tavoitellaan. Niin se vaan menee. Veikkaanpa että täällä ei ole ketään, aloittaja mukaan lukien, jolle ei kelpaisi esim Ruokankaan Juhan huikealla ammattitaidolla parhaista materiaaleista kasattu keihäs. Realismia kehiin (= ettei se ole esim lapsilta heidän hyvinvoinnistaan pois) ja siitä sitten hakemaan omaan tarpeeseen sopivin ratkaisu. Mutta ei voi kieltää etteikö kamarunkkaus kivaa olisi ja osin tämän homman suola. Ihminen on utelias ;)

"What's the difference between men and boys? The price of toys."
 
Kyllähän kamarunkkaus ja -homostelu kuuluu kaikkiin miehisiin harrastuksii. Ei siinä mitään pahaa ole. Voihan rahat pistää huonompaankin tarkoitukseen. Musiikkikin on parhaimmillaan välineurheilua. Ei se kamahomostelu vie pohjaa jalolta harrastamiselta. Toisille harrastaminen pohjautuu enemmän soittamiseen ja toisilla kaman haalimiseen, sitten on tietysti kaikkea tuolta väliltä.
 
Jotkut muuten maksaa plektroistakin 35€ kappaleelta. http://shop.bluechippick.net/ ja ammattilaisethan noillakin soittelee.
 
Eihän ne soittokamat kenestäkään parempaa soittajaa tee, mutta kyllähän hyvistä soittokamoista tulle hyvä fiilis. Ja niin kuin moni on täällä jo kirjoittanut, että hinta ei ole ratkaiseva tai merkki. Toisille taas on, se suotakoon heille.
 
Itseironia on hyvä säilyttää tässä miehisessä maailmassa. Selkeästi jotkut kokivat "kamahomostelu"-sanan loukkaavaksi. Mistäköhän se mahtaa johtua? Huonosta itsetunnosta? Kyllä mä saan kiksejä kauniista soittimista ja vielä enemmän, jos soittimet ovat vielä hyviä, vaikka ammattilainen olenkin. Kamahomosteluahan se on parhaimmillaan, mutta kamahomostelu on kivaa.