Yleistä keskustelua musiikista ›

sirdickyj: Muutenkin kaikki liksoista kitisijät voi ehdottaa baareille että menevät keikalle ja myyvät ite liput ja pitävät sit ne fyrkat. Parhaassa tapauksessa baarinpitäjä on höveli eikä halua mitään vuokraa lainaamastaan tilasta eikä siitä että ottaa riskin että paikalla oleva jengi häipyy paskan esiintyjän takia.
 
Tässä tapauksessa toi homma vietiin vielä astetta pidemmälle kun yleisö sai itse päättää lipun hinnan:
http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/A … dotettua+enemm%C3%A4n/1135256991091
 
Tuosta mainitusta summasta on kaiketi vielä vähennetty normaali kulut.
En tiedä oliko Merimaa höveli vai ei.

Kalmo: On totta, että yleisö maksaa hyvästä keikasta ihan mielellään, mutta ennenkuin bändi tulee niin tunnetuksi, että yleisö tietää, että siitä kannattaa maksaa, se voi vaatia 4-5 vuotta rundaamista omakustannuskeikoilla. Jos ammattiin valmistuneen autonasentajan tms. pitäisi tehdä ilmaiseksi töitä 5 vuotta, ennenkuin palkka alkaisi juosta, niin eipä olisi lystiä.
 
Minä taas en mitenkään voi käsittää että muusiikoa ammattina verrataan kuukausi- tai tuntipalkkaiseen hommaan. Ennemmin näkisin muusikkouden firman pyörittämisenä. Tehty musiikki (ja keikat) ovat se tuote mitä tehdään ja myydään, ja hommaan pätee ihan normaalit kaikkia aloja koskevat yritystoiminnan lainalaisuudet. Ennen kuin voittoa tehdään, täytyy olla tuote joka pärjää kilpailussa muille vastaaville tuotteille. Tämä on se olennainen pointti. Ihan normaalia on, että tuotteen tekemiseen sisältyy pitkiä aikoja jolloin rahaa vain menee, eikä tule oikein mistään. Tällöin koodataan uutta Windowssia, suunnitellaan H&M:n uutta syysmallistoa tai kirjoitetaan biisejä ja opetellaan soittamaan niitä. Sitten tuotetta pitää markkinoida x:llä eurolla, ei sitä kukaan osta jos siitä ei kukaan tiedä mitään. Tämä on sitä ylläkuvattua ilmaiseksi keikkailua. Ei hemmetissä markkinoinnista makseta muillakaan aloilla, kyllä firman pyörittäjät ihan itse maksavat rahaa että saavat tuotteensa esille.
 
Kun autonasentaja menee duuniin, hän menee töihin firmaan jossa kaikki tuo edellä kuvattu on hoidettu muitten ihmisten toimesta kondikseen ja joku muu on kantanut riskit ja sijoittanut firmaan rahaa. Tämä vastaa tilannetta jossa Robert Trujillo liittyy Metallicaan ja alkaa nauttia ison firman eduista, tai Petteri Basisti liittyy Teppo Tangolaulajan taustabändiin ja alkaa nauttia pienemmän firman vähän vaatimattomammista eduista.
 
Nykyjään musiikkimarkkinat ovat, kuten aloituspostissa ja monessa muussakin postissa todettiin, saturoituneet. Tarjontaa löytyy niin paljon että ihan hirvittää. Mutta sama tilannehan se on monella muullakin alalla, Kiinasta pukkaa halpaa tavaraa (= harrastelijat) eikä heidän kanssan voi hinnalla kilpailla. Kysmys onkin minusta siinä, että onko niin varma oman tuotteensa erinomaisuudesta että on tosiaan valmis tekemään vuosia ilmaiseksi töitä (+ maksamaan studiot ja levyn painamiset ja markkinoinnit omasta pussista) siinä toivossa että työ kantaa lopulta hedelmää. Sama kysymyshän se pitää alalla kuin alalla esittää kun meinaa oman firman pistää pystyyn.
 
