Yleistä keskustelua musiikista ›

-Lassi-: Oon miettiny näitä juttuja kanssa, oman bändin kanssa ollaan lähes poikkeuksetta kaljapalkalla, tai matkakorvauksella. Rahaa on kuitenkin bändin eteen käytetty ja sitä miettii että missä vaiheessa sitä oikein uskaltaisi ruveta laskuttamaan keikoista jotain takuumaksua niin että jäisi edes jotain taskurahaa käteen. Keikkoja on ihan kohtuullisesti, vähintään kerran kuussa. Tässä juuri pelottaa se, että loppuuko meiltä keikat kokonaan jos pyydämme liikaa rahaa. Toisaalta taas joku voisi pitää meitä asteen ammattimaisempana, kun pyydämme enemmän rahaa kuin joku muu. Ehkä se taas avaisi ovia uusiin paikkoihin soittamaan? Vai?
 
Ite oon kanssa miettiny ja toisaalta päätynyt umpikujaan mietelmieni kanssa. Pitääkö harrastuksesta maksaa harrastajalle? Laskettelua oon harrastanu koko elämäni, paljon kauemmin kuin musiikkia. Rahaa siihen on tullut käytettyä, omaa ja vanhempien, varmasti kymmenkertaisia määriä verrattuna musiikkiin. Laskettelun perässä on tullut reissattua ympäri maailmaa. Ja kuitenkaan ikinä ei oo tullut mieleenkään, että joku mulle tästä maailman parhaasta harrastuksesta jotain maksais. Toki näitä harrastuksia ei voi ihan suoraan verrata, mutta näin vaan harrastusta ajatellen, että pitääkö niistä maksaa ja minkä verran. Olen osallistunut laskettelu -ja lumilautailukisoihin ja porukkaa on saapunut paikalle katsomaan ja viihtymään, mutta ennemmin niiltä kilpailijoilta maksua peritään kuin mitään niille maksettaisiin.
 
Tämmönen näkökulma vaan. Keikalla en ole ollut kuin pari kertaa ja ihan vaan juomapalkalla.

locoloco: tämä on hyvä vertauskuva
 
Mies soittaa ohjelmatoimistoon ja kysyy 6-henkistä bändiä häihin. Sellaisen saa parilla tonnilla. Tilaaja menettää järkensä: Kaksi tonnia?! MUSIIKISTA??!!! Myyjä siihen: Tehdäänpä näin. Soittakaa putkifirmaan ja kysykää paljonko maksaa 6 putkimiestä töihin klo 18-24 lauantaina. Mitä tahansa he pyytävät, bändi tulee - puolella siitä hinnasta. Ymmärrän pointtisi., ostaja vastaa.
 
Mä en kyllä ymmärrä tuota pointtia. Tai että missä tuossa nyt on se pointti. Eri ammateissa on eri liksat?
 
Jos on kateellinen putkimiehen palkasta, niin kannattaa ryhtyä putkimieheksi.

Tässähän on se ongelma että harvalla muulla alalla joku yrittää ansaita elantonsa samalla hommalla jota tuhannet tai kymmenet tuhannet tekevät harrastuksekseen omalla ajallaan. Vai tunteeko joku oikeasti ihmistä joka harrastaa putkitöitä tai raksahommia ihan vain huvikseen, saamatta siitä mitään taloudellista hyötyä itselleen? Tai toisaalta vaikkapa ammattimaista videopelien pelaajaa tai elokuvien katsojaa (niitä itseasiassa kyllä on mutta aika pieni "ammattikunta" lienee kyseessä)?.
 
Musiikin soittaminen ja tekeminen on ilmeisesti siis hiukan liian kivaa ollakseen "oikeaa työtä" kun sitä niin moni kerran on valmis tekemään ilmaiseksi joten ammattilaiset joutuvat tavallaan "maksamaan" kovan kilpailun muodossa siitä että saavat tehdä työkseen sitä mistä (ilmeisesti, ei kai kukaan ryhdy musiikin ammattilaiseksi siksi että "jotain kuitenkin on elääkseen tehtävä"?) tykkäävät.
 
