Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kuulostaa mielenkiintoiselta kajarilta. Mä voisin ottaa kantaa lähinnä näihin käytettävyysseikkoihin, äänen laadusta en tiedä rivikäyttäjää enempää.
 
Vahvari saisi olla kussakin kajarissa oma, mutta ehkä sitä tulisi toimeen vaikka olisi vain toisessa. Jos vahvari on vain toisessa kajarissa, välijohdon pitää olla irrotettava ja standardiliittimellä. Sävynsäädöt saa olla, ei tosin välttämättömät. Virtalähde saisi olla sisäinen ja virtajohto mieluiten irrotettavaa sorttia. Liittimiä tarttee XLR ja 6,3mm, RCA:ta ei tartte. Jos voi olla vain yksi liitin, laittaisin 6,3mm TRS:n. Niin ja mattamusta on hyvä.
 
Toki kokonaisuus ratkaisee: kajari voi olla hyvä jos vahvistin on vain toisessa, sävynsäätimiä ei ole, virtalähde on ulkoinen ja liittimiä on vain 6,3mm TRS.

wilo: Kuulostaa mielenkiintoiselta kajarilta. Mä voisin ottaa kantaa lähinnä näihin käytettävyysseikkoihin, äänen laadusta en tiedä rivikäyttäjää enempää.
 
Vahvari saisi olla kussakin kajarissa oma, mutta ehkä sitä tulisi toimeen vaikka olisi vain toisessa. Jos vahvari on vain toisessa kajarissa, välijohdon pitää olla irrotettava ja standardiliittimellä. Sävynsäädöt saa olla, ei tosin välttämättömät. Virtalähde saisi olla sisäinen ja virtajohto mieluiten irrotettavaa sorttia. Liittimiä tarttee XLR ja 6,3mm, RCA:ta ei tartte. Jos voi olla vain yksi liitin, laittaisin 6,3mm TRS:n. Niin ja mattamusta on hyvä.
 
Toki kokonaisuus ratkaisee: kajari voi olla hyvä jos vahvistin on vain toisessa, sävynsäätimiä ei ole, virtalähde on ulkoinen ja liittimiä on vain 6,3mm TRS.
 
Mä voin alkaa tän ketjun vapaaehtoiseksi kyseenalaistajaksi :)
 
Miksi XLR, jos kytkentä ei kuitenkaan ole balansoitu? Kyseessä on kuitenkin 200 euron kokonaisuus, joten oletan, että kohderyhmän muukin laitteisto saattaisi olla "RCA-ystävällisempi"(?)

jii.haanpaa: Mä voin alkaa tän ketjun vapaaehtoiseksi kyseenalaistajaksi :)
 
Miksi XLR, jos kytkentä ei kuitenkaan ole balansoitu? Kyseessä on kuitenkin 200 euron kokonaisuus, joten oletan, että kohderyhmän muukin laitteisto saattaisi olla "RCA-ystävällisempi"(?)
 
Jaa ettei olekaan balansoidut liitännät... No sit ei tartte XLR:ää eikä TRS:ää, riittää 6,3mm monojakki taikka RCA.

Olen laittamassa molempiin kaiuttimiin oman vahvistimen, juurikin kiven mainitsemista syistä. Näen melko turhaksi nuot sävynsäätimet, softistahan tämä onnistuu. Jännä kyllä, mutta "sävynsääteetön" versio tuosta vahvistimesta on jonkin verran kalliimpi :) Ulkonäkö yksinkertaisemmalla versiolla on tosin huomattavasti parempi. Äänenlaadun kannalta softasäätö on parempi vaihtoehto, merkitys verrattuna rautapohjaiseen on kuitenkin käytännössä merkittömän pieni.
 
Virtalähde tulee sisälle ja johto on irroitettavaa mallia.
 
