| Aihe: Sähkökitara osamaksulla | 1 |
|---|
 Goljatt
23.03.2011 21:50:13 (muokattu 23.03.2011 21:53:48) | |
|
Kas, hei! Ajattelin tässä synttäreiden kunniaksi hankkia itselleni n.1000 - 1400e kiraran, jota on melkoinen "upgrade" Mexicossa tehtyjen Fendereiden rinnalla. Kummatkin kitarat ovat oikein mielyttäviä ja istuvat käteen kuin lapanen. Toki olen nähnyt mitä Eric Johnson saa aikaiseksi stratocasterilla, joten kyse ei ole siitä että stratocasterilla ei voisi tehdä nopeita juoksutuksua ja muutenkin olla teknisesti tajuntaa räjäyttävä.
Tällä hetkellä ikävä kyllä olen metsästämässä jonkin moista Ibanezin hevi-keepiä, vaikka en varsinaisesti kovinkaan soittele heviä, mutta mielestäni vaikuttaa olevan kitara joka lähtöön.
http://www.thomann.de/fi/ibanez_rg3570z_lb.htm
Tässä linkki erääseen ehdokkaaseen. Pidän kovasti tuosta 80 luvun meiningistä, haha.
Back to business, onko suomessa musiikkikauppaa, joka myisi kitaroita osamaksulla? Tai onko kokemusta aiheesta?
EDIT: Tähän väliin voisin sanoa, että Musamaailmalla oli aikoineen sellainen systeemi, että maksan ensin puolet kitaran hinnasta ja sitten noutaessa kitaran maksat puolet.
Toisaalta mitä tulee esim kodinelektroniikkaan, osamaksulla saat kannettua laitteen samana päivänä kotiin ja maksat sitten kerran kuussa, kunnes esinee on kokonaisuudessaan maksettu.
-Eetu
Oh, suits you sir! |  TTV
23.03.2011 21:56:42 | |
|
DLX:ssä taitaa edelleen olla osamaksu mahdollista, se tosin menee jonkun rahoituslaitoksen kautta eikä suoraan myyjäliikkeen ja asiakkaan välinen juttu.
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.),
"You Love Me" - Dave Mustaine (Long live the King) | |
Itse ostin kitarani osamaksulla taannoin. Sovin kauppiaan kanssa jonkin ajankohdan, johon mennessä kitara tulee olla maksettu. Sitten maksoin satasen varausmaksua, että pitivät kitaran tallessa. Sitten vain kun rahaa tilillä tai hanskassa oli, marssin liikkeeseen ja maksoin osan hinnasta pois. Kun koko hinta tuli maksettua, sain kepin mukaani. Säädettynä ja kaikinpuolin kunnossa.
Me ei ainakaan tehty asiaa minkään rahoituslaitoksen kautta.
Näin ainakin Kajaanin Musiikki Lukinmaalla. :)
Cry "havoc" and let slip the dogs of war | |
Veikkaisin, että osamaksu vois onnistua jonku rahoitusyhtiön kautta. Vaikea uskoa, että yhtiöt itse alkais sellasta ominaisuutta pyörittämään.
Lisätään vielä sellainen tieto, että tähän ketjuun rölötteleviä tähdätään vuoden jäähyaseella ja liipaisinsormi on herkässä. - Moderaattori |  Grugi
23.03.2011 22:12:32 (muokattu 23.03.2011 22:14:35) | |
|
inrock: Itse ostin kitarani osamaksulla taannoin. Sovin kauppiaan kanssa jonkin ajankohdan, johon mennessä kitara tulee olla maksettu. Sitten maksoin satasen varausmaksua, että pitivät kitaran tallessa. Sitten vain kun rahaa tilillä tai hanskassa oli, marssin liikkeeseen ja maksoin osan hinnasta pois. Kun koko hinta tuli maksettua, sain kepin mukaani. Säädettynä ja kaikinpuolin kunnossa.
Me ei ainakaan tehty asiaa minkään rahoituslaitoksen kautta.
