Kitarat: kitarakamat ›

Jopas kävi kaverilla todella huono tuuri..
Kuvaa olis erittäin mukava tuosta nähdä? Varmaan saat sellasen aikaseksi, kun kerran kaverin kitara on kyseessä..
Ja kovin kiinnostava mallikin vielä, LP Standard LIMITED EDITION..

Edit: minkähän värinen se LE oli? Keskusmusiikista vissiin ostettu??
 
Arvasin että jotkut ottaa tästä itseensä ja on valmiita antamaan mulle niskalaukauksen. Tästä on jo muutama vuos ja kitara on jo kierrossa, ei sen ulkonäön takia, vaan SG parempi. Joltai mnettiläiseltä se löytyy. Väri oli tosiaa toi sininen ja tilaamalla kyseisestä kaupasta. Voitteko muka puoluettomasti sanoa etette oo ikinä nähny semmosta Gibsonin LP:tä jossa on toinen puoli loimua ja toinen ei. Jos ette, niin ei muuta kun kyseiseen kauppaan katsomaan. On niitä jossain Tokaissakin näkynyt. Eikä mulla mitään Gibsoneita vastaan ole, nehän on hienoimpia kitaroita mitä on tehty. Ihmetyttää vaan että ne päästää tollasia liikenteeseen, ehkä vaan tänne pohjolaan.

markkuilari: Voitteko muka puoluettomasti sanoa etette oo ikinä nähny semmosta Gibsonin LP:tä jossa on toinen puoli loimua ja toinen ei. Jos ette, niin ei muuta kun kyseiseen kauppaan katsomaan. On niitä jossain Tokaissakin näkynyt.
 
En ole koskaan nähnyt kummankaan mainitun merkin kitaroissa moista pintaratkaisua, edes netissä. Linkit olis paikallaan.

mattim: En ole koskaan nähnyt kummankaan mainitun merkin kitaroissa moista pintaratkaisua, edes netissä. Linkit olis paikallaan.
 
Gibsonillahan noita on. Ymmärtääkseni suurin osa originaaleista puolileimuista ovat alunperin laitteita, joista on hiottu maalit veks. Nyt markkinamies on keksinyt, että noita puolikantisia kannattaa tehdä tarkoituksella, koska niillä tekee rahaa erilaisiin mielikuviin vedoten. Kapitalismin syytä siis tämäkin haureus.
 
http://i645.photobucket.com/albums/uu173/richard120473/100_1653.jpg
 
Täällä on kaikenlaista tarjolla: http://www.wildwoodguitars.com/electrics/gibson/55_series/
 
esim tämä, jossa ei ole edes sauma osunut keskelle: http://www.wildwoodguitars.com/elec … cs/gibson/55_series/50273/50273.php
 
Paljon vaikeampaa on nielaista se väite, että Tokailta löytyisi tuollaisia. Tokain leimukantisista kitaroista varmaan 98% on kuitenkin viilukantisia ja japanilaiset lämpenevät hitaammin tuollaisille trendi-ilmiöille.

Osteri: "Nykyisin on hyviä kamppeita tarjolla."
Jep. Minäkin olisin paljon parempi soittaja jos olisin saanu aikanaan aloittaa näin hyvillä vehkeillä, mitä nykyään saa kohtuullisella rahalla. :)
 
Toisaalta jos 1982 Hondo II Les Paul kopion saa soimaan hyvin, niin se onnistuu millä tahansa kitaralla.
 
Ei minkäänlaista sustainia ja humpparikuorien alla yksikelaiset. Body vanerista. Kaula sentään näytti mahongilta.

StJerky: Toisaalta jos 1982 Hondo II Les Paul kopion saa soimaan hyvin, niin se onnistuu millä tahansa kitaralla.
Näin on. Tuossa omassa kommentissani oli piilossa sellainen vitsinpoikanen että kunhan perustelen itselleni jollain konstilla sitä miksi en soita paremmin. Mikäänhän ei riitä ja kaikki kelpaa syyksi :)

Osteri: Näin on. Tuossa omassa kommentissani oli piilossa sellainen vitsinpoikanen että kunhan perustelen itselleni jollain konstilla sitä miksi en soita paremmin. Mikäänhän ei riitä ja kaikki kelpaa syyksi :)
 
Jep, minäkin jätin tahallani kertomatta että en saanut sitä hondon paskaa koskaan soimaan hyvin...
 
