Rock, pop, alternative ›

tepeh: Mun mielestä Axlilla on vähän liian iso ego.
 
Mun mielestä on olemassa kaksi Axlia. Toinen on se, joka oli pääosassa kun GN'R soitti klubeissa Losissa sekä vielä Appetite -kiertueella. Eli siis se Axl, joka ymmärsi faneja, pukeutui hieman rockuskottavammin, ei pitänyt keikoilla biisien väleissä hirveitä valitustaukoja joka asiasta, ei valitellut ihmissuhteitaan juorulehtiin ja lauloi helvetin kovia rockbiisejä. Toinen Axl on taas se vittumainen boksereihin pukeutuva mulkku joka hajotti bändin ja pilasi monet keikat.
 
Nykyisin tuo ensimmäinen taitaa taas alkaa voittamaan.
 
Jokapaikanapina: Appetite For Destruction on yks parhaita debyyttejä, mitä tiedän. Biisejä on maagiset 12, joka on mun mielestä erittäin hieno numero. Pituutta on 53 minsaa, joka kuulosta paljolta, mutta biisien keskimäärin noin neliminuuttisia, ei puudutus vaivaa. Eikä muutenkaan vaiva, sillä biisimateriaali on ihan hemmetin hyvää. Mun kirjoissa ei yhtäkään alle neljän tähden biisiä, ei yhtäkään täytebiisiä. Ja levyllä on tietty Sweet Child O' Mine ja Paradise City, hemmetin kovia ralleja. Saundit on myös mielettömän hyvät, vaikka rummut on ehkä aaaaavistuksen liian kasarihtavat. Mut kyllä nekin sinne joukkoon sopii.
 
Lies on varmaan ollu ihan hyvää puuta Illusioneita odotellessa, mutta loppujenlopuks aika joutava levy. Hauska kuulla Axlia vähän nuorempana vetämässä korkeelta ja kovaa, vaikka feikkilivejä nuo A-puolen vedot ovatkin. Used To Love Her on mun mielestä ainoa maininnan arvoinen biisi levyltä.
 
Appetite on ehkäpä maailman kovin levy ikinä, Lies taas mukava pala erilaista Guns N' Rosesia. Tekee hyvin eroa muihin kasaribändeihin.
 
Illusion...
 
Illusioneista saisi helposti yhden Appetiten veroisen albumin jättämällä muutamat täytepalat pois sekä järjestämällä kappaleet jotenkin fiksuun järjestykseen. Mutta toki tupla-tupla-albumi nosti Guns N' Rosesin asemaa jättibändinä vaikka levyt ei täysiä kultakimpaleita olleetkaan.
 
My Worldista en sano mitään, hyvin paska kappale.
 
Spaghetti Incident on myös lähes täysin turha, vaikka Since I've Been Loving You Ei ole Guns kyllä Zeppeliniä coveroinut, Spaghettilta löytyy "Since I Don't Have You". =)
 
Live Era on harmillisen epätasainen livekokoelma. Ylipäätään koko levyllä bändin saundi on jotenkin pieni eikä kovin timmi, joka vähän kummastuttaa, sillä Youtubesta kyllä löytyy tosi timmejäkin vetoja.
 
Live Eran soundimaailma ei oikein toimi mullekkaan, oudon ohuet soundit. Rummuista miksattu se tuttu Sorumin "klangi" pois ja komppikitara lähes kokonaan kadonnut. Biisivalinnat hyviä (Coma tosin sais löytyä muiltakin kuin Japanin versioilta) mutta väärään aikaan ja huonolla markkinoillahan tuo albumi julkaistiin.
 
E: Lainaukset män vituiks

En tiedä sopiiko tähän ketjuun, mutta aika hyvin heppu coveroi, "akselia" -> http://www.youtube.com/user/elhombredeloskaraoke#p/u/14/Z8sxNRLilUQ

Gunnari-kitaristi alkuperäisen kokoonpanon paluusta: Toivottavasti pääsen ilmaiseksi keikalle
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=21374
 
Aivan totta kyllä tuo promokuvien puute ja siitä aiheutuva epätietoisuus jäsenistä... Viimeinen virallinen Guns N' Rosesin promokuva taitaa olla vuodelta 1991?

Jos yhtye ratsastaa vanhalla maineella joka saavutettiin vuosikymmeniä sitten aivan eri kokoonpanolla niin uusista promokuvista on vain haittaa. Axl on aina hallinnut markkinoinnin ja imagon rakentamisen poikkeuksellisen hyvin vaikka mies on monissa muissa asioissa täydellinen sekopää.
 
Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin tämän suurisuisen kitaristin kannattaisi jo etsiä uutta työpaikkaa sillä heppu loukkasi Jumalaa ja Jumalaa ei loukata ilman rangaistusta.
 
