Kitarat: akustinen ›

Taylor Big Baby. Kerrassaan hieno kitara. Kävin musakaupan kaikki teräskieliset läpi ja tämä oli paras.
 
http://www.taylorguitars.com/Guitars/Baby-Taylor/BBT/

Terve!
Seuraavia löytynee.
Gibson Gospel vm. 94.
- Laminoitu hieman kaareva pohja, kuusikannella
- Loistava keppi tummalla blues soundilla
 
Landola V-69 12-kielinen jostain 70-luvun alkupäästä
- Vanerilaatikko, kohtalainen soundi
- Kunto hyvä ja soitettavuus ok ,joten arvoonsa nähden yllättävän hyvä ja mukava soittaa, varustettu tosi leveällä kaulalla.
 
Jostain syystä tuota Landolaa tulee soiteltua enemmän kuin tuota Gibsonia, mene ja tiedä.
 
Tenayo Weissenborn lapsteel
- Kiinalaisten tekemä versio legendaarisesta 20-30 luvun lapsteelistä
- Folk,blues meininkiin
 
t.stepe

Itse ostin äskettäin Yamaha FG720S kitaran. Todella tyytyväinen olen ollut.

Martin D-28 Marquis Sunburst vm. 2005
Erotteleva ja pianomainen martin-soundi. Muhkea alapää. Adirondack-kuusikansi, joka on hieman herkkä olosuhdevaihteluille, mutta oikein säilytettynä antaa kitaralle loistavan soundin. Tällä hetkellä mikrofonina L.R. Baggsin I-Beam. Customoitu Miniflex 2mic tulossa helmikuussa 2011.
 
Santa Cruz D12 Fret vm. 2009
Tuore hankinta viime syksyltä. Soi lujaa ja tarvittaessa myös hiljaa eli reagoi herkästi soittotyyliin. Kirkkaampi soundi ja kevyempi alapää kuin Martinissa. Myös tämä odottaa customoitua Miniflex 2mic:iä.
 
Yamaha FG-612S - 12-kielinen, 80-luku
80-luvulla valmistettu kuusikannella varustettu Yamaha. Uusi hankinta viime syksyltä tämäkin. Hyvin säilynyt yksilö, jossa geometria kunnossa. Yllättävän kevyt soittaa. Toimiva soundi.
 
Aria vm. 1998
Ensimmäinen akustiseni, joka palvelee vieläkin maan mainiona "nuotiokitarana". Vaneripeli.
 
Menneitä:
Gibson Dove 2006. Hyvä perus-Gibson. Sai väistyä Santa Cruzin tieltä.
 
Fender GA-45SCE
Vanerikitara. Sai väistyä aikoinaan Doven tieltä.

Landola D-20
- tämän ostin joskus -90 luvun ihan alussa ja on ollu kyllä kovasti käytössä kaikilla reissuilla elikkäs siis maailman paras "nuotiokitara" ;o) Hain teräskielistä, täyskoppasta ja kapeakaulaista ja sellaisen sain!
 
Tästä "Hand made in Finland" Landolasta voisin luopua sopivasti, koska olen hakenu elektroakustista ja tännään sitten erehyin sellasta Tannnnpereella kokkeilemhan kun käväsin laulumikkiin ostamassa pidikkeen...ja tosin erehyin myyjän vapautumista ootellessa ottamhan kätteen
 
Tanglewood TW28CSN CE -merkkisen ja mallisen kitaran; kävi harvinaisen hyvin kätteen ja kun sopivasti myyjä sitten tarjosi, niin sehän piti ostaa! Ja hyvältä tuntuu, myös kaappien kautta =o)
 
Tykkään tuosta, kevyempi soittaa kuin tuo Landola, joskin kyllä kotimainen laatu näkkyy tietyllä tavalla tuosta hienosta kitarasta.
 
Noilla mennään tällä hetkellä akustisella puolella.

Breedlove Passport plus 250 SCE, muistaakseni. Ihan mainio peli. Paljon kiersin ja koitin ja tuohon päädyin. Budjetti oli ~500 rahaa. Tuo kyllä maksoi yli 600. Saattaa kuitenkin mennä jossakin välissä kiertoon. Taitaa olla hiukan liian vähän tavaraa kaulassa koon 11 käteen.

Ibanez V50NJP-BK

Gretch Americana
 
http://ak2.ostkcdn.com/images/products/P11266362a.jpg

Kolme akustista on, teräskielisiä kaikki; normivireessä. Vanhimmasta hankinnasta uusimpaan.
 
- Peders Model Standard vm. 1998
Ostin tämän uutena aivan alkuvuodesta 2000. Budjetti oli 2000 markkaa, jolla sitten lähti kitara, suojapussi ja oikein hyvä lounas + ruokajuomat. Ai missä suhteessa? En kerro. .012 -setti kiinni.
 
