Media ja viihde ›

Requiem for a Dream
 
Vetihän tuo taas hiljaiseksi. Eipä voi oikeen muuta sanoa, kuin että huhhuh.

KFBR 932... eijjjumalauta mikä leffa tuo oli..
 
Macgruber
 
Hauskin komedia hetkeen aikaan, sai hirnua olan takaa. Parodia ihmemies mäkkaiverista. Todella hauska, ei edes typerä.

Rhapa: Ceraa "ärsyttävempi" on se Jesse Eisenberg. Adventurelandin nyt pystyi katsomaan läpi mutta jokin tuossa näyttelemisessä tai pikemminkin olemattomassa näyttelemisessä häiritsee. Sama Zombielandissa.
 
Eisenbergiin liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=N-j6sqUKkzo

Rojekti: Macgruber
 
Hauskin komedia hetkeen aikaan, sai hirnua olan takaa. Parodia ihmemies mäkkaiverista. Todella hauska, ei edes typerä.
 
Enitie oliko tää nyt taas sitä kuuluisaa ironiaa/sarkasmia/jotain, mut musta tää ainaki oli todella paska leffa. Kertaakaan ei ees meinannu naurattaa. Ja Ihmemiähet on kyl aikanaan tullu katteltua, ettei luulis siitäkään olevan kii, etten ymmärtäny tän "hienoutta" lainkaan nyt. Entie mix ees katoin loppuun asti, kun selkeesti kaikki "hauskat" kohtauksetki näin jo trailerista. Paskasta ei vaan saa konvehtia, vaikka kuinka hinkkais. 1/5

NHR: Enitie oliko tää nyt taas sitä kuuluisaa ironiaa/sarkasmia/jotain, mut musta tää ainaki oli todella paska leffa. Kertaakaan ei ees meinannu naurattaa. Ja Ihmemiähet on kyl aikanaan tullu katteltua, ettei luulis siitäkään olevan kii, etten ymmärtäny tän "hienoutta" lainkaan nyt. Entie mix ees katoin loppuun asti, kun selkeesti kaikki "hauskat" kohtauksetki näin jo trailerista. Paskasta ei vaan saa konvehtia, vaikka kuinka hinkkais. 1/5
 
Mun mielestä MacGruberin isoimpana ongelmana oli se, että lopulta siinä ei ollut tarpeeksi munaa paronioida MacGyveria. Jäi vähän sellanen "eheh" maku suuhun; aineksia ois voinu olla, mutta niitä ei osattu käyttää hyväksi. Jäi laimeaksi pelleilyksi, josta parodia jäi vähäiseksi.
 
Näissä on muutenkin ongelmana aina samat jutut; ei vaan osata parodioida kunnolla. Varsinkaan nykyään, kun on kaiken maailman Stan Hellsingejä. Jane Austen's Mafia oli omaan makuun ihan ok, koska koko homma vedettiin niin yli. Nyky-parodiat on sellasta kevyttä tekopaskaa, joissa melkeen itkettää huonouden takia. Jane Austen's Mafiassa naurattaa huonouden takia, mutta jossain Stan Hellsingissä melkeen itkettää...

NHR: Enitie oliko tää nyt taas sitä kuuluisaa ironiaa/sarkasmia/jotain, mut musta tää ainaki oli todella paska leffa. Kertaakaan ei ees meinannu naurattaa. Ja Ihmemiähet on kyl aikanaan tullu katteltua, ettei luulis siitäkään olevan kii, etten ymmärtäny tän "hienoutta" lainkaan nyt. Entie mix ees katoin loppuun asti, kun selkeesti kaikki "hauskat" kohtauksetki näin jo trailerista. Paskasta ei vaan saa konvehtia, vaikka kuinka hinkkais. 1/5
 
Ite en juurikaan ihmemiehiä ole katsellut, ei tainnut olla kovin uskollinen parodia.
 
ps. siis, itseasiassa, aika ihmeen himpula oli kyllä sidos alkuperäiseen ihmemieheen. Ainoastaan takatukka ja ihme keksinnöt, jotka leffassa olivat lopulta aseilla ensi kertaa itsekin ampuneen sankarin mielestä "pelleilykeksintöjä".
 
