Rock, pop, alternative ›

On tuo uudempi Rush aika huonosti edustettuna levyhyllyssä mutta pakko yhtyä tähän
mielipiteeseen siitä kuinka synamatot toivat erottavuutta ja lepposaa potkua bändin soundiin. Vapor Trails ainut noista kasarin jälkeen tulleista levyistä löytyy eikä se kyllä hirveesti tehnyt vaikutusta.
 
pekka montin: Jos jotakin tyyppiä kiinnostaa, mulla on myytävänä koko Rushin tuotanto hyväkuntoisina CD levyinä. (sisältää studiolevyt, paljon livelevyjä 3X Dvd boxi).
 
Silti vois kiinnostaa tämä, ihan niinku keräily plus bändiuskollisuus- sekä tutkimusmielessä. Tarkastelen tosin tossa ensin että paljon on työnantaja valmis siirtelemään numeroita tilille että onko sitä tässä kuussa varaa ruoan lisäksi myös levyihin.

Täällä taas lähes päinvastainen mielipide edellisten kanssa. Tähän lähinnä nyt kaksi syytä;
 
1. Minä haluan kuulla bändiltä progehtavaa rokkia, enkä seesteistä syntikkamatoin sävytettyä poppia. Minusta Rush on keskimääräisesti parhaimmillaan raskaamman materiaalin parissa, mutta tämähän tottakai on mielipide. Rushin minusta erotti 70-luvulla muista progerock-orkista pikemminkin vähäinen syntikoiden käyttö. Koskettimethan olivat lähes synonyymi progen kanssa, mutta Rush luotti tuolloin raaempaan rock-ilmaisuun.
 
2. Koskettimet ovat Rushin tapauksessa aina pois bassosta. Ja ilman Geddyn bassokuljetuksia tuskin diggaisin bändistä juurikaan. Ne olivat suurin syy siihen, että innostuin bändistä silloinkin kun sävellykset eivät tuntuneet tarjoavan mitään.
 
Minusta nuo Geddyn puheet uudesta levystä kieltämättä kuulostaisivat lähinnä pelottavilta (tulee mieleen esim. eräs M-alkuinen bändi tuolta raskaammalta puolelta). Mutta onneksi ollaan jo kuultu ne kaksi rallia ja ne olivat kerrassaan loistavia. Jonkinlaista viilausta laulumelodioihin olisin kyllä niihinkin kaivannut, mutta muuten toimivat hienosti.

Kyllä tuo kasari-Rush itsellenikin on sydäntä lähinnä. Johtunee siitä, että silloin yhtyeeseen tutustui ja ainahan ne ekat on mieleenpainuvimpia elämyksiä ;-) Esimerkiks GUP-levyn muistoihin liittyy saumattomasti useammankin GUPin kaatelu kurkusta alas pitkätukkaporukassa, heh!
 
Mielestäni kyllä synailu kulki Hold Your Firella luonnollisen tiensä loppuun ja jotain oli varmaan uudistumisen suhteen pakkokin tehdä. Alex on aina ollut yks mun lempikitaristeistani, joten siinä mielessä paluu kitaratrioksi oli mun mieleeni. Tosin tollainen melkein totaalikieltäytyminen syntsista ei oikein tuntunu järkevältä. No onhan niitä taas sentään ollut viimesimmillä levyillä pikkasen enemmän äänimaisemaa piristämässä. Geddyn ääni on sellainen trademark, että oli musiikin tyylisuunta mikä tahansa, se on silti tunnistettavasti Rushia. Aikamoinen etu yhtyeelle!
 
Tulevan suhteen on hyvät kutinat! Time Machine on tehnyt tehtävänsä ja poijjaat on tekemässä Caress of Steeliä as it was always meant to be!

Artturi: Mielestäni kyllä synailu kulki Hold Your Firella luonnollisen tiensä loppuun ja jotain oli varmaan uudistumisen suhteen pakkokin tehdä. Alex on aina ollut yks mun lempikitaristeistani, joten siinä mielessä paluu kitaratrioksi oli mun mieleeni. Tosin tollainen melkein totaalikieltäytyminen syntsista ei oikein tuntunu järkevältä. No onhan niitä taas sentään ollut viimesimmillä levyillä pikkasen enemmän äänimaisemaa piristämässä. Geddyn ääni on sellainen trademark, että oli musiikin tyylisuunta mikä tahansa, se on silti tunnistettavasti Rushia. Aikamoinen etu yhtyeelle!
 
