Laulaminen ›

Valtz0r: Pande: Mä oon itse oppinut (lauluopelta), ettei ääni soi kaikilla korkeuksilla samassa paikassa, kun sä tosta nenäontelosoinnista mainitsit...
 
Kiitoksia tästä kommentista kerroit paljon (minulle) uutta ja mielenkiintoista asiaa. Tarkoitin tuolla oikeastaan kuitenkin sitä laulamisen tyylin muutosta joka tapahtui kun kurkulla laulamisen sijaan ohjasin ääntä muualle. Hyräilyharjoituksessa tämän huomasin parhaiten: ennen hyräilin kurkullani, mutta kun aloin hyräilemään siten että hyräilen "nenäonteloillani" (ts. siellä värisee kurkun sijaan, melkein kaikilla äänenkorkeuksilla joihin yllän) soundi, intensiteetti, tunne ja ihan kaikki äänen osa-alueet paranivat hirveän paljon kun yritin saada samaa tunnetta myös lauluun. Tietysti teen paljon muitakin harjoituksia (yritän urbaania maalaisjärkeäni käyttäen päätellä mikä harjoitus on turvallinen ja mikä ei) esimerkiksi päristelyjä, liu'utuksia, hengitysharjoituksia ja juoksutuksia (tarpeeksi hitaita että ehdin varmistua siitä että laulamani sävel on puhdas ja oikeassa vireessä).
 
Välillä kyllä vähän hirvittää kun soitan kitaran kanssa että tärvelenkö ääneni kun yritän laulaa aikalailla "vaikeita" juttuja, esim. 2 oktaavin sointu arpeggioita. Sama homma kun aloitin kitaransoiton, aloitin suoraan vaikeista kappaleista joita ei aloittelijan pitäisikään osata.
 
Lisäksi suorastaan nautin intervallien laulamisesta kitaran kanssa. Mua "ärsyttää" epäpuhtaat intervallit (joita kitaralla ei voi olla soittamatta) joten se että laulaen saa intervalleihin paremman soinnin on hienoa.
 
Mulle tärkeintä laulamisessa on se että sävel soi täsmälleen nuotilleen, ja että äänessä on hyvä puhdas soundi. En ole kiinnostunut laulujen laulamisesta sinänsä ja mua ei pätkääkään kiinnosta lyriikka, enkä jaksa opetella minkään laulun sanoja, mua kiinnostaa ääni siis lähinnä instrumenttina. Laulelen siis erilaisia tavuja tai pelkkiä vokaaleja ja yritän saada soundia mahdollisimman vireiseksi ja hyvin soivaksi.
 
Voimaa mun äänessä ei ole vielä juurikaan mutta ilmaa riittää vaikka kuinka pitkiin fraaseihin, eikä ääni rasitu juurikaan -- eilenkin lauloin varmaan 6-9 tuntia varsin matalalla voimakkuudella (eipä täällä pienkerrostalossa oikein kehtaa kiljuakaan). Rintakehä tuntuu rasittuvan omituisesti enemmän, mutta kurkussa ei tunnu juurikaan mitään rasitusta -- kun taas ennen (-99 tienoilla jne.) jos lauloin 10 minuuttia oli kurkkuni jo jonkinverran kipeänä, eikä edes tunnin laulusessio olis ollut mitenkään mahdollinen. Ero on siis todella suuri.
 
Taisi lipsahtaa vähän offtopicciin. Lisäänpä vielä aiheeseen liittyvän kysymyksen että lieneekö normaalia se, että samalla kun huomaan pääseväni korkeammalle tuntuu myös alin sävel nousevan ylemmäs, Tällähetkellä E2 (kitaran vapaa ala-E kieli) on matalin säveleni joka tulee helposti ja hyväsointisena, kun taas jokin aika sitten pystyin laulamaan D2:n yhtä hyvin. Samalla kun korkein sävel on noussut ehkä suuren terssin verran. (?)

