Klassinen ›

John Titor: Ei ole hyvä.
 
Arvasin ;)

Epämuusikko: olenkin sitä tässä odotellut.
 
http://1.bp.blogspot.com/_mmBw3uzPn … 2j4g/s1600/Haters_Gonna_Hate_23.jpg

Toisaalta täytyy kyllä mollaamani klassisen musiikkikulttuurin edustajille nostaa hattua siitä, että ainakin Suomessa on klassinen musiikki onnistunut säilyttämään jonkinlaisen tason paljon paremmin kuin jotkin muut taiteenlajit, etenkin teatteri ja maalaustaide. Sinfoniaorkesterien taso on viime vuosikymmeninä parantunutkin, ehkä paranee vastakin kun saadaan soittajat Kiinasta.

velipesonen: Toisaalta täytyy kyllä mollaamani klassisen musiikkikulttuurin edustajille nostaa hattua siitä, että ainakin Suomessa on klassinen musiikki onnistunut säilyttämään jonkinlaisen tason paljon paremmin kuin jotkin muut taiteenlajit, etenkin teatteri ja maalaustaide. Sinfoniaorkesterien taso on viime vuosikymmeninä parantunutkin, ehkä paranee vastakin kun saadaan soittajat Kiinasta.
 
Mutta 1900-luvun musiikiperintömme alkulähteet ja lähes koko varesinainen romamnttinen traditiomme uusromantikkoineen ja varhaisine modernisteineen ja uusklassikkoineen ovat jääneet pois repertoaarista kuin nalli kalliolle samaan aikaan kuin orkesterisoition taso on kohentunut ja nousukas säveltäjät ja julkisuuden parrasvaloista nauttivat keikarit ovat keskiössä.

megatherium: Mutta 1900-luvun musiikiperintömme alkulähteet ja lähes koko varesinainen romamnttinen traditiomme uusromantikkoineen ja varhaisine modernisteineen ja uusklassikkoineen ovat jääneet pois repertoaarista kuin nalli kalliolle samaan aikaan kuin orkesterisoition taso on kohentunut ja nousukas säveltäjät ja julkisuuden parrasvaloista nauttivat keikarit ovat keskiössä.
 
Onhan se tarjonta vähän yksipuolista joo. Mutta esimerkiksi Jyväskylä levytti Tuukkasen sinfoniat 90-luvulla.

pitäis saada laulajiakin kiinasta, jos halutaan ylläpitää tasoa...
 
miksi muuten ongelma on (käsittääkseni) hälyttävämpi laulajien kuin soittajien kohdalla?

sub zero: pitäis saada laulajiakin kiinasta, jos halutaan ylläpitää tasoa...
 
miksi muuten ongelma on (käsittääkseni) hälyttävämpi laulajien kuin soittajien kohdalla?
 
Mikä ongelma?

Ainakin minä tarkoitin sitä usein viime aikoina raportoitua ongelmaa, etteivät kotimaisen loppututkinnon suorittaneet soittajat enää tahdo taitojensa puolesta kelvata orkestereihin. Oliko se nyt viime vai edellisvuonna kun joukko tunnettuja muusikoita huolestui julkisesti Sikatemian tilasta. Siinä talossa ongelma on ilmeisesti liialliseksi paisunut opintojen valinnaisuus.
 
Yleisesti olen sitä mieltä, että peruskoulun yläasteen siirtyminen kurssimuotoiseen jaksolliseen järjestelmään on huono ratkaisu, eikä lukiossakaan pitäisi kurssimuotoisesti opiskella. Kurssimuotoisuus lyhentää ihmisten pinnaa eikä soiton- tai laulunopiskelu ole lyhytpinnaisten hommaa.

Hauler: Mikä ongelma?
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … ta+on+jo+huutava+pula/1135251880876

velipesonen: Ainakin minä tarkoitin sitä usein viime aikoina raportoitua ongelmaa, etteivät kotimaisen loppututkinnon suorittaneet soittajat enää tahdo taitojensa puolesta kelvata orkestereihin. Oliko se nyt viime vai edellisvuonna kun joukko tunnettuja muusikoita huolestui julkisesti Sikatemian tilasta. Siinä talossa ongelma on ilmeisesti liialliseksi paisunut opintojen valinnaisuus.
 
