Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moro!
 
Sain straton valmiiks. kaulassa on PU, joka on kiillotettu. Jäi aika tahmaseks soittamistuntuma. Olisko mitään kikkavitosta saada siitä vähä silkkisemmän tuntuseksi?
 
Pakko tähän vielä itseään ylistää että soipas hyvin :) Toki 40 euron valmiilta mikkipleksiltä ei voi hirveesti vaatia mut siihen nähden tosi hyvin.

Teräsvillalla tai hiomahuovalla pinta mataksi.
Marko

Mirkan Mirlon ultra fine 1500 on hyvä tuohon hommaan. Lavan pystyy rajaamaan esimerkiksi maalarinteipillä, jotta saa siistin rajan missä kiiltävä lakka muuttuu puolihimmeäksi.

e0700719: Moro!
 
Sain straton valmiiks. kaulassa on PU, joka on kiillotettu. Jäi aika tahmaseks soittamistuntuma. Olisko mitään kikkavitosta saada siitä vähä silkkisemmän tuntuseksi?
 
Sivele kaulaan ranskalaiseen kiilloitukseen tarkoitettua pulituuria (ei sellulakan kanssa käytettävää p.). Calainen recepti on: Sinolia ja sellakkahiutaleita. Antaa sellakan liueta Sinoliin muutaman päivän, ja sitten sivelee aineella kaulaa useita kertoja, antaen välillä kuivua n. 5-10 minuuttia. Mulla on omassa WAL- bassossa tuo PU-lakan päällä, ja hyvältä tuntuu. Sen voi sitten hioa haluamakseen, tai jättää kiiltäväksi kuten minulla. On vielä mukavan kellertävä sävyltään. Saa pois tarvittaessa etanolilla.

Olen pohtinut usein tuota juttua. Minusta juuri mattapintaiset kaulat on liukkaimpia ja lakatussa pysyy sormet parhaiten kiinni.

e0700719: Moro!
 
Sain straton valmiiks. kaulassa on PU, joka on kiillotettu. Jäi aika tahmaseks soittamistuntuma. Olisko mitään kikkavitosta saada siitä vähä silkkisemmän tuntuseksi?
 
Himmeetä lakkaa kerros päälle ns "satiini" pinta on siinä. Eikä tarvi tehdä mitään käsittelyjä sen jälkeen. Kahteen kaulaan oon himmeen lakan laittanut ja hyvältä on tuntunut. Kiiltävä kyllä näyttää mielestäni paremmalta.

Jos kaulassa on jo valmis PU-lakkapinta, niin en näe mitään järkeä alkaa sotkemaan siihen päälle ylimääräisiä tököttejä. Hiomalla siihen saa sen liukkaan pinnan helpoiten ja koko homman tekemiseen menee maksimissaan 5 minuuttia.

samantien: Jos kaulassa on jo valmis PU-lakkapinta, niin en näe mitään järkeä alkaa sotkemaan siihen päälle ylimääräisiä tököttejä. Hiomalla siihen saa sen liukkaan pinnan helpoiten ja koko homman tekemiseen menee maksimissaan 5 minuuttia.
 
Älä näe. Minulla on ollut tuo tatina ainakin kymmenen vuotta käytössä, ja minulla se toimii paljon paremmin kuin hionta tms. Lisäksi lakkapinta säilyy alkuperäisenä. Sellakka on luonnon tuote, toisin kuin muoviselta, kalsealta tuntuva PU-lakka. Se kalsea tuntuma säilyy PU-lakassa, vaikka hioisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sellakka

samantien: Jos kaulassa on jo valmis PU-lakkapinta, niin en näe mitään järkeä alkaa sotkemaan siihen päälle ylimääräisiä tököttejä. Hiomalla siihen saa sen liukkaan pinnan helpoiten ja koko homman tekemiseen menee maksimissaan 5 minuuttia.
 
Komppaan tätä, koska tätä konstia käytän itsekin. Ja viisi minuuttia on aika ruhtinaallinen aika arvio... tai vähintäänkin se sisältää jo tarvikkeiden kaivamisen laatikosta ja jälkien siivoamisen työn jälkeen.
 
En epäile etteikö mattalakka tai edellämainittu salainen pulituuriresepti toimivia konsteja olisi, mutta jotenkin vaan tuntuu hiton työläältä, kun tuo hieno hionta on perhanan nopia konsti ja toimii ku junan vessa. Pinta on liukas eikä muutu nihkeäksi edes nykyisessä kasvihuoneilmastossa (tm) suviaikaan keikkaillessa.

okabass:Se kalsea tuntuma säilyy PU-lakassa, vaikka hioisi.
 
Tätä en allekirjoita. En ainakaan omalla tuntoaistilla erota mataksi hiottua PU lakkapintaa mataksi hiotusta Sellakka yms vintage lakkapinnasta. Hiontakäsittelyn oon tehny joka ainoaan kitaraan ja bassoon mitä mulla on ollu, ja aina on tullunna suhtkoht sama tuntuma näin niinku näppituntumalla testattuna. (Vintagesoittimiin ei oo ollu toistaiseksi varaa, niiden kohdalla kyseistä toimenpidettä tulisi ehkä harkittua toisenkin kerran, mutta enpä moiseen lähtisi lakkaakaan lisäilemään).

e0700719: Tarkotus ei ollu sytyttää PU ja. Nitrolakan välille sotaa...
 
Naah... parit pikku sodat viikossa pitää mielen virkeänä!

Retku: Naah... parit pikku sodat viikossa pitää mielen virkeänä!
 
Niinpä. Jos tämä aihe olisi kitarakamapalstalla, siellä jo Jucciz ja kumppanit kävisivät klassista hevisuunnikkaat vs. oikeat kitarat -juupas-eipäs-väittelyään. :)
 
Strato oli remontissa pari viikkoa sitten, ja samalla sitten operoin kaulaa. Se on muuten käteen sopiva kaula, mutta kädet hikoaa siinä ihan älyttömästi, ja sen jälkeen se on kauhean tahmainen ja raskas soittaa. Hioin 1200-paperilla kevyesti, ja tuli parempi kuin hyvä. Ehkä olisi vielä hienommallakin voinut hioa, mutta tuo kelpaa. En tiedä mikä lakka siinä pinnassa on, veikkaan itse PU-lakkaa. Sama juttu on maalikaulaisessa Lespassa.
 
Lainaanpa tätä vähän vastaavaan kysymykseen.
Miten muuten natural satin -pinta kitaaran tehdään? Mulla yhdessä kitarassa sellainen on, onko se petsi+lakka, öljy+vaha vai petsi+vaha vai mikä? Kaulaa pitäisi vähän käsitellä, se on halpa kimpattu kitara, ja kaulassa tuntuu jonkin verran ärsyttävää ryppyisyyttä pinnassa. Jos tuon hioo, niin pitääkö esim. vahapinnalle tehdä jotakin sen jälkeen?