Juurikin näin, myös minun mielestäni. Eikä Preston jälkeiset levyt ole tuoreeltaan tuottaneet ainakaan mulle pettymystä, vaikka ovatkin sitten myöhemmin jääneet vähemmälle kuuntelulle. S&A on mielestäni Preston jälkeisistä paras levy, minkä ukot ovat tehneet. Siinähän on jonkin verran koskettimiakin kuultavissa. Ja yksi syyhän tuohon koskettimien poisjääntiin oli Geddyn kyllästyminen, koska joutui keikoilla noudattamaan tiettyä 'koreografiaa' ja olemaan tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Mikä sitten vei osan soittamisen riemusta. Näin muistan Geddyn sanoneen Soundin haastattelussa Counterpartsin aikoihin.

Syntikoiden poisjättö tiputti Rushin tavalliseksi kellaripändiksi. Ei ole enää ideaa biiseissä, vaan kaikki menee samaa kaavaa: tässä on tämmönen kitarariffi mitä toistellaan kyllästymiseen asti, ged välillä laulaa ilman mieleenpainuvaa melodiaa ja pertti keksii hyvän kompin tai sitten ei.
 
Koskettimet haastoivat orkesterin sävellyskynää, siinä niiden hienous.

Basismi: Syntikoiden poisjättö tiputti Rushin tavalliseksi kellaripändiksi. Ei ole enää ideaa biiseissä, vaan kaikki menee samaa kaavaa: tässä on tämmönen kitarariffi mitä toistellaan kyllästymiseen asti, ged välillä laulaa ilman mieleenpainuvaa melodiaa ja pertti keksii hyvän kompin tai sitten ei.
 
Koskettimet haastoivat orkesterin sävellyskynää, siinä niiden hienous.
 
Naulankantaan joka sana!

Minun mielestäni tärkein asia musiikin tekemisessä on se, että nauttii itse siitä mitä tekee. Ja minä annan Rushin ukkojen tehdä juuri sitä, enkä itke 'menetettyjen koskettimien' perään. Ja jos haluan kuulla syna-Rushia, kuuntelen silloin sellaisia levyjä, missä niitä kuullaan. Ja uutta levyä odotan innolla.

bedlam: Täällä taas lähes päinvastainen mielipide edellisten kanssa. Tähän lähinnä nyt kaksi syytä;
 
1. Minä haluan kuulla bändiltä progehtavaa rokkia, enkä seesteistä syntikkamatoin sävytettyä poppia. Minusta Rush on keskimääräisesti parhaimmillaan raskaamman materiaalin parissa, mutta tämähän tottakai on mielipide. Rushin minusta erotti 70-luvulla muista progerock-orkista pikemminkin vähäinen syntikoiden käyttö. Koskettimethan olivat lähes synonyymi progen kanssa, mutta Rush luotti tuolloin raaempaan rock-ilmaisuun.
 
2. Koskettimet ovat Rushin tapauksessa aina pois bassosta. Ja ilman Geddyn bassokuljetuksia tuskin diggaisin bändistä juurikaan. Ne olivat suurin syy siihen, että innostuin bändistä silloinkin kun sävellykset eivät tuntuneet tarjoavan mitään.
 
Aika lailla samoilla linjoilla. 80-luvulla Rushin syntikka-arsenaali kasvoi siihen tahtiin, että viimeistään Hold your Firellä koko homma oli lähtenyt aivan lapasesta (ei sillä etteikö tuokin levy olisi sen tyyliseksi musiikiksi menevää).
Toisaalta en tiedä, haluaisinko myöskään kuunnella täysin kitaroiden varassa kulkevaa Rushia. Paras vaihtoehto on siis kultainen keskitie, hieman syntikoita siellä täällä tuomassa lisämaustetta musiikkiin, muttei kuitenkaan massiivista kymmenen syntikkaraidan äänimattoa joka jättää Lifesonin täysin varjoon ja vaikuttaa negatiivisesti bassokuvioihin.
 
