Rock, pop, alternative ›

pekka montin: Kyllä. Vapor Trails on ihan kamala levy, kuin myös Test For Echo. En myöskään ole kamalan innostunut tuosta muutama vuosi sitten ilmestyneestä uusimmasta levystä(Snakes And Arrows). Rushilta puuttuu nykyään hyvät sävellykset, se on se pääpointti. Ehkä nyt myös suututan jonkun, mutta Alex Lifesonin kitarointi ei myöskään aina vakuuta, ja viime levyillä sen laatu on yleisestiottaen ollut aika tasapainotonta.
 
"Vapor"-levystä samaa mieltä, ja "Test"-levyllä on muutama oikeen hyväkin kipale, mutta kun se pari hyvää ei riitä. "Snakes" samaa osastoa. Minä en "suutu" mielipiteestäsi ainakaan ;) Kyllä ehdottomasti parempia levyjä olis odottanut 2000-luvun ajalle ja -90-luvullekin. Mulle riittää tuotanto alusta tuonne "Signals"-levyn tienoille ja sitten nämä hyvä livepätkät ja dvd:t tietenkin :) R U S H on se "kovin" kuitenkin silti :)

pekka montin: Kyllä. Vapor Trails on ihan kamala levy, kuin myös Test For Echo. En myöskään ole kamalan innostunut tuosta muutama vuosi sitten ilmestyneestä uusimmasta levystä(Snakes And Arrows). Rushilta puuttuu nykyään hyvät sävellykset, se on se pääpointti. Ehkä nyt myös suututan jonkun, mutta Alex Lifesonin kitarointi ei myöskään aina vakuuta, ja viime levyillä sen laatu on yleisestiottaen ollut aika tasapainotonta.
 
Minä pidän Test for echosta kovasti! Mulla nyt on vähän poikkeavat mielipiteet muutenkin mutta se on mun ihan lempilättyjä. Biiseistä pidän melkein jokaisesta.
 
Tykkään muutenkin uudesta ja "uudesta" (90-luku ->) Rushista. No Vapor Trails ei oikeasti ole kova, mutta One Little Victory on sentään hyvä biisi. Minua ei haittaa syntikoiden puuttuminen vaikka pidän paljon myös sen ajan Rushista. Mun mielestä Rushissa on se hieno puoli että se on jatkuvassa muutoksessa eikä edellinen levy muistuta edellistä. Koitankin aina olla itkemättä vanhojen perään ja pitämään mielen avoinna uusille jutuille.
 
Vaikka syntikoita ei ole niin on mun mielestäni Rushilla kuitenkin hyvin omintakeinen soundi. Sitä on vaikea selittää, mutta biisit rullaa sulavasti, jotenkin niin mihin muut bändit ei pysty. Sounditkin ovat miehekkäät. Kitara ja basso tulee oikein jyrinällä ja Peart tuntuu vaan vuosi vuodelta vetävän paremmin. Minua ei myöskään Geddyn matalempi lauluääni haittaa. Eipä se vanhanmalliseen menoon pystykkään. Kuitenkin tuo laulu sopii nykyajan Rush-biiseihin.
 
Tuskimpa olsiin Rushista muutenkaan innostunut, ellei se olisi vähän rankempaa Rockia vääntänyt. Noiden syntikkapoppibiisien perusteella en varmaan olisi jaksanut kiinnostua alunperin, vaikka olenkin niitä oppinut rakastamaan paremman tutustumisen myötä. Annan propsit siitä että jatkavat vielä hommaa jonka hyvin osaavat ja vielä tekevät sen kunnialla. Mun puolesta voivat tehdä millaisia biisejä tykkäävät. Jos tykkäävät tehdä sellaista kun mitä sieltä nyt on tulossa, niin uskon että lopputulos on paras mahdollinen. :)

Vaikka en Vapor Trailsia kuuntele koskaan, paranee Snakes & Arrows kerta kerralta. Ei nyt missään mielettömässä rotaatiossa ole ollut sekään, mutta jonkin aika sitten hämmästelin, että olikos nämä biisit näin hyviä. Mielestäni Snakes & Arrows on huomattavasti parempi kuin Vapor Trails ja myös parempi kuin Test For Echo. Sanottaisko Roll The Bonesin tasoa tai vähän parempi.