Periaatteessa tää on itsestäänselvyys, mutta suosittelen lauluopen hankkimista. Siinä on toki ongelmansa, että opet opettaa eri tavoilla, ja joistain opeista ei toisille ole erityisemmin hyötyä. Lähipiirissä onkin paljon pitkään laulaneita ihmisiä, jotka ovat ensin olleet pitkään jollakin huonommin opettavalla opella, ja sitten open vaihdon jälkeen äänialaan on tullut jopa ihan välittömiä suuriakin muutoksia äänessä ja äänialassakin. Sellainenhan periaatteessa kertoo, että se edellinen ope ei tiennyt jotakin, mitä uusi ope tiesi... Mutjuu, mulla ei ois laulusta tullut varmaan ikinä mitään ilman opetusta, että sen vuoksi sitä mainostan.

Valtz0r: Periaatteessa tää on itsestäänselvyys, mutta suosittelen lauluopen hankkimista. Siinä on toki ongelmansa, että opet opettaa eri tavoilla, ja joistain opeista ei toisille ole erityisemmin hyötyä. Lähipiirissä onkin paljon pitkään laulaneita ihmisiä, jotka ovat ensin olleet pitkään jollakin huonommin opettavalla opella, ja sitten open vaihdon jälkeen äänialaan on tullut jopa ihan välittömiä suuriakin muutoksia äänessä ja äänialassakin. Sellainenhan periaatteessa kertoo, että se edellinen ope ei tiennyt jotakin, mitä uusi ope tiesi... Mutjuu, mulla ei ois laulusta tullut varmaan ikinä mitään ilman opetusta, että sen vuoksi sitä mainostan.
 
Ei se ihan noinkaan aina mene. Kaikki opet ei vaan käy kaikille, tuossa vaikuttaa henkilökemiatkin ja millä logiikalla sitä kukakin toimii. Toki on huonompia ja parempia opettajia, mutta se joka saa toisen laulamaan upeasti, ei välttämättä saa toisen kanssa mitään aikaiseksi eikä se aina ole pelkästä taidosta kiinni.
 
Tiedän monta monituista laulajaa jotka laulavat upeasti, mutta joiden opettajan höpinöistä en saa mitään irti enkä tajua lainkaan mitä haetaan takaa. Ja sama toimii myös päinvastoin.

Mikä hemmetti se CVT on :D?

Uskonto.
 
(Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!)

-Topi-: Mikä hemmetti se CVT on :D?
 
Siitä voit aloittaa etsimään vastausta.
http://www.cvtkurssit.info/#1

Tuossa päivänä muutavana tsekkasin omaa äänialaa sähköpianon avulla ja sain suht. helposti noin 3-oktaavia. Keski c:stä (c1) alaspäin kaksi oktaavia ja c:stä ylöspäin yhden oktaavin. Ennen laulutunteja v. 2009 meni ehkä nippa nappa kaksi oktaavia. Eli opetus ja harjoittelu on auttanut.

Forell: Tuossa päivänä muutavana tsekkasin omaa äänialaa sähköpianon avulla ja sain suht. helposti noin 3-oktaavia. Keski c:stä (c1) alaspäin kaksi oktaavia ja c:stä ylöspäin yhden oktaavin. Ennen laulutunteja v. 2009 meni ehkä nippa nappa kaksi oktaavia. Eli opetus ja harjoittelu on auttanut.
 
Mä olen käynyt laulutunneilla noin puoli vuotta ja voin sanoa että tämä on ollut paras sijoitukseni ikinä :) Äänialani oli noin F2-C6 kun aloitin laulutunnit, enkä hallinnut varsinkaan korkeata keski-rekisteriä lähes ollenkaan. Laulutuntien jälkeen olen oppinut hallitsemaan ääntäni kaikilla korkeuksilla ja ääni-alani on laajentunut D2-F6:teen.
 
Kaikki, jotka haluavat oikeasti laajentaa äänialaansa, niin siihen ei ole muuta ratkaisua kuin laulutunnit, jolloin opit oikean tekniikan laulamiseen. Oikealla tekniikalla voit saaada suuria muutoksia äänialaan ja sen hallintaan.
 
Itse minua on hyödyttänyt oktaavin liukumiset esim. C3:sta C4:seen keski-rekisterissä ja G3:sta falsetto G4:seen. Nykyään korkeat äänet vaan tulevat luonnostaan eikä niitä tarvi pakottaa :) Eli juuri nämä liukumiset on ehkä parhaita oikeella tekniikalla.
 