EDIT: niin joo, näistähän on keskusteltu paljon muissakin ketjuissa. Selvennettäköön että ajattelen että: ammattilainen = saa elantonsa jostain asiasta. Tällä ei, valitettavasti, ole aina mitään tekemistä ammattitaidon ja tekemisen laadun kanssa. Voi olla vaikka kuinka hyvä tekemään jotain asiaa olematta ammattilainen. Mutta tästä tosiaan löytyy muunkinlaisia näkemyksiä.
 
EDIT2: Esimerkki: Herra X on postinjakaja, töissä Itellalla, ja saa pääelantonsa postin jakamisesta. Herra Y on Jehovan todistaja, ja jakaa myös "postia" ihmisten postiluukkuihin saamatta palkkaa. Molemmat hoitavat hommansa yhtä suurella ammattitaidolla, ja herra Y todennäköisesti myös suuremmalla innolla ja tunteen palolla, mutta laskisin kuitenkin ainoastaan Herra X:n postinjaon ammattilaiseksi.

Kalmo:"...kuvitteleeko artisti olevansa ammattilainen...". Aika ylimielisesti sanottu. Joku, joka on opiskellut musiikkia 5-10 vuotta, opettanut sitä, ja keikkaillut, voi ihan pää pystyssä pitää itseään ammattilaisena vaikka joutuisikin elättämään itsensä Hesburgerin tiskillä.
 
Pro-muusikon ammattitaitoon kuuluu myös itsensä markkinoiminen. Vaikka olisi kuinka hyvä niin kukaan ei tule himasta hakemaan.
 
Mä oon vienyt keikkoja ammattilaisten nenän edestä kun ovat töppäilleet enkä tunne edes huonoa omatuntoa.
Jos asenne on se että on niin hyvä ettei tarvitse asiakasta palvella niin voi syyttää vain itseään.

Minulle pitäisi maksaa että menisin katsomaan jotain cover- tai bilebändiä. Sen sijaan mielelläni maksan vähän siitä että menen katsomaan jotain aloittelevaakin bändiä jolla on jotain omaa sanottavaa.

StJerky: Minulle pitäisi maksaa että menisin katsomaan jotain cover- tai bilebändiä.
 
Hmm...Minä taas kyllä maksan mielelläni elävästä musiikista jos vaan hyvät bileet on tiedossa. Sellaisiahan ne cover- ja bilebändit vauhdittaa.
---------------
 
Muuten olen tuossa aikaisemmin 18is9 mainitseman näkemyksen kannalla, että omaa musiikkiaan esittävää artistia voi verrata yritykseen ja sen toimintaan kilpailuympäristössä. Biisit ovat tuotteita, joiden menestys onnistuu tai ei onnistu ja rahaa tippuu sen mukaan.
Aarikka tekee puusta brändituotteita, mutta mun vuolemia puu-ukkoja ei osta kukaan vaikka ne on mun mielestäni ainutlaatuisia.

Muusikot! Älkää myykö itseänne liian halvalla
 
onko meille prostituoiduille sitten joku ammattiliittokin

rapture: onko meille prostituoiduille sitten joku ammattiliittokin
 
Onhan semmonen.

paavi:
 
Tähän liittyy läheisesti viime aikoina käyty keskustelu taiteilijoiden tuista ja koulutuksesta yms. Minkä takia "taiteilijan" tulee saada tukea? Ymmärrän kyllä jonkinlaisen starttituen ja tuet yleishyödyllisiin tapahtumiin - mutta jatkuvaa taloudellista tukea taiteilulleen? Eihän bänditkään saa mitään sellaista.

 
Sen verran pitää tähän tarttua, että kyllä esimerkiksi ESEK ja LUSES jakavat työskentelyapurahoja myös pop-muusikoille, lähipiiriinkin on myönnetty lyhyempiä sävellysapurahoja.
 
