Etno, proge, latin ›

Kattelin toistamiseen tuon Classic Artists: Yes -dvd:n ja on se kyllä perustavanlaatuinen dokkari bändin urasta. Kertojaääntä ei ole, vaan koko ura käydään haastattelujen muodossa läpi 3,5 tunnissa + pari tuntia ekstraa. Progarchivesin arvioissa porukka sanoo, että jopa suurimmalle Yes-fanille tämä on pitkä ja puuduttava kokemus, mutta itse taas en ole erityisesti mikään Yes-fani ja nautin silti dokkarista suuresti.
 
Hauskoja yksityiskohtia tällaiselle ei niin tarkasti bändin bioon perehtyneelle, Owner of the Lonely Heartin synty esimerkiksi. Horn oli kuuntelemassa Rabinin luona demonauhoja mahdollisista Yes-viisuista ja Rabinin mennessä vessaan oli c-kasetin lopussa alkanut tuo kyseinen viisu, jota Hornin ei ollut tarkoitus edes kuulla. Kyseinen viisu oli kai sävelletty jollekin ihan muulle projektille. Ja peruspopparille tää on sitten ikuisesti se biisi joka Yesistä ekana tulee mieleen. Vaikea edes kuvitella miltä Howesta on tuntunut veivata joka keikalla tuota...

Tuosta Ownerista tulikin mieleen että Howe ei nykyisinkään suostu soittamaan sooloa em. biisissä? Muistaakseni Symphonic Livelläkin soolo soitettiin koskettimilla...

90125: No ni, uutta levyä pukkaa.
 
http://yesworld.com/
 
Tästä voi olla montaa eri mieltä.. Mutta jos levyn kannessa lukee "YES", niin pakkohan siitä on innostuttava.
 
Säikähdin pahanpäiväisesti että David Benoit! Onneksi ei ollutkaan.

Heh David Benoit ja Benoit David:D... Kumpi on kumpi? Sama tyyppi valepuvussa/maskissa?

Regalis Apertura: Heh David Benoit ja Benoit David:D... Kumpi on kumpi? Sama tyyppi valepuvussa/maskissa?
 
En tiedä. Se olisi jokatapauksessa ollut todnäk jotain hirveää.

Tulevat joulukuussa Suomeen heittämään keikan Circus-klubilla Helsingissä.
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=21638

Oli sen verran mielenkiintoinen keikkapaikka että piti ihan tarkistaa kalenterista, onko nyt aprillipäivä.
Kyllähän tuo Yes lukeutuu omalla tavallaan suosikkiyhtyeisiin, mutta saa nähdä viittiikö lipusta ihan viittäkymppiä pulittaa, kun Rick Wakeman ja Jon Anderson puuttuvat kokoonpanosta.

Kyllä tonne on ehkä pakko mennä! Mut mikä on toi keikkapaikka? Joku yökerho? :D

Ihan vitun sama minne ne tulee ja ketä siinä on, koska Yes nyt on muutenkin miehistönvaihdostensa takia suunnilleen maailman naurettavin bändi. Mutta koska Yes on siitä huolimatta myöskin suunnilleen maailman paras bändi niin jos siinä on edes Squire ja Howe niin siinä on aivan tarpeeksi syytä!
 
Tulee muuten aika suhteellisen kova keikkavuosi. Rush, Roger Waters ja Yes. Ei puutukaan enää kuin Genesis, ELP ja King Crimson.

Vessajono: Ihan vitun sama minne ne tulee ja ketä siinä on, koska Yes nyt on muutenkin miehistönvaihdostensa takia suunnilleen maailman naurettavin bändi. Mutta koska Yes on siitä huolimatta myöskin suunnilleen maailman paras bändi niin jos siinä on edes Squire ja Howe niin siinä on aivan tarpeeksi syytä!
 
Tulee muuten aika suhteellisen kova keikkavuosi. Rush, Roger Waters ja Yes. Ei puutukaan enää kuin Genesis, ELP ja King Crimson.
 
Ainahan bändiessä jäsenet vaihtuu. Kaikki vaan nyt dissaa tota Benoitia, siitähän tässä on kyse. :) Musta se jätkä vetää tosi hyvin. Vai oisko joku laulaja parempi joka vetää ihan erilailla? Musta on hyvä että on ees joku laulaja että ne pääsee keikkailemaan ja mäkin pääsen näkemään mun suosikkibändiä. :)

SnowCrow: Ainahan bändiessä jäsenet vaihtuu. Kaikki vaan nyt dissaa tota Benoitia, siitähän tässä on kyse. :) Musta se jätkä vetää tosi hyvin. Vai oisko joku laulaja parempi joka vetää ihan erilailla? Musta on hyvä että on ees joku laulaja että ne pääsee keikkailemaan ja mäkin pääsen näkemään mun suosikkibändiä. :)
 
Mikäs siinä, ihan hyvä jos edelleen tykkää. Itselle Jon Anderson on kuitenkin Yesin sielu, joten en haluaisi nähdä bändiä ilman häntä. Tuntuisi jotenkin ontolta.

Näin on. Ja myös Rick Wakeman olisi kova nähdä/kuulla... Miksiköhän äijä ei keikkaile enää? Terveysongelmia otaksun?

cortti: Voipi olla että tuolla on aikasemmin jo kirjoituksia bändistä mutta silti..
 
