Kitarat: kitarakamat ›

fox: Kirjoituksestasi paistaa, että tuossakin olen väärässä. ???
 
Lähtökohtaisesti kenenkään ei tarvitse olla oikeassa tai väärässä. Tarkoitus on ainoastaan herättää keskustelua, hieman provosoivasta lähtökohdasta huolimatta hyvässä hengessä. ;->
 
Wradlin: No mut hei, yhden kirjaimen päässä jumalasta on sekin jo jotain?
 
Totta, en oo edes ajatellut tuota...en tiedä miten oonkin joskus päätynyt ottamaan jonkun 90-luvun oppilaitostunnuksen nimimerkikseni.

Hyvä kirjoitus!
 
Kyllähän se on aistittavissa joskus, että musiikin soittotaidon mittana pidetään kamojen rahallista arvoa. Tämän muistaa etenkin hyvin niistä nuoruuden ajoista.
 
Toisaalta, aina kamarunkkauksessa ei ole kyse mistään elitismistä. Mitä tulee soundiin, itse olen siinä perfektionisti enkä viitti soittaa ellen ole soundiini riittävän tyytyväinen. Tämän vuoksi olen joutunut käymään läpi satoja speduja etsiessä sitä haluttua soundia. Mutta joskus halvoistakin löytyy niitä hyviä, pari behkun spedua omassakin laudassa löytyy. Nykyään on sitten helpompaa kun on itsellä taidot rakentaa pedaaleja ja modata niitä omien tarpeiden mukaisiksi.
 
Kyllähän sitä on usein pohtinut, onko se kaikki säätäminen sen arvoista. Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu että on, parempi on saada soittaa minuutti kunnon soundeilla kuin tunteja huonolla. Kaikki tai ei mitään.

Välineitten kanssa on kiva värkätä, on kyse melkein mistä vaan harrastamisesta.
 
Minä pidän säätämisestä, kokeilemisesta, erilaisuuksien analysoinnista ja etenkin siitä riemusta, mitä onnistunut säätö saa aikaan.
 
Soitinpuolellakin olen onnistunut suuntaamaan mielenkiintoni siten, että tosi isoja rahoja ei ole kertaakaan tarvinnut tiskiin latoa, mutta silti aivan kelpo vermeitä on päässyt kertymään ja aivan varmasti soittokamat ovat jokaisen soittimen kohdalla vähintään taitojen tasolla, joittenkin kohdalla minua jopa hieman nolottaa tarttua soittimeen, jolla voisi tehdä niin paljon enemmän kuin mihin itse pystyn.
 
Silti säätäminen ja etenkin itse tekeminen on mukavaa.

Midrange: Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu että on, parempi on saada soittaa minuutti kunnon soundeilla, kun on ensin säätänyt tunteja.
 
Huonoilla kamoilla tulee itseasiassa pyöriteltyä nappuloita enemmän kuin hyvillä.
Aikoinaan multipaavon kanssa soittaessa meni suurin osa ajasta vehkeiden räpläämiseen ja hyvän soundin hakemiseen(, jota ei lopulta kuitenkaan löytynyt).
Nyt olen parhaillaan pystynyt soittamaan tunteja koskematta kertaakaan vahvistimeen tai pedaaleihin.

Ei tää nyt varsinaisesti vastaa topicin syvimpään kysymykseen, mutta huomasinpa itse tuossa ostaneeni jenkki mustangin joka osottautui omaan käteen huonommaksi kuin puolet halvempi ja 20 vuotta nuorempi japsi reissue. Pointtina lähinnä se että aina se hinta ei kerro kaikkea vaikka yleensä jonkin verran kertookin.

MikaHekkanen: Välineitten kanssa on kiva värkätä, on kyse melkein mistä vaan harrastamisesta..
 