- Yamaha FX-310A
Kotiutui loppuvuodesta 2009. M-netin torilta löysin, kaupat sovittiin käytännössä saman tien. Hintaansa nähden oikein hyvä soitin, miellyttävä soundi. Hyvin pitää vireen, action mukavan alhaalla. Tässäkin kiinni .012 -setti.
 
- hippilandoola DC-200
Tämmönen tuli 2011 tammikuun alkupäivinä vaihdossa. Potentiaalia on vaikka mihin. Kuten tuossa Pedersissä, tässäkin on Schallerin viritystapit eli vire pysyy hyvin. Edellisen omistajan jäljiltä .010:t. Yllättävän hyvin helisevät, tosin kitaran rungossa olevat ylimääräiset reiät varmasti vaikuttavat. Näistä kolmesta tässä on ylivoimaisesti paras (=käteen käyvin) kaula, hyvin muutenkin istuu.

Perheeseen liittyi Kalamazoo KHG-14 by Gibson vuodelta 1938. L-0 tyyppinen, lyhyt skaala, uskomaton saundi.
Eräs R. Johnson soitteli Kalamazoo KG-14 aikalaisten muisteloitten mukaan myös :=)

Gona: Perheeseen liittyi Kalamazoo KHG-14 by Gibson vuodelta 1938. L-0 tyyppinen, lyhyt skaala, uskomaton saundi.
Eräs R. Johnson soitteli Kalamazoo KG-14 aikalaisten muisteloitten mukaan myös :=)
 
Vau! Onneksi olkoon!
 
Eikös tuo KHG ole siis sellainen "Hawaiian konversio", siis tavallista leveämmällä otelaudalla? Silloinhan se on just passeli fingerstyle bluesiin ja ragtimeen?
 
Hieno juttu!

panadol: Vau! Onneksi olkoon!
 
Eikös tuo KHG ole siis sellainen "Hawaiian konversio", siis tavallista leveämmällä otelaudalla? Silloinhan se on just passeli fingerstyle bluesiin ja ragtimeen?
 
Hieno juttu!
 
Jep. Ja sillä on soiteltu slidellä koko ajan eli ihan mint nauhat. Palm Guitarsin Soren Amsterdamista muunsi sormisoittoon sopivaksi. Leveys ja lyhyt skaala on mainio juttu. Toin sen kotiin pahimpiin pakkasiin, vähän jännitti. Mutta kosteutta huoneeseen ja matoakin kehiin.
 
Ragit lähtee pirun herkästi. G-kieli saattaa olla jopa liian matalalla tosin, katsotaan kuinka se elää.

Tällä hetkellä löytyy Greg Bennett D8. Kyllä sillä soittelee, mutta tekis mieli hankkia joku "kunnon" electroakustinen joskus tulevaisuudessa..

Takamine EG260C, elektroakustinen kylläkin mutta mutta.

Gona: Perheeseen liittyi Kalamazoo KHG-14 by Gibson vuodelta 1938.
 
Onnea Gonalle uudesta kitarasta!
 
Osaavissa käsissä moinen arvokapistus on, toivottavasti jossain vaiheessa pääsee paikan päälle kuuntelemaan näiden kahden "duettoa".

akuankkakomppi: Onnea Gonalle uudesta kitarasta!
 
Osaavissa käsissä moinen arvokapistus on, toivottavasti jossain vaiheessa pääsee paikan päälle kuuntelemaan näiden kahden "duettoa".
 
Kiitoksia kiitoksia. Tätä pääsee kuulemaan varmasti. Berrymanin kanssa ollaan suunniteltu B&B-duolle hommia täksi vuodeksi taas aktiivisesti. Ja soitetaan sivussa Electric Ragtime-keikkoja Telecastereilla.

Takamine EG220C

Perjantaina annoin uuden kodin kaunissti soivalle ja nätin näköiselle nuorelle ja vaalelle neitokaiselle.
 
Tarkemmat speksit:
Martin HD28/D42 Kitarapaja 30th anniversary -malli. K&K Pure Western - mikityksellä.
 
Pakko sanoa kyllä, että olen äärimmäisen tyytyväinen hankintaan. Kelpaa rämpytellä Neil Youngia tällä ;)

Minkähän takia tällainen akustisen kitaran luettelot pitää olla näytillä? Ketä se palvelee? Vai täytyykö vain luetella omaisuuskitaroitaan? En kerta kaikkiaan ymmärrä, maailmahan on täynnä kitaroita ja lisää valmistetaan! Kuinka pitkä tämä luettelo tulee oikein olemaan...???