Näin ainakin Kajaanin Musiikki Lukinmaalla. :)
Sulla on ollut aika lailla normaalista poikkeava osamaksutyyli ;D Saati tuote sulla vasta kun kokonaan maksettu. Kyllä se menee yleensä niin että liikkeessä tehdään jonkin sortin sopimus rahoitusyhtiön kanssa ja saat sitten tuotteen matkaan heti, tämä tosin tarkoittaa että luottotiedot on kunnossa ja vakituinen työ löytyy. Eli yleensä kyseessä on rahoitusyhtiön Mastercard tai vastaava ja sitten maksat sovittua kuukausimaksua.
SDMF | |
DLX musicilla on tämmönen systeemi http://dlxmusic.fi/?Ajankohtaista/Resurs_Bank_-rahoitus
Keltanen superhedelmäpimppimutantti. Yhyy äiti. | |
Soundstoressa onnistuu Nettiluoton avulla.
http://www.soundstore.fi/info/Lasku+ja+osamaksu.html |  sickboy
23.03.2011 23:18:24 (muokattu 23.03.2011 23:20:44) | |
|
Eiköhän noissa kaikissa ole jonkinmoinen osamaksu mahdollista, Aktiiviraha tms. Noi kaikki vaatii käytännössä tasaiset tulot. Itse en ammattikorkeakouluopiskelijana saanut Kitarapajalta pientäkään luottoa menemään läpi (olisiko ollut Aktiiviraha), vaikka tulot selkeästi sallisivat pienen osamaksun. Hakemani luotto oli osastoa 500€. Ilman vakkariduunia tuo osamaksu tuskin onnistuu.
Onneksi insinööri(pikku)veli tuli ottamaan osarin isoveljen puolesta ;)
Edit: Ensimmäisen oikean kitarani ostin muuten F-Musiikista osamaksulla. Maksoin kesätöiden ensimmäisen kuun palkasta puolet kitarasta ja jätin pantiksi veljeni kitaran, jotta sain uuden Straton kannettua heti kotiin. Seuraavan kuun palkasta sitten maksoin loput ja sain broidin kitaran pois. Veli oli jo lopettanut soittoharrastukset tuolloin. | |
Jeszse: DLX musicilla on tämmönen systeemi http://dlxmusic.fi/?Ajankohtaista/Resurs_Bank_-rahoitus
Tuossa 3-12 kuukauden maksuajalla tulee aina päälle neljän euron kuukausittainen kulu (sekä 12kk:n kohdalla 35 egen tilimaksu), eli kuten Jeszsen linkistä näkyy, tulee esim. tonnin ostoarvolla todelliseksi vuosikoroksi 16,5%.
Itse käytin tuota maksuvaihtoehtoa toissavuonna Musarin hankinnassa. Hintataso oli kahden tonnin luokkaa, joten todellinen korko jäi suht inhimilliseksi (eikä hankintahetkellä ollut laittaa irtonaista rahaa kahta kiloa, joten tuo toimi hyvin). Omassa tapauksessa kitaran saaminen kesti kolmisen kuukautta (jotta valmistui tehtaalta), ja maksoin käsirahan kitaraa noudettaessa. Siitä lähti myös kuukausittaiset veloitukset rullaamaan, ja ne toimivat kätevästi "palkka tuli, palkka meni"-periaatteella automaattisesti....
"isi, katso, tuo yksi kitara on ihan rikki!" - 3v. tytär DLX-musicin kitaraosastolla kommentoi Jacksonin RR3:sta... | |
Kitarapajalla (h:ki) olisi "osissa osto" ollut mahdollista ainakin muutama vuosi sitten, kun itselläni silloin tele gas päällä. En tiedä millainen systeemi nykyään.
"Musiikissa ei ole kyse varman päälle soittamisesta. Tämä musiikki on kaunista mokailua." -Keith Richards | |
Katsoin tuota linkkiäsi Soundstoren sivustoilla, mutta ei tainnit juurikaan toimia. Yritin myös oma-aloitteisesti "ostaa" kitaran ja maksuvaihtoehdoiksi se ei antanut minkäänlaista osamaksu-sopimusta. Ehkä olin sokea, tai sitten en lukenut tarkasti.