Loppujen lopuksi asian voisi tiivistää niin, että aikoinaan Rushin erotti muista progebändeistä kitaravetoisempi musiikki joka ei ollut niin syntikkapainotteista, mutta toisaalta Rushin erotti muista perus rock-bändeistä aina silloin tällöin esillä olleet syntikkakuviot.
 
Ja mitä tulee eeppisiin 20-minuutin biiseihin, hyvä jos sellaisia ei ole tiedossa. Mielestäni progeaikoina Rushin vahvuus oli nimenomaan ne lyhyet biisit, kuten vaikkapa the Trees ja Farewell to kings. Toki fanitan suuresti myös Cygnus X1 ja Xanadu -kappaleita, mutta reilusti yli 10 minuutin biisejä Rush ei ikinä kovin hyvin handlannut. Esimerkkeinä toimikoon The Fountain of Lamneth, Hemispheres ja jopa 2112, josta ei katkonaisuutensa ansiosta tule yleensä kuunneltua kuin kaksi ensimmäistä osiota.

Basismi: Syntikoiden poisjättö tiputti Rushin tavalliseksi kellaripändiksi. Ei ole enää ideaa biiseissä, vaan kaikki menee samaa kaavaa: tässä on tämmönen kitarariffi mitä toistellaan kyllästymiseen asti, ged välillä laulaa ilman mieleenpainuvaa melodiaa ja pertti keksii hyvän kompin tai sitten ei.
 
Koskettimet haastoivat orkesterin sävellyskynää, siinä niiden hienous.
 
Mun mielestä päinvastoin basso/kitara/rummut-yhdistelmä vaatii enemmän mielikuvitusta sävellystyössä. Kosketinmatolla ja kasarikaiulla on helppo saada heikompikin ralli kuulostamaan "oikealta biisiltä".

bedlam: Täällä taas lähes päinvastainen mielipide edellisten kanssa. Tähän lähinnä nyt kaksi syytä;
 
1. Minä haluan kuulla bändiltä progehtavaa rokkia, enkä seesteistä syntikkamatoin sävytettyä poppia. Minusta Rush on keskimääräisesti parhaimmillaan raskaamman materiaalin parissa, mutta tämähän tottakai on mielipide. Rushin minusta erotti 70-luvulla muista progerock-orkista pikemminkin vähäinen syntikoiden käyttö. Koskettimethan olivat lähes synonyymi progen kanssa, mutta Rush luotti tuolloin raaempaan rock-ilmaisuun.
 
2. Koskettimet ovat Rushin tapauksessa aina pois bassosta. Ja ilman Geddyn bassokuljetuksia tuskin diggaisin bändistä juurikaan. Ne olivat suurin syy siihen, että innostuin bändistä silloinkin kun sävellykset eivät tuntuneet tarjoavan mitään.
 
Minusta nuo Geddyn puheet uudesta levystä kieltämättä kuulostaisivat lähinnä pelottavilta (tulee mieleen esim. eräs M-alkuinen bändi tuolta raskaammalta puolelta). Mutta onneksi ollaan jo kuultu ne kaksi rallia ja ne olivat kerrassaan loistavia. Jonkinlaista viilausta laulumelodioihin olisin kyllä niihinkin kaivannut, mutta muuten toimivat hienosti.
 
70-luvun Rush tuotannossa oli hienoa pitkät biisit ja kokonaisuudet. Pidän myös siitä. Rush on mielestäni surkeimmillaan juuri silloin kun se yrittää olla Rock orkesteri, koska se kaikki särmä + monet muuta olennaiset rock elementit ovat poissa. Proge ja Pop ryhmänä Rush on mielestäni maailman paras.
 
Pitää myös muistaa että Melankolia sekä vahvat harmoniasävyt tukivat Rushia todella hienosti 80-luvulla, ja Geddyn ääni sulautu niihin todella hienosti, kuten kaikki muukin, Peartin attackia myöten. Sama ilmiö kuin Esim. Supertrampin kohdalla, missä on myös mahdollisimman naismainen laulutapa, joka on kuitenkin todella onnistunutta ja toimivaa nimenomaan silloin kun on synat ja pehmeämpi lähestymistapa.
 