Äänialani laajeni hieman alle 4 oktaavista yli 4 oktaaviin. Äänialan laajeneminen ei minulle siis ole ollut kovinkaan suuri juttu, mutta hallinta on se paras asia. Vielä takertelen falsetosta keski-rekisteriin ja keski-rekisteristä falsettoon, mutta tämä on liukumalla parantunut paljon.

-Topi-: Mikä hemmetti se CVT on :D?
 
Se on täysin olematonta rahastusta, jolla pyritään rikkomaan epätoivoisten laulajien viimeisetkin äänihuulen rippeet! Vitsi vitsi :) ilmeisesti toi perustuu erillaisiin mielikuvallisiin äänenmuodostus tekniikoihin. Itse en ole kiinnostunut moisesta ostos-tv "opi laulamaan" dvd, jos tilaat heti, saat mukana dvdeen, jossa kerromme salaisuuden että maailmanluokan laulajilla on ollut yksityiset laulumaikat, eivätkä ole tuhlanneet aikaa eikä rahaa meidän metodeihin. :D

No nyt oot kyllä aika hukassa.^

Santerus: No nyt oot kyllä aika hukassa.^
 
Ei taida "aika" riittää alkuunkaan :D

On varmasti kysytty, mutta en nyt jaksa selata kaikkia sivuja. Puhuttaessa äänialasta lasketaanko falsetti mukaan siihen? Vai ilmoitetaanko se jotenkin 2+1 tai jotain?

dyydfromhell: On varmasti kysytty, mutta en nyt jaksa selata kaikkia sivuja. Puhuttaessa äänialasta lasketaanko falsetti mukaan siihen? Vai ilmoitetaanko se jotenkin 2+1 tai jotain?
 
Riippuu vähän: klassinen vai ihan perus pop tai rock. Klassisessa ei kai yleensä lasketa kuin vain "true voice" (tietty jos olet kontra tenori niin sitten vain falsetto lasketaan).
 
Popissa ja rockissa ja noissa varmaan se mitä käytät ja kuullostaa susta hyvältä. Eli jos et ikinä laulaessa käytä falsettoa tai et pidä sen soinnista niin älä laske sitä äänialaan. Turha sitä on ilmoittaa 4:n oktaavin äänialaa, jos siitä oikeasti käytetään vain 2 oktaavia. Mutta minä henkilökohtaisesti käytän molempia (falsettoa varsinaisesti vain tehosteena, mutta niin) niin lasken sen mukaan.
 
Pähkinän kuoressa: klassisessa ei ja popissa jos sitä käytät.

Olen viimeaikoina miettinyt mikä ääniala minulla on, lauloin ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten, 23 vuotiaana. Tänä päivänä vetelen jottai vaikka Alice In Chains:ii melko vaivattomasti, jos tästä saa jotain kuvaa äänialasta? Baritoni, Tenori?? Olen aika laiska treenaamaan laulua, mutta huomaan kehitystä äänen voimassa ja värissä, miten pitkälle ääntä voi kehittää, en edes halua kiekua helvetin korkealta, enemmänkin mietin laulusaundia. Kuinka tärkeää on lauluäänen volume reenatessa, ite lauleskelen kämpillä, aika vaatimattomalla volumella, eli kannattaisko mennä johonkin metsään laulamaan pää irrti? Tulikin kysyttyä kaikki mitä oli tällä hetkellä mielessä.

aalataur: Moro!
 
Minä en ole koskaan juurikaan laulanut musikaalisuudestani huolimatta, enkä tiedä äänialaani. Miten se määritetään helpoiten? Eli mitä ne ovat ne rajanuotit jos kitaran kaulalta ajatellaan? Ja millaisia äänialoja rock/metallilaulajilla yleensä on? Entäpä örinälaulajilla? Käsittääkseni ainakin clean vocaleissa melko korkeita? Minkälainen ääniala on esim. Metallican James Hetfieldillä? Entä Peter Steelellä? Ronnie James Diolla?
 
Entä miten on mahdollista että äänialat rajoittavat joitakin laulajia mutta jotkut kuten Freddie Mercury laulavat sujuvasti sekä todella matalalta että todella korkealta? Onko se treenikysymys, vai geenikysymys? Jos molempia niin missä suhteessa?
 