Mielestäni noita huomattavasti kalliimpia kitaroita pitäisi liikkeen, kuin liikkeen tarjota osamaksulla. Harvalta kuitenkaan löytyy se 1400e takataskusta. Onhan siinä tietysti oma fiiliksensä, kun pistää muutaman kuukauden rahaa sivuun ja käy vihdoinkin ostamassa sen kitaran jota on käynyt kuolaamassa viimeiset kolme kuukautta.
-Eetu
Oh, suits you sir! | |
Goljatt: Katsoin tuota linkkiäsi Soundstoren sivustoilla, mutta ei tainnit juurikaan toimia. Yritin myös oma-aloitteisesti "ostaa" kitaran ja maksuvaihtoehdoiksi se ei antanut minkäänlaista osamaksu-sopimusta. Ehkä olin sokea, tai sitten en lukenut tarkasti.
Mielestäni noita huomattavasti kalliimpia kitaroita pitäisi liikkeen, kuin liikkeen tarjota osamaksulla. Harvalta kuitenkaan löytyy se 1400e takataskusta. Onhan siinä tietysti oma fiiliksensä, kun pistää muutaman kuukauden rahaa sivuun ja käy vihdoinkin ostamassa sen kitaran jota on käynyt kuolaamassa viimeiset kolme kuukautta.
-Eetu
ennen ne tarjosikin mutta luottokortit muutti tilanteen, liike tienaa paremmin kun ne saa rahan heti. | |
musamaailmalta näyttää löytyvän tuo nettiluotto, nordean hallinnoima rahoitus ratkaisu. | |
Suurimmassa osassa liikkeistä onnistuu maksu kahdessa erässä: Puolet käteen ja loput pöytään.
"Mullakin kyllä välähti dikki ensin silmissä. :D" -vvaltsu / "Kakkosessa paukkunut tällä kertaa kaiketi." -Räbbänä | |
h.e.k.a: Tuossa 3-12 kuukauden maksuajalla tulee aina päälle neljän euron kuukausittainen kulu (sekä 12kk:n kohdalla 35 egen tilimaksu), eli kuten Jeszsen linkistä näkyy, tulee esim. tonnin ostoarvolla todelliseksi vuosikoroksi 16,5%.
Itse käytin tuota maksuvaihtoehtoa toissavuonna Musarin hankinnassa. Hintataso oli kahden tonnin luokkaa, joten todellinen korko jäi suht inhimilliseksi (eikä hankintahetkellä ollut laittaa irtonaista rahaa kahta kiloa, joten tuo toimi hyvin). Omassa tapauksessa kitaran saaminen kesti kolmisen kuukautta (jotta valmistui tehtaalta), ja maksoin käsirahan kitaraa noudettaessa. Siitä lähti myös kuukausittaiset veloitukset rullaamaan, ja ne toimivat kätevästi "palkka tuli, palkka meni"-periaatteella automaattisesti....
Joo, Resurs Bank on ihan ok, mutta toisaalta talouden pitää olla aika hyvässä kunnossa, jotta luottoa antavat. Itse olen kyseisen firman kanssa ollut tekemisissä vain myyjänä ja on jokusen kerran joutunut valittelemaan asiakkaalle, että luottoa ei tipu. Voitte uskoa miten turhauttavaa on, kun on tekemässä kiinnivetoa hyvästä kaupasta ja sitten homma kaatuu siihen.
Voi olla, että luoton saamisen kriteerit ovat tämän ketjun aloittajalle itsestäänselvyys, mutta yllättävän harvalle ne kuitenkin ovat sitä. Käytännössä kulutusluottoa saadakseen pitää olla vakituinen ja merlko hyväpalkkainen duuni, jota on jo tehnyt jonkun aikaa. Ja jos työsuhde on juuri alkanut niin työsoppari kauppaan mukaan. | |
Yks kiertotie luottokortin saamiseen ilman työpaikkaa on jos satut opiskeleen yliopistolla ja olet suorittanut väh. 90 pistettä. Vissiin amk-opiskelijatkin saa noita nykyään ainakin joissain pankeissa.