Näin Axl Rose löysi sisäisen diktaattorinsa: W. Axl Rose saapui Los Angelesin Coliseumin backstagelle jo varhain iltapäivällä. Hän oli fanittanut The Rolling Stonesia lapsesta saakka mutta ei ollut vielä nähnyt orkesteria lavalla. hän ei ollut myöskään tavannut ketään sen jäsenistä. Axl katseli lumoutuneena, miten Mick Jagger komensi joukkojaan kun kenraali taistelukentällä. Lavalla oli viisitoista henkeä, kiertuehenkilökuntaa yhtyeellä kulki mukana parisensataa ihmistä. Lavarakennelma oli massiivinen koroketeline, jonka oli kaiketi määrä kuvastaa ruostuvaa terästehdasta, ellei sitten jonkin lahonneen raketin laukaisualustaa.
 
Axl huomasi, miten joidenkin uusien biisien kuten "Mixed Emotionsin", "Rock in a Hard Placen" ja "Terrifyingin" harjoittelemisen välissä Mick sai avustajiltaan papereita, allekirjoittaakseen shekkejä ja vastatakseen Jack Nicholsonin ja Warren Beattyn kaltaisilta näyttelijätähdiltä tulleita puheluita. Axl pani myös merkille yhtyeen uuden kosketinsoittajan Matt Cliffortin, joka vaikutti olevan Mick Jaggerin alainen ja tälle tietenkin vastuullinen-kapellimestari. Ehkäpä, Axl pohti, hänenkin pitäisi hankkia kosketinsoittaja, joka toimisi hänen oikeana kätenään aivan kuin Clifford näytti toimivan Jaggerin. Ja kenties, Mick Jaggerin osoittaman malliin mukaan, myös Guns N' Rosesissa todella voisi olla diktaattori. Mies, joka olisi vastuussa jokaisesta pienestä yksityiskohdasta. Edessä olisi siis muutamia muutoksia...
 
Tämä Watch you Bleed kirjasta löytyvä tarina vastaa myös siihen kysymykseen joka minua on askarruttanut jo kauan, että miten helvetissä tästä yhtyeestä tuli pystyyn kuollut mammutti jo siinä vaiheessa kun yhtye oli vasta nousukiidossa. Rollareilta tuon tilan saavuttaminen vei muutaman vuosikymmenen kun taas Gunnarit löysivät tämän pöhöttyneen ja huonon huumorin puolelle menevän olotilan muutamassa vuodessa.

GN'R pääesiintyjänä tämän vuoden Rock In Riossa: http://www.mygnrforum.com/index.php?showtopic=175574&st=0

Rock in Rio...tuo kuolleiden mammuttien hautausmaa.

Atomic Cafe: Rock in Rio...tuo kuolleiden mammuttien hautausmaa.
 
Spontaani repeäminen! Niin... siellä kai kuitenkin esiintyy Hired Guns N' Rose.
 
(takki ja niin edelleen...)

Jyrken: GN'R pääesiintyjänä tämän vuoden Rock In Riossa: http://www.mygnrforum.com/index.php?showtopic=175574&st=0
 
Hyvä nykybändin kannalta, kyllähän tosta ainakin näkyvyyttä tulee... Ja uutta hd-materiaalia YouTubeen tietty mikäli toi lähetetään tv:ssä.

Olen sitä mieltä, että Appetite for Destructionissa, GNR Liesissä eikä Chinese Democracyssä ole yhtään huonoa biisiä. Lies on kaikista rennointa kuunneltavaa, Appetilla on legendaarisimmat biisit ja Chinesessä biisit on täysin loppuun hiottuja.
 
Chinesen biiseissä on toisinaan turhan paljon tavaraa. Jostain syystä GNR Lies on lempialbumini, ainakin tällä hetkellä.
 
Illusionit olisivat todellakin olleet huippuja yhtenä levynä, mutta menihän tämä kai näikin.
 
Spaghettia en ole kokonaan kuunnellut, mutta "Ain't It Fun" ja "Since I Don't Have You" on ainakin varsin mainiota kuunneltavaa.
 
Greatest Hits on hyvä kokoelma, mutta siitä puuttuu muutamia biisejä, joita siellä olisi pitänyt olla.

Kaikki biisit Appetitella, Liesillä ja Illusioneilla on hyviä (paitsi My World). Kaikki kuuntelussa. Spaghettilta "Ain't it Fun" ja "Hair of the dog" on hyviä. Uutta levyä en ole kuunnellut

Jokapaikanapina:
 
Lies on varmaan ollu ihan hyvää puuta Illusioneita odotellessa, mutta loppujenlopuks aika joutava levy. Hauska kuulla Axlia vähän nuorempana vetämässä korkeelta ja kovaa, vaikka feikkilivejä nuo A-puolen vedot ovatkin. Used To Love Her on mun mielestä ainoa maininnan arvoinen biisi levyltä.
 