Ja kuten tuossa jo mainittiin, harvalla alalla ammattilaisen ja harrastajan "työnjäljen" laatuero on niin pieni. Se vain on raaka totuus maailmassa ettei kukaan maksa suurempaa hintaa jos sille ei saa vastineeksi oleellisesti parempaa laatua ja on jokaisen oma asia millä hinnalla "tuotteensa" myy, sitä kutsutaan kilpailuksi. Ei se autokauppiaskaan voi haastaa oikeuteen yksityishenkilöä joka myy oman käytetyn autonsa puolella siitä hinnasta joka kauppiaan on saatava että kauppa kannattaisi hänelle, lähtökohdat ovat erilaiset.
 
Sitäpaitsi jos esiintyjä mokaa niin se aiheuttaa yleensä vain naurua yleisön taholta ja ehkä sen ettei samaa esiintyjää enää palkata samaan paikkaan, jos taas vaikka se putkimies mokaa niin pahimmillaan tulee kymmenien tuhansien vesivahingot eli harrastelijan palkaamiseen ei musiikkialalla sisälly läheskään niin suurta riskiä kuin monessa muussa asiassa, oikeastaan riskin kantaa muusikko itse, tuskin moni ajattelee että "siinä paikassa oli kerran niin paska bändi etten viitsi mennä sinne uudestaan" kun taas monikin saattaa ajatella että "toi bändi on ihan paska, enpä mene sitä katsomaan".
 
Eli ei kai ammattilaisella oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kilpailla laadulla eli tarjota jotain mitä harrastelijat eivät pysty tarjoamaan, esim. ylivoimaisen laajaa repertuaaria tai sitten sellaista musiikkia jota harrastajat eivät juuri soita. Muusikon ammatin muuttamiselle "suojatuksi", eli jonkinlaista sertifiointia vaativaksi, ammatiksi jota ei "harrastelija" saa harjoittaa, kuten vaikkapa lääkärin ammatti on, ei kuitenkaan liene kovin vahvoja perusteluja, kenenkään turvallisuus kun ei ole vaarassa vaikka bändi soittaisikin huonosti.
 
Harrastelijoiden syyttäminen "epäreilusta kilpailusta" tai "hintojen polkemisesta" ja heidän syyllistämisensä "ammattilaisten leivän syömisestä" ei myöskään minusta ole tässä tapauksessa oikein, kyse kun ei oikeastaan ole elinkeinonharjoittajien välisestä kilpailusta vaan siitä että joku on valmis tekemään ilmaiseksi omaksi huvikseen jotain mistä joku muu haluaa rahaa. Harrastajalle se esiintyminen on se pääasia, jos siitä saa vaikkapa edes osan kuluista kattavan liksan niin se on vain plussaa, useimmiten toiminta on silti taloudellisesti vahvasti tappiollista. Eri asia jos, kuten eräillä aloilla tapahtuu, hintoja poljetaan oman voiton kasvattamiseksi ansiotarkoituksessa esim. kiertämällä lakisääteisiä velvollisuuksia tai tekemällä ala-arvoista laatua ja häipymällä ennekuin asiakas huomaa.

kivi: Pitää vain pyrkiä siihen että ei oo samantekevää kuka sen keikan soittaa.
 
Tämä. Jos joku haluaa nähdä Jenni Vartiaisen tai Ceebrolisticsin, niin ei se tuu mua kattoon. Tai voi tullakin, mutta ei vaihtoehtona.

locoloco: tämä on hyvä vertauskuva
 
Mies soittaa ohjelmatoimistoon ja kysyy 6-henkistä bändiä häihin. Sellaisen saa parilla tonnilla. Tilaaja menettää järkensä: Kaksi tonnia?! MUSIIKISTA??!!! Myyjä siihen: Tehdäänpä näin. Soittakaa putkifirmaan ja kysykää paljonko maksaa 6 putkimiestä töihin klo 18-24 lauantaina. Mitä tahansa he pyytävät, bändi tulee - puolella siitä hinnasta. Ymmärrän pointtisi., ostaja vastaa.
 