Totta kai. Mutta jos lähtökohtana on "kamahomostelua TAI..." ollaan jo peruslähtökohdiltaan aikalailla "ohi maalin".. Semminkin, jos/kun kyseessä on tuhansia keikkoja ym. tehnyt ammattilainen. Sekä vaatimattoman soittourani, että myös sen "oikean ammatin" tiimoilta on ainakin itselle tullut sen kaltainen kokemus, että määränpäähän ja tavoitteeseen on pyrittävä "mahdollisuuksien ja resurssien" mukaan parhailla mahdollisilla työkaluilla. Menepä sanomaan jollekin vuosia asennustöitä tehneelle ammattilaiselle, että "työkalupakkis sisältö on tyystin kamahomostelua vaan..".. =)

Puolustus: myös monet ammattilaiset ovat kamarunkkareita!
 
Itse olen kamarunkkari, mutta oon kasvanut siihen pikkuhiljaa sitä mukaa kun keikat ja musatouhut on lisääntyneet. Jotenkin sitä pyrkii tekemään hommansa mahdollisimman hyvin ja tarjoamaan myös yleisölle niin hyvää soittoa ja soundia kuin on mahdollista.
 
Soittokamat inspiroivat omalla kohdallani erittäin paljon ja soitan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin.

fox: No, niin kauan ku ne kamat on "omilla rahoilla" hommattu, niin mun näkökanta on se, ettei siinä ole paljon saumaa parkua sen paremmin soittimien hinnasta ku laadustakaan.
Suomalainen vitun kauhia kateus ja muu tauti toki saattaa siin hyökkäillä esiin, vai mites on laitas jumara??
Perkele, sitä saa tyystin soittotaidotonkin sälli ostaa minun puolesta vaikka neljän donitsin customshop-skeban jos hänestä tuntuu, että sellasta on vailla, eikä siihen ole kenelläkään pellellä sanan sijaa, tykkään mä. Ihmetyttää välillä tää parkuminen ja nillitys. Jumalaut, jos ei oo kunnon kamoihin varaa, niin ei se siitä parane jos täällä omaa huonouttaan itkee..jos ei oo rahaa, niin ei ole rahaa. Jos taas toisilla on niihin "saatanan kalliisiin kitaroihin" ja vahvistimiin, niin eipä sillä kitisemisellä sellasia itelleen saa, vaikka kuinka koittais sitä säälipalasta täällä yrittää herutella. Ja tasan tosi on se, että jokainen saa vapaassa maailmassa ne omat rahansa pistää juur siihen, mihin haluaa, ei siihen tarvitse "siunausta ja hyväksyntää" keneltäkään.
Nojoo. (sanoo myös JUMARA)
Itse olen korjannut ja laittanut monen tuhannen soittimia sellasille ihmisille, jotka varsinaisesti ei soita (tai osaa) mutta se ei ole minun asia vähimmässäkään määrin, eikä se oikeuta meikäläistä sen kummemmin "nimmaria pyytelemään" kyseisiltä kamojen omistajilta.
Naurettavaa tuollanen "vitun kateus ja päteminen".. Seittan, jos "kippeetä tekee", niin kannattaa hommata kunnon kamat.. ASika ajoin tosiaan näilläkin sivustoilla moista on havaiitavissa, ja, kuten JUMARA asian ilmaisi, kännissähän nää tunteet tuppaa purkautuimaan.
 
kyllä ne kamat kannattaa hankkia, oli rahaa tai ei, vain korvien ja sormien kerrottua että nyt on soitin jolla saan ilmaistua itseäni, ihan sama minkä värinen, tai mitä lukee lavassa.
 
'kaikki muu on oikeasti homoilua.

jumara: Ihmetyttääkö ketään muuta tällä palstalla jatkuvasti päätään nostava "huippu-/best in breed/state-of-art/etc." vehkeiden kanssa nysvääminen?
 
Ei mua sinällään ihmetytä että monet tykkää hankkia kalliita kamoja, kai niistä ainakin jonkun osan on oltava ihan hintansa väärtejä myös. Jos joku miettii esim. kitaralta joitain tiettyjä ominaisuuksia mitä siinä pitää olla niin jotkut ominaisuudet on jo lähtökohtaisesti kalliimpia toteuttaa, ja sitten kun on tarpeeksi paljon tiettyjä (erityis)ominaisuuksia niin ei enää edullisista peruskamoista semmoista yhdistelmää löydykään vaan pitää katella kalliimpia tai mahdollisesti tilata customina. Se on munsta ihan ymmärrettävää jos tietää tarkkaan mitä haluaa/tarvitsee.
 