Akatemian ongelmat ovat aika monisyiset, ainakin jos vertailukohtana on sieltä valmistuvien tai siellä opiskelevien ammatillinen menestys ulkoimalla opiskeleviin
verrattuna.
 
Esim. henkilökohtaisia soittotunteja on vähemmän kuin monessa muussa akatemiassa.
 
Orkesterisoiton arvostus solististen taitojen tilalla on aika huonoa. Tämä ei koske pelkästään Sibaa vaan muusikon ammattikoulutusta Suomessa ylipäätään. Etenkin jousisoitinten opettajat ovat perinteisesti olleet sitä mieltä että orkesterisoitto haittaa soittajan kehitystä, eikä sitä näin ollen pitäisi harjoittaa. Orkesterisoittoa, stemmoja jne ei kouluteta siinä määrin kuin esim. Keski-Euroopassa.
 
Suomessa on kuitenkin melko helppoa päästä opiskelemaan musiikkia verrattuna niihin maihin joissa populaa on todella paljon. En väitä että täällä pääsisi kuka tahansa mihin vaan, mutta on ihan selvää että kun on vähän kilpailijoita a) opiskelupaikoista b) työpaikoista c) harjoitushuoneista jne. on kilpailukin sen mukaista. Sama koskee myös musiikkiopistokenttää. Musiikin harrastaminen on Suomessa melko halpaa verrattuna vaikkapa Saksaan. Se tarkoittaa mm. sitä että se on helppo aloittaa, jolloin se on myös helppo lopettaa ja siksi omaa harrastuspaikkaa ei välttämättä arvosteta samaan tapaan kuin niissä maissa joissa esim. vanhemmat joutuvat tekemään suurempia taloudellisia ym. satsaamista lapsen harrastukseen.
 
En tällä väitä että suomalaiset musiikinopiskelijat ovat laiskoja ja huonoja, mutta väitän että muualla maailmassa on enemmän niitä jotka ovat ahkerampia ja parempia.
 
Suomi -musiikin mahtimaa on osittain muutamaan menestyjään perustuva myytti.

damn u: Akatemian ongelmat ovat aika monisyiset, ainakin jos vertailukohtana on sieltä valmistuvien tai siellä opiskelevien ammatillinen menestys ulkoimalla opiskeleviin verrattuna. (...) Suomi -musiikin mahtimaa on osittain muutamaan menestyjään perustuva myytti.
 
Oman kokemukseni perusteella katsoisin että kaikkien soittajien pitäisi oppia kolme soittotaitoa, solistinen, säestävä ja yhteissoitollinen. Ne ovat eri asioita. Jos painotetaan vain solistisuutta niin kyllähän siinä on vikaa.
 
Itse muistan kun neljännesvuosisata sitten soitin Keski-Suomen Konservatorion sinfoniaorkesterissa, niin oppilaitoksen rehtori, sanotaan ihan reilusti nimeltä Juhani Laurila, piti suzukiviikareita niin paljon kovemmassa arvossa kuin orkesteria että jouduimme rehtorin henkilökohtaisella äkkipäätöksellä soittamaan yhden kenraaliharjoituksen lapsikuoroluokassa kun juhlasalissa oli joku suzukilasten kevätmatinea. Leimallisesti orkesterisoitinten kohtelu oppilaitoksessa oli silloin muutenkin vähintään törkeää kautta linjan.
 
Tässäpä taasen vettä myllyyn klassisen musiikin käytäntöjen haukkumiseen! Ei ihme jos muusikoiden musiikillinen maailmankuva on pimeä jos opettajien on vielä pimeämpi!
 
Mutta mistä sitten johtuu että suomalaisten oppilaitoksesta valmistuneiden soittajien taidot ovat hunontuneet, en nimittäin usko että yhteissoiton arvostus olisi voinut enää ainakaan laskea niistä pohjalukemista joissa oltiin silloin kun asiat olivat soittajien laadun suhteen paremmin?

ajs: Ja jos taas apurahat närästävät, niin siitä vain soittamaan klassista musiikkia ja kahmimaan niitä stipendejä!
 