Opintotodistuksen kanssa pankkiin ja sieltä myöntävät mastercardin tai visan, ainakin Nordeassa. Ei noissa luottokorteissa mitkään mahdottomat korot ole olleet ainakaan toistaiseksi, menee varmaan suurinpiirtein samaan kategoriaan noiden kaiken maailman aktiiviraha- jutskien kanssa.
Stratoja emme ole, Lespoiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis Ibanezin Ässiä! | |
Goljatt: Onhan siinä tietysti oma fiiliksensä, kun pistää muutaman kuukauden rahaa sivuun ja käy vihdoinkin ostamassa sen kitaran jota on käynyt kuolaamassa viimeiset kolme kuukautta.
-Eetu
Nimenomaan, tätä fiilistä ehkä kannattaisi nykyajan "hetimullekaikki"- sukupolven joskus kokeilla, saattaisi jäädä monta hätäistä, jälkeenpäin kaduttavaa ostosta tekemättäkin kun se GAS lievittyisi siinä säästäessä ja rupeaisikin ajattelemaan että "enpä minä kyllä tuollaista oikeasti tarvitsekaan". Tai ehkä alkaisi jokin muu vaihtoehto tuntua paremmalta kun olisi aikaa miettiä asiaa kunnolla ja ehkä tutkia ja käydä käpistelemässä eri vehkeitä rauhassa.
Noiden osamaksujen/luottokorttien jne. pirullisuus on juuri siinä että ne mahdollistavat ostopäätöksen teon hetken huumassa vaikka ei oikeastaan olisi varaa, se luotto tuntuu siinä ostovaiheessa "ilmaiselta rahalta" ja maksu hyvin kaukaiselta asialta. Jos taas sitä rahaa on työllä ja tuskalla säästänyt kuukausia niin harkitsee aika paljon tarkemmin mihin sen tuhlaa joten "hutiostokset" jäävät vähemmälle.
Toisaalta kun malttaa säästää sen muutaman kuukauden vaikkei olisi mitään erityistä ostettavaakaan niin silloin kertyy jo ihan mukava "pesämuna" jolloin siinä vaiheessa kun jotain tarvitsee sen voi maksaa "perstaskusta" sen sijaan että ottaisi velkaa ja tuhlaisi rahoja joita ei ole vielä tienannutkaan. Eihän sitä "pohjarahastoa" tarvitse säästää kuin kerran, jättää vaikka vain sen yhden "pakkosaadaheti"-ostoksen tekemättä.
Kun se parin tonnin pesämuna siellä tilillä on niin ei tarvitse enää miettiä että mistä saisi rahaa todellisen äkillisen tarpeen yllättäessä eikä lainailla kamikazekoroilla kaiken maailman kiskureilta. Vaatii vain sen verran itsekuria että malttaa taas säästää "takaisin" aina sen minä siitä pohjakassasta on käyttänyt ennenkuin ostaa mitään ylimääräistä. Kun pitää tilillä senverran "pesämunaa" että tarpeen vaatiessa "pikavipin" voi myöntää itse itselleen jää todellisuudessa selvästi enemmän rahaa käyttöön kun ei tarvitse maksaa mitään kurkunleikkauskorkoja joten jos muutaman kuukauden "pihistelyllä" pääsee "voiton puolelle" niin sen jälkeen voi rahaa käyttää itse asiassa jopa vapaammin kuin velaksi eläessä kunhan silti elää tulojensa mukaan.
Valitettavasti aika monella tuntuu "raha polttavan taskua" eli jos rahaa on tilillä niin se on "pakko" tuhlata äkkiä johonkin turhuuteen. Tällaisen mielikuvan ainakin herättää tuo jonkun kuvailema "osamaksu" jossa tuotteen saa kuitenkin vasta sen kokonaan maksettuaan, eli että tällaista maksutapaa tarvitseva henkilö on kykenemätön hallitsemaan omaa rahankäyttöään edes sen verran että pystyisi itse säästämään sen hinnan kasaan vaan se raha pitää viedä sinne myyjäliikeeseen "turvaan" omalta itsekurin puutteelta ettei sitä tuhlaisi heti.