Nykyajan Rush raskailla saundeilla on kamalaa kuunneltavaa. PUUDUTTAVAA. Geddyn ääni ei myöskään pysty lunastamaan sitä tilaa, mitä vaadittaisiin raskaamman ulosannin kohdalla. Rush yrittää olla nykyään Rock, ja se on mielestäni virhe Nmr 1 heidän kohdallaan.

O.Jakonen: On tuo uudempi Rush aika huonosti edustettuna levyhyllyssä mutta pakko yhtyä tähän
mielipiteeseen siitä kuinka synamatot toivat erottavuutta ja lepposaa potkua bändin soundiin. Vapor Trails ainut noista kasarin jälkeen tulleista levyistä löytyy eikä se kyllä hirveesti tehnyt vaikutusta.
 

 
Silti vois kiinnostaa tämä, ihan niinku keräily plus bändiuskollisuus- sekä tutkimusmielessä. Tarkastelen tosin tossa ensin että paljon on työnantaja valmis siirtelemään numeroita tilille että onko sitä tässä kuussa varaa ruoan lisäksi myös levyihin.
 
Joo. Ilmottele vaan jos kiinnostaa. Mä olen myymässä kaikkia CD levyjä pois, ja Rush tuotanto siihen myös kuuluu. Kauppaa voi tehdä myös ilman rahaa, jos esim. M1 korttia löytyy hyllystä.

pekka montin: 70-luvun Rush tuotannossa oli hienoa pitkät biisit ja kokonaisuudet. Pidän myös siitä. Rush on mielestäni surkeimmillaan juuri silloin kun se yrittää olla Rock orkesteri, koska se kaikki särmä + monet muuta olennaiset rock elementit ovat poissa.
 
Ei ole särmää? Eikö vaikka Bastille Day -biisissä tai muussa 70-luvun matskussa ei ole särmää? Ja uudemmistakin mun mielestä esim. Stick it Out -biisi toimii loistavasti, vaikka sehän on käytännössä jo metallia. Suuri osa rock-särmästä hävisi kyllä Geddyn madaltaessa ääntään, mut se ekojen levyjen rääkyminenhän oli tosi ROCK! ;)

pekka montin: Nykyajan Rush raskailla saundeilla on kamalaa kuunneltavaa. PUUDUTTAVAA. Geddyn ääni ei myöskään pysty lunastamaan sitä tilaa, mitä vaadittaisiin raskaamman ulosannin kohdalla. Rush yrittää olla nykyään Rock, ja se on mielestäni virhe Nmr 1 heidän kohdallaan.
 
Tässä esimerkki nyky-Rushista, The Way The Wind Blows:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FyFW3sSqDdE
 
Sisältää mm. blues-tyylittelyä, riffittelysäkeistön, jossa vahvat vokaaliosuudet, sekä kauniin kertosäkeen. Kaukana puuduttavasta, MINUN MIELESTÄNI.
 
Ehkä ne synat on nykyään korvattu Geddyn moniäänisellä laululla, jota tosin livenä saa kuulla ainoastaan trigattuna...

tepeskeli: Tässä esimerkki nyky-Rushista, The Way The Wind Blows:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FyFW3sSqDdE
 
Sisältää mm. blues-tyylittelyä, riffittelysäkeistön, jossa vahvat vokaaliosuudet, sekä kauniin kertosäkeen. Kaukana puuduttavasta, MINUN MIELESTÄNI.
 
Ehkä ne synat on nykyään korvattu Geddyn moniäänisellä laululla, jota tosin livenä saa kuulla ainoastaan trigattuna...
 
Joo. Muuten, Geddyn soololevyllä on kuuleman mukaan kuultavissa aika monipuolistakin laulantaa, ja etenkin stemmojen ja harmonioiden kohdalla :) Uusi levy vaikuttaa kuuleman perusteella paremmalta kuin heidän edellinen.

bedlam: Ei ole särmää? Eikö vaikka Bastille Day -biisissä tai muussa 70-luvun matskussa ei ole särmää? Ja uudemmistakin mun mielestä esim. Stick it Out -biisi toimii loistavasti, vaikka sehän on käytännössä jo metallia. Suuri osa rock-särmästä hävisi kyllä Geddyn madaltaessa ääntään, mut se ekojen levyjen rääkyminenhän oli tosi ROCK! ;)
 