Olen kaavaillut hieman säädettävää ylipäästösuodinta. Ylipäästösuotimen taajuus vaikuttaa todella paljon kaiuttimen alarekisterin vasteen muotoon. Jos laittaisi esim. 3 eri vaihtoehtoa, olisi hieman pelivaraa säätää kaiutinta omaan tilaan. Faktahan on, että kaiutin kuulostaa joka tilassa erilaiselta johtuen akustiikan erilaisuudesta (Pöytä, tila yms.).
Laittaisi säädöt esimerkiksi tähän tyyliin:
1.) Vapaakenttävaste on suora 80-200Hz taajuuksilla
2.) Vapaakenttävaste on lievästi bassokorosteinen TAI huomattavasti bassovaimenteinen
3.) Vapaakenttävaste on lievästi bassovaimenteinen
 
Pöytähän korostaa matalimpia taajuuksia, mutta _joka tilassa eritavalla_.

tootsi:Näen melko turhaksi nuot sävynsäätimet, softistahan tämä onnistuu.
 
Olen kaavaillut hieman säädettävää ylipäästösuodinta. Ylipäästösuotimen taajuus vaikuttaa todella paljon kaiuttimen alarekisterin vasteen muotoon.
 
Budjetin rajoissa ottaisin mallia esim Genelec 1029:n alahyllykorjaimesta, joka on todella mainio työkalu kun komero asennetaan lähelle tasopintoja. Gensussahan on myös HPF, mutta zulu pohjalta musta tuntuu, ettei rajataajuutta tarvitsisi ronkkia tämän tyyppisessä kaiuttimessa. Ylipäästöfiltteri kiinteäksi sellaiselle taajuudelle, ettei Xmax ylity ja toisaalta sellaiseksi ettei vaihekäyttäytyminen lähde täysin räpylästä, Butterworth 12 tai 18 tapauksesta riippuen on omia suosikkejani subsonic filtteröinnissä.
 
Softalla tonaalisen balanssin säätäminen on omasta mielestäni vähintäänkin arveluttavaa, rautaversiona säädöt pysyy paikallaan vaikka tietokone heittäisi voltin. Toisekseen inhimillisen erehdyksen mahdollisuus pienenee *merkittävästi* varsinkin jos säätönumikat on kaiuttimen takapuolella piilossa yli-innokkailta ääni-insinööreiltä ;-)
 
Mitä tuohon ulkonäköseikkaan tulee, niin miten olisi käsittelemätön versio jolloin jokainen saa pintakäsitellä purnukkansa miten tykkää?
 
-Paavo

Kertokaas kuinka tuo softalla säätäminen tapahtuu?
 
Itse ajattelen, että monitorin erottaa tavallisesta kajarista juuri sen säädettävyys. Tuolloin monitori säädetään "referenssipisteeseen" ja säätimiin ei tämän jälkeen kosketa. Kun kaikki monitoroinnissa käytettävät toistimet on erikseen säädetty, jokaisen niistä tulisi kuulostaa samanlaiselta. Onko siis niin, että jos säätö tapahtuu jollakin universaalilla käyttöjärjestelmän syövereihin piiloitetulla softakkeella, niin se on päällä ns. "aina", käytettiin sitten monitorointiin esim luureja tai kajareita?
 
Softalla säätäminen esim musankuuntelusoftassa on tietenkin aina paikallaan, niin säästytään vaihepieruilta, mutta miten tuo monitoroinnissa tulisi tehdä?

Simuloin hieman noita säädettäviä HP-filttereitä kun pääsin kotiin. Tuo koko asia olikin aivopieru; Suodon rajataajuutta pitää tietenkin laskea, jotta vaste korostuu alapäässä. Näinollen tulee vain yksi kiinteä HPF, näillä näkymin 80 Hz 1. asteen suodin. Tällöin vaste on -1,5dB@85Hz. Alle 85 hertzin taajuuksia en hirveästi yritä ottaa ulos noin pienestä kaiuttimesta, äänenlaatu/voimakkuus alkaa kärsimään.
 
Tuosta Treble/Bass säädöstä näyttää olevan hieman eriäviä mielipiteitä. Kuvitellaan että saatte valita kahdesta täysin samanhintaisesta identtisestä kaiutinparista: 1.) Ainoastaan volumesäätö ja muutaman promillen verran parempi äänenlaatu vai 2.) Bass/Treble säätö ? Nyt paljon mielipiteitä asiasta, pitäisi kohta tehdä tilaus vahvistimista! Bass/Treble potikat ovat pyörivät, muuta ei ole tarjolla.
 