Ainakin jotkut tuntemani laulajat jotka laulavat väkisin rockia korkealta.. sen vaan kuulee että se on pakotettua ja ei soundaa niin hyvältä kuin keskirekisterissä. Eli onko sitä mahdollista kuitenkaan lopulta nostaa kauheesti kunnianhimolla? Jos ei ole luotu laulamaan korkealta, niin ei voi laulaa korkealta? Vai nou?
 
Kiitoksia erittäin paljon mahdollisille vastaajille jo etukäteen.
 
Kerron nyt varmasti paljon sellaista mikä on jo moneen kertaan tässä aiemmin sanottua. Sanonpa silti.
 
Ääniala kehittyy vuosien mittaan, mikäli sen eteen jaksaa tehdä kurinalaista duunia. Tuo mainitsemani duuni ei poikkea mitenkään siitä miten esim. Pianistit ja kitaristit reenaa, ja kuinka paljon he reenaavat päivässä, laulajien duuni on vain fyysisempää. Ei ole väliä oletko basso, baritoni vai tenori, vaan kyse on ennenkaikkea siitä duunin määrästä ja että sen tekee oikein. Baritonista voi tulla huipputenori, jos se jaksaa reenata oikein, ja ajan kanssa, hosumatta. Tämän kun kaikki nuoret lupaukset ja hätähousut aina tajuisivat.
 
Itse olen tenori. Olen laulanut kymmenen vuotta pop/rock/metal musaa erinäisissä kokoonpanoissa, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt opiskelen ammattilaulajaksi. Tenoriksi tulllaan, ei synnytä. Jos ääniala on tenori, ei se tarkoita sitä että automaattisesti hoilataan Maidenia onnistuneesti. Moni tenori on aluksi useita vuosia äänialaltaan enemmän tai vähemmän baritoni ennen kuin saavuttaa ns. Tenoristatuksen äänessään. Tenorina oleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitään tehdä duunia, syntyi sitä sitten selkeällä tenorirekisterillä tai ei(rekisteri=ääniala=suhteellinen ja yksilökohtainen käsite). Parhaat tenorit "populaarimusassa" ovat mielestäni hyvinkehittyneitä baritoneja. Hyviä esimerkkejä: Geoff Tate, David Coverdale, Axl Rose(oli joskus helvetin hyvä), Jon English (kuuluisa teatterilaulaja joka myös väsännyt rockia) jne jne jne.
 
Eli reenatkaa enemmän, niin tuloksia myös näkyy. Epäonnistuneet tenorit ovat niitä jotka kitisevät vuodesta toiseen että "ei nyt taitu", ja vain sen takia että eivät ole jaksaneet tehdä tarpeeksi duunia äänensä eteen. Typerästi sanottu, mutta kylmä fakta.

Täyttä asiaa.^

pekka montin: Kerron nyt varmasti paljon sellaista mikä on jo moneen kertaan tässä aiemmin sanottua. Sanonpa silti.
 
Ääniala kehittyy vuosien mittaan, mikäli sen eteen jaksaa tehdä kurinalaista duunia. Tuo mainitsemani duuni ei poikkea mitenkään siitä miten esim. Pianistit ja kitaristit reenaa, ja kuinka paljon he reenaavat päivässä, laulajien duuni on vain fyysisempää. Ei ole väliä oletko basso, baritoni vai tenori, vaan kyse on ennenkaikkea siitä duunin määrästä ja että sen tekee oikein. Baritonista voi tulla huipputenori, jos se jaksaa reenata oikein, ja ajan kanssa, hosumatta. Tämän kun kaikki nuoret lupaukset ja hätähousut aina tajuisivat.
 
Itse olen tenori. Olen laulanut kymmenen vuotta pop/rock/metal musaa erinäisissä kokoonpanoissa, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt opiskelen ammattilaulajaksi. Tenoriksi tulllaan, ei synnytä. Jos ääniala on tenori, ei se tarkoita sitä että automaattisesti hoilataan Maidenia onnistuneesti. Moni tenori on aluksi useita vuosia äänialaltaan enemmän tai vähemmän baritoni ennen kuin saavuttaa ns. Tenoristatuksen äänessään. Tenorina oleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitään tehdä duunia, syntyi sitä sitten selkeällä tenorirekisterillä tai ei(rekisteri=ääniala=suhteellinen ja yksilökohtainen käsite). Parhaat tenorit "populaarimusassa" ovat mielestäni hyvinkehittyneitä baritoneja. Hyviä esimerkkejä: Geoff Tate, David Coverdale, Axl Rose(oli joskus helvetin hyvä), Jon English (kuuluisa teatterilaulaja joka myös väsännyt rockia) jne jne jne.
 