Mutta jotkut muut sai.

markkuilari: Voitteko muka puoluettomasti sanoa etette oo ikinä nähny semmosta Gibsonin LP:tä jossa on toinen puoli loimua ja toinen ei. Jos ette, niin ei muuta kun kyseiseen kauppaan katsomaan.
 
50-70 -lukujen kamppeissa tosiaankin joskus näkyy, kuinka suuri osa niistä sitten on ollut alun perin peittävällä värillä maalattuja on eri asia. Loimu on joka tapauksessa muuttunut suurta ostajakuntaa kiinnostavaksi asiaksi vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Ilman kuvaa on erittäin hankala uskoa, että nimenomaan uudehkoissa erikoismalleissa olisi kovin rumaa/eriparista kansipuuta. Pois lukien tarkoitukselliset, kuten noissa Wildwoodin vehkeissä näyttäisi olevan.
 
On niitä jossain Tokaissakin näkynyt.
 
Tämä on tosiaankin melkoisen hankala uskoa. Viilutetuissa ei ainakaan, ehkä nimenomaan joissakin 70-luvun Les Pauleissa, Reborneissa ja jopa ensimmäisissä Love Rockeissakin ajalta jolloin loimu ei ollut kovin kiinnostava juttu...

p130: 50-70 -lukujen kamppeissa tosiaankin joskus näkyy, kuinka suuri osa niistä sitten on ollut alun perin peittävällä värillä maalattuja on eri asia. Loimu on joka tapauksessa muuttunut suurta ostajakuntaa kiinnostavaksi asiaksi vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Ilman kuvaa on erittäin hankala uskoa, että nimenomaan uudehkoissa erikoismalleissa olisi kovin rumaa/eriparista kansipuuta. Pois lukien tarkoitukselliset, kuten noissa Wildwoodin vehkeissä näyttäisi olevan.
 
Haanpää varmaankin tosiaan tuota samaa tarkoitti.. Ja tosiaan, silloin kun se orkkis LP Standard markkinoille tuli, ei kansipuulle pistetty juur mitään "ylimääräistä arvoa", jos prosessissa sattui olemaan komeaa loimua - OK, mutta mitäs siitä. Siksi noissa (Custom Shopin) tuotoksissa, joita Wildwood myy, on tarkoituksella kannet tuollaiset.
Noita "todellisia" puoliloimuja tuli kyllä paljon kun esim. goldtoppeja "standardisoitiin" maalit hiomalla, ja isommat humpparit laittamalla - eihän sen kansipuun ollut väliä tehtaalla, kun pronssiväri päälle vedettiin kumminkin, ja hyvää kansipuuta ei kannata ollenkaan haaskata.
Sen sijaan en kyllä edelleenkään tältä istumalta usko, että jo alunperin läpinäyttävällä värillä, ja vielä jonkinmoiseen erikoismalliin moiset puut olis laitettu. Ja varmasti siitä on jo "muutama vuosi", eihän tuo LE-malli niin hirveän kauaa ole mallistossa ollutkaan. Mutta oli miten oli, "huussin seinä" on sinisenä hieno. =) Ja kuvat jäi sitten saamatta. Moisesta ei olis kuvia ollut ei edes kriittisimmillä sivustoilla, saati LP-forumilla..
 

 
Tämä on tosiaankin melkoisen hankala uskoa. Viilutetuissa ei ainakaan, ehkä nimenomaan joissakin 70-luvun Les Pauleissa, Reborneissa ja jopa ensimmäisissä Love Rockeissakin ajalta jolloin loimu ei ollut kovin kiinnostava juttu...
 
Viilutetuissa ei taatusti, koskapa juur tuota loimu- ja mylpyräloimuviilua ostavat, täysvahvuisten lankkujen sijaan. Kansihan noissa on "maple on maple" tai "maple on alder" tai "maple on mahogany" jopa. (jälkimmäistä ei kyllä mainosteta, saati katalookeissa ole, mutta nähty on..) Aluspuu voi noissa sitten olla mitä on, ja useammastakin palasesta. Sillähän ei ole myöskään mitään visuaalista merkitystä.
Eikä soinnillistakaan. Ainoa juttu saattaa olla, ettei kannata sitä viilua koittaa siitä poistaa.