Sitä mää taas en ymmärrä että joillekin, sanon suoraan urpoille, pelkkä rahallinen arvo on jotenkin itseisarvo. Joskus määritetään suoraan joku budjetti jonka alle ei voi ostaa koska ei vaan voi olla hyvä. Eikä viittitä edes kokeilla kun pitäähän kalliimman olla automaattisesti parempi. Ja sitten ostetaan saatanan rumia ritsoja vaan sen takia että ne on ylihintaisia ja "erikoisia"/harvinaisia.
 
Oman ymmärrykseni puute tässä asiassa saattaa johtua siitä että itse mieluummin säädän itseni kamoille sopivaksi kuin kamat itselleni sopivaksi. En ole kovin tarkka juuri mistään ominaisuuksista esim. kitaroissa, enkä erityisen mukavuudenhaluinen. Lisäksi olen köyhä.

Eikö kukaan uskalla myöntää kuinka iso soundia muodostuu ihan pelkästään siitä mojosta joka se kyseinen kitara lähettää? Itsellä ainakin se merkkaa aika paljon se fiilis jonka kyseisestä kitarasta saa. Ja ei se ei kato hintalappua, mutta aika usein paremmin käteen sopivat parhaimmalta kuulostavat kitarat vaan on parempia soittaa. Miksi ei olisi? Silloinhan kyseessä olisi jo suuremmanluokan kusetus...
 
Ja ihan yleisenä huomiona että jengi joka täällä aktiivisesti pyörii niin väittäisin olevan paljon normisoittajaa kama addiktoituneempia. Siinä en näe järjenhiventä kuinka opintolainalla pitää ostaa kalliita kitaroita, mutta toisaalta taas asuntovelallisena mikä minä olen sanomaan? Kuitenkin ite, niinkuin varmaan monet muutkin kamarunkkarit ovat keränneet kamaluettelonsa vuosien saatossa. Jos alat miettimään rahallista panostusta esim kuukaudessa harrastukseesi niin varmasti jäädään paljon alle esim jonku jääkiekon..

Andy J.: Mun kamahomoudella on tätä aiemminkin mietittyäni monta eri mulle merkityksellistä syytä... Meikäläiselle kamojen kanssa touhuaminen on selkeästi tavallaan oma harrastuksensa harrastuksen sisällä: mulla on muidenkin harrastuksieni parissa ollut taipumusta hurahtaa kamahomoiluun.
 
...on siinä vielä sekin, että on vaan todella hienoa, kun kamat on just eikä melkein sitä, mitä itse haluaa!
 
Tällä linjalla olen itekkin, eli kamahomostelu liittyy tällä hetkellä kitarakamoihin, koska muusiikki noin niinkun yleisesti on erittäin suuressa roolissa mun jokapäiväisessä toiminnassa. Välillä oli hetki (=10 vuotta köyhää opiskelijaelämää), jolloin soittohommat olivat täysin jäässä ja silloin keräilyvietti kohdistui kännyköihin ja mobiilielektroniikkaan. Onneksi koin "valaistumisen" Kaisaniemen F-musiikin kitaraosastolla synkkänä marraskuisena iltana vuonna 2005 :-) Sen jälkeen ei oo kännykkä vaihtunu kuin työnantajan toimesta, kitarakamat sen sijaan kylläkin.
 
Osalla ihmisistä on selvästi eräänlainen "keräilygeeni" vastaavaan ajava tausta, joka tuo kamahomostelun mukaan pääasialliseen harrastukseen. Joillakin se kohde vaihtuu tiheämpään kuin toisilla, silti yhteistä on hankittavien laitteiden ylivertaisuus ja näennäinen parhaus jollain mittarilla mitattuna.

Täysheterona täytyy sanoa että kamahomostelua en harrasta, mutta kamarunkkausta pahemman kerran.
Niinkuin Juicy sanoi, tällä soittotaidolla ei ole varaa antaa tasoitusta kamoissa.

