Koskettimet ›

Nord-mafiaan tässäkin kuulutaan, mutta tökätäänpä nyt lusikka soppaan. Olen ihan harrastajasoittaja muutaman hassun keikan kokemuksella. Tällä hetkellä soitan parissa bändissä joiden molempien kanssa tavoite on saada keikkaa ja demoa aikaan kunhan saadaan soitto ja biisit kuntoon. Mutta siis täysin harrastajan ja amatöörin näkökulmasta kirjoitan.
 
Omistin Hammond M102:n ja Leslie 760:n. Samaten minulla oli treeni/keikkasetissä täyspitkä Rolandin keikkapiano. Taisin yhden keikan näillä soittaa ja treenejä enemmänkin. Hiton mukavaahan se oli. Pianot sai hoitaa täyspitkällä, painotetulla, erittäin hyvällä sähköpianolla. Rhodesitkin olivat vähintäänkin riittävän hyvät, oikeastaan loistavat. Urut sai vetää kahdella sormiolla ja mojoa ja leslien lepatusta riitti. Onhan se helkkarin mukavaa, ei siitä mihinkään pääse eikä tarvitsekaan päästä. Mieluummin minä noilla kamoilla soitan. Paitsi että urkuun olisi tarvinnut lisää säröä.
 
Myin pois ja ostin NE3 73:n. Mojoa on vähemmän, samoin katu-uskottavuutta. Ei nuo pianot pärjää sille Rolandille. Mutta en vaihtaisi takaisin. Nordin saa heitettyä laukkuun ja selkään kun lähtee treeneihin, treeneistä kotiin tai kaverin luo jammailemaan. Samassa paketissa on Vox ja Farfisakin. Ja efektejä. Tatsi on ihan riittävän hyvä sekä urkujen että pianon soittoon. Saan soitettua samat jutut kuin ennen tuolla reilusti yli kahdensadan kilon setillä. Oikeastaan Nord taipuu moneen sellaiseenkin, mihin nuo eivät. Saan soitettua ne missä haluan, saan itseni soittopaikalle vaikka bussilla kun ennen tarvitsi ison peräkärryn ja kantoapua.
 
Jos ja kun joskus taas pääsee studioon, totta kai soitan mieluiten pianot akustisella, syntikat analogilla ja urut konsolihammondilla ja putkilepalla. Jos keikalle on mahdollista saada parempi piano tai oikeat urut, tottakai kelpaa. Omilta soittokamoilta kaipaan ennen kaikkea sitä, että pääsen soittamaan. Minulla ei ole varaa ostaa treenikselle unelmakamoja ja erikseen keikka/kotisoittimia, vaan jos en voi siirrellä soittimiani, olen kotona soittamatta. On mukava että voi mennä jammailemaan vieraan bändin treenikselle tai kaverin kotiin omalla tutulla soittimella eikä tarvitse vetää sillä ysärihumppaan loistavalla M1:llä mikä siellä sattuu olemaan, vaan saa ne itselleen tärkeät soundit aina sinne mihin haluaa silloin kun haluaa. Vaikka niistä sitten se katu-uskottavuus ja viimeinen munakkuusprosentti puuttuisikin.
 
Minulle Nord on ainakin tällä hetkellä se oikea soitin, koska sillä saan soitettua sitä mitä haluan siellä missä haluan silloin kun haluan. Vintagevehkeiden ja akustisten kanssa on paljon hauskempaa ja sielukkaampaa puljata, myönnän, mutta ainakin itse aloin niitä jopa tavallaan vihata, koska ne estivät minua soittamasta niin paljon kuin haluaisin.
 
On turha väitellä siitä, onko Nord yhtä hyvä piano kuin akustinen piano tai yhtä hyvä Hammond kuin Hammond. Ei ole, mutta sen etu on se, että sillä pääsen soittamaan.
 
Unelmana kieltämättä on joskus saada vaikkapa kotisoittoon tai sitten treenikselle kunnon Hamiska ja pystypiano ja vaikkapa Rhodes ja pari kivaa vintagesynaa ja sitten erikseen mobiilit soittimet, joita voi kuskailla jos tarvitsee keikalle tai sekalaisiin jameihin. Niin kauan kuin se ei ole mahdollista, joudun valitsemaan vain toisen ja se on se, mikä antaa minun soittaa enemmän.
 
Tulipa avauduttua. Enkä koe suurta tarvetta puolustella Nordismiani, mutta koska minulle oli itsellenikin aika kova pala myydä sielukkaat soittimet ja ostaa sarjatuotettu digitaalilankku, niin purin hiukan sydäntäni :)