Nämä apurahat ovat jännä juttu, arvostellaan että ne menevät aina vaan klassiselle musiikille, mutta ehkä se johtuu siitä että "klassisen" puolen hakijat ovat ahkerampia, tottuneempia hakemaan. Ehkä klasaripuolen ihmiset saavat myös hakemiseen enemmän neuvoja ja ohjeita.
 
Mistäkö tiedän että jazz-projekteihin ja rockbiisien tekemiseen voi saada apurahoja siinä missä konserton säveltämiseen? Tietysti siitä että olen hakenut ja saanut mm. kaikkiin noihin.

velipesonen: Oman kokemukseni perusteella katsoisin että kaikkien soittajien pitäisi oppia kolme soittotaitoa, solistinen, säestävä ja yhteissoitollinen. Ne ovat eri asioita. Jos painotetaan vain solistisuutta niin kyllähän siinä on vikaa.
 
Itse muistan kun neljännesvuosisata sitten soitin Keski-Suomen Konservatorion sinfoniaorkesterissa, niin oppilaitoksen rehtori, sanotaan ihan reilusti nimeltä Juhani Laurila, piti suzukiviikareita niin paljon kovemmassa arvossa kuin orkesteria että jouduimme rehtorin henkilökohtaisella äkkipäätöksellä soittamaan yhden kenraaliharjoituksen lapsikuoroluokassa kun juhlasalissa oli joku suzukilasten kevätmatinea. Leimallisesti orkesterisoitinten kohtelu oppilaitoksessa oli silloin muutenkin vähintään törkeää kautta linjan.
 
Tässäpä taasen vettä myllyyn klassisen musiikin käytäntöjen haukkumiseen! Ei ihme jos muusikoiden musiikillinen maailmankuva on pimeä jos opettajien on vielä pimeämpi!
 
Mutta mistä sitten johtuu että suomalaisten oppilaitoksesta valmistuneiden soittajien taidot ovat hunontuneet, en nimittäin usko että yhteissoiton arvostus olisi voinut enää ainakaan laskea niistä pohjalukemista joissa oltiin silloin kun asiat olivat soittajien laadun suhteen paremmin?
 
Tiedän mainitsemasi henkilön... ei hänestä sen enempää...
 
Klassisen musiikin käytäntöjä on usein syytäkin haukkua- niin kuin "kevyen" musiikin käytäntöjä myös. Käytännöt ovat ihmisten tekemiä, musiikki ei voi tehdä käytäntöjä. Silti usein klassista musiikkia arvostellaan musiikkina siksi tai täksi sen perusteella että sitä soittavat tai sitä hallinnoivat ihmiset ovat idiootteja.
 
Syy siihen että suomalaisten huonontuneeseen menestykseen orkesterien koesoitoisssa kiinnitetään nyt niin pajon huomiota on ainakin siinä, että
 
a) ulkomaisia hakijoita tulee nykyään aiempaa enemmän. Syy tähän on taas se,
 
a1) että avoimista paikoista ilmoitetaan esim. kansainvälisesti seuratuilla nettisivuilla
a2) esim. Aasialaisia opiskelijoita on tullut pilvin pimein Eurooppalaisiin oppilaitoksiin, jopa Suomeen, minkä seurauksena kynnys työnhakuun Suomesta on matalampi. Työvoiman liikkuvuus yleisesti lienee kasvanut.
 
b) menneinä vuosikymmeninä suomalaisten kaupunginorkestereiden paikkoja ei täytetty samanlaisella systeemillä kuin nykyään, soittajia oli vähemmän ja harvemmassa. Saatettiin ottaa "ketä saatiin". Nyt nämä sukupolvet ovat eläköitymässä ja paikkoja tulossa auki.
 
c) suomalaisessa musiikin ammattikoulutusjärjestelmässä on on edellisessä viestissäni mainittuja tekijöitä jotka eivät minun mielestäni "lisää kilpailukykyä". Omat tiedot ja se mitä olen kuullut musiikin koulutuksesta ammattikorkeakouluissa on minusta aika masentavaa. Aikaa kuluu kaikenlaisiin lisäkursseihin, joiden merkitys muusikkoudelle on vähintäänkin toisarvoinen moneen muuhun asiaan verrattuna.

damn u: Syy siihen että suomalaisten huonontuneeseen menestykseen orkesterien koesoitoisssa kiinnitetään nyt niin pajon huomiota on ainakin siinä, että...
 