Mutta kokeileppa soittaa bändi töihin klo 07-13 (ja ihan ilman voitelevia aineita).

Murgo: Tässähän on se ongelma että harvalla muulla alalla joku yrittää ansaita elantonsa samalla hommalla jota tuhannet tai kymmenet tuhannet tekevät harrastuksekseen omalla ajallaan. Vai tunteeko joku oikeasti ihmistä joka harrastaa putkitöitä tai raksahommia ihan vain huvikseen, saamatta siitä mitään taloudellista hyötyä itselleen? Tai toisaalta vaikkapa ammattimaista videopelien pelaajaa tai elokuvien katsojaa (niitä itseasiassa kyllä on mutta aika pieni "ammattikunta" lienee kyseessä)?.
 
Musiikin soittaminen ja tekeminen on ilmeisesti siis hiukan liian kivaa ollakseen "oikeaa työtä" kun sitä niin moni kerran on valmis tekemään ilmaiseksi joten ammattilaiset joutuvat tavallaan "maksamaan" kovan kilpailun muodossa siitä että saavat tehdä työkseen sitä mistä (ilmeisesti, ei kai kukaan ryhdy musiikin ammattilaiseksi siksi että "jotain kuitenkin on elääkseen tehtävä"?) tykkäävät.
 
Ja kuten tuossa jo mainittiin, harvalla alalla ammattilaisen ja harrastajan "työnjäljen" laatuero on niin pieni. Se vain on raaka totuus maailmassa ettei kukaan maksa suurempaa hintaa jos sille ei saa vastineeksi oleellisesti parempaa laatua ja on jokaisen oma asia millä hinnalla "tuotteensa" myy, sitä kutsutaan kilpailuksi. Ei se autokauppiaskaan voi haastaa oikeuteen yksityishenkilöä joka myy oman käytetyn autonsa puolella siitä hinnasta joka kauppiaan on saatava että kauppa kannattaisi hänelle, lähtökohdat ovat erilaiset.
 
Sitäpaitsi jos esiintyjä mokaa niin se aiheuttaa yleensä vain naurua yleisön taholta ja ehkä sen ettei samaa esiintyjää enää palkata samaan paikkaan, jos taas vaikka se putkimies mokaa niin pahimmillaan tulee kymmenien tuhansien vesivahingot eli harrastelijan palkaamiseen ei musiikkialalla sisälly läheskään niin suurta riskiä kuin monessa muussa asiassa, oikeastaan riskin kantaa muusikko itse, tuskin moni ajattelee että "siinä paikassa oli kerran niin paska bändi etten viitsi mennä sinne uudestaan" kun taas monikin saattaa ajatella että "toi bändi on ihan paska, enpä mene sitä katsomaan".
 
Eli ei kai ammattilaisella oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kilpailla laadulla eli tarjota jotain mitä harrastelijat eivät pysty tarjoamaan, esim. ylivoimaisen laajaa repertuaaria tai sitten sellaista musiikkia jota harrastajat eivät juuri soita. Muusikon ammatin muuttamiselle "suojatuksi", eli jonkinlaista sertifiointia vaativaksi, ammatiksi jota ei "harrastelija" saa harjoittaa, kuten vaikkapa lääkärin ammatti on, ei kuitenkaan liene kovin vahvoja perusteluja, kenenkään turvallisuus kun ei ole vaarassa vaikka bändi soittaisikin huonosti.
 
Harrastelijoiden syyttäminen "epäreilusta kilpailusta" tai "hintojen polkemisesta" ja heidän syyllistämisensä "ammattilaisten leivän syömisestä" ei myöskään minusta ole tässä tapauksessa oikein, kyse kun ei oikeastaan ole elinkeinonharjoittajien välisestä kilpailusta vaan siitä että joku on valmis tekemään ilmaiseksi omaksi huvikseen jotain mistä joku muu haluaa rahaa. Harrastajalle se esiintyminen on se pääasia, jos siitä saa vaikkapa edes osan kuluista kattavan liksan niin se on vain plussaa, useimmiten toiminta on silti taloudellisesti vahvasti tappiollista. Eri asia jos, kuten eräillä aloilla tapahtuu, hintoja poljetaan oman voiton kasvattamiseksi ansiotarkoituksessa esim. kiertämällä lakisääteisiä velvollisuuksia tai tekemällä ala-arvoista laatua ja häipymällä ennekuin asiakas huomaa.
 