Joo. Siis, mähän pidän kaikesta Rushista, mutta nykyaikasten käsitysten mukaan Rush kuulostaa monien korvaan rockbändiksi aika kesyltä. Onhan sielä kuitenkin sellaista omankaltaista herrasmies "särmää".

bedlam: Mun mielestä päinvastoin basso/kitara/rummut-yhdistelmä vaatii enemmän mielikuvitusta sävellystyössä. Kosketinmatolla ja kasarikaiulla on helppo saada heikompikin ralli kuulostamaan "oikealta biisiltä".
 
Musiikissa on viisi peruselementtiä, ja niistä sointiväri on kyllä tosi kärjessä, mitä tulee mihin tahansa musiikki-ilmaisuun. Viimeisimmillä levyillä ei ole kunnon sointia, orkestrointia tai intonaatiota. "Paluu juurilleen" - pah!
 
Sen lisäksi Rushin viime vuosikymmenen sointi kaipaa leikittelyä non-syntaktisilla elementeillä, mikä oli yhtyeen ehdoton vahvuus aikaisemmin.

jazzmies: Musiikissa on viisi peruselementtiä, ja niistä sointiväri on kyllä tosi kärjessä, mitä tulee mihin tahansa musiikki-ilmaisuun. Viimeisimmillä levyillä ei ole kunnon sointia, orkestrointia tai intonaatiota. "Paluu juurilleen" - pah!
 
Uusimman levyn heikkouden syy oli minusta keskinkertainen sävellystyö, eikä mikään sointiväri. Sinkkubiisi ja aiemmin mainittu The Way the Wind Blows olivat ainoat biisit, jotka itselleni jäivät melodioiltaan mieleen. Jotenkin biisien temmotkin tuntuivat kuin väkisin hidastetuilta, sama mikä vaivaa joitain livebiisejäkin.
 
Sen lisäksi Rushin viime vuosikymmenen sointi kaipaa leikittelyä non-syntaktisilla elementeillä, mikä oli yhtyeen ehdoton vahvuus aikaisemmin.
 
Puhu suomea, äläkä jazzia ;)

tepeskeli: Minun mielestäni tärkein asia musiikin tekemisessä on se, että nauttii itse siitä mitä tekee.
 
Mietin tätä samaa. Jos tämä grunge-tuottaja nyt piiskaa Rushin tekemään jotakin sellaista, mistä he eivät välttämättä ole enää täysin kiinnostuneita, voi lopputulos jäädä suht keskinkertaiseksi.
 
Mutta ainakin ne viime kesänä julkaistut pari biisiä antavat kyllä odottaa paljonkin. Raskasta mättöä, mutta silti ihan hyviä biisejä. Toki vähän popimpaakin olis hauska kuulla.
 
Olen tyytyväinen, jos uusi musa edustaa ihan mitä tahansa muuta Rush -kautta kuin Vapor Trailsia (jota en kuuntele koskaan).

Capman: Mietin tätä samaa. Jos tämä grunge-tuottaja nyt piiskaa Rushin tekemään jotakin sellaista, mistä he eivät välttämättä ole enää täysin kiinnostuneita, voi lopputulos jäädä suht keskinkertaiseksi.
 
Mutta ainakin ne viime kesänä julkaistut pari biisiä antavat kyllä odottaa paljonkin. Raskasta mättöä, mutta silti ihan hyviä biisejä. Toki vähän popimpaakin olis hauska kuulla.
 
Olen tyytyväinen, jos uusi musa edustaa ihan mitä tahansa muuta Rush -kautta kuin Vapor Trailsia (jota en kuuntele koskaan).
 
Kyllä. Vapor Trails on ihan kamala levy, kuin myös Test For Echo. En myöskään ole kamalan innostunut tuosta muutama vuosi sitten ilmestyneestä uusimmasta levystä(Snakes And Arrows). Rushilta puuttuu nykyään hyvät sävellykset, se on se pääpointti. Ehkä nyt myös suututan jonkun, mutta Alex Lifesonin kitarointi ei myöskään aina vakuuta, ja viime levyillä sen laatu on yleisestiottaen ollut aika tasapainotonta.