| Aihe: Gentle Giant | |
|---|
 Teijo K.
28.03.2004 19:37:14 (muokattu 29.03.2004 10:40:21) | |
|
Tällainen hajatelma tuli kirjoiteltua tuonne offariin, ja tuli mieleen sitten, että olisikohan kenelläkään muulla mielipidettä Gentle Giantin uraan, levytyksiin tahi mihinkään muuhun bändiin liittyvään. Kuten vaikkapa siihen, että minusta Ray Shulman on maailman aliarvostetuin basisti, ja herralla on myös yksi parhaista koskaan levytetyistä soundeista instrumentissaan
Gentle Giant - Hieman kypsymätön kokonaisuus, mutta siinä on hetkensä
Acquiring the Taste - Jo selkeämmin kokonaisuus, keijukaismainen musiikiltaan.
Three Friends - Uusi rumpali, tyyli selkeämpi. Tämäkin on hyvä levy, kertoo yhtenäisen tarinan. Jäntevä kokonaisuus jo.
Octopus - John Weathers rumpuihin. Bändi löysi itsensä lopullisesti. Taas kerran jäntevä kokonaisuus. Mahtavat soundit tässä, rok rok.
In a Glass House - Philip Shulman lähti pändistä, ei enää tällä levyllä. Levy mestariteos. Hauraankaunis, mutta kuitenkin raju. Philin lähtö vaikutti ilmeisesti mielialaan..
The Power And the Glory - Entinen selkeys mukana, tämä on GG kulta-aikaa. Toimii, taas selkeä yhtenäinen tarina levyllä.
Freehand - Kulta ajan viimeinen levy. Aivot räjähtää.
Interwiev - Tämä on vielä progea, mutta ensimmäistä kertaa bändiltä puuttuu leikkisyyttä. Jokin jännite selvästi tällä levyllä. Epäonnistumisen pelko? Pettymys siitä, että kolme mestariteosta putkeen ei riittänyt avaamaan suosiota orkesterille?
The Missing Piece - Punkprodea. Leikkisyyttä on taas, mutta selkeää yleisönkosiskelua myös. Ei munsta vielä häiritsevästi, mutta ei tämä enää parhaiden tasolle yllä.
Giant For a Day - Samat sanat kuin edelliseen. Vähän popimpaa ehkä?
Civilian - Viimeinen levy. Keskinkertainen poppilevy. Ihan kiva. Ray Shulman ei suostu vieläkään kuuntelemaan tätä. Itse kun kuuntelin, tuli mieleen Yes-yhtyeen -80 luvun tuotanto. Ne Oner of the lonely heart jutut.
Tällaista hajatelmaa tällä kertaa. Mitä te olette mieltä?
Sitten se Ketsu söi itse itsensä ja siksi ei enää ole Ketsuja. |  2541
28.03.2004 20:45:20 | |
|
Voisin olla melkeinpä samaa mieltä jokaisen levyn kohdalla. Kolmesta ekasta suosikiksi on noussut Acquiring The Taste, mikä esittelee bändin kokeellimmisillaan. Ekaa tulee harvoin kuunneltua, aika raakile vielä ja Three Friendskin on mielestäni vähän vaisu (tosin Peel The Paint ja Mister Class And Quality ovat huippubiisejä).
Giant For A Day on mielestäni huonoin. Pidän popista, mutta Gentle Giantilla homma ei toimi. Levy yrittää olla ärsyttävän pirteä ja kaatuu siihen. Civilianin tummat sävyt toimivat paremmin ja muutamia helmiä löytyy, kuten Shadows In The Street ja varsinkin Inside Out. Lisäksi olen aina tykännyt I Am A Camera -poppiksesta. Soittaako Shulman muuten 8-kielistä joissain biiseissä, vähän kuulostais siltä?
Yksi parhaista levyistä on live Playing The Fool. Meno on paikoin jopa funkyä ja äijät sovittivat biisejä urakalla uusiksi livetilanteissa.
Joo, Shulman on aliarvostettu nero ja taisipa olla pääasialinen säveltäjä Kerry Minnearin ohella. Mutta ilman John Weathersin yksinkertaista ja maanläheistä rummutusta GG olisi saattanut sotkeutua omiin koukeroihinsa. Ja myös Gary Greenin bluespohjainen kitarointi piti jättiläisen jalat maankamaralla. |  KTR
28.03.2004 21:03:13 | |
|
Acquiring The Taste on mielestäni yksi progen mestariteoksista. In a glass house, power and the glory ja muut ovat sitten loistavia levyjä myös, mutteivat yllä mielestäni tuon Acquiringin maagisuuteen. Silti nekin ovat loistavia, mutta tuo ATT:n satumaa-tunnelma kolahtaa aivan täysillä meikään. | |
Soittaako Shulman muuten 8-kielistä joissain biiseissä, vähän kuulostais siltä?