Asiaa.Ja jos hommaa tehdään ammattimaisesti, niin mitä vikaa on kilpailulla? Unohdetaan ne "liiton minimit" ja tehdään keikkaa sillä hintaa mikä kannattaa...

aaporok: Asiaa.Ja jos hommaa tehdään ammattimaisesti, niin mitä vikaa on kilpailulla? Unohdetaan ne "liiton minimit" ja tehdään keikkaa sillä hintaa mikä kannattaa...
 
Juu ei kilpailuissa ole mitään vikaa, mutta jos toinen tekee saman työn ilmaiseksi ja toisen pitäisi saada siitä elanto, niin silloin tilanne ei ole enää terveellä pohjalla.
 
Tuolla ajattelulla "pakoitettaisiin" se elantonsa musasta repivä kaveri tekemään työtään ilmaiseksi ja sillä on paha elää...
 
Mielestäni tämän näkökulman voisi myös yrittää ymmärtää...
 
Kilpaillla kyllä voi mutta joku raja siinäkin voisi olla?

Haluaisin kuulla ja nähdä jotain konkreettista toimintamallia tämän kilpailutilanteen tasoittamiseksi. Itsekin enemmän ja vähemmän keikkaa tehneenä olen huomannut, että nimetön bändi usein saa sen mitä annetaan, ota tai jätä. Kuten jo tässäkin ketjussa on mainittu, harrastekeikat jäävät kokonaan pois jos ruvetaan pyytelemään paria tonnia per veto. Mielestäni se olisi huono asia myös laadullisesti, koska keikkailun kautta monille HYVILLE bändeille varmasti aukeaa ovia suureen maailmaan.
 
Ymmärrän kyllä ammattimuusikon näkökulmasta sen, että harrastetoiminta saattaa polkea hintoja. Toisaalta ammattimuusikko pääsääntöisesti painii jo siinä sarjassa missä keikkoja saa valita ja sen puolesta mahdollisuuksia on valita rahakkaimmat keikat. Ei tarvii sinne pitserian nurkkaan mennä....nälkäsenä...

karmake: Haluaisin kuulla ja nähdä jotain konkreettista toimintamallia tämän kilpailutilanteen tasoittamiseksi.
 
Musiikkialan koulutuspaikkoja pitäisi varmaan vähentää rajusti. Se kai se olisi se nopein ja vaikuttavin tapa. Ammattilaisia olisi juuri sen verran että kaikille riittää töitä ja liksat saadaan pidettyä kohtuudessa ja sitten harrastelijat tekee ne loput keikat joille ei riitä ammattilaisia.

Karaokeilta maksaa kuppilalle kai jotain 100-150e. Tupa täysi.
Bändi maksaa sanotaan nyt sitten sen 600e. Ilta miinuksella.
Matematiikkaa.

BigAgib: Juu ei kilpailuissa ole mitään vikaa, mutta jos toinen tekee saman työn ilmaiseksi ja toisen pitäisi saada siitä elanto, niin silloin tilanne ei ole enää terveellä pohjalla.
 
Tuolla ajattelulla "pakoitettaisiin" se elantonsa musasta repivä kaveri tekemään työtään ilmaiseksi ja sillä on paha elää...
 
Mielestäni tämän näkökulman voisi myös yrittää ymmärtää...
 
Kilpaillla kyllä voi mutta joku raja siinäkin voisi olla?
 
Ei tuossa näkökulmassa ole mitään ymmärtämistä, kun juttu on niin itsestäänselvä. Ei tuolle kilpailulle ole, eikä voikaan olla, mitään rajoja.
 
Joku haluaa tehdä keikkaa omakustannushinnalla, koska on kivaa käydä keikoilla, niin hänellähän on oikeus tehdä niin. Sitä on mahdoton kieltää, kuten näiden harrastajien palkkaamistakaan.
 
Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton, ja tarjontaa on yli kysynnän, joten ostaja valitsee (keskimäärin) hinnan mukaan.
 
Sellaista se on kaikkien taiteiden kanssa. 3% pyrkijöistä pääsee teatterikorkeakouluun, opiskelee 3-5 vuotta, eikä silti ole duuni taattu.

Harrastelijamuusikkona vituttaa tuo valitus että "työ viette meidän leivän saatana!!". Lähden keikalle jos saan ilmaista kaljaa, muuta en vaadi. Meidän bändi tuskin vetää baariin normi-iltaa enempää väkeä, joten ymmärrän, ettei yrittäjän meille kannata maksaa. Ammattilaisen tulee vetää väkeä sinne, se on ammattilaisen funktio sille yrittäjälle joka ammattilaisen palkkaa. Jos ammattilainen ei tätä täytä, ei ole töitä. Ei harrastelijabändeillä ole sen kanssa mitään tekemistä.

Quru: Harrastelijamuusikkona vituttaa tuo valitus että "työ viette meidän leivän saatana!!". Lähden keikalle jos saan ilmaista kaljaa, muuta en vaadi. Meidän bändi tuskin vetää baariin normi-iltaa enempää väkeä, joten ymmärrän, ettei yrittäjän meille kannata maksaa. Ammattilaisen tulee vetää väkeä sinne, se on ammattilaisen funktio sille yrittäjälle joka ammattilaisen palkkaa. Jos ammattilainen ei tätä täytä, ei ole töitä. Ei harrastelijabändeillä ole sen kanssa mitään tekemistä.
 
Sähän näytit kerjäävän musapalstalla inttervepissä rahaa? Miksi josset sitä tartte?

BigAgib: Juu ei kilpailuissa ole mitään vikaa, mutta jos toinen tekee saman työn ilmaiseksi ja toisen pitäisi saada siitä elanto, niin silloin tilanne ei ole enää terveellä pohjalla.
 
Tuolla ajattelulla "pakoitettaisiin" se elantonsa musasta repivä kaveri tekemään työtään ilmaiseksi ja sillä on paha elää...
 
Mielestäni tämän näkökulman voisi myös yrittää ymmärtää...
 
Kilpaillla kyllä voi mutta joku raja siinäkin voisi olla?
 
Ehkä musahommissa olisi syytä muistaa vanhan kansan viisaus:
 
Don't quit your day job!

sormunen: Sähän näytit kerjäävän musapalstalla inttervepissä rahaa? Miksi josset sitä tartte?
 
Hoho. Joo, se, että lähden keikalle ilman rahallista korvausta tarkoittaa, etten tarvitse rahaa. Vähän nyt jotain valoja päälle. Asia nyt vaan on niin, että ne keikat jää meidän bändin tunnettavuustasolla tekemättä jos niistä alkaa rahaa nyhtämään.

Joo, siis näkökanta on helppo ymmärtää mutta mikä se ratkaisu olisi? Että harrastajat vapaaehtoisesti luopuisivat rakkaasta harrastuksestaan sympatiasta ammattimuusikoita kohtaan?
 
Nimittäin kun karu tosiasia on, kuten muutamakin tässä on jo todennut, että jos se harrastebändi alkaa vaatia parin tonnin keikkaliksoja niin käytännössä se on sama kuin päättäisi lopettaa keikkailun kokonaan.
 
Suomessa on niin pienet livemusiikin markkinat etteivät ne yksinkertaisesti elätä kovin montaa täysipäiväistä ammattilaista, se kun vaatii useita satojen kuuntelijoiden keikkoja viikossa/artisti kannattaakseen. Eli jos sitä parilla satasella soittavaa harrastelijabändiä ei ole saatavilla niin useimpien pienten keikkapaikkojen kohdalla vaihtoehto ei suinkaan ole palkata sitä ammattilaista parilla tonnilla vaan jättää livemusiikki kokonaan pois ohjelmasta ja korvata se jukeboksilla tai karaokella.
 