Rämppy: Mun silmää ei tuollaiset AAAA-loimukannet miellytä juur yhtään. Sama koskee joitain hullusti loimuavia Fender-kauloja. Levottoman näköisiä. Plain toppi on paree. Pröystäilemättömän tyylikäs. ;D
 
Joo, tarkoituksenmukaisuus ja laatu on aina tyylikästä. Varsinkin akustisissa kitaroissa sellainen yletön silmäkarkki on melkeinpä halpahintaisuuden merkki ja voisi sanoa että rumat ne vaatteilla koreilee;-)

hallu: Joo, tarkoituksenmukaisuus ja laatu on aina tyylikästä. Varsinkin akustisissa kitaroissa sellainen yletön silmäkarkki on melkeinpä halpahintaisuuden merkki ja voisi sanoa että rumat ne vaatteilla koreilee;-)
 
No, akustisissa kitaroissa se kansi todella harvoin on jotain muuta kuin kuusta. Ja kuusessa taas ei tuota loimua noin säännönmukaisesti ole, ns. lylypuusta kun kansia ei tehdä. ;)
Totta kai poikkeuksia löytyy myös akustisissa, meilläkin on studiolla "tummemmansointinen" Jasmine by Takamine, joka on kopaltaan "burl mahogany"-laminaattia. Onhan se tuon lausunnon pohjalta toki halpahintainen ja huono, kaikinpuolin. :'(

fox: No, akustisissa kitaroissa se kansi todella harvoin on jotain muuta kuin kuusta. Ja kuusessa taas ei tuota loimua noin säännönmukaisesti ole, ns. lylypuusta kun kansia ei tehdä. ;)
Totta kai poikkeuksia löytyy myös akustisissa, meilläkin on studiolla "tummemmansointinen" Jasmine by Takamine, joka on kopaltaan "burl mahogany"-laminaattia. Onhan se tuon lausunnon pohjalta toki halpahintainen ja huono, kaikinpuolin. :'(
 
No en aikonut kärjistää noin pahasti enkä tarkoittanut varsinaisesti puita, vaan sellaista ylenpalttista koristelua jota ei ainakaan laatu akustisissa usein suosita (onhan niitä poikkeuksia totta kai) ja mitä nyt kukanenkin pitää ylenpalttisena. Olet itse sen tason ktaratietäjä etten kuvittele voivani alkaa kanssasi näistä asioista inttämään.
 
Tarkoitukseni oli vain todeta laadun olevan aina tyylikästä. Tuon silmäkarkkikommentin olisin paremmalla tilannetajulla voinut jättää heittämättäkin. Koristelut ovat makuasioita enkä minä ole kukaan kenenkään kaunista vähättelemään.

hallu:
Tarkoitukseni oli vain todeta laadun olevan aina tyylikästä. Tuon silmäkarkkikommentin olisin paremmalla tilannetajulla voinut jättää heittämättäkin. Koristelut ovat makuasioita enkä minä ole kukaan kenenkään kaunista vähättelemään.
 
No juu, ei ollu tarkoitus häijyillä saati muutenkaan virnistellä..:I Totta puhut, ja eipä nuo kovin kruusatut "showstopperitkaan" kovin soittimina sykähdytä.. =)
Tarkoitan noilla lähinnä tuollasia "messukitaroita" joita herra paratkoon löytyy yksittäiskappaleina jokaiselta "itseään kunnioittavalta" valmistajalta. Mutta hyvällä maulla tehtynä, joku oikeella abalonella bindattu Martin koawood-kannella ym. herkuilla - kyllä se on soitin, sekä taideteos samalla kertaa. Ja antaa toki kuvan todellisten ammattilaisten kyvyistä ja taidosta tuolla Nasaretin tehtaalla. Mikä tietysti messutapahtumassa se pääasia onkin. Jos siis akustisten puolella pysytään...