Ainakaan bändin nettisivuilta en ole löytänyt tietoa asiasta.
Yksi parhaista levyistä on live Playing The Fool. Meno on paikoin jopa funkyä ja äijät sovittivat biisejä urakalla uusiksi livetilanteissa.
Tuota liveä olen yrittänyt nyt kolme kuukautta metsästää epäonnisesti. Laittomana versiona saisi vaikka heti, mutta laillista painosta ei meinaa millään saada mistään. Jos joku tietää jonkun paikan, niin vihjeitä otetaan vastaan.
Joo, Shulman on aliarvostettu nero ja taisipa olla pääasialinen säveltäjä Kerry Minnearin ohella. Mutta ilman John Weathersin yksinkertaista ja maanläheistä rummutusta GG olisi saattanut sotkeutua omiin koukeroihinsa. Ja myös Gary Greenin bluespohjainen kitarointi piti jättiläisen jalat maankamaralla.
Jees. Shulmanin veljekset leijuivat tukevasti ilmassa Kerry Minnearin kanssa, ja Weathers sekä Green olivat bändin ankkurit. Green alusta lähtien. Hyvin huomaa eron noiden aikaisempien rumpalien aikaisissa levyissä, ja Weathersin kanssa tehdyissä levyissä... Jokin selkeys sinne tuli, hyvässä tai pahassa. Minusta hyvässä, mutta mielipidejuttujahan nämä.
Sitten se Ketsu söi itse itsensä ja siksi ei enää ole Ketsuja. | |
Olen kuullut tuon ekan levyn ja Octopusin. Erittäin hienoa musiikkia, Octopus varsinkin. | 2541
29.03.2004 12:02:19 | |
|
Tuota liveä olen yrittänyt nyt kolme kuukautta metsästää epäonnisesti. Laittomana versiona saisi vaikka heti, mutta laillista painosta ei meinaa millään saada mistään. Jos joku tietää jonkun paikan, niin vihjeitä otetaan vastaan.
www.cdon.com
Tuolta löytyy BGO:n painos, missä Civilian samassa, hinta 20,95 €. Siis tuplacd. Luultavasti ainoa versio tällä hetkellä saatavilla. Itselläni on Terrapin -firman painos vuodelta 1994, helvetin hyvät kansiteksit ym., mutta firma on mennyt nurin. Mutta laadukkaita ovat nuo BGO:n painokset yleensä olleet.
Itseasiassa GG:n kotisivuilla kerrotaan kaikkien painoksien hyvät ja huonot puolet. | |
Three Friends on se levy, joka muinoin sai meikäläisen innostumaan progesta. Sikäli se on hyvin rakas levy, ja tykkään siitä muutenkin kovasti edelleen. Acquiring the Taste ja Octopus ovat mielestäni bändin parhaat, loistolevyjä.
Free Handista ja In a Glass Housesta en ole (vielä?) oppinut pahemmin pitämään. Tuntuu aina oudolta huomata, miten tuota Free Handia pidetään mestariteoksena, kun itselle ei vaan kolahda. Sellaisia ovat makuasiat. | |
Gentle giant, Acquiring the taste, glasshouse & octopus löytyy, Acquiring mielestäni paras, Octopussilla ja glasshousella on ehkä vähän liikaa sälää, hirveästi ahdettu soittimia, Vaikka loistavia levyjä ovat myöskin. Ekalta levyltä löytyy ihan kivoja kappaleita (esim alucard toistepäin dracula)
God save the queen ei ole hyvä ratkaisu. | |
www.cdon.com
Tuolta löytyy BGO:n painos, missä Civilian samassa, hinta 20,95 €. Siis tuplacd. Luultavasti ainoa versio tällä hetkellä saatavilla. Itselläni on Terrapin -firman painos vuodelta 1994, helvetin hyvät kansiteksit ym., mutta firma on mennyt nurin. Mutta laadukkaita ovat nuo BGO:n painokset yleensä olleet.
Itseasiassa GG:n kotisivuilla kerrotaan kaikkien painoksien hyvät ja huonot puolet.