Kyllä se vaan on niin, että on rahojen laittaminen kitarakamoihin on niitä harmittomimpia käyttökohteita rahalle, on sitten ammattilainen tai äidin helmoissa pyörivä teinitiluttaja.
 
Harrastus. Joillekin se on kodin sisustamista, matkustelua, kotiteatteria, tietokoneita, autoja, vinyylilevyjä, vaatteita, kenkiä, keilapalloja, rannekelloja, Aasialaisia papukaijoja.
Listaan voisi lisätä aivan mitä vaan. Mitään näistä ihminen ei tarvitse.
 
Miksi ylipäänsä käyttää rahaa mihinkään, kun ihminen pärjää perus ruoalla ja parilla litralla vettä päivässä. Töistä kotiin tultua istutaan vaan kaikki himassa, hiljaa, pimeässä, ja odotetaan seuraavaa työpäivää.

Juicy: Näillä soittotaidoilla ei ole yhtään varaa antaa kamoissa tasoitusta.
 
Tämä.
 
Itse pidän siitä et pääsee hiplaamaan uusia, jänniä ja toisinaan myös kalliita kamoja. Ja sit tämä "onneton pääsee perille Ladallakin, mutta Mersussa on kivempi itkeä" -vertaus.
 
Ehkä tässä on vähän samaa kuin siinä että ostaa "tavoitevaatteen", eli sellaisen johon ei ihan vielä mahdu mutta kun pari kiloa.. Innostaa kehittämään soittotaitoa? Mietteitä?

Eräs basistiherra totesi että jos on varaa ostaa uusi auto. (Niinkuin keskiluokalla Suomessa on) Pitää olla varaa pistää esim 5000e kamoihinsa, jos niitä oikeasti työssään tarttee. Jos harrastaa niin miksei harrastaisi hyvillä kamoilla, se tekee hommasta helpompaa ja mukavampaa. Mielummin harrastan hiihtämistä kunnon suksilla kuin armeijan puusivakoilla.
Mun kitaranelikosta löytyy 1600e skeba ja 100e skeba.
Aika paljon enemmän tuo 100e peli käy keikoilla. Ei kukaan huomaa eroa sieltä lattialta, eikä lavalta. Ja ite tykkäilen.
Onhan tuo jatkuva ees-taas vekslaaminen vähän kamahomostelua, mutta olkoot
vittuako se mulle kuuluu.

Minusta aloitus oli kirjoitettu ihan hyvässä hengessä ja sisälsi asiaa.
 
Itse olen kamahomostelija, mutten kamaelitisti eli kamat eivät ole mitään hi endiä. Kuten moni muukin on jo todennut, kamojen kierrättäminen, nyplääminen ja hiplaaminen, niistä haaveilu ja testailu ja modifiointi ja ties mikä... Se on kaikki osa harrastusta. Iso ja rakas osa sitä.
En tarvi kaikkia kitaroitani mutta pidän niistä esineinä.
 
En jaksa tuntea kamahomostelusta syyllisyyttäkään. Olen jo myöntänyt että musiikillisesti odotettavissa olevat saavutukset ovat aika vaatimattomia. Mutta onhan noita kitaroita kiva hiplata.

kaverin kanssa puhuin harrastamisesta yleensä, ihmettelin että siihen sisältyy hirveästi säätämistä(metsästys, moottoripyöräily yms). kaveri sanoi, ettei se olisi harrastus jos siinä ei olisi vaivaa ja säätämistä.
 
ketjun aloittajalle kitara ja vahvistin on työkalu, se toimii ja se on hyvä, jcm800 ja säröpedaali ja hyvä kohtuu kitara on kaikki mitä työkalusta ikinä kaipaa.
 
mutta toisille säätäminen on osa harrastusta, he eivät ole löytäneet sitä heidän jcm800:sta. (monilla itse asiassa ongelma on juuri se, ettei heillä ole jcm800:sta :)
 
sama on havaittavissa moottoripyöräilyssä, toiset vaihtavat pyörää joka kesä ja päivittävät tehoputkia ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tiedän yhden jampan joka osti 89 vuonna motoguzzin ja ajaa sillä edelleen. ja kaikessa mahdollisessa hän on tosi motoristi siinä kuin se joka on saman aikana käynyt läpi kymmeniä pyöriä. ei se tee hänestä huonompaa motoristia. vain erilaisen lähestymistavan harrastaa.
 
kaikki tavallaan. tärkeintä on harrastaa ja pitää mieli virkeänä.
 
ammattilaiselle jonka päivät täyttää keikkailu ja levynteko ei ole enää niin aikaa säätää, mutta harrastajalla ei muuta olekkaan kuin aikaa haaveilla ja säätää.
 
tietysti osa säädöstä on vähän mainosten uhrina olemista.
 
