Kitarat: kitarakamat ›

Epärealistiset hintaodotukset käytettyjen arvolle ovat varsin tavallisia - tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
 
Väri on makuasia ja jos minä olisin asiakkaana niin sunburst-laskisi hintatarjoustani ja niin voi olla muidenkin kohdalla - luulen että se on vähiten haluttu Telen väri. Kukaan ei maksa ekstraa ominaisuudesta jota ei halua.
 
Erikoisvärit ovat aina riski etenkin silloin kun kitara on sen kaltainen että sille ei koskaan tule mitään keräily- tai periodicharmin kaltaista lisäarvoa.

Mulla on sellanen (virheellinen?) käsitys että myyjän asettama hinta on se hinta jolla myyjä luopuu myytävästä esineestä.Jos ei löydy ostaajaa niin sitten ei löydy.Mun mielestä ostajaehdokas on se viimeinen henkilö neuvomaan hinnoittelussa.On totta että nykyään uutena saa aika edullisesti melkein mitä vaan (ja nyt puhutaan kitaroista) ,kun on jotain ostamassa niin kannattaa olla aika
varma siitä että ostettava soitin ei ole menossa vaihtoon puolen vuoden sisällä...

Mulla on sellanen (virheellinen?) käsitys että myyjän asettama hinta on se hinta jolla myyjä luopuu myytävästä esineestä. Mun mielestä ostajaehdokas on se viimeinen henkilö neuvomaan hinnoittelussa..
 
Entisenä ammattiostaja voin kertoa: ostaja on nimenomaan se taho, joka hinnan todellisuudessa määrittelee -erityisesti käytetyn tavaran markkinoilla - tavaran hinta selviää vasta kun kaupat syntyvät, sitä ennen on vain hintapyyntöjä.

Minusta on hieman hassua, että käytettynä soittokamojen hinta putoaa roimasti. Käytetyt ovat usein aivan yhtä hyviä kuin uudet ja ne ovat jo "sisäänsoitetut". Lisäksi ihmettelen sitä, että joillekin ihmisille ei kelpaa käytetyt - kaiken pitää olla uutta. Minusta soittopelien (ja myös muiden tavaroiden) kierrätys on hieno asia.

Ei ostaja hintaa määrittele vaan myyjä.Tavara vaihtaa omistajaa vasta sitten kun ostaja on latonut myyjälle ostoon
riittävän summan valuuttaa.Jos myyjän asettama hinta on se hinta millä myyjä luopuu tavarasta ja ostajan mielestä liian korkea niin kauppoja ei synny.Miksi sen ostajan pitää ruveta kertomaan mitä sen (tässä tapauksessa Fenderin) pitäis maksaa?Yleensä nämä "hinnat" ovat joko vedätystä tai katkeruutta siitä että pelimerkit ei kerta kaikkiaan riitä.Eihän nyt mikään kaupankäynti toteudu niin että ostaja määrittelee hinnan,onhan kaupan tikkarissakin hintalappu johon ostaja joko tyytyy (=ostaa) tai sitten ei.Kysyntä ja tarjonta toki asettaa rajansa markkinoille mutta ei todellakaan määrä yksittäisiä hintoja.No-tähän keskusteluun on osallistunut nippu nimimerkkejä jotka jotain myydessään antavat ostajan määrätä myytävän artikkelin hinnan...;)

No-tähän keskusteluun on osallistunut nippu nimimerkkejä jotka jotain myydessään antavat ostajan määrätä myytävän artikkelin hinnan...;)
 
..Ja ainakin yksi nimimerkki, joka ei näe sitä kuuluisaa 'pik pikturea' ;o)

ostaja on nimenomaan se taho, joka hinnan todellisuudessa määrittelee -erityisesti käytetyn tavaran markkinoilla - tavaran hinta selviää vasta kun kaupat syntyvät, sitä ennen on vain hintapyyntöjä.
 