Jees, harmittaa vain kun tuo Civilian tuli ostettua jo erillisenä levynä. Tuosta tuplasta olinkin jo tietoinen. Ehkä sen joutuu sitten Civilianin ostamaan kahdesti. Siksi harmittaa, kun juuri siitä GG- levystä pidän vähiten. :-)
Sitten se Ketsu söi itse itsensä ja siksi ei enää ole Ketsuja. | herb
29.03.2004 14:51:49 | |
|
On jo pitkään pitänyt Acquiring the Tasten kaveriksi hommata muitakin GG-lättyjä tuonne hyllyyn, kun on niin mainota meininkiä. Ilmeisesti Octopus ja/tai Free Hand olisi luonnollinen valinta. | KTR
29.03.2004 15:07:57 | |
|
On jo pitkään pitänyt Acquiring the Tasten kaveriksi hommata muitakin GG-lättyjä tuonne hyllyyn, kun on niin mainota meininkiä. Ilmeisesti Octopus ja/tai Free Hand olisi luonnollinen valinta.
Jotenkin muut levyt, ehkä Three Friendsiä lukuunottamatta kuulostavat tietyllä tapaa "kuivilta" verrattuna Acquiringiin. Tämä ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä. En sitten osaa sanoa, että vähensivätkö he yksinkertaisesti kaiun käyttöä, vai muuttuiko musiikki kenties vähemmän "täyteläiseksi". Joka tapauksessa muut levyt ovat myös loistoja. | |
gg:ssä on sellainen piirre ettei ekasta kuudesta levystä osaa sanoa että mikä on paras levy niitä vaan tulee aina kuunneltua kaikkia yhtä mukavasti. Mutta ehkä minulle useimmiten maistuu aquaring, 3friends tai power
todella vaikeata valita suosikkia (joka kyllä kieltämättä kertoo bändin neroudesta ja siitä että musiikki on kehittynyt levyjen välissä). muuten kriitikot/britit yleensä ei hirmusesti arvostanut bändiä ???? joten ulkomailla oli gg:n markkinat ja pääasiallinen yleisö.
Joo Shulmanin basso kuviot on kyllä aivan nannoja, niistä löytyy melodiaa ja rytmiä!!! ainoa asia mikä minua harmittaa vaan että kaveri käytti liikaa plektraa :(
onko täällä joku toinen nähnyt sitä live videota. Itselläni se on todella kuppasena versiona, mistä ei aina saa selvää, saundit on siinä ihan ok.. mutta se on ollut minulle ainoa mahdollisuus nähdä pändi livenä ja täytyy sanoa että pojat on kyllä osannut livepuolen paremmin kuin hyvin..ilmestyy kuulemma joskus dvdlle :D:D:D se kyllä kannattaa hommata sillä live setti on mahtava ja soitto maistuu pojille koko keikan ajan.. kuulemma pitivät live-esiintymisistä enemmän kuin studio työskentelystä.
Maailma olisi parempi paikka ilman huonoutta. | 2541
30.03.2004 17:49:52 | |
|
Joo Shulmanin basso kuviot on kyllä aivan nannoja, niistä löytyy melodiaa ja rytmiä!!! ainoa asia mikä minua harmittaa vaan että kaveri käytti liikaa plektraa :(
Liikaa plektraa? Shulmanhan käytti aina plektraa!:) Minua ei häiritse, mies kun ei kuitenkaan ollut mikään Squire -kopio. Playing The Foolillakin kuulostaa melkein släppäämiseltä Shulmanin tatsi:)
onko täällä joku toinen nähnyt sitä live videota.
Ilmeisesti tarkoitat jotain Saksan TV:n juttua, oisko ollu TP&TG -kiertueelta alkuvuodesta 1975? Enpä oo nähny ja toivottavasti saavat DVD:n joskus ulos. Sellaistakin on liikkeellä kuin BBC Sight&Sound vuodelta 1978. CD:nä tuo on ollut saatavilla pitkään, toivottavasti tulisi samalle DVD:lle. | |
Tämä Arvan lanseeraama PunkProge on kyllä varmastikkiin heti Heidnischer Thuringer Metallin jälkeen mielenkiintoisin genre määrittely...
Aikuisviihde on elämän ruokakerma! IMIK #6 | 2541
30.03.2004 18:24:07 | |
|
Tämä Arvan lanseeraama PunkProge on kyllä varmastikkiin heti Heidnischer Thuringer Metallin jälkeen mielenkiintoisin genre määrittely...