Eli reenatkaa enemmän, niin tuloksia myös näkyy. Epäonnistuneet tenorit ovat niitä jotka kitisevät vuodesta toiseen että "ei nyt taitu", ja vain sen takia että eivät ole jaksaneet tehdä tarpeeksi duunia äänensä eteen. Typerästi sanottu, mutta kylmä fakta.
 
Näissä kannattaa aina muistaa kans, että välttämättä se pelkkä työ ei riitä jos äänityyppi ei millään anna myöten. Matalasta bassosta voi vääntää ihan keskinkertaisen tenorin joo, mutta jos pysyvästi askarrellaan sen fysiologian salliman äänityypin ulkopuolella kärsii usein laatu ja pitemmän päälle koko pilli. Tuo on ihan totta että usein aloitetaan matalammasta äänityypistä ylöspäin edeten, mutta itse kannatan koulukuntaa jossa enemminkin etsitään ne oman äänen piirteet ja vahvuudet ja lähdetään kehittämään niitä, pikemminkin kuin päätetään joku tietty muotti johon instrumentti tungetaan. Joskus kun siitä tuubasta ei tule huilua vaikka miten nuijisit.

wewwie: Näissä kannattaa aina muistaa kans, että välttämättä se pelkkä työ ei riitä jos äänityyppi ei millään anna myöten. Matalasta bassosta voi vääntää ihan keskinkertaisen tenorin joo, mutta jos pysyvästi askarrellaan sen fysiologian salliman äänityypin ulkopuolella kärsii usein laatu ja pitemmän päälle koko pilli. Tuo on ihan totta että usein aloitetaan matalammasta äänityypistä ylöspäin edeten, mutta itse kannatan koulukuntaa jossa enemminkin etsitään ne oman äänen piirteet ja vahvuudet ja lähdetään kehittämään niitä, pikemminkin kuin päätetään joku tietty muotti johon instrumentti tungetaan. Joskus kun siitä tuubasta ei tule huilua vaikka miten nuijisit.
 
Totta joka sana. Hyvin yksilökohtaista, mutta kannattaa silti muistaa että maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Ihminen on erikoinen olento.

Parhaat tenorit "populaarimusassa" ovat mielestäni hyvinkehittyneitä baritoneja. Hyviä esimerkkejä: Geoff Tate, David Coverdale, Axl Rose(oli joskus helvetin hyvä), Jon English (kuuluisa teatterilaulaja joka myös väsännyt rockia) jne jne jne.
 
Eli reenatkaa enemmän, niin tuloksia myös näkyy. Epäonnistuneet tenorit ovat niitä jotka kitisevät vuodesta toiseen että "ei nyt taitu", ja vain sen takia että eivät ole jaksaneet tehdä tarpeeksi duunia äänensä eteen. Typerästi sanottu, mutta kylmä fakta.
 
Komppia komppia. Treeniä vaan, siitä se äänen laatu joka tapauksessa kehittyy roimasti (muutenkin kuin vain äänialan osalta)! Itsellänikin melko selkeästä baritonista ala vahvistunut useamman vuoden antoisan rockenrollin harrastamisen lomassa sen verran, että nykyään monet ns. tenorityyppiset- tai muuten vaan "luontaiseen ääneeni" nähden vaativat biisit luonnistuu ihan kelvollisesti (mm. Cornellia, Whitesnakea, Purplea, jopa joitain Zepukan, Queenin ja AC/DC:n biisejä).
 
Toivottavasti jotakuta tsemppaa tämä tieto, itse ainakin aikoinaan kovasti kaipasin tietoa/rohkaisua juuri tästä asiasta. Äänialassa rajat tulevat kyllä vastaan ihan kaikilla, mutta ennen sitä on mahdollista saavuttaa ällistyttävän paljon kehitystä treenaamalla. Tietty tolkku mukana, eli ei lauleta väkisin silloin jos se tekee kipeetä syystä tai toisesta.