Anteeksi moralisointi, mutta kun omasta lähi- ja kaveripiiristäkin löytyy muutama varoittava esimerkki siitä miten se nykyajan turhan helppo luotto johtaa tilanteeseen jossa on niin veloissa että on pakko tehdä hullunlailla töitä että saa korot ja lyhennykset maksettua ja silti on kokoajan PA kun kaikki raha menee vanhojen velkojen hoitoon sitämukaan kuin sitä tulee, parhaassa tapauksessa otetaan aina vain lisää velkaa että saadaan "saavutettu" elintaso pidettyä yllä.
Jotenkin vain tuntuu minusta, itse kun olen parikymppisestä asti tottunut siihen että tilillä on aina muutama tonni (mikä ei siis todellakaan ole aina johtunut suurista tuloista vaan menojen tarkasta sovittamisesta tulojen mukaan), siltä että henkilö joka harkitsee osamaksua sadakseen tonnin-parin tavaran jota ei aivan välttämättä heti tarvitse (oletan, koska kysyjällä kuitenkin pari kitaraa jo on) on aika viettävällä pinnalla luisumassa kohti nykyään niin monia kohtaavaa velkakierrettä.
Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään ostaa velaksi juuri mitään asuntoa halvempaa, sen verran pitää löytyä itsekuria että "pikkujutut" ostaa vasta kun niihin on oikeasti varaa. Toisaalta kun sitä itsekuria löytyy senverran ettei ihan jokaista mieleen tulevaa turhaketta ryntää heti hankkimaan niin silloin sitä varaa on ostaa niitä juttuja joita oikeasti haluaa ja tarvitsee.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Murgo: Nimenomaan...
Oli muuten plussan arvoinen kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä joka asiassa kanssasi.
This signature has been deleted by Chuck Norris. | |
Murgo: Nimenomaan, tätä fiilistä ehkä kannattaisi nykyajan "hetimullekaikki"- sukupolven joskus kokeilla, saattaisi jäädä monta hätäistä, jälkeenpäin kaduttavaa ostosta tekemättäkin kun se GAS lievittyisi siinä säästäessä ja rupeaisikin ajattelemaan että "enpä minä kyllä tuollaista oikeasti tarvitsekaan". Tai ehkä alkaisi jokin muu vaihtoehto tuntua paremmalta kun olisi aikaa miettiä asiaa kunnolla ja ehkä tutkia ja käydä käpistelemässä eri vehkeitä rauhassa.
Noiden osamaksujen/luottokorttien jne. pirullisuus on juuri siinä että ne mahdollistavat ostopäätöksen teon hetken huumassa vaikka ei oikeastaan olisi varaa, se luotto tuntuu siinä ostovaiheessa "ilmaiselta rahalta" ja maksu hyvin kaukaiselta asialta. Jos taas sitä rahaa on työllä ja tuskalla säästänyt kuukausia niin harkitsee aika paljon tarkemmin mihin sen tuhlaa joten "hutiostokset" jäävät vähemmälle.
Toisaalta kun malttaa säästää sen muutaman kuukauden vaikkei olisi mitään erityistä ostettavaakaan niin silloin kertyy jo ihan mukava "pesämuna" jolloin siinä vaiheessa kun jotain tarvitsee sen voi maksaa "perstaskusta" sen sijaan että ottaisi velkaa ja tuhlaisi rahoja joita ei ole vielä tienannutkaan. Eihän sitä "pohjarahastoa" tarvitse säästää kuin kerran, jättää vaikka vain sen yhden "pakkosaadaheti"-ostoksen tekemättä.