Onhan noita punkprogebändejä ainakin NoMeansNo ja Cardiacs (molemmat loistavia!) ja miksei vaikka The Stranglers. Punkproge viittasi Gentle Giantin kohdalla varmaankin biisiin Betcha Thought We Couldn't Do It joka oli bändin vastaus ajan henkeen (1977). Huumoria tai ei, parempi nimi olisi ollut Betcha Thought We Couldn't Do It And You Were Absolutely Right!:)
Yrittivät ne muutkin progebändit tuolloin olla hieman ajan hermolla, esim. Yes biisillään Release, Release. Metsään mentiin siinäkin. | |
Liikaa plektraa? Shulmanhan käytti aina plektraa!:) Minua ei häiritse, mies kun ei kuitenkaan ollut mikään Squire -kopio. Playing The Foolillakin kuulostaa melkein släppäämiseltä Shulmanin tatsi:)
vähänkin plektraa on liikaa plektraa ja ei se näppäillessä plekua käyttänyt ainakaan videon/kuvien/saundin perusteella. mutta eipä tuo sitä saundia niin paljon pilaa, mutta se näyttää tyhmemmältä..heh heh taas todella hmm. asiallisia kommentteja mutta tyyli on tyyli jne..
Maailma olisi parempi paikka ilman huonoutta. | |
Onhan noita punkprogebändejä ainakin NoMeansNo ja Cardiacs (molemmat loistavia!) ja miksei vaikka The Stranglers. Punkproge viittasi Gentle Giantin kohdalla varmaankin biisiin Betcha Thought We Couldn't Do It joka oli bändin vastaus ajan henkeen (1977). Huumoria tai ei, parempi nimi olisi ollut Betcha Thought We Couldn't Do It And You Were Absolutely Right!:)
Ei se minusta huono biisi ole, ja on niissä muissakin sellaista aiempaa raaempaa otetta. ;-) Ollaan suunniteltu GG-coverbändiä, ja tuo BTWCDI olisi keikan lopetusbiisi. Sopiva loppukevennys. Vaikka on niitä parempiakin kipaleita olemassa toki.
Yrittivät ne muutkin progebändit tuolloin olla hieman ajan hermolla, esim. Yes biisillään Release, Release. Metsään mentiin siinäkin.
Se on taatusti kova paikka, kun se oma tyyli on ollut muodikasta melko pitkänkin aikaa, ja yhtäkkiä suunta muuttuu täysin. Ja tuolloin se trendien sykli oli vielä huomattavasti hitaampi kuin nykyään. -70 luvun progejättiläiset saivat aika pitkään nauttia suosiota. Melkein kymmenen vuotta, jos laskee proden alkaneen -68.
Gentlemen Of The World Unite - And Prepare For The Charmed Uprising.
- Anarcho-Dandyist Revolution. | |
vähänkin plektraa on liikaa plektraa ja ei se näppäillessä plekua käyttänyt ainakaan videon/kuvien/saundin perusteella. mutta eipä tuo sitä saundia niin paljon pilaa, mutta se näyttää tyhmemmältä..heh heh taas todella hmm. asiallisia kommentteja mutta tyyli on tyyli jne..
Jaa, ainakin GG kotisivujen haastattelujen perusteella Ray käytti aina plekua. On se kumma että pitää olla niin pippelinvenyttäjä, että heti on huono soittaja, jos ei käytä samaa tekniikka kuin itse. ;-)
Gentlemen Of The World Unite - And Prepare For The Charmed Uprising.
- Anarcho-Dandyist Revolution. | 2541
31.03.2004 21:14:08 | |
|
Jaa, ainakin GG kotisivujen haastattelujen perusteella Ray käytti aina plekua. On se kumma että pitää olla niin pippelinvenyttäjä, että heti on huono soittaja, jos ei käytä samaa tekniikka kuin itse. ;-)
Minustakin Shulmanin soundissa kuuluu aina plektrankäyttö. Varmaankin käytti kitarataustansa vuoksi ja loistava kitaristi mies olikin, kuunnelkaa vaan akustiset duetot Playing The Foolilla.
Brittiprogessa taisi olla nämä sormimiehet enemmän tuolla Canterburyn puolella: Richard Sinclair, John Greaves, Hugh Hopper jne. Sitten plektramiehiä Squire, Greg Lake, Mike Rutherford, hieman enemmän kaupallisesti menestyneistä bändeistä (Yes, ELP, Genesis). Tosin kielenkatkoja Wetton painoi menemään sormilla King Crimsonissa. | |
PunkProge siis on sellaista punkkia jonka on entinen proge bändi tehnyt. Eihän nuo kaksi tyyliä voi mitenkään olla samassa biisissä sentään.
Aikuisviihde on elämän ruokakerma! IMIK #6 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