Itse en sinänsä tuota karsasta, minua ei haittaa tippaakaan jos uuden musiikin tekemiseen panostetaan siten että ihmisille mahdollistetaan sen työn tekeminen täysipäiväisesti edes osan vuodesta - katson sen näkyvän parempana laatuna sävelletyn ja sanoitetun materiaalin muodossa.
 
Joskus apurahoilla saadaan aikaan parempaa jälkeä ja tuloksia, joskus ei. Näistä tapauksista ensimmäiset saavat jatkossakin apurahaa, jälkimmäiset eivät niin helposti. Ei apuraha ole ilmaista rahaa millään muotoa, se on eräänlaista kulttuurialan riskirahoitusta jolla mahdollistetaan omassa työssä kehittyminen ja kannustetaan luomaan uutta ja laadukasta kulttuuria.

Tässä nyt jotkut on ehkä sekoittaneet hieman puuroja ja vellejä... Ei omaa musiikkia soittavaa poppoota voi oikein hyvin nyt tässä tapauksessa rinnastaa cover-bändiin. Osa keikkapaikoista on toki samoja, mutta erikoistumista on kyllä huomattavissa aika paljonkin. Kyse alussa kuitenkin oli coverbändien suorittamasta hinnanpolkemisesta ja se onkin vähän ymmärrettävämpää amatööri vs. ammattilainen -asetelman kannalta.
 
Alan arvostus on kyllä ollut kokoajan vähän laskusuunnassa, eikä livemusiikkia välttämättä hirveästi monikaan halua bailatessaan kuulla.
Itse näkisin kuitenkin suuren ongelman myös myynti- ja ostopuolella.
 
Monestikaan ohjelmatoimistoilla ei ole mitään hajua heillä myynissä olevien bändien soitosta ja livemenosta. Bändi on toki saattanut jotakin pientä live-videota lähetellä toimistolle, jne. mutta nämä videot kuitenkaan hervoin kertovat koko totuutta.
Tämän takia sitten niitä huonoja ja halpoja bändejä helposti myydään niiden hyvien ja kalliimpien bändien sijasta. Rahaa olisi monesti tarjolla, mutta tarjoukseen ei sitten saada niitä "oikeita" bändejä.
Toimistoilla on monesti toki suosikkibändejä, eikä siinä nyt mitään vikaa. Realiteetit voi kuitenkin olla melkoisen hukassa bändien ammattitaidon ja live-esiintymisen suhteen, eikä ne suosikkibändit ole välttämättä mitään kummoisia tapauksia.
 
Toinen mielenkiintoisuus sitten löytyy ostopuolelta. Siellä on tullut hoksattua, ettei bändiasioita pyörittävä tyyppi monestikaan ole edes paikalla keikkailtana, eikä siis hänelle tuleva palaute (työntekijät + harvoin yleisö) ole välttämättä erikoisen järkevää. On tullut jopa esiin tapauksia, joissa bändejä ravintolaan ostanut/ostava tyyppi ei edes ole varsinaisesti koko paikassa töissä, vaan pyörittää omaa bisnestään täysin toiselta paikkakunnalta.
Bändejä siis pyöritellään näkemättä totuutta. Siinä on sitten se vaara, että ne huonot bändit jopa pilaa paikan mainetta tulemalla uudelleen ja uudelleen keikalle. Hyviä bändejä paikassa ei nähdä välttämättä edes kahta kertaa vuodessa, vaikka budjetti voisi moisiin riittäisikin.
Sitten yksi asia on vielä, että tajuaako ostava osapuoli bändipuolesta yhtään mitään, mutta se nyt ehkä jätettäköön sikseen...
 
Vielä sellaisen haluaisin nostaa tähän loppuun, että monesti myös nuo soittoon varatut paikat on vähän kummallisia; Sohvat siirtämällä sivuun saadaan bändille vähän rumpusettiä isompi "kolo" jossa sitten pitää soittaa, bändin genrestä riippumatta DJ soittaa pelkästään elektro-pumputusta + diskolistahittejä ja henkilökunta antaa selvästi ilmi, että bändi on lähinnä rasite.
Vetäse sitten siinä hyvä keikka ja hirveä show... Yleisökin kaikkoaa ekan biisin aikana, kun disko vaihtuu rokkiin ja kaikille jää illasta negatiivinen viba, koska bändi.