NT

Muutamankin kerran oon törmännyt katkeransävyisiin kommentteihin, että harrastelijoilla on parhaat kamat ja ammattilaisilla sen verran hyvät että pärjäilee. Täällä mnetissä pyörii varmaan useampiakin työssäkäyviä musiikin harrastajia, jotka tienaavat suht. mukavasti ja joilla on varaa síjoittaa rahaa harrastukseensa. Ja mikäs siinä, jos omalla työllä hankituilla (tai perityillä tai vanhemmilta saaduilla) rahoilla ostaa hienoja vehkeitä. Ei kai se ole ammattisoittajalta pois.
Useimmat pärjäilisivät varmaan mainiosti ihan keskihintaisilla peruskamoilla. Mutta harrastus on harrastus. Siihen satsataan hartaudella enemmän kuin olisi järkisyin perusteltua. Se vie rahat, vapaa-ajan ja energian. Mutta se antaa myös paljon. Tietysti on eri asia, jos lapset näkee nälkää kun isi ostelee skittoja...

jumara: Jaahas veljet, parin päänsisäislonkeron rohkaisemana aion nyt avautua / harrastaa hieman tutkivaa journalismia aiheesta, joka vaivaa minua.
OBS! Älkööt pliis kukaan ottako seuraavasta nokkiinsa tai henkilökohtaisesti.
 
Ihmetyttääkö ketään muuta tällä palstalla jatkuvasti päätään nostava "huippu-/best in breed/state-of-art/etc." vehkeiden kanssa nysvääminen? Täällä kirjoitteleva porukka kuitenkin edustanee pääasiassa harrastaja-/puoliammattilaiskastia - silti kamapuolella vedetään täysin starbalinjaa, hankitaan ihan saatanan kalliita kitaroita ja muita vermeksiä ja useasti isoon ääneen. Tekis joskus mieli vastata jokaiseen Hei, hankin jälleen kerran kitarakamaa -ketjun viestiin, että "annaks nimmarin". Nojoo. Kaiken kruununa täällä käy elvistelemässä 17-kesäisiä janttereita, jotka aikovat tehdä unelmistaan totta tappiin vedetyn opintolainan voimin. Justjust.
 
Oon itte vetänyt viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden aikana yli puolentuhatta keikkaa ja soittanut yli sadalla levytetyllä kipaleella, joista ainakin toistakymmentä on soinut radiossakin. Varusteina on ollut useimmiten keskihintainen japsiskeba ja JCM 800, akustisissa tarpeissa olen käyttänyt yhtä ainutta 15 v. sitten käytettynä hankittua Yamahan kuusikantista. Efektipuolella omistan pääasiassa Bossin ja Fulltonen tuotteita sekä FuzzFacen ja tietty PODin. Täysin voita ja leipää -osaston kamaa. Silti kertaakaan ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa tilaajan tarve ei olisi tullut tyydytettyä. Studiossa tai stagella.
 
Eli kaikkien yllätykseksi (?) viiden-kuuden sadan euron kitaralla, SD/DS-1:llä ja perusstygellä voikin harjoittaa kitaristin tointa?!? Vieläpä hyvillä soundeilla. Vai voiko? Tätä palstaa lukiessa tulee välillä fiilis, ettei voi. Tosiasia on kuitenkin, että kallis kitara itsessään ei soita yhtään hittiä tai hyvää keikkaa. Silti suurimmat intohimot näyttävät täällä polarisoituvan kamoihin eikä siihen kaikkein oleellisempaan. Kaiken lisäksi voisin jakaa teille rakkaat toverit palan inhorealismia toteamalla, että se yökerhon lattialla pyörivä Kura-Eero ei pidä sua yhtään kovempana kepittäjänä skeban lavan perusteella. Taksikyytikin maksaa saman Toyotalla kuin Mersulla..
 