Levy on mielestäni oikein hyvä, mutta jokaisellahan on tunnetusti omat mielipiteensä. Mutta mielestäni "One in a Million" ja "Patience" ovat jopa parempia kuin "Used To Love Her", vaikka sekin on mitä mainioin biisi. A-puolen biisit ovat myös erinomaisia, jollain tavalla "gunnarimaisia". Molempia Gunnarien omia biisejä, Reckless Lifeä ja Move to the Cityä voisi jopa verrata joihinkin Appetiten biiseihin. You're Crazyn akustinen versio on ehkä parempi kuin Appetiten versio. En osaa sanoa.
 
Oma mielipide.

Viltsux: Mutta mielestäni "One in a Million" ja "Patience" ovat jopa parempia kuin "Used To Love Her", vaikka sekin on mitä mainioin biisi.
 
Mummiälestä Used to.. menee tämmöseen kännirallatus-osastoon (sinänsä ok toki), kun taas One in a... nousee kirkkaaksi helmeksi ihan koko tuotantoon verrattaessa. Patience on tietty Patience :)

Mikaelo: Mummiälestä Used to.. menee tämmöseen kännirallatus-osastoon (sinänsä ok toki), kun taas One in a... nousee kirkkaaksi helmeksi ihan koko tuotantoon verrattaessa. Patience on tietty Patience :)
 
Mutta harmillisesti One in a Million niin ns. "heitetty syrjään" koska se koettiin rasistiseksi. Lukeutuu kuitenkin Gunnareiden parhaimmistoon, kuten Patiencekin.

Tigerstedt: Jatketaampas täällä, kun edellinen tuli täyteen.
 
Hyvä bändi. Tykännyt lapsuudesta asti. Edellinen levy oli kokonaisuutena aika kamala. Ei lisättävää.

Milläs mallilla nämä reunion-huhut nyt oikein on? Yritin youtubesta etsiskellä äijien sanomisia puolin ja toisin, mutta ihan hirveästi ei oikeen löytynyt varsinkaan Axlin puolesta. Slash olisi ilmeisesti ihan lets go, mutta Axl ei halua. Valaiskaa minnuu jos tiiätte paremmin..

MegaMan: Milläs mallilla nämä reunion-huhut nyt oikein on? Yritin youtubesta etsiskellä äijien sanomisia puolin ja toisin, mutta ihan hirveästi ei oikeen löytynyt varsinkaan Axlin puolesta. Slash olisi ilmeisesti ihan lets go, mutta Axl ei halua. Valaiskaa minnuu jos tiiätte paremmin..
 
Duff vieraili ainakin Gunnareiden keikalla viime vuoden loppupuolella ja Izzy on vieraillut silloin tällöin Gunsien keikoilla. Steven Adler vissiin nähtiin Axlin kanssa bilettämässä pari kolme vuotta sitten, ja mies on kertonut rukoilleensa joka päivä että reunio tapahtuisi ja hän pääsisi taas soittamaan Gunnareihin. Sorum taisi joskus vihjailla että "reunion tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.". Sorumin mukaan rumpali kuitenkin voi hyvinkin olla Steven Adler kuin hän, mutta Sorum sanoi että lähtee mielellään messiin jos kutsu käy. Ainoa ongelma tuntuu olevan Slash, hänen ja Axlin välit kun tuntuvat olevan lopullisesti tulehtuneet.
 
Tosin kaikilla on nyt jotain tekemistä; Velvet Revolver on kuulema löytänyt uuden laulajan, Steven Adlerin Adler's Appetite työstää parhaillaan debyyttialbumiaan, Izzy tekee omaa juttuaan (soololevyjä) kaikessa hiljaisuudessa ja Gilbykin kai tekee omia puuhiaan. Ei sillä, etteikö reunio olisi mahdollinen, varmasti kaikki olis heti messissä jos kutsu kävis.

MegaMan: Milläs mallilla nämä reunion-huhut nyt oikein on? Yritin youtubesta etsiskellä äijien sanomisia puolin ja toisin, mutta ihan hirveästi ei oikeen löytynyt varsinkaan Axlin puolesta. Slash olisi ilmeisesti ihan lets go, mutta Axl ei halua. Valaiskaa minnuu jos tiiätte paremmin..
 
ei tapahdu ellei jostain Axlin päivän oikusta sit joskus vuonna 2025

MegaMan: Kuulostaa ego-ongelmalta ja pahasti. "Tö Gunnarit" henkilöityy vähintään yhtä paljon Slashiin kuin Axliin. Tää taitaa olla yhtä todennäköinen reunion ku Sepulturalla. Niitä kahta odotellessa. Kohta vaan alkaa olemaan myöhästä tehä se kunniakkaasti....
 
No kyllä mä hyvin ymmärrän että saattaa olla hiukan hankala yhtäkkiä olla taas kamua kaverin kanssa, jonka kanssa keskusteleminen on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana lähinnä lakimiesten välityksellä.

toinen kysymys on tietysti myös että olisko mahdollisella reunionilla yhtään mitään sellaista annettavaa kenellekään mitä ei näistä erillisistä projekteista jo tulis ihan riittämiin