Kun se parin tonnin pesämuna siellä tilillä on niin ei tarvitse enää miettiä että mistä saisi rahaa todellisen äkillisen tarpeen yllättäessä eikä lainailla kamikazekoroilla kaiken maailman kiskureilta. Vaatii vain sen verran itsekuria että malttaa taas säästää "takaisin" aina sen minä siitä pohjakassasta on käyttänyt ennenkuin ostaa mitään ylimääräistä. Kun pitää tilillä senverran "pesämunaa" että tarpeen vaatiessa "pikavipin" voi myöntää itse itselleen jää todellisuudessa selvästi enemmän rahaa käyttöön kun ei tarvitse maksaa mitään kurkunleikkauskorkoja joten jos muutaman kuukauden "pihistelyllä" pääsee "voiton puolelle" niin sen jälkeen voi rahaa käyttää itse asiassa jopa vapaammin kuin velaksi eläessä kunhan silti elää tulojensa mukaan.
Valitettavasti aika monella tuntuu "raha polttavan taskua" eli jos rahaa on tilillä niin se on "pakko" tuhlata äkkiä johonkin turhuuteen. Tällaisen mielikuvan ainakin herättää tuo jonkun kuvailema "osamaksu" jossa tuotteen saa kuitenkin vasta sen kokonaan maksettuaan, eli että tällaista maksutapaa tarvitseva henkilö on kykenemätön hallitsemaan omaa rahankäyttöään edes sen verran että pystyisi itse säästämään sen hinnan kasaan vaan se raha pitää viedä sinne myyjäliikeeseen "turvaan" omalta itsekurin puutteelta ettei sitä tuhlaisi heti.
Anteeksi moralisointi, mutta kun omasta lähi- ja kaveripiiristäkin löytyy muutama varoittava esimerkki siitä miten se nykyajan turhan helppo luotto johtaa tilanteeseen jossa on niin veloissa että on pakko tehdä hullunlailla töitä että saa korot ja lyhennykset maksettua ja silti on kokoajan PA kun kaikki raha menee vanhojen velkojen hoitoon sitämukaan kuin sitä tulee, parhaassa tapauksessa otetaan aina vain lisää velkaa että saadaan "saavutettu" elintaso pidettyä yllä.
Jotenkin vain tuntuu minusta, itse kun olen parikymppisestä asti tottunut siihen että tilillä on aina muutama tonni (mikä ei siis todellakaan ole aina johtunut suurista tuloista vaan menojen tarkasta sovittamisesta tulojen mukaan), siltä että henkilö joka harkitsee osamaksua sadakseen tonnin-parin tavaran jota ei aivan välttämättä heti tarvitse (oletan, koska kysyjällä kuitenkin pari kitaraa jo on) on aika viettävällä pinnalla luisumassa kohti nykyään niin monia kohtaavaa velkakierrettä.
Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään ostaa velaksi juuri mitään asuntoa halvempaa, sen verran pitää löytyä itsekuria että "pikkujutut" ostaa vasta kun niihin on oikeasti varaa. Toisaalta kun sitä itsekuria löytyy senverran ettei ihan jokaista mieleen tulevaa turhaketta ryntää heti hankkimaan niin silloin sitä varaa on ostaa niitä juttuja joita oikeasti haluaa ja tarvitsee.
Järki puhetta... | |
Murgo: Nimenomaan, tätä fiilistä ehkä kannattaisi nykyajan "hetimullekaikki"- sukupolven joskus kokeilla, saattaisi jäädä monta hätäistä, jälkeenpäin kaduttavaa ostosta tekemättäkin kun se GAS lievittyisi siinä säästäessä ja rupeaisikin ajattelemaan että "enpä minä kyllä tuollaista oikeasti tarvitsekaan". Tai ehkä alkaisi jokin muu vaihtoehto tuntua paremmalta kun olisi aikaa miettiä asiaa kunnolla ja ehkä tutkia ja käydä käpistelemässä eri vehkeitä rauhassa.
Noiden osamaksujen/luottokorttien jne. pirullisuus on juuri siinä että ne mahdollistavat ostopäätöksen teon hetken huumassa vaikka ei oikeastaan olisi varaa, se luotto tuntuu siinä ostovaiheessa "ilmaiselta rahalta" ja maksu hyvin kaukaiselta asialta. Jos taas sitä rahaa on työllä ja tuskalla säästänyt kuukausia niin harkitsee aika paljon tarkemmin mihin sen tuhlaa joten "hutiostokset" jäävät vähemmälle.