Haha, kyllä se vaan oli ihan helkkarin hauska. Suosittelen kaikille, jos vähämielinen huumori naurattaa. Toki pari Sandelsia tuli leffan aikana nautittua.
 
Kyllä se vaan oli mahtava.. jotenkin helvetin oivaltavaa se huumori siinä, tai jollain tapaa erityisen mahtavaa; ei mitään perus hassuttelua, vaan se muistutti samaa huumoria mitä kaveriporukassa saattaa syntyä. Vegasissa ohi suhahtaa kaahari joka huutaa jotain, johon ruber vastaa "Fuck you!" ja katsoo rekisterikilven numeron ylös. Siitä alkaa hervottoman hauska, koko leffan läpi jatkuva juttu, jossa katsojakin alkaa muistaa ko. rekkarin. Mies hokee sitä muistaakseen sen ja eräässä missiossa miehen avustaja lukee lehtiötä, jossa lukee "MACGRUBER'S PLAN" kannessa, mutta se onkin kirjoitettu täyteen ko. rekkaria, sekä lapsenomaisia piirroksia tikku-ukosta jossa lukee "me" joka paskantaa auton päälle ja auton rekkari on tietty tuo.. no ei, ihan helvetin hauska se oli.. paras komedia hetkeen. En tosin käsitä, mitä komedian pitää tarjota, jos uo ei tyydyttänyt :D
 
4/5*

Rojekti: Toki pari Sandelsia tuli leffan aikana nautittua.
 
Tarttee varmaan joskus sitte taas kuudem promillem kännissäm kokeilla kans. Nyt tein kato sen virheen, että rupesin ihan selvään päähän tota tuijottaan. Ei vaan toiminu mulle noi vitsit, ei.

Black swan
 
Mainittakoon alkuun, että olen luultavasti ainoa ihminen tällä planeetalla joka ei juurikaan välittänyt Unelmien sielunmessusta. Yritin parhaani mukaan välttää ennakkoasenteita astuessani leffateatteriin. Onneksi onnistuin jotenkin unohtamaan ne leffan alkumetreillä ja poistuin teatterista melko mykistyneenä. Hienosti kuvattu/kerrottu/näytelty tarina. Tästä on jo sanottu kaikki tarpeellinen. Pitää varmaan tarkastaa Wrestler.
 
4,9/5

NHR: Tarttee varmaan joskus sitte taas kuudem promillem kännissäm kokeilla kans. Nyt tein kato sen virheen, että rupesin ihan selvään päähän tota tuijottaan. Ei vaan toiminu mulle noi vitsit, ei.
 
Juum, itsekin nyt katsoin tuon MacGruberin. Aika huonohan se loppujen lopuksi oli, muutaman kerran kyllä nauraa röhötin ihan ääneen, mutta vaan tosiaan muutaman kerran. Ainekset olisi ollut vitusti kovempaan huumorimättöön, mutta hommasta puuttui vaan jotain. No, meni tuo nyt tällein kevyessä darrassa sunnuntaipäivänä.

Loco happy:
Mainittakoon alkuun, että olen luultavasti ainoa ihminen tällä planeetalla joka ei juurikaan välittänyt Unelmien sielunmessusta.
 
Et ole.
 
Pitää varmaan tarkastaa Wrestler.
 
Ihan hyvä leffa mutta ei se mikään mestariteos ole mielestäni. Sielunmessun toki pieksee mennen tullen ja vielä paskoo päälle. Mutta saman nyt voi sanoa vaikka toxic avengerista.

Ghost Writer.
Polanskin tuore teos, brittien pääministeri palkkaa nuoren kirjoittajan tekemään elämäkertansa. Pian kirjoittajalle selviää että ministerin taustoilla on ollut ja on edelleen kaikenmoista vehkeilyä.
 
Komeasti kuvattu teos, missähän sateenpieksemällä rannikkoseudulla lie filmattu. Miljööt mainioita. Evan McGregor on pääosassa ihan osuva, joskin mua häiritsee se että kaverissa on omaan silmään tosi paljon samaa näköä Kimi Räikkösen kanssa :D
Pierce Brosnan on tietty tuttuun tapaansa vähän sinne päin, mutta ihan perusjäntevä trilleri tämä on. Loppu on tylyydessään hieno.
 
8- /10.
 
***
Crazy Heart.
Jeff Bridges esittää kantrilaulajaa, jonka ura junnaa paikallaan. Viinaa menee eikä lähipiiriä ole siunaantunut liikaa. Juttua miehestä tekevän naistoimittajan kanssa syntyy ollaanks-eiksolla-järmäystä ja parin kiemuran jälkeen pitäisi päättää, aloittaako elämä uusiksi vaiko ei.
 
Bridges on tässä hyvä, synkeää mörinää. Maggie Gyllenhaal tietty on nättinä. Taas ollaan ameriikan takamailla. Musiikkikohdatkin onnistuneita.
 
8,5/10.
 
***
Black Swan.
Natalie Portmanin esittämä ballerina saa roolin Joutsenlammessa. Valkoisen joutsenen esittäminen sujuu, mustan kanssa on ongelmia. Syiksi kaivetaan esiin halu täydellisyyteen, patoutunut seksuaalisuus, hallitseva äiti ym. Yhtä kaikki ballerinan psyyke alkaa murtua vähän kerrallaan harjoitusten kestäessä.
 
Melkoinen teos kyllä, pisti pidättelemään henkeä ja sai muutamat säikytkin. Mielen järkkyminen kaikkine harhanäkyineen päivineen kuvataan vähän liiankin rautalangasta vääntäen ehkä. Leffa tulee päälle kovaa, ja vielä pitkään sen loputtua on vähän selkäänsaanut olo. Portman on osassaan ihan maaninen, kuvaus erittäin hienoa.
 
9,5/10.

The Social Network tuli tapiteltua toistamiseen, tällä kertaa bluraylta. Toimi yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin ekalla kerralla. Mestarillisesti käsikirjoitettu ja ohjattu tarina vallasta, ahneudesta ja ystävyydestä. Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja kautta linjan, erityisesti Timberlake yllätti. En myöskään mitenkään käsitä miksei Andrew Garfieldille suotu Oscar-ehdokkutta. Energinen juonenkuljetus pitää katsojan jatkuvasti valppaana ja Reznor/Ross-duon soundtrack on jo taideteos itsessään. En jaksa tästä sen enempää jaaritella, aivan hemmetin hieno leffa kaiken kaikkiaan. Annetaan täydet viisi tähteä.
 
Purnaus Zuckerbergin maineen lokaamisesta on siinä mielessä huvittavaa, ettei tosielämän Zuckerberg, joka änkyttää ja hikoilee kuin sika, voisi olla kauempana leffan viileästä ja laskelmoivasta nerosta.

seppo69: Tämä on näitä leffoja, joita ei aina tajua, mutta jäävät kummittelemaan pitkiksi ajoiksi mieleen.
 
Ehkä olen tyhmä, mutta en saanut tuon elokuvan symboliikasta oikein mitään irti. Huutavaa tarvetta uusintakatseluunkaan ei jäänyt.

Itchy: Ehkä olen tyhmä, mutta en saanut tuon elokuvan symboliikasta oikein mitään irti. Huutavaa tarvetta uusintakatseluunkaan ei jäänyt.
 
Niin. No. No niin. Itseeni kolahti kyllä todella lujaa tämä pätkä. Nämä asiat on niin riippuvaisia elämäntilanteesta, elämänkokemuksesta, katselutilanteesta, mielialasta, elokuvan tekijöiden ja katsojan välisestä kemiasta ja kuun asennosta.
 
Tai sitten olet tyhmä. Hankala sanoa.

seppo69: Niin. No. No niin. Itseeni kolahti kyllä todella lujaa tämä pätkä. Nämä asiat on niin riippuvaisia elämäntilanteesta, elämänkokemuksesta, katselutilanteesta, mielialasta, elokuvan tekijöiden ja katsojan välisestä kemiasta ja kuun asennosta.
 
Tai sitten olet tyhmä. Hankala sanoa.
 
Ihan hassu muutama kohtaus (oikeestaan noi juutalaisläpät), mutta ei toi munkaan mielestä mikään hyvä leffa ollut, edes tossa genressä. Mun kaks senttii. Vois Coenitki väsätä väliin jonkun paremman komedian.

Kre-per: Ihan hassu muutama kohtaus (oikeestaan noi juutalaisläpät), mutta ei toi munkaan mielestä mikään hyvä leffa ollut, edes tossa genressä. Mun kaks senttii. Vois Coenitki väsätä väliin jonkun paremman komedian.
 
Ei tuota kyllä voi mun mielestä oikein mihinkään genreen laittaa, lähinnä jotain draamaa. Komediaa ei tuosta kyllä paljon irtoa. Muutama hauska kohtaus oli. Parasta tossa elokuvassa on kyllä se miten Coenit monesti jättävät katsojalle ja tämän mielikuvitukselle todella paljon tilaa. Tarina vähän samantyyppinen kuin Mies joka ei ollut siellä-leffassa, tehokeinot vaan erilaiset.
 
Sitten asiaan: Benjamin Buttonin uskomaton elämä
 
Olipa taas ryssitty hyvä aihe. Alun 40 minuuttia toimii hyvin, sitten homma lässähtää käsittämättömästi. Alun jälkeen panostetaan mm. stereotyyppisiin ja tyhjiin henkilöihin, tylsään tarinankerrontaan, korniin symboliikkaan ja Brad Pittin uskomattomaan haahuiluun. Olen varma, että puolet elokuvan budjetista on mennyt kyseisen herran naamanpuudutusaineeseen, sen verran ilmeetön on kaveri.
 
Tarina ja aihe itsessään on kyllä todella hyvä, mutta ei tämä kyllä näin toimi. Henkilöhahmoista ja Benjaminin nuortumisen ja vanhenemisen välisestä ristiriidasta olisi saanut revittyä vaikka mitä irti, mutta leffa päättää keskittyä perusvarmaan siirappiin. Kumma juttu myös, että vaikka elokuva kestää sen reilu 2,5h, niin silti lopussa tulee kiire saada homma pakettiin. Ei jatkoon.
 
Alku todella hyvä, siitä pisteet.
 
2,5/5

seppo69: Ei tuota kyllä voi mun mielestä oikein mihinkään genreen laittaa, lähinnä jotain draamaa. Komediaa ei tuosta kyllä paljon irtoa. Muutama hauska kohtaus oli. Parasta tossa elokuvassa on kyllä se miten Coenit monesti jättävät katsojalle ja tämän mielikuvitukselle todella paljon tilaa. Tarina vähän samantyyppinen kuin Mies joka ei ollut siellä-leffassa, tehokeinot vaan erilaiset.
 
Jokunen yleisesti ottaen hieno kohtaus tosiaan löytyi draaman ja komedian osalta, mutta kokonaisuutena jätti kylmäksi. Itse en onnistunut saamaan niistä mitään irti ja laitettua mitään niiden väliin, siksi ei napannut. Ilmeisesti samalla lailla jakanut mielipiteitä melko rajusti.

Katsoin itsekin A Serious Manin vastikään ja pidin kyllä kovasti. Jotenkin pystyin samaistumaan päähenkilön umpikujaan joutumisen tunteeseen jopa siinä määrin, että välillä meinasi kouraista oikeasti syvältä. En ymmärrä miksi kaikki sanovat ettei tässä ole komediaa, mielestäni lähes joka kohtauksessa oli Coeneille tyypillistä, hienovaraisen absurdia, mutta myös arkista huumoria. "Just look at that parking lot!", lahjuksia antava opiskelija ja Sy Ablemanin hahmo nyt esimerkiksi. Loppupuolen "bar mitzvah pilvessä"-kohtauksessa meinasin jo hajota tuhansiksi kappaleiksi lattialle, eisssss... Ilman Michael Stuhlbargin hienoa roolisuoritusta elokuva olisi ollut varmasti puolet huonompi.

Meadow: En ymmärrä miksi kaikki sanovat ettei tässä ole komediaa, mielestäni lähes joka kohtauksessa oli Coeneille tyypillistä, hienovaraisen absurdia, mutta myös arkista huumoria.
 
Minä ainakin tarkoitin, että en luokittelisi tätä komediaksi. Saattaa muuttaa katselukokemusta aika paljon, jos alkaa katsomaan leffaa kaveriporukalla ja odottaa jotain jenkkihassuttelua.
 
Hauskin kohta oli kyllä se "Olitteko metsällä"-kohta.