No juuri noin. Myyjä määrittelee mielestään sopivan hintatason, sen jälkeen kaupankäynnin tuoksinassa lopullinen kauppahinta asettuu jonnekin, joskus kauaskin alkuperäisestä hintapyynnöstä. Tämä riippuu monesta asiasta: Tuotteen haluttavuudesta, kunnosta, myyjän ja ostajan kiireestä jne jne...
 
Se, mikä on sanottava 'ylihinnoittelun' puolesta: Erittäin harvoin tuotteesta saa enemmän, kuin on ilmotuksessa pyytänyt, täten on jopa hyvä asettaa lähtöhinta _hieman_ yläkanttiin. Tietävä ostaja kyllä osaa tingata siitä alaspäin, mutta lähtöasetelma on myyjälle hiukan edullisempi...
 
Tai jotain, nää nyt vaan on mun näkemyksiä asiaan, eikä mitään universaaleja totuuksia. Itselläni ainakin on _aina_ myydessäni tavaraa hinnassa tinkivaraa. Mielestäni tinkaaminen on osa kaupankäyntiä. Se on peliä... =)
 
JuSu

Kun ostaja tekee tarjouksen niin onko se myyjä jonka korvien välissä tarjous hyväksytään vai eikö se ole......????????Itse olen siinä tapaukessa myyjänä useamman kerran syyllistynyt viattoman ostajan tarjouksen epäoikeudenmukaiseen hylkäämiseen.Kyllä nyt hävettää...

Kun ostaja tekee tarjouksen niin onko se myyjä jonka korvien välissä tarjous hyväksytään vai eikö se ole......????????Itse olen siinä tapaukessa myyjänä useamman kerran syyllistynyt viattoman ostajan tarjouksen epäoikeudenmukaiseen hylkäämiseen.Kyllä nyt hävettää...
 
Elä nyt jaksa jauhaa. :o)

Duunissa on äärimmäisen tylsää.Ja olen sitä mieltä että ilman kunnon provosointia nää keskustelut on turhan värittömiä...eli siis ostajako.....;9

No musta tuntuu että musiikkikamojen kanssa pelatessa lähes aina jään ite ns. alakynteen; sillon kun oon ostamassa jotain kaikki on vitun kallista; sillon kun oon myymässä niin en saa mielestäni tarpeeksi hintaa.
 
Nojoo, jos ostajaehdokas alkaa marisemaan turhaan että hinta on liian kova (vaikka oikeasti kohtuullinen niinkuin esim aiheen aloitusviestissä) niin sitten sanotaan että sullehan en myy vaikka mikä olis. Niska perse kii heittä ovi ulos.

Kun ostaja tekee tarjouksen niin onko se myyjä jonka korvien välissä tarjous hyväksytään vai eikö se ole......????????
 
Totta kai myyjä päättää viime kädessä mihin hintaan myy. Mutta jos ei ole valmis keskustelemaan hinnasta, ei tarvitse ihmetellä jos tavara ei mene kaupaksi.
 
Minusta on hieman hassua, että käytettynä soittokamojen hinta putoaa roimasti. Käytetyt ovat usein aivan yhtä hyviä kuin uudet ja ne ovat jo "sisäänsoitetut".
 
Onhan se tavallaan vähän nurinkurista. Siihen on kuitenkin monia syitä, kuten takuun puute, yksilön metsästyksestä aiheutuva vaiva, huijatuksi tulemisen pelko jne.

...eli siis ostajako.....;9
 
Kyllä ostaja on se joka tarjouksen hinnan hyväksyy - tai hylkää.
 
Itseasiassa jopa niin että ilmoituksessa tarjottu hinta sitoo myyjää oli ostaja kuka tahansa eli siihen hintaan tuote on vähintään myytävä kuin mitä on julkisesti kerrottu. Tosin yksityishenkilöiden ei ole pakko myydä jos mieli muuttuu - yritysten tarvitsee.
 