Toisaalta kun malttaa säästää sen muutaman kuukauden vaikkei olisi mitään erityistä ostettavaakaan niin silloin kertyy jo ihan mukava "pesämuna" jolloin siinä vaiheessa kun jotain tarvitsee sen voi maksaa "perstaskusta" sen sijaan että ottaisi velkaa ja tuhlaisi rahoja joita ei ole vielä tienannutkaan. Eihän sitä "pohjarahastoa" tarvitse säästää kuin kerran, jättää vaikka vain sen yhden "pakkosaadaheti"-ostoksen tekemättä.
Kun se parin tonnin pesämuna siellä tilillä on niin ei tarvitse enää miettiä että mistä saisi rahaa todellisen äkillisen tarpeen yllättäessä eikä lainailla kamikazekoroilla kaiken maailman kiskureilta. Vaatii vain sen verran itsekuria että malttaa taas säästää "takaisin" aina sen minä siitä pohjakassasta on käyttänyt ennenkuin ostaa mitään ylimääräistä. Kun pitää tilillä senverran "pesämunaa" että tarpeen vaatiessa "pikavipin" voi myöntää itse itselleen jää todellisuudessa selvästi enemmän rahaa käyttöön kun ei tarvitse maksaa mitään kurkunleikkauskorkoja joten jos muutaman kuukauden "pihistelyllä" pääsee "voiton puolelle" niin sen jälkeen voi rahaa käyttää itse asiassa jopa vapaammin kuin velaksi eläessä kunhan silti elää tulojensa mukaan.
Valitettavasti aika monella tuntuu "raha polttavan taskua" eli jos rahaa on tilillä niin se on "pakko" tuhlata äkkiä johonkin turhuuteen. Tällaisen mielikuvan ainakin herättää tuo jonkun kuvailema "osamaksu" jossa tuotteen saa kuitenkin vasta sen kokonaan maksettuaan, eli että tällaista maksutapaa tarvitseva henkilö on kykenemätön hallitsemaan omaa rahankäyttöään edes sen verran että pystyisi itse säästämään sen hinnan kasaan vaan se raha pitää viedä sinne myyjäliikeeseen "turvaan" omalta itsekurin puutteelta ettei sitä tuhlaisi heti.
Anteeksi moralisointi, mutta kun omasta lähi- ja kaveripiiristäkin löytyy muutama varoittava esimerkki siitä miten se nykyajan turhan helppo luotto johtaa tilanteeseen jossa on niin veloissa että on pakko tehdä hullunlailla töitä että saa korot ja lyhennykset maksettua ja silti on kokoajan PA kun kaikki raha menee vanhojen velkojen hoitoon sitämukaan kuin sitä tulee, parhaassa tapauksessa otetaan aina vain lisää velkaa että saadaan "saavutettu" elintaso pidettyä yllä.
Jotenkin vain tuntuu minusta, itse kun olen parikymppisestä asti tottunut siihen että tilillä on aina muutama tonni (mikä ei siis todellakaan ole aina johtunut suurista tuloista vaan menojen tarkasta sovittamisesta tulojen mukaan), siltä että henkilö joka harkitsee osamaksua sadakseen tonnin-parin tavaran jota ei aivan välttämättä heti tarvitse (oletan, koska kysyjällä kuitenkin pari kitaraa jo on) on aika viettävällä pinnalla luisumassa kohti nykyään niin monia kohtaavaa velkakierrettä.
Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään ostaa velaksi juuri mitään asuntoa halvempaa, sen verran pitää löytyä itsekuria että "pikkujutut" ostaa vasta kun niihin on oikeasti varaa. Toisaalta kun sitä itsekuria löytyy senverran ettei ihan jokaista mieleen tulevaa turhaketta ryntää heti hankkimaan niin silloin sitä varaa on ostaa niitä juttuja joita oikeasti haluaa ja tarvitsee.
Mietin ihan samaa jo ekasta viestistä lähtien. Plussa.
Huonoja juttuja jo vuodesta 1981 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
