Laulaminen ›

Täällä puhuttiin siitä, kuinka ei liene välttämättä paras rajoittua siihen klasariopejen äänityyppiluokitteluun, vaan baritonikin voisi laulaa tenoriääniä jne.
 
Ainakin sen verran tuossa lienee järkeä, että monesti baritonitkin voivat etenkin ääniharjoituksissa päästä jonnekin korkeaan C:hen asti kunhan oikea tekniikka löytyy. Lauluopellani on yksi aika pitkälle päässyt baritoni joka kai vetää ääniharjoituksissa F5:een jos oikein muistan. Ainakin kykenee vetämään tenorimaisia nuotteja. Kuitenkin ope sanoo, että ei hän kuitenkaan esiintyessä pysy korkeissa äänissä yhtä hyvin kuin tenori, koska eivät korkeat nuotit hänelle kuitenkaan ole niitä ominaisimpia. Ja kun yhtä hänen biisiään kuuntelin, niin kyllä IMO niistä korkeistakin nuoteista hänen tapauksessaan huomaa, että baritoni kyseessä. Ja matalat kuulostaa kivemmilta.
 
David Jonesin Voiceteacher.com-sivustolla on esim. Damaging vocal techniques -artikkelissa juttua siitä, kuinka epäsopivaa äänialaa laulamalla on aiheutettu vahinkoa. OK, yksi tapaus oli baritoniksi leimattu korkea tenori, joka ilmeisesti ymmärtämättään painoi kielellään kurkunpäätä alas. Itse kirjoittaja D Jones myös ilmoittaa, että eräs opettaja laittoi hänet laulamaan tenoriääniä ja silläkin tavalla sai Jonesille pysyviä vaurioita aiheutettuja kurkunpäähän.
 
Eli juu, monesti baritonit ovat kykeneviä vetämään korkeita nuotteja, mutta oman kokemukseni mukaan ehkä vähän liioiteltua sanoa ettei perinteisessä äänialaluokittelussa olisi ihan selvää järkipohjaa tai että baritunista voisi tulla hyvä tenori. Aina toki on poikkeuksia, mutta ei poikkeuksesta sääntöä tarvitse tehdä?

Santerus: Et saa laulamalla ääntäs rikki.
 
Oon aina tykännyt sun hyvistä perusteluista.

Santerus: Et saa laulamalla ääntäs rikki.
 
Miksei?
 
Ihmiset tuntuu liian usein unohtavan, että laulussa on aivan kuin urheilussakin lopulta vain oma kroppa käytössä. Amattilaisurheilijat poikkeuksetta huoltavat lihaksiaan ja kroppaansa, mutta ammattilaislaulajat aina eivät, ja se näkyy äänessä pitkän päälle. Yhtälailla ku urheillessaki huonolla tekniikalla voi rikkoo paikkoja, voi laulaessa tehdä saman.

Musta alkaa tuntua, että meikä, wewwie ja Santerus ovat aina vääntämässä tästä samasta asiasta joka vitun keskustelussa... Ja taas asetun kyllä wewwien kanssa samalle kannalle.
 
Santerus:
 
1) Jos sinun äänesi ei ole kärsinyt laulamisesta, olet ehkä laulanut oikein.
2) Voi myös olla, ettet ole laulanut oikein, mutta olet vain onnekas. Muista vain, että kaikki muut eivät välttämättä ole. Yksittäistapauksesta ei muutenkaan voi tehdä yleistyksiä. Kts. vaikka Wikipediasta "induktiivinen päättely".
3) Äänensä (=työkalunsa, instrumenttinsa, elämänsä etc.) kunnosta huolehtiminen on ainakin useimmille laulajille hyvin tärkeä asia.
4) Kuka sinä oikein kuvittelet olevasi neuvomaan muita siitä, kuinka omasta instrumentistaan tulisi huolehtia?
5) Fysiologisista faktoista (esim. ihmisen äänihuulien toiminta), tai ylipäätään mistään faktoista EI VOI väitellä. Mielipideasiat ovat sitten ihan erikseen.
6) Opettele myös PERUSTELEMAAN mielipiteesi, sillä alan olla _todella_ väsynyt näihin toinen toistaan turhempiin kiistoihin.
 
Olisin hyvin iloinen, mikäli perehtyisit näihin seikkoihin ennen seuraavan kommentin kirjoittamista. Kiitos.

Tietenkin asiasta olis helpompi keskustella, jos tietäisi mitä tarkoitatte äänen "rikki menemisellä". Mikäli tällä foorumilla keskusteleminen nostattaa noin suurta raivoa niin suosittelen tekemään jotain muuta. :D

Viljelemäsi epärelevantit yksittäiset kommentit eivät ensinäkään ole mitään keskustelua. Toiseksi voit lukea esim. tuolta vähän faktaa äänen rasittamisesta ja siitä mahdollisesti aiheutuvista seurauksista: http://www.spekula.oulu.fi/arkisto/2003/3/teema_03.htm

Ääniala ei määritä äänityyppiä eikä toisinpäin. Valitettavan usein sorrutaan (kuten tässäkin ketjussa) epäammattimaisesti käyttämään äänityyppiä määrittämään kuinka korkealta ja kuinka matalalta kukin pystyy laulamaan. Äänityyppien perimmäinen funktio on kertoa laulajan äänenväristä. Tenori ja sopraano ovat kirkkaita, basso ja altto tummia ja baritoni ja mezzosopraano siltä väliltä.
 