Ostaja saa myös tehdä tarjouksen, jolla suostuu tavaran ostamaan, tämä voi olla myös oikeudellisesti sitova tarjous, kuten usein onkin.vaikkapa huutokaupoissa tehdään juuri näin - silloin suhde kääntyy ja tarjouksen hyväksyy tai hylkää myyjä.
 
Iseasiassa minä olen aina käyttänyt paljon tinkimistapaa jossa teen vastatarjouksen - harvalla on sisua vastustaa sitä koska myyjä tietää että tällä hinnalla kauppa syntyy varmasti. Vähintääkin myyjä tekee alemman uuden vastatarjouksen koska tietää että olen vakavasti ostamassa.
 
Eli myyjän on myytävä jos on tehnyt myyntitarjouksen ja ostajan on myös ostettava jos on tehnyt ostotarjouksen - nämä säännöt sitovat aina yrityksiä ja joissakin tapauksissa myös yksityishenkilöitä.

No kitarakaupat on vielä melko mukavia. Autokaupat ei. Pyysin autosta 1000e. Ostaja oli kolme tuntia myöhässä ja minun piti loppujen lopuksi mennä hakemaan. Rällättiin ympäriinsä kaupunkia ja ostaja teki kaikkia äkkijarrutuksia jne. "Kytkin menee pian ihan varmaan rikki" Kai sillä meneekin jos noin ajaa. "Tää öljy haisee bensalta" Just... Aikansa rällättyään kyllästyin ja sanoin et mennäänkös pihalle. 500euroa mies sanoi antavansa rahaa "mulla on muitakin paikkoja josta voin auton ostaa". Meinas hermot palaa. Sain myöhemmin auton myytyä. Tosin 900euroon.
Kitarakaupoissa ottaa päähän vähän se, että jos myyn kitaran alle sataan euroon, niin ei siitä voi odottaa, että se olisi joku huippuyksilö. Joku näin tekee.

On olemassa myyjän markkinoita ja ostajan markkinoita. Tarkoittaa sitä, että kumpi määrää hinnan.
Suurpiirteisesti asian voisi jakaa siten, että Myydään-ilmoituksissa ostaja määrää hinnan ja Ostetaan-ilmoituksissa myyjä.
 
Yksinkertaistettu esimerkki:
- Sulla on magee kitara, myy se mulle.
- Joo, jos maksat mulle tonnin.
 
-(Viddu, mullon rahat lopussa) Ostakko mun kitaran.
- Joo, saat siitä satkun.
 
Tietysti jossain järjellisissä rajoissahan pyöritään.
Jos ostajan ja myyjän ajatukset hinnasta eroavat ihan järjettömästi, niin kauppojahan ei synny. Pienillä eroilla tavallisesti syntyy normaali tinkaustapahtuma. Monesti laitteen hinnassa on se kuuluisa tinkausvara, jonka myyjä antaa hinnasta pois. Ostaja saa "vähän halvemmalla" ja myyjä saa sen, mitä todellisuudessa halusikin ja molemmat ovat tyytyväisiä =).
 
Täysin eri asia on nämä "Pistin myyntiin, jos vaikka joku olisi kiinnostunut."Sitten kun tarjoaa sellaista järjellistä hintaa, niin vastaus: "Ei mulla mitään todellista tarvetta ole, en mä viitti sitä noin halvalla myydä"
Huutonetissä joskus näitä näkyy, jotka huudattavat kerta toisensa jälkeen samaa kamaa ja kun hinta ei miellytä, niin eipä myydä. Ja seuraavalla viikolla uus ilmoitus. heh.
Enkä nyt tarkoita, että ylimmät tarjoukset olisivat jotenkin naurettavan suuruisia. Ilmeisesti yritetään löytää se tyhmä, joka maksaa sen sikahinnan. "no kun se on niin vintakee".
 