En tiedä liittyykö tämä nyt ihan suoraan aiheeseen, mutta tyhmistääkö jatkuva cover-tarjonta yleisön?
Minulle, vaikka kamalasti ei live esiintymisiä ole harrastelijana kertynyt, tuntuu että bändin kuuluu olla pelkästään jukeboxin asemassa yleisälle ilman omaa tahtoa.
Onko tämä yleismaailmallinen ilmiö vai pelkästään suomalaisen showbizneksen juttu?
 
Tällä en halua kritisoida itse coverbändejä, jokaiselle meille varmasti löytyy paikkamme .

kaljataiteilija: En tiedä liittyykö tämä nyt ihan suoraan aiheeseen, mutta tyhmistääkö jatkuva cover-tarjonta yleisön?
Minulle, vaikka kamalasti ei live esiintymisiä ole harrastelijana kertynyt, tuntuu että bändin kuuluu olla pelkästään jukeboxin asemassa yleisälle ilman omaa tahtoa.
Onko tämä yleismaailmallinen ilmiö vai pelkästään suomalaisen showbizneksen juttu?
 
Tällä en halua kritisoida itse coverbändejä, jokaiselle meille varmasti löytyy paikkamme .
 
Niille on eri yleisöt. Suurin osa ihmisistä ei jaksa kuunnella hetkeäkään musiikkia joka ei ole jo valmiiksi tuttua. Minä taas en kestä covermusaa, paitsi jos siihen on saatu joku oma kulma. Yleensäkin kaikenlainen taustamusiikki ahdistaa. Melusaastetta on muutenkin liikaa.

Suurin osa ihmisistä ei jaksa kuunnella hetkeäkään musiikkia joka ei ole jo valmiiksi tuttua
 
Eli se on tietty laiskuus ettei ole mielenkiintoa kuunnella omatekemää musiikkia.

kaljataiteilija: Eli se on tietty laiskuus ettei ole mielenkiintoa kuunnella omatekemää musiikkia.
 
Ei vaan kaikki hyvät musat on jo tehty, mitä niitä enää uudestaan tekemään.

kaljataiteilija: Eli se on tietty laiskuus ettei ole mielenkiintoa kuunnella omatekemää musiikkia.
 
Joku vois tehdä yhtä hyvän biisin kuin Proud Mary.

arse: Joku vois tehdä yhtä hyvän biisin kuin Proud Mary.
 
Ei kun joku voisi tehdä yhtä hyvän biisin kuin Fortunate Son.

Lennu: Ei vaan kaikki hyvät musat on jo tehty, mitä niitä enää uudestaan tekemään.
 
Nimenomaan Fogertyhän on siinä hyvä.

Einherjar: ...henkilökunta antaa selvästi ilmi, että bändi on lähinnä rasite. ... Yleisökin kaikkoaa ekan biisin aikana, kun disko vaihtuu rokkiin ja kaikille jää illasta negatiivinen viba, koska bändi.
 
No mutta. Jos bändillä on viihdearvoa vain itselleen, ei sieltä treenikämpältä kannata mihinkään lähteä.

Pop Corn: No mutta. Jos bändillä on viihdearvoa vain itselleen, ei sieltä treenikämpältä kannata mihinkään lähteä.
 
Tätä vaihetta elän juuri. Ihan mukavaa puuhaa, paineetonta kaljottelua. Eikun musisointia.