Vai pitäisikö mennä säätelysysteemiin jossa joku kulttuurilautakunta sertifioi laillistetut esittävät taiteilijat ja muilta olisi julkinen esiintyminen kielletty sakon uhalla? Mitkä silloin olisivat kriteerit, pääsisivätkö ainoastaan opistomuusikot esiintymään? Eikö esiintyvällä muusikolla saisi olla muuta ammattia?
 
Jos kaikki vaatisivat "liiton liksoja" niin aika yksipuoliseksi menisi livemusiikkikenttä, kun tuottavimmat lajit lienevät se tanssimusiikki/iskelmä niin kuka keikanjärjestäjä maksaa saman hinnan jostain marginaalimusiikista josta nettohyöty on 10 myytyä kaljatuoppia enemmän verrattuna normaaliin iltaan?
 
Olin juuri lauantaina katsojana keikalla jossa esiintyi neljä bändiä joista ainakin yksi oli oman (joskin pienehkön) genrensä kärkinimiä, paikalla oli silti vain ehkä 50-60 asianharrastajaa jotka maksoivat sisäänpääsystä 12€/nenä. Jos jokainen näistä neljästä bändistä olisi halunnut 2000-2500€ keikkaliksaa niin eipä olisi tuokaan tapahtuma totetutunut, sitä rahaa vain ei olisi millään laskukaavalla saatu kasaan.
 
Edit. Onneksi Suomessa ei sentää vielä kai juuri ilmene ns. pay to play-ilmiötä? "Suuressa maailmassa" (eli lähinnä kai USA:ssa) taitaa nykyään olla aika tavallista että harrastebändin pitää maksaa KEIKANJÄRJESTÄJÄLLE päästäkseen soittamaan, ilmeisesti tajonta on siellä niin runsasta että tällainenkin on mahdollista.

Ehkä ne palkat on kuitenkin ansaittava silleen et aloitetaan kulukorvauksista ja kun nimeä alkaa olla ja materiaali kiinnostaa maksavaa asiakasta niin kyllä ne palkat seuraa sitten perässä.

Muutin Suomesta jo muutama vuosi sitten, mutta silloin ainakin melkein kaikki pienemmät ja keskikokoisetkin keikat tehtiin lippuriskillä ja siitä vähennettävällä takuusummalla jolla sai bensat jos tupa olikin tyhjä. Siltä pohjalta tuntuu että tässä ei olis mitään riideltävää - jos vedätte tuvan täyteen, olette palkkanne ansainneet. Jos taas käteen jää joku kymppi, ei se ole hintojen polkemista vaan realiteetti.
 
Jos haluaa ajatella monimutkaisemmin, niin sitten mietitään, paljonko lisämyyntiä ravintolalle tuo, että keikkailtana myynti saa jatkua pidempään. Jos paikalla ei ole ketään, niin ei paljoa. Jos taas bändi soittaa aikaisin ja sen jälkeen ovet avataan kaikille ja tupa täyttyy, niin ehkä hyvinkin.

Muusikon ammatti on pyramidihuijaus! Joku lahjakas yksilö sen aina saavuttaa, mutta suurin osa joutuu haaveilemaan ja menemään muihin töihin. Osa ammattisoittajista raapii niukan leipänsä keikkailulla, soittotunneilla, miksaamalla, äänittämällä...kaikkea väljästi alaan liittyvää. Tyylillisestikin joutuu olemaan melkoinen kameleontti.
 
Tai sitten skulaa bändeissä juuri sellaista omaa musaa, mitä diggaa. Soittaa vain bändin tyyliin sopivissa keikkapaikoissa. Levyttä silloin kun materiaali on läjässä ja mieluiten joku muu maksaa kulut. Itse kuulun tähän laumaan. En kutsuisi sitä harrasteluksi, vaan elämäntavaksi. Rahaa alkaa tulemaan vain, jos homma breikkaa oikeasti. Silloinkaan ei koskaan tiedä, kuinka kauan tuottoisa aika kestää.
 
Musiikin esittäminen on yhtä rönsyilevä käsite kuin musiikki itse. Yhtä sallittua tapaa ei ole.