Se, mikä erottaa vaikka basson laulaman C5:n (tenori C) tenorin laulamasta, ei ole se, että ääni olisi jollain lailla kireämpi, kimakampi tai heikompi (näin ollen tekniikka olisi pielessä). Ainoa ero on siinä, että tenorin ääni soi siltä korkeudelta kirkkaammin, mikä nyt sattuu olemaan länsimaisen klassisen maailman ihanne. Voisihan asiat olla toisinkin päin.
Äänen kirkkautta voi tietenkin muokkaa useilla kikoilla, mutta klassinen laulaminen ei anna paljoa pelivaraa, koska äänen tummuus pyritään pitää maksimissa. Tenoreiden mystiset passagiot sun muut ovat siis pelkkää huuhaata, eikä näille sitä paitsi ole minkäänlaisia äänifysiologisia perusteita. Instrumentti on sama, ja ääni toimii pohjimmiltaan samalla tavalla. Äänenväri vain on eri.
 
CVT ei missään nimessä kiellä äänityyppien olemassa oloa, mutta siinä nimenomaan painotetaan, että niitä tulisi käyttää niin kuin on alun perin tarkoitettu: kertoa laulajan äänenväristä. Äänityypeillä on tietenkin myös erittäin minimaalinen rooli populaarimusiikissa.
 
Todistaakseni sen, että en puhu ihan läpiä päähän, laitan tähän parit linkit ääninäytteisiin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=QxbTeZV-AUQ
 
http://www.youtube.com/watch?v=BZMQKVH0BtA
 
Eli ylempänä olevassa videossa on ääninäytteitä baritonin korkeasta laulamisesta. Laulaja menee videossa ihan sinne D5:een asti. Suunnilleen kohdassa 7.34 laulaja vetää korkean C:n. Vertailukohteena voitte vaikka käyttää alempana olevaa videota, jossa on liuta pätkiä tenoreiden korkeista C:istä.
Maallikko ei välttämättä havaitsisi minkäänlaista eroa, mutta selvästi baritonin korkea C on tummempi kuin tenorin. Ei kuitenkaan mitenkään kireämpi tai huonomman kuuloinen. Päinvastoin se kuulostaa paljon mahtipontisemmalta ja varmasti toimii jossain tilanteissa paljon paremmin kuin tenorin kimitys ;)
Mutta nämäkin ovat makuasioita niin kuin musiikki ylipäätään. Se vaan on valitettavaa, että on tuollaisia koulukuntia, joiden mielestä on vain yksi ja ainut oikea tapa ilmaista itseään taiteellisesti. Sen takia tykästyinkin CVT:n opetusfilosofiaan: kyse ei ole siitä mitä muut haluavat vaan siitä mitä itse haluat.

Klassisen musiikin äänityyppi/luokka = luokitus tenoreihin, bassoihin, alttoihin jne.
Kevyen musiikin "äänityyppi" = ihmisen luontainen ääni, lähtökohta jne.
 
Mielestäni termi "äänityyppi" on siis kyllä kytköksissä sekä äänialaan että äänen väriin ja soundiin. Ja kyllä ne ihmisten äänet ovat luonnostaan erilaisia, kuten tuolla edellä ollaan yritetty jo monta kuukautta todistella.
 
Äänialaan vaikuttaa:
 
1) harjoittelu
2) fysiologia
a) luontainen "äänityyppi" (korkea/matala, tumma/vaalea)
b) alue, jossa ääni "syttyy"/mukavuusalue etc.
 
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kevyessä musiikissa perinteiset/klassiset äänityyppien luokitukset eivät ole kovin hedelmällisiä. Äänityyppi kannattaakin ajatella tarkoittamaan poppistouhuissa vähän eri asiaa, kuten edellä mainitsin. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että toisella on luonnostaan korkeampi ääni kuin toisella, ja toisen soundi syvempi. Kaikkea pystyy harjoittelemaan, mutta kyllä eri ihmisillä on erilaiset edellytykset laulaa tiettyjä juttuja. Korkeaääninen voi oppia laulamaan matalalta ja vice versa, mutta kumoaako tämä muka äänityyppien olemassaolon?
 
On olemassa laulajia, jotka laulavat paremmin sekä korkeammalta että matalammalta kuin mihin esim. oma äänialani riittää, mutta kyllä heilläkin on se oma mukavuusalueensa ja omaan ääneensä nähden "timanttinen" sektorinsa. Tarkoitan tällä vain sitä, että kyllä nämä koko skaalan taitavat laulajatkin ovat joko a) korkeaäänisiä, jotka ovat opetelleet laulamaan myös matalalta b) matalaäänisiä, jotka ovat opetelleet laulamaan myös korkealta tai c) "keskiäänisiä", jotka ovat opetelleet laajentamaan molempiin suuntiin.
 
Tiivistäen: luokittelu ja lokerointi ei aina ole mielekästä, mutta eroavaisuudet ihmisten äänissä tulisi tiedostaa.

wangasa: ... Eli ylempänä olevassa videossa on ääninäytteitä baritonin korkeasta laulamisesta.
 
Ettei kyseessä olisi äänityyppien ero vaan CVT:n termein vaikka niin että "tenori" vetää curbingilla ja "baritoni" overdrivella? En nyt väitä tässä mitään vaan ihan vaan itsekseni olen joskus pohtinut että olisiko esim bassoilla luontaisesti taipumusta vetää overdrivella ja sijoittaa resonanssi rintaan ja matalammallekin kun taas tenori olisi kallellaan keveämpiin (vähemmän metallisiin) moodeihin?