Suomalaiset soittajat eivät siis ole mielestäsi huonontuneet, ainoastaan heidän keskimääräinen sijoituksensa kilpailussa työpaikoista on huonontunut koska vielä parempia on tullut kisaan mukaan? Olen lehtiä lukemalla saanut eri kuvan asiasta. Olen lukenut että soittajien taso on yksiselitteisesti huonontunut. Mutta eihän senkään tarvitse totta olla; onko kyse sitten siitä että rima on korkeammalla kun orkesterit ovat parantuneet?
 
Ainakin kotikaupunkini Jyväskylän orkesteri oli vielä 80-luvulla ja vähän 90-luvullakin välillä suorastaan kaamea mutta muutama vuosi sitten teki erittäin hyviä Haydn-levytyksiä. Voin hyvin uskoa että 30 vuotta sitten kilpailua ja tarjokkaita oli vähemmän. Oliko myös niin, että koesoitoista ja ylipäätään paikkojen täyttämisproseduureista on tullut normitetumpia, jolloin kilpailun voisi ajatella olevan myös reilumpaa (edellyttäen tietysti että normit ovat älyssään).

velipesonen: Suomalaiset soittajat eivät siis ole mielestäsi huonontuneet, ainoastaan heidän keskimääräinen sijoituksensa kilpailussa työpaikoista on huonontunut koska vielä parempia on tullut kisaan mukaan? Olen lehtiä lukemalla saanut eri kuvan asiasta. Olen lukenut että soittajien taso on yksiselitteisesti huonontunut. Mutta eihän senkään tarvitse totta olla; onko kyse sitten siitä että rima on korkeammalla kun orkesterit ovat parantuneet?
 
Ainakin kotikaupunkini Jyväskylän orkesteri oli vielä 80-luvulla ja vähän 90-luvullakin välillä suorastaan kaamea mutta muutama vuosi sitten teki erittäin hyviä Haydn-levytyksiä. Voin hyvin uskoa että 30 vuotta sitten kilpailua ja tarjokkaita oli vähemmän. Oliko myös niin, että koesoitoista ja ylipäätään paikkojen täyttämisproseduureista on tullut normitetumpia, jolloin kilpailun voisi ajatella olevan myös reilumpaa (edellyttäen tietysti että normit ovat älyssään).
 
Minun mielestäni sekä että... molemmat pitänevät paikkansa. Koesoittojen taso on noussut ja koesoitot ja täyttämisproseduurit lienevät normitetumpia.
Varmasti kukaan ei pysty sanomaan kuinka monta prosenttia huonompia nykyisin valmistuvat soittajat ovat verrattuna 20 vuotta sitten valmistuneisiin soittajiin, ja jos nykysoittajat ovat sitten huonompia niin ei se varmasti kaikkien kohdalla pidä paikkaansa.
 
Se "pitänee paikkansa tietyissä soittimissa". Siis esimerkiksi vaskipuhaltimissa siten, että esim. pasuunansoiton opiskelijoita on nykyisin Sibelius-Akatemiassa murto-osa siitä mitä menneinä vuosikymmeninä on ollut. Vähän opiskelijoita on vähän valmistuneita. Kun ne laitetaan koesoitossa vastakkain parinkymmenen ulkomaisesta akatemiasta valmistuneiden kanssa lienee todennäköisempää että niissä monessa ulkomaalaisessa on enemmän tosi hyviä kuin muutamassa suomalaisessa.
 
Kotikaupunkisi Jyväskylän orkesteriin valittiin joitakin vuosia sitten englantilainen lyömäsoittaja. Tampereelle valittiin pari vuotta sitten Amsterdamissa opiskellut Japanilainen. Kymi Sinfoniettaan muutama vuosi sitten Pietarilainen. RSO:ssa on yksi Wieniläinen ja yksi syntyperältään Jenkki lyömäsoittaja (olleet jo kotvan). Ottaen huomioon lyömäsoitinpaikkojen vähäisyyden kaupunginorkestereissa ja vastaavissa on se aika paljon.
 
Minun henkilökohtainen tuntumani on että 10-20 vuotta sitten taso oli "kilpailukykyisempi" kuin nyt ja samalla parempi kuin esim. 50 vuotta sitten.
 
edit: Ja kyllä, rima on myös korkeammalla

damn u: Kotikaupunkisi Jyväskylän orkesteriin valittiin joitakin vuosia sitten englantilainen lyömäsoittaja. ...
 
Hän on muuten skotti. Minun mielestäni se tarjolla ollut tamperelainen vaihtoehto olisi ollut selvästi parempi, mistä saankin aiheen epäillä pakolla kansainvälistämistä.
 
Entä jos osa suomalaisten soittajien huonontumispuheista on pakkokansainvälistämisen tueksi keksittyä satua? Pakolla kansainvälistämiseen on runsaasti ideologisia paineita ja onhan esim. em. Jyväskylän tapauksessa niin että skotlantilainen tyttörumpali on mediaseksikkäämpi tapaus kuin tamperelainen hämy. Vetää enemmän kansaa.

velipesonen: Hän on muuten skotti. Minun mielestäni se tarjolla ollut tamperelainen vaihtoehto olisi ollut selvästi parempi, mistä saankin aiheen epäillä pakolla kansainvälistämistä.
 
Entä jos osa suomalaisten soittajien huonontumispuheista on pakkokansainvälistämisen tueksi keksittyä satua? Pakolla kansainvälistämiseen on runsaasti ideologisia paineita ja onhan esim. em. Jyväskylän tapauksessa niin että skotlantilainen tyttörumpali on mediaseksikkäämpi tapaus kuin tamperelainen hämy. Vetää enemmän kansaa.
 
Ja se Tampereen hämy on myös freejazz miehiä!
 
Koesoittoasiat ovat mielenkiintoisia, niiden tulostahan ei päätä ainoastaan esim. tässä tapauksessa lyömäsoittajat, vaan muiden soittimien äänenjohtajat, kapellimestarit, muusikkojen liiton ulkopuolinen tarkkailija jne. Koesoitto on tilanteena mielestäni hankala paikantäyttökeino, koska se ei kerro läheskään aina hakijan kyvystä suoriutua työstään. Sitä varten tosin onkin koeajat.
 
Tuo pakkokansainvälistäminen on mielestäni vähän arveluttava ajatus, mutta ehkä ei tuulesta temmattu, haetaanhan meille toimitusjohtajiakin ulkomailta. Jos tuollaista ajattelua on, se on ravintoketjun yläpäässä, ei ehkä niinkään muusikoissa, väittäisin.
 
Niiltä osin kuin varmuudella tiedän ja olen kuullut, on usein käynyt niin että paikkaa täytettäessä kyseisen sektion muut soittajat ovat halunneet ns. tasapelitilanteessa mieluummin työllistää suomalaisen soittajan ulkomaisen sijaan.
Sen sijaan lautakunnan muut jäsenet ovat saattaneet puhua ulkomaisen puolesta.
 
Sitten taas toisaalta, koesoittojen alkuerät usein soitetaan sermin takaa ja ainakin periaatteessa koesoittoja tarkkailee liiton edustaja jotta tilanne olisi tasapuolinen jne.
 
En itse usko yhtä lailla kaikenlaisiin salaliittoteorioihin siinä määrin kuin sinä tunnut uskovan, mutta kyllä varmasti parempia otsikoita saadaan nuoresta skottinaisesta joka asuu toisen naisen kanssa kuin suomalaisesta heteromiehestä. Olisi silti älytön ajatus ottaa joku töihin ammattiorkesteriin VAIN sen perusteella.

damn u: Ja se Tampereen hämy on myös freejazz miehiä!
 
Koesoittoasiat ovat mielenkiintoisia, niiden tulostahan ei päätä ainoastaan esim. tässä tapauksessa lyömäsoittajat, vaan muiden soittimien äänenjohtajat, kapellimestarit, muusikkojen liiton ulkopuolinen tarkkailija jne. Koesoitto on tilanteena mielestäni hankala paikantäyttökeino, koska se ei kerro läheskään aina hakijan kyvystä suoriutua työstään. Sitä varten tosin onkin koeajat.
 
Tuo pakkokansainvälistäminen on mielestäni vähän arveluttava ajatus, mutta ehkä ei tuulesta temmattu, haetaanhan meille toimitusjohtajiakin ulkomailta. Jos tuollaista ajattelua on, se on ravintoketjun yläpäässä, ei ehkä niinkään muusikoissa, väittäisin.
 
Niiltä osin kuin varmuudella tiedän ja olen kuullut, on usein käynyt niin että paikkaa täytettäessä kyseisen sektion muut soittajat ovat halunneet ns. tasapelitilanteessa mieluummin työllistää suomalaisen soittajan ulkomaisen sijaan.
Sen sijaan lautakunnan muut jäsenet ovat saattaneet puhua ulkomaisen puolesta.
 
Sitten taas toisaalta, koesoittojen alkuerät usein soitetaan sermin takaa ja ainakin periaatteessa koesoittoja tarkkailee liiton edustaja jotta tilanne olisi tasapuolinen jne.
 
En itse usko yhtä lailla kaikenlaisiin salaliittoteorioihin siinä määrin kuin sinä tunnut uskovan, mutta kyllä varmasti parempia otsikoita saadaan nuoresta skottinaisesta joka asuu toisen naisen kanssa kuin suomalaisesta heteromiehestä. Olisi silti älytön ajatus ottaa joku töihin ammattiorkesteriin VAIN sen perusteella.
 
En minäkään tiedä kaikkia prioriteettejä mitä tähänkin asiaan tai näihin asioihin yleensä kuuluu, mutta Janne Tuomi olisi ollut solistisilta valmiuksiltaan selvästi parempi. Ja mikäs älytön ajatus tuo mainitsemasi olisi juuri ns. tasatilanteessa, jossa raatii katsoo valikoimiensa mittareiden perusteella punttien olevan tasan tasan? Jopa kuvitteellinen mediaseksikkyys on ehkä parempi ratkaisija kuin ilmaan heitetty kolikko.
 
Mitä salaliittoihin tulee, sellaista ei yleensä tarvita selittämään sitä täysin arkipäiväistä asiaa että on olemassa muodikkaita arvostuksia, jotka tulevat ja menevät. Tuskin on salaisuus sekään että pääasiassa reaalipolitiikan sanelemia päätöksiä tilkitään arvoväritteisellä huuhaalla, hengenluonnilla. Yleiseurooppalaista henkeä on meihin kovasti puhallettu ja hyvähän se onkin ainakin Suomessa siltä osin kuin on kysymys erkanemisesta neukkuaikojen raivokkaasta venäläistämisestä.
 
Mutta totta kai myös salaliittoja on olemassa niin kauan kuin on salaseuroja. Eikö sekin ole ilmiselvää? Mitä korkeammalle yhteiskunnassa kiivetään sitä enemmän väellä tuntuu olevan sidonnaisuuksia myös vähemmän virallisiin yhteisöihin. Enkä puhu pelkistä vapaamuurareista.
 
Heikinheimo, jota muusikot rakastivat, puhui avoimesti näkemyksestään että kansainvälisessä musiikkielämässä on kaksi voimakasta salaliittoa, juutalaisten ja homojen. Oliko hän järjiltään? Mielestäni hänen kirjoituksensa antavat olettaa että hän oli mitä suurimmassa määrin tolkun mies vaikka hänellä oli huonot päivänsä kuten joka ainoalla kriitikolla.
 
Heikinheimo ei ole ainoa jolta olen tämmöisiä kuullut mutta muut eivät ole puhuneet julkisesti. Jos siis juutalaisilla ja homoilla on omat salaliittonsa kansainvälisen musiikkielämän sisäpuolella, onko väärin ajatella että jokin ratkaisu voisi tällaiseen salaliittoon perustua? Tuntuu olevan poliittisesti korrektia korkeintaan myöntää että salaliittoja on mutta samaan hengenvetoon todeta ettei niillä ole mitään merkitystä, eli ettei niitä ole.

velipesonen: En minäkään tiedä kaikkia prioriteettejä mitä tähänkin asiaan tai näihin asioihin yleensä kuuluu, mutta Janne Tuomi olisi ollut solistisilta valmiuksiltaan selvästi parempi. Ja mikäs älytön ajatus tuo mainitsemasi olisi juuri ns. tasatilanteessa, jossa raatii katsoo valikoimiensa mittareiden perusteella punttien olevan tasan tasan? Jopa kuvitteellinen mediaseksikkyys on ehkä parempi ratkaisija kuin ilmaan heitetty kolikko.
 
Mitä salaliittoihin tulee, sellaista ei yleensä tarvita selittämään sitä täysin arkipäiväistä asiaa että on olemassa muodikkaita arvostuksia, jotka tulevat ja menevät. Tuskin on salaisuus sekään että pääasiassa reaalipolitiikan sanelemia päätöksiä tilkitään arvoväritteisellä huuhaalla, hengenluonnilla. Yleiseurooppalaista henkeä on meihin kovasti puhallettu ja hyvähän se onkin ainakin Suomessa siltä osin kuin on kysymys erkanemisesta neukkuaikojen raivokkaasta venäläistämisestä.
 
Mutta totta kai myös salaliittoja on olemassa niin kauan kuin on salaseuroja. Eikö sekin ole ilmiselvää? Mitä korkeammalle yhteiskunnassa kiivetään sitä enemmän väellä tuntuu olevan sidonnaisuuksia myös vähemmän virallisiin yhteisöihin. Enkä puhu pelkistä vapaamuurareista.
 
edit: ja kuten kirjoitin, yleensä nuo ulkomaalaistamisajatukset salaliittoineen tai ilman ovat siellä ravintoketjun yläpäässä. Kuten sinäkin kirjoitit.
 
Heikinheimo, jota muusikot rakastivat, puhui avoimesti näkemyksestään että kansainvälisessä musiikkielämässä on kaksi voimakasta salaliittoa, juutalaisten ja homojen. Oliko hän järjiltään? Mielestäni hänen kirjoituksensa antavat olettaa että hän oli mitä suurimmassa määrin tolkun mies vaikka hänellä oli huonot päivänsä kuten joka ainoalla kriitikolla.
 
Heikinheimo ei ole ainoa jolta olen tämmöisiä kuullut mutta muut eivät ole puhuneet julkisesti. Jos siis juutalaisilla ja homoilla on omat salaliittonsa kansainvälisen musiikkielämän sisäpuolella, onko väärin ajatella että jokin ratkaisu voisi tällaiseen salaliittoon perustua? Tuntuu olevan poliittisesti korrektia korkeintaan myöntää että salaliittoja on mutta samaan hengenvetoon todeta ettei niillä ole mitään merkitystä, eli ettei niitä ole.
En tiedä minäkään mikä on tilanne ollut juuri tuolla Jyväskylässä pruuvivaiheessa, mutta koska myös JT valittiin väliaikaisesti paikkaan niin kaipa se tilanne on aika tasan ollut. Se esimerkki mihin itse viittasin tasapelistä ei ollut tämä Jyväskylän tilanne. Itse tarkoitin sitä että olisi älytön ajatus valita joku lyömäsoitinten äänenjohtajaksi VAIN mediaseksikkyyden perusteella.
 
Ja tulihan sitä salaliittotekstiä kun vähän sohaisi!
Sinänsä, ulkomaistaminen ei ole minun mielestäni täysin tuulesta temmattua, onhan siellä Jkl:ssä ranskalainen ylikapukin. Yhteen aikaan oli melkein tapana hakea ylikapelli jostain muualta kuin härmästä, siis noin yleensä ei vain siellä.
Onko tämä sitä suomalaista huonoa itsetuntoa? Haetaan arvostusta kansainvälisyyden kautta ja uskotaan (osittain perustellusti) ettei oma osaaminen riitä vakuuttamaan.
 
edit: kuten kirjoitin ja kuten kirjoitit, nuo ulkomaalaistamisajatukset ovat yleensä siellä ravintoketjun yläpäässä.