Kyseessä on mielestäni aika pirun kova black metal-albumi. Harmi vaan, että kyseinen taideteos on jäänyt vähälle huomiolle.
Pidän levyssä oikeastaan kaikesta. Kitaramelodiat ovat paikoin epäselviä ja peittyvät särön sekaan, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen ne aukeavat hyvin ja osoittautuvat hienonkuuloisiksi. Juuri nuo niin sanotut "piilomelodiat" ovat levyn suola. Örinä on juuri sellaista sieluaraastavaa ja tunnelmaan sopivaa sekä satunnaiset taustahuutelut eivät nekään ole pahasta. Rumpalin toiminta on mukavan rauhallista eikä nopeaa blast beatia käytetä liikaa. (liika nopean blast beatin käyttö käy ainakin minun hermoille monen black metal-yhtyeen kohdalla)
Tempo ei pääse muutenkaan nousemaan turhan nopeaksi. Kyseessä on paras black metal-albumi jonka tiedän.
Olisiko kenelläkään tietoa onko mitään muita black metal-albumeita, jotka olisi tehty hieman samaan tyyliin, rauhallisemmalla temmolla ja runsailla kitaramelodioilla?
ps. älkää vaivautuko, tiedän jo bändin nimeltä Dissection. :) |
 RrRailo
05.04.2011 13:19:49 (muokattu 05.04.2011 13:21:09) | |
|---|
Sacramentumin kaksi viimeisintä silloin tällöin pyörähtävät soittimessa mutta joku nimeämätön seikka estää aivan suosikiksi nousua...Vahva tunnelma kuitenkin löytyy ja mukana on sopivasti omaperäisyyttä. Levy levyltä lisääntyneet death-vaikutteet iskevät myös itselleni.
Samantapaisen kaman perässä kannattaa tsekata ainakin Unanimated, Watainin pari viimeisintä, Vinterland ja Necrophobic. Deathlegendary whippin' |
 Billsner
05.04.2011 22:06:51 | |
|---|
Metal Jewel: Olisiko kenelläkään tietoa onko mitään muita black metal-albumeita, jotka olisi tehty hieman samaan tyyliin, rauhallisemmalla temmolla ja runsailla kitaramelodioilla?
Lähes kaikki 1990-2000 aikana tehty ruotsalainen black metal paitsi Marduk ja Dark Funeral.
Sacramentumin Thy Black Destiny on muuten myös helvetin kova levy vaikka hieman thrashimpi onkin niihin kahteen aiempaan verratuna. Supreme General Of Evil |
 Metal Jewel
06.04.2011 12:08:51 (muokattu 06.04.2011 12:11:56) | |
|---|
Juu black destinyyn ja the coming of chaosiin oon päättäny päästä sisälle mutta ei oo kyllä auennu samalla tavalla kuin tuo esikoisalbumi, johon sisään päästessään jää kyllä jumiin. Watainin 2 edellistä on kyllä kovia lättyjä pidän varsinkin noista pidemmistä ralleista kuten Wolves curse ja Waters of ain tolla lawless darknessil. Unanimatediakin on tullu pikkasen kuunneltua. Mut joo on huomattu, että ruotsalainen black metal on aika ylivoimasta =D. |