Miksi sitten esim. neljä tuhatta euroa kitaraan? Tiedän harrastajamuusikoita, jotka ovat valmiita tinkimään paljosta muusta (jopa lasten menoista) saadakseen jonkun tietyn "premium-kitaran". Itse en ole. Koska se ei oikeasti tee minusta yhtään parempaa soittajaa tahi viihdyttäjää.
 
Valaiskaa nihilistiä.. ;-)
 
HUOM! TÄHÄN EI KELPAA VASTAUKSEKSI, ETTÄ "EI SAATANA KUULU SULLE MIHIN KÄYTÄN RAHANI". Ei kuulukaan, tämä on paljon filosofisempi kysymys.
 
Kysymys on filosofiselta kannalta aika hankala oikeastaan. Tai ainakin tuo vastakkainasettelu. Puhutaanko siis lähtökohtaisesti paljon rahaa maksavista kamoista, vai hyvistä laadukkaista kamoista. Asiaa tuolla jo sivuttiinkin sanomalla että yleensä rahoilleen saa vastiketta. Näin se onkin. Aloituskirjoituksessa ymmärtääkseni ajatus oli siinä että 'onko amatöörillä mitään syytä hankkia kalliita kamoja kun ei ole taitava/stara/joku muu mikä -joka oikeuttaisi kalliisiin kamoihin'.
Mikä sitten on se tarvittava ominaisuus tai hyve, joka oikeuttaa kalliisiin kitaravermeisiin.
 
Oikeastaan tuo on hyvin perinteinen suomalainen asenne kaikkeen kalliiseen ja arvokkaaseen. 'Ei me olla niin hyviä että saatais soittaa sellasilla, mikähän toi luulee olevansa kun tuollaisilla soittaa, eihän se edes osaa soittaa...' jne. Tähän ilmeisesti Kettukin viittasi.
 
Itseäni alkoi mietityttämään lähinnä (siis filosofiselta kantilta) tuo miten määritetään kallis kitara. Siis rahallisesti kyllä, mutta jos vaikka naapurin Esko sattuu olemaan kitaranrakentaja, ja vielä hyvä siinä, ja suostuu hyvää hyvyyttään rakentamaan kaverille osien hinnalla huippukitaran. Siis rahallisesti halpa kitara. Jos ajatellaan tilannetta aloittajan lähtökohdasta, onko hänellä syytä saada sellainen kitara tai käyttää sitä? Eli pitäisikö Eskolle sanoa, että sori, en ole soittimen arvoinen tai että rakennappa pikkaisen huonommin, ettei tule kylillä sanomista. Tai jos itse rakentaa, eikä osaa soittaa kun 'smoke on the water' -biisin alkutahteja. Pitäisikö siitä tuntea huonoa omatuntoa, jos on ollut mahdollisuus saada tai hankkia tai tehdä huippusoitin.
 
Itse rakentaminen on varmasti sellainen syy että on oikeutettu kantamaan sellaista (esim.) kitaraa. Rahakin joo, kun on työssä tai saa jostain sen verran rahaa että on varaa kamoja hankkia (jos isä maksaa niin ollaan jo rajoilla saako kitaraa pitää hyppysissä hyvällä omatunnolla ;) ). Tästä kyllä helposti varmaan ajatellaan, että esitteleekö se nyt rahojaan vai kamojaan, mutta se taas menee siihen kateus -kategoriaan.
 
Vaikka lapset juoksee jaloissa ja ajatus katkeaa tiuhaan tahtiin, en kyllä tavoita keskustelun aloittajan perimmäistä kysymystä.
 
Ainoa mikä tulee mieleen on se että harmittaa kun toiset esittelee kalliita kamoja vaikka ei osaa soittaa ja halvemmillakin pärjää.
 
Mitäs pahaa siinä on?
 
Pääsiäistä!
 
EDIT: Kirjoitus vire