Pintakäsittelyn teen mielellään itse; Saa omannäköisen leiman kaiuttimelle, ja käsittely on kuitenkin mukavaa. :)
 
EDIT: Lisäpohdintaa alataajuuksista:
Olenko käsittänyt oikein, että monitoreissa optimivaste on TÄYSIN suora? Että vaikka vuoristoratainen kaiutin kuulostaa musiikinkuuntelussa miellyttävämmältä, se ei ole monitorikäyttöön parempi?
 
Meinaan että HiFi ja High-End kaiuttimissa suora vaste ei ole kriteeri hyvälle kaiuttimelle. Tässä esimerkiksi erään kaiuttimen taajuusvaste, jota arvostetaan todella paljon hifistien piirissä ja hintaa on kaupallisella mallilla n. 4000€/pari
 
http://kotiweb.kotiportti.fi/~w4398 … n/Jordan2/image/obj83geo72pg1p5.png
 
Tällä hetkellä tuo suodin on sellainen, että TEORIASSA pöydällä alapään toisto on 1-2dB muuta toistoa korostuneempi. Tällöin soundi on "muhkeampi" vaikuttamatta yläpään toistoon. Alapään vaimentaminen on tietenkin mahdollista nostamalla rajataajuutta 10Hz ylöspäin, tällöin alapään toisto korostuisi TEORIASSA 0-1dB, yläpään pysyessä samanlaisena kuin 80Hz versiossa. Yleissoundi on hieman dynaamittomampi, koska kaiutin ei toista aivan niin matalalle ja alataajuudet eivät ole niin paljoa korostuneet.
 
On tietenkin mahdollista tehdä 2-asentoinen kytkin, josta noita taajuuksia voi vaihtaa.
 
Yläpäähän en ole tekemässä minkäänlaista säätöä/korjausta. Mahdollisimman suoran vasteen päätymisen korvaan asti hoidan kotelon suunnittelulla.

jii.haanpaa: Kertokaas kuinka tuo softalla säätäminen tapahtuu?
 
Itse ajattelen, että monitorin erottaa tavallisesta kajarista juuri sen säädettävyys. Tuolloin monitori säädetään "referenssipisteeseen" ja säätimiin ei tämän jälkeen kosketa. Kun kaikki monitoroinnissa käytettävät toistimet on erikseen säädetty, jokaisen niistä tulisi kuulostaa samanlaiselta. Onko siis niin, että jos säätö tapahtuu jollakin universaalilla käyttöjärjestelmän syövereihin piiloitetulla softakkeella, niin se on päällä ns. "aina", käytettiin sitten monitorointiin esim luureja tai kajareita?
 
Softalla säätäminen esim musankuuntelusoftassa on tietenkin aina paikallaan, niin säästytään vaihepieruilta, mutta miten tuo monitoroinnissa tulisi tehdä?
 
Tuota mieki jäin vähän ihmettelemään kun mieleeni piirtyi kuva sellasista portaattomasti liukuvista pyörylöistä, jotka ikävästi huomaamatta kääntyvät kun tyyliin kurkottelet kynää tai "pyyhit pölyjä" hihallasi. Pitäisi olla just jotkut niks-naks vivut jotka sitten pysyy paikallaan forever kunnes monitorit muuttaa toiseen ympäristöön.

tootsi: Tuosta Treble/Bass säädöstä näyttää olevan hieman eriäviä mielipiteitä. Kuvitellaan että saatte valita kahdesta täysin samanhintaisesta identtisestä kaiutinparista: 1.) Ainoastaan volumesäätö ja muutaman promillen verran parempi äänenlaatu vai 2.) Bass/Treble säätö ? Nyt paljon mielipiteitä asiasta, pitäisi kohta tehdä tilaus vahvistimista! Bass/Treble potikat ovat pyörivät, muuta ei ole tarjolla.
 
Oma valinta olisi 2., mutta vain siinä tapauksessa, että säädöt toimivat. Volumenappula on monitoroinnissa ainakin itselleni jokseenkin turha.
 
EDIT: Lisäpohdintaa alataajuuksista:
Olenko käsittänyt oikein, että monitoreissa optimivaste on TÄYSIN suora? Että vaikka vuoristoratainen kaiutin kuulostaa musiikinkuuntelussa miellyttävämmältä, se ei ole monitorikäyttöön parempi?
 