Minulla itellä on samanlainen tilanne kuin Naama-amiksella, että aina on takkiin tullut, olen sitten ostanut tai myynyt.
(Katkeran miehen tilitystä)
 
(Nyt tulee varmaan kuumaa lyijyä niskaan)
Joskus elektroniikkaa työkseen suunnittelevana miettii noita joitain vanhoja vintage-pedaaleja, joissa on trankku tai kaksi ja pari passiivikomponenttia räkästynä jollekkin pertinax:in palaselle. Hintaa moisella voi olla pahimmillaan satoja euroja.
Miettii vain sitä, että onko tässä mitään järkeä.
Ilmeisesti tarvittaisiin tarpeeksi suuri rokkistara lausumaan ääneen se vanha sadusta tuttu lause: "Keisarilla ei ole vaatteita"
 
EDIT: olin pulkkamäessä silloin kun kirjoitustaitoa jaettiin

Onko sillä nyt loppupeleissä väliä, kumpi kaupan osapuolista on määräävämmässä asemassa hinnan suhteen? Hinnan tulee joka tapauksessa olla sellainen, että molemmat sen hyväksyvät ja siihen suostuvat. Toisin sanoen: sekä ostaja että myyjä määrittävät hintaa omalta osaltaan.
 
Itse uskaltaisin jopa väittää, että hinta määrittyy prosessissa, jota voisi kutsua (näkökulmasta riippuen) nimellä osto/myyntineuvottelu. Ja näkökulmaton nimitys tapahtumalle voisi olla "kauppaneuvottelu".
 
Toki on niin, että toisen kaupan osapuolen asema saattaa olla hallitsevampi. Tämä johtuu minun käsityksen mukaan markkinoista. Jossain tapauksessa myyjä saa valita ostajan, jossain tapauksessa hän joutuu etsimään ostajaa muutaman vuoden. Loppupeleissä kyse on kuitenkin aina siitä, minkä hinnan myyjä tavaralleen haluaa, sillä halutullakaan tuoteella ei ole ostajia, jos pyyntöhinta on liian kova.
 
Niin yksinkertaista, että jopa humanisti sen tajuaa.
 
ed. olinpas hidas, ja Trebla tuossa kirjoittelikin jo osin samasta aiheesta.

Kun mä myyn kamaa, mä päätän etukäteen jonkun hinnan jonka alle en myy. Sitten pistän vaikka 15 % lisää tinkivaraa, johonkin kivaan tasalukuun. Sitten jos myyjä suostuu sen maksamaan, olen iloinen. Muussa tapauksessa neuvotellaan, ja en koskaan myy alle sen hinnan minkä olen päättänyt.

Itseasiassa jopa niin että ilmoituksessa tarjottu hinta sitoo myyjää oli ostaja kuka tahansa eli siihen hintaan tuote on vähintään myytävä kuin mitä on julkisesti kerrottu. Tosin yksityishenkilöiden ei ole pakko myydä jos mieli muuttuu - yritysten tarvitsee.
 
Tää nyt on täysin offtopickia, mutta mitenkäs kun tuttava puhui joskus, että paikallinen agri-marketti tai vastaava oli ilmoittanut mönkijän hinnan mainoksessa väärin. Piti olla tonneja ja olikin satasia. No tuttava oli työpäivän jälkeen käynyt huvikseen tiedustelemassa mönkijästä. Liikkeen puolesta oli todettu vaan jotain "Niinjoo... siinä oli virhe. Ei se sillä hintaa lähde". Eli eivät olisi suostuneet myymään sitä alihintaan.

Tää nyt on täysin offtopickia, mutta mitenkäs kun tuttava puhui joskus, että paikallinen agri-marketti tai vastaava oli ilmoittanut mönkijän hinnan mainoksessa väärin. Piti olla tonneja ja olikin satasia. No tuttava oli työpäivän jälkeen käynyt huvikseen tiedustelemassa mönkijästä. Liikkeen puolesta oli todettu vaan jotain "Niinjoo... siinä oli virhe. Ei se sillä hintaa lähde". Eli eivät olisi suostuneet myymään sitä alihintaan.
 
muistaakseen jotenkin näin, että sitä ole pakko myydä. monestihan näkee hinnastoissa esim että ei oteta vastuuta painovirheistä tms.