Olen itse kovanluokan Yes fani. Ikävä kyllä ikäni takia en ole Yessin nähnyt kuin kerran, 35 anniverisary tourilla, enkä silloinkaan pystynyt nauttimaan täysin tuosta konsertista kun en vielä ollut kovinkaan edistynyt. Hyvä etten nukahtanut Rituaalin aikana (nyt ois asiat toisin). Aivan uskomaton bändi on kyseessä mielestäni, joissain määrin hyvin arvostettu, mutta silti jostain syystä varsin vähän tunnettu. Kysynpä top 5 Yessin levyt (ei live levyjä kiitos). Omat järjestys :
 
1 : Close To The Edge (Goes over the edge)
 
2 : The Yes Album tai Fragile (en millään pysty päättämään)
 
3 : Jompikumpi ylemmistä.
 
4 : Going For The One (Awaken!)
 
5 : Relayer tai Tales From Topographic Oceans (TFTO on hieman erikoinen kauniisti sanottuna, kaveri alko parkuu naurusta kun vähän kuuntelutin, Relayer puolestaan jää hieman vaisuksi Gatesia lukuunottamatta).
 
Erittäin hyvä bändi, mutta kannattaa suosiolla unohtaa 80 luku ja siitä eteenpäin, sen jälkeen se on ollut Same shit, different package- touhua (helvetin Rabin).
 
Jos yhden toiveen saisin esittää niin toivoisin että vielä kerran yrittäisivät tehdä kunnon levyn, jättäisivät sen poppi-new age-rakkaus hömpän väliin ja yrittäisivät. Luonnollisesti toivoisin vielä yhtä kunnon kiertuetta.
 
Trevor Rabin aikakausi kolahtaa lujaa. Sielä on paljon hienoja juttuja. Andersonin ääntä ei kyllä aina kestä, mutta Rabinin aikakaudella toikin asia korjattiin hyvällä vuorottelulla. Close To The Edge myös hieno levy.
 
Howe ei ole maailman parhaita kitaristeja missään nimessä, mutta Yessiin miehen tyyli istui. Asia orkassa Howen tyyliä voi joko rakastaa tai suorastaan inhota.

Saahan nähä kehtaako sitä lähtee paikan päälle..

Omasta mielestäni Owner Of A Lonely Heart on Yesin paras biisi. Sen jälkeen tuleekin sitten Roundabout ja muu 70-luvun tavara.

danny: Omasta mielestäni Owner Of A Lonely Heart on Yesin paras biisi. Sen jälkeen tuleekin sitten Roundabout ja muu 70-luvun tavara.
 
No nyt kyllä.. :D

Innostuneena tulevasta keikasta ehdin jo kavereitakin houkutella mukaan ja hakea levykaupasta Relayerin.
 
Nyt huomattuani k18 ikärajan, vituttaa.
 
Hieno bändi on silti tämä jees.

Ostin taannoin Tales From Topographic Oceans -levyn(t) ja tavallaan kaiken lukemani jälkeen yllätyin siitä, että miten hyvältä se kuulostaa. Okei, pari kuuntelukertaa takana, joten tuosta paketista ei nyt ihan hirveästi sillä vielä käteen jää. Mutta kun esim. ketjun aloitusviestissäkin mainitaan levyn huvittavuudesta ja kummallisuudesta, niin ei kai tuo musiikillisesti sinänsä sen pompöösimpää kuin muutkaan aikalaisensa Yes-levyt, se vain että biisit on venytetty sisältöönsä nähden turhan pitkiksi. Mut paljon hyviä juttujahan tuolta tarttui heti parilla kuulemalla päähän.

bedlam: Ostin taannoin Tales From Topographic Oceans -levyn(t) ja tavallaan kaiken lukemani jälkeen yllätyin siitä, että miten hyvältä se kuulostaa. Okei, pari kuuntelukertaa takana, joten tuosta paketista ei nyt ihan hirveästi sillä vielä käteen jää. Mutta kun esim. ketjun aloitusviestissäkin mainitaan levyn huvittavuudesta ja kummallisuudesta, niin ei kai tuo musiikillisesti sinänsä sen pompöösimpää kuin muutkaan aikalaisensa Yes-levyt, se vain että biisit on venytetty sisältöönsä nähden turhan pitkiksi. Mut paljon hyviä juttujahan tuolta tarttui heti parilla kuulemalla päähän.
 
Itsellä kävi vähän samalla tavalla. Aikanaan, kun joskus vuosituhannen alkupuolella aloin progeen hurahtamaan, minua varoiteltiin tuosta levystä, että se on kaikkea sitä mitä progessa on väärin. Sitten nelisen vuotta sitten kun vihdoin levyn hankin pelonsekaisin tuntein, hurahdin ihan täysin. Lähinnä juuri tuohon venytykseen liittyvistä huonoista puolistaan huolimatta Tales on ehkä eniten kuuntelemani Yes-levytys kaikkien aikojen suosikkeihini kuuluvan Close to the Edgen jälkeen. Tai jopa ennen sitä, yhdessä vaiheessa olin aika raskaasti koukussa Talesiin. Äärettömän kiehtova levy.