Einherjar: Tässä nyt jotkut on ehkä sekoittaneet hieman puuroja ja vellejä... Ei omaa musiikkia soittavaa poppoota voi oikein hyvin nyt tässä tapauksessa rinnastaa cover-bändiin. Osa keikkapaikoista on toki samoja, mutta erikoistumista on kyllä huomattavissa aika paljonkin. Kyse alussa kuitenkin oli coverbändien suorittamasta hinnanpolkemisesta ja se onkin vähän ymmärrettävämpää amatööri vs. ammattilainen -asetelman kannalta.
 
Alan arvostus on kyllä ollut kokoajan vähän laskusuunnassa, eikä livemusiikkia välttämättä hirveästi monikaan halua bailatessaan kuulla.
Itse näkisin kuitenkin suuren ongelman myös myynti- ja ostopuolella.
 
Monestikaan ohjelmatoimistoilla ei ole mitään hajua heillä myynissä olevien bändien soitosta ja livemenosta. Bändi on toki saattanut jotakin pientä live-videota lähetellä toimistolle, jne. mutta nämä videot kuitenkaan hervoin kertovat koko totuutta.
Tämän takia sitten niitä huonoja ja halpoja bändejä helposti myydään niiden hyvien ja kalliimpien bändien sijasta. Rahaa olisi monesti tarjolla, mutta tarjoukseen ei sitten saada niitä "oikeita" bändejä.
Toimistoilla on monesti toki suosikkibändejä, eikä siinä nyt mitään vikaa. Realiteetit voi kuitenkin olla melkoisen hukassa bändien ammattitaidon ja live-esiintymisen suhteen, eikä ne suosikkibändit ole välttämättä mitään kummoisia tapauksia.
 
Toinen mielenkiintoisuus sitten löytyy ostopuolelta. Siellä on tullut hoksattua, ettei bändiasioita pyörittävä tyyppi monestikaan ole edes paikalla keikkailtana, eikä siis hänelle tuleva palaute (työntekijät + harvoin yleisö) ole välttämättä erikoisen järkevää. On tullut jopa esiin tapauksia, joissa bändejä ravintolaan ostanut/ostava tyyppi ei edes ole varsinaisesti koko paikassa töissä, vaan pyörittää omaa bisnestään täysin toiselta paikkakunnalta.
Bändejä siis pyöritellään näkemättä totuutta. Siinä on sitten se vaara, että ne huonot bändit jopa pilaa paikan mainetta tulemalla uudelleen ja uudelleen keikalle. Hyviä bändejä paikassa ei nähdä välttämättä edes kahta kertaa vuodessa, vaikka budjetti voisi moisiin riittäisikin.
Sitten yksi asia on vielä, että tajuaako ostava osapuoli bändipuolesta yhtään mitään, mutta se nyt ehkä jätettäköön sikseen...
 
Vielä sellaisen haluaisin nostaa tähän loppuun, että monesti myös nuo soittoon varatut paikat on vähän kummallisia; Sohvat siirtämällä sivuun saadaan bändille vähän rumpusettiä isompi "kolo" jossa sitten pitää soittaa, bändin genrestä riippumatta DJ soittaa pelkästään elektro-pumputusta + diskolistahittejä ja henkilökunta antaa selvästi ilmi, että bändi on lähinnä rasite.
Vetäse sitten siinä hyvä keikka ja hirveä show... Yleisökin kaikkoaa ekan biisin aikana, kun disko vaihtuu rokkiin ja kaikille jää illasta negatiivinen viba, koska bändi.
 
Tuossa täytyy olla alan kokemusta omaavan kirjoitus.Suurin piirtein noin se vaan todellisesti menee.Kun me tehtiin kapakkikeikkoja toimistojen kanssa.Syrjälän Jorma kävi tsekkaamassa keikalla.Varmistuakseen että homma toimi.Siten oli helppo myydä bändiä.Tiesi mihin se pystyi.Eikä tarvinnut hävetä eikä selitellä.Jos jossain mestassa yritetään bändi sulloa,vaikka johonkin rappusiin.Veikkaisin että on eka ja vika keikka kyseisessä paikassa.Vaikka nälkä tulisi.Joku tolkku pitää olla!