Eiköhän se monitoroinnin perusajatus lähde suorasta (tila)vasteesta, niin suorasta taajuusvasteesta kuin vaihevasteestakin. Passiiviset suotimet vääntävät vaihevasteen aina sviduralleen, mutta aktiivisuotimen taisinkin jo ketjussa mainita, joten ei siitä enempää :) Lähikentässä tilan merkitys vähenee, mutta ei tietenkään katoa.
 
Miten ajattelit mainitsemasi softalla säätämisen hoitaa?
 
Meinaan että HiFi ja High-End kaiuttimissa suora vaste ei ole kriteeri hyvälle kaiuttimelle. Tässä esimerkiksi erään kaiuttimen taajuusvaste, jota arvostetaan todella paljon hifistien piirissä ja hintaa on kaupallisella mallilla n. 4000€/pari
 
Hifissä on tosiaan hieman erilaiset tavoitteet kuin monitoroinnissa. Monitorin ei välttämättä edes kuulu kuulostaa "hyvältä", sen tulisi vain toistaa kaikki mitä sille tarjotaan ja juuri niin kuin sille tarjotaan. Aika useinhan Hifisti on sitä mieltä, että joku genelec on musiikinkuuntelun nautintovälineenä esimerkiksi "rasittava" tai "epämusikaalinen".
 
Edit: ehkä olisikin paikallaan vielä pähkäillä, että oletko tavoittelemassa hyvää ja edullista monitoria vai sittenkin hyvää ja edullista yleiskaiutinta(?)

jii.haanpaa: Aika useinhan Hifisti on sitä mieltä, että joku genelec on musiikinkuuntelun nautintovälineenä esimerkiksi "rasittava" tai "epämusikaalinen".
 
Tätä samaa toitottavat myös äännittäjänalut ympäri internettiä, mutta en ole ymmärtänyt koskaan tätä väitettä. Hypetetty muhju on hypetettyä muhjua eikä siinä ole mitään miellyttävää tai musikaalista.
 
Hypetetyn muhjun puutteessa taas ei ole mitään rasittavaa. Ei siinäkään, että saa selvää siitä mitä kuuntelee.

Softalla säätämisestä en tiedä mitään, siksi kyselenkin siitä teiltä jotka asiasta jotain tietävät.
 
Monitoria olen tekemässä. Olen siis suunnittelemassa kaiutinta jonka vaste on mahdollisimman viivasuora. Itsestä tuntuu hieman omituiselta (Hifisti), mutta eipä se ole mikään ongelma. Lähinnä tuota HPF:ää varten varmistin asian, on mahdollisuus tehdä bassoja korostava kaiutin tai neutraali, kuten tässä tapauksessa. Eipä tämän asian puoleen ole enää epäselvää.
 
Passiivisuotimen ongelmat on tiedossa.. Aktiivisuodin on liian (kallis) aikaavievä projekti joka ei valitettavasti sovi tähän.
 
Eli kertaus osista:
- Vahvistin Bass/Treble/Volume- säädöillä MOLEMMISSA kaiuttimissa.
- HPF "oletuksena" 80Hz, jolloin pöydällä oleva kaiutin tukevoittaa 1-2dB verran 100Hz tienoilla. Etupaneelin kytkimestä menee päälle 90Hz HPF, jolloin pöytä tukevoittaa enää 0-1dB. Nämä arvot tarkistetaan vielä mittauksilla, rajataajuuksiin tulee muutoksia jos mittaus sitä vaatii, jostain arvoista on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.
- Liittiminä RCA sekä jakki. XLR ilmeisesti turha balansoimattomana?
- Pohjaan mahdollisesti ständille reikä
 
Muotoilusta en vielä kerro mitään, voin kuitenkin sanoa että muoto ei ole perus laatikko :) CNC-koneen käyttö onnistuu, joten monimutkaisetkin muodot onnistuvat. Muotoilu tulee täysin äänenlaadun ehdoilla, materiaaleilla/väreillä vaikutetaan ulkonäköön.

tootsi: Softalla säätämisestä en tiedä mitään, siksi kyselenkin siitä teiltä jotka asiasta jotain tietävät.
 