Mun mielestäni noi synabiisit kuulostavat livenä paljon raskaammilta ja rosoisemmilta, jolloin ne biisit pääsevät oikeuksiinsa. Ehkä noiden syna-ajan levyjen tuotanto oli jotenkin muovinen, joka saattaa karkoittaa joitain kuulijoita.
 
HYF-kiertue (Eli Show of Hands) on mielestäni settilistaltaan edelleen Rushin paras. Mahtava ja aliarvostettu livelevy. Ja DVD on vielä parempi.
 
Prime Mover on HYF:llä ehkä jotenkin "popahtava", mutta mun mielestäni toimii livenä ihan upeasti.
http://www.youtube.com/watch?v=ZjlU6lC_CmY
 
Ehkä toi aikakausi oli sitten "poppia", mutta väliäkö sillä. Mulle se oli maailman parasta poppia. Toivoisin, että se tietty melodisuus tulisi bändin musiikkiin takaisin.
 
Jos ajattelee vaikka joidenkin Afterimage ja Middletown Dreams-biisien kauneutta ja nerokasta musiikin soljuvuutta, ja vertaa noita kahta loistavaa kappaletta johonkin Vapor Trailsin väkisin väännettyyn tunkkaiseen ryskytykseen, niin onhan se vaikeaa uskoa että kyseessä on sama bändi. Samoin ne bändin parhaat raskaammat biisit, kuten Analog Kid, Marathon ja Between The Wheels ovat nimenomaan melodisen voimakkaita ja täynnä hienoja nyansseja. Joku One Little Victory on sinänsä ihan ok mättöä, mutta se on päällekäyvän raskasta ja puuduttavaa musiikkia.
 
Snakes & Arrows on aika keskinkertainen, mutta on sillä hetkensä. Ja capman on oikeassa... se levy jos mikä vaatii paljon kuuntelua avautuakseen. Mielestäni Armor & Sword ja Workin' Them Angels ovat paatoksellisuudestaan huolimatta hyviä biisejä, kun taas joku Spindrift on aivan kamala. Joku punainen lanka bändillä on ollut RTB:stä saakka hukassa. Ehkä juuri se mainitsemani melodisuus.

Timetokill: Samoin ne bändin parhaat raskaammat biisit, kuten Analog Kid, Marathon...
 
Nyt elellään vissiinkin jossain eri universumissa? Minusta varsinkin Marathon edustaa bändin kevyempää ja poppaavinta osastoa?

bedlam: Nyt elellään vissiinkin jossain eri universumissa? Minusta varsinkin Marathon edustaa bändin kevyempää ja poppaavinta osastoa?
 
Ai?
 
Mä olen aina kokenut sen raskaaksi biisiksi ASOH:lla. Kovalla voluumilla kuunneltuna siinä on niin "massiivinen" soundimaailma ja todella vaikuttava loppu.
 
Kevyksi poppibiiseiksi olen kokenut mm. Second Nature, Time Stand Still ja studioversio Prime Moverista. Marathon ei mun mielestäni millään tavalla kuulu tohon joukkoon. Mutta kai ne biisit sitten voi kokea erilailla. Voihan Stairway To Heaveninkin varmaan kokea vaikka hempeäksi balladiksi, jos sitä vertaa johonkin Death Metalliin. :-)

Tässä asiassa (lie about ainoa maailmassa) komppaan Timetokilliä ihan 100%. Rushin paras kama on nimenomaan toi osasto ja ASOH on silkkaa parhautta ja kyllä niihin biiseihin tosiaan mukavasti tanakkuutta liveversioissa tulee.

kyseinen: Tässä asiassa (lie about ainoa maailmassa) komppaan Timetokilliä ihan 100%. Rushin paras kama on nimenomaan toi osasto ja ASOH on silkkaa parhautta ja kyllä niihin biiseihin tosiaan mukavasti tanakkuutta liveversioissa tulee.
 
ASOH oli aikanaan mun kohdalla se levy, josta koko Rush-diggailuni alkoi. Kun sitten haalin back-katalogia itselleni, hämmästelin aluksi studioversioiden 'keveyttä'. Aika pian aloin tosin pitää myös niistä. :)

tepeskeli: ASOH oli aikanaan mun kohdalla se levy, josta koko Rush-diggailuni alkoi.
 
Samat sanat. Muu kataloogi tuli sitten hankittua vuoden sisään.

Flash: Samat sanat. Muu kataloogi tuli sitten hankittua vuoden sisään.
 
Kuin myös. Tosin Presto oli eka levy, mutta ASOH räjäytti pään.

Mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Lisätään nyt vielä tällainen näkökulma:
"Muut tekee mitä osaa, mutta Rush mitä haluaa"

Rushia olen sen verran kuunnellut, että oon ostanu All The World's A Stagen, joka on ihan kelpo livelevy. Bastille Day, Anthem ja Fly By Night / In The Mood toimii, muut on sellasta kahden tai kolmen tähden peruskauraa. 2112:n myös ostin joskus, mut myin sen pois, kun ei mikään biisi oikein napannu, paitsi Something For Nothing. Mutta miksi tulen teille kertomaan, etten ole juurikaan nauttinut Rushista? Koska se on silti jotenkin vitun siisti bändi, johon pitää aina palata yrittämään, että josko se nyt toimis :D Ja on vielä kanadalainen bändi, pitäähän sitä kuunnella.
 
Tämän sanottuani ja tämän ketjun tätä sivua lukiessani hämmästelen erittäin suuresti, miten hienosti Vapor Trails ja Test For Echo toimii! Siis aivan mahtisiistejä levyjä! Vaikea sanoa miten hyvin ne pitkän päälle toimivat, mutta tein Spotifyyn soittolistan, jossa on jokaiselta Rush-albumilta ekat kolme ja vikat kolmea biisiä. Näin saan kuvan jokaisesta albumista helpohkosti. Mutta tulen raportoimaan tulokseni, kun olen valmis!

Jokapaikanapina:
 
Kuunteles nyt se 2112 (biisi) ihan ajatuksen kanssa. Jos et pidä niin sitten et kyllä pidä.

jazzmies: Ei se näin mene. Mielestäni bändin yliarvostetuin levy.
 
Olkoon, mutta pirun hyvä levy silti. Täynnä helmiä, kuten 2112, A passage to Bangkok, Something for nothing ja The twilight zone. Mutta kuka pitää mistäkin.

aoi: Olkoon, mutta pirun hyvä levy silti. Täynnä helmiä, kuten 2112, A passage to Bangkok, Something for nothing ja The twilight zone. Mutta kuka pitää mistäkin.
 
Lifesonin "Lessons" on aina miellyttänyt ja "A Passage To Bangkok" on klassikko.

aoi: Olkoon, mutta pirun hyvä levy silti. Täynnä helmiä, kuten 2112, A passage to Bangkok, Something for nothing ja The twilight zone. Mutta kuka pitää mistäkin.
 
Onhan se 2112 TOP 5 levy ehdottomasti. Biisit on sopivan erilaisia. "Something.." ja "The Twilight.." on taas aliarvostetuimpia biisejä.

50 päivää Hartwallin keikkaan, kohta pitää jo alkaa käymään tuotantoa läpi kronologisesti. Kaikki studio-ja livelevyt + dvd:t kun kahlaa läpi, siinä onkin joltinenkin savotta ;-) Rush on varmaan ainoa yhtye maailmassa, jonka jokaisen levyn laitan soimaan hyvällä mielellä; ei niistä kaikista tietenkään samanlailla pidä, mutta relevanttia ja mielenkiintoista musaa on ihan jokaisella Rush-lätyllä. Uusimmilla levyilläkin on huippuhyvää matskua ajallisesti mitattuna melkein yhtä paljon kun jollain Permanent Wavesilla: ovat vaan niin turkasen pitkiä kokonaisuuksia nykyään, että puuduttavaa kamaakin mukaan eksyy..
 
Uus levy saiskin olla sellainen 40 minuuttinen kompakti paketti, missä olis a-puolella 4 tiukkaa 5 minuuttista progrock-helmeä ja b-puolella yks 10 minuuttinen eepos ja pari kimuranttia tyyliltään oudompaa piisiä ;-)

Ostakee kenttälippu tuonne Hartwall Areenan keikalle! Harmittaa pirusti kun ei pysty lähtemään tällä kertaa. Pitää vaan toivoa ettei jäisi herrojen viimeiseksi visiitiksi. Laittakaa pikaviestiä jos kiinnostaa.

Näköjään nyt sittenkin pääsee taas keikalle, kiitos Tox3. Tulikin harmiteltua ettei ollut taloudellinen puoli kunnossa kun liput tuli myyntiin.
 
Tällä kertaa jos jättäisi tekemättä saman mokan kuin viimeksi, lojuin koneen äärellä sen verta kauan että tulin paikalle vasta kesken Digital Manin :). Oppia ikä kaikki...