Aiheutinkohan mie jonkun väärinkäsityksen aiemmin sekoillessani tuon softasäätämis-asian kanssa. Kuvittelin siis mielessäni harrastajan, joka "yhtäaikaa" miksailee softasta EQ:ta ja monitoreista treblepotikoita. Siitä en tiedä mitään, onko jossain softissa joku virtuaalinen niks-naks vipu tai vastaava kompensoimaan tilan ongelmia yms, johon ei siis koskettaisi kuin sen yhden kerran kun tilaa vaihdetaan.

varakeef: Tätä samaa toitottavat myös äännittäjänalut ympäri internettiä, mutta en ole ymmärtänyt koskaan tätä väitettä. Hypetetty muhju on hypetettyä muhjua eikä siinä ole mitään miellyttävää tai musikaalista.
 
Hypetetyn muhjun puutteessa taas ei ole mitään rasittavaa. Ei siinäkään, että saa selvää siitä mitä kuuntelee.
 
Ymmärtääkseni tässä on taustalla sellainen ajatus, että vaikka monitori olisikin tuollainen raaka ja kliininen kaikentoistaja, niin itse lopputuote/musiikki kuitenkin masteroidaan kuluttajan kannalta siten, että siinä otetaan huomioon myös kohderyhmään kuuluvan kuluttajan oletettu laitteisto. Tällöin lopputuloksesta on mahdollista saada toimivampi esim ipodin nappikuulokkeilla kuunneltaessa, mutta tinkimättömällä monitorilla musa voi kuulostaa teknisesti umpikarmealta. Tai silviissii?

jii.haanpaa: Ymmärtääkseni tässä on taustalla sellainen ajatus, että vaikka monitori olisikin tuollainen raaka ja kliininen kaikentoistaja, niin itse lopputuote/musiikki kuitenkin masteroidaan kuluttajan kannalta siten, että siinä otetaan huomioon myös kohderyhmään kuuluvan kuluttajan oletettu laitteisto. Tällöin lopputuloksesta on mahdollista saada toimivampi esim ipodin nappikuulokkeilla kuunneltaessa, mutta tinkimättömällä monitorilla musa voi kuulostaa teknisesti umpikarmealta. Tai silviissii?
 
Kuulostaa ihan fiksulta. Ei vaikuta kovin järkevältä että materiaali miksataan "värittävillä", miellyttävillä HiFi-kaiuttimilla joka kuulostaakin neutraalissa kaiuttimessa kuralta ja muissa "värittävissä" kaiuttimissa vähintäänkin mielenkiintoiselta.

jii.haanpaa: Ymmärtääkseni tässä on taustalla sellainen ajatus, että vaikka monitori olisikin tuollainen raaka ja kliininen kaikentoistaja, niin itse lopputuote/musiikki kuitenkin masteroidaan kuluttajan kannalta siten, että siinä otetaan huomioon myös kohderyhmään kuuluvan kuluttajan oletettu laitteisto. Tällöin lopputuloksesta on mahdollista saada toimivampi esim ipodin nappikuulokkeilla kuunneltaessa, mutta tinkimättömällä monitorilla musa voi kuulostaa teknisesti umpikarmealta. Tai silviissii?
 
Ei se kyllä noin mene. Kyllä se kuulostaa hyvältä siellä studiossakin. Ja masterointistudiossa. Neutraalilta ja hyvältä. Tällainen hyvänkuuloinen äänite kuulostaa todennäköisemmin siedettävältä myös näistä huonommista laitteista. (Mutta aiheesta ohihan tässä mennnään komiasti).
 
Mutta korjaimistahan täällä oli puhe. Joku mainitsi 1029:n bassokorjaimet. Ne on hyvät, en tiedä kyllä miten vastaavat toimivat yksitiekaiuttimessa.

tootsi:
Eli kertaus osista:
- Vahvistin Bass/Treble/Volume- säädöillä MOLEMMISSA kaiuttimissa.
- HPF "oletuksena" 80Hz, jolloin pöydällä oleva kaiutin tukevoittaa 1-2dB verran 100Hz tienoilla. Etupaneelin kytkimestä menee päälle 90Hz HPF, jolloin pöytä tukevoittaa enää 0-1dB.
 
Kun kaiutin asentuu pöydän lisäksi takaseinään kiinni tulee sieltä ilmainen +3dB:ä lisää bassotoistoon. Suihkukaapin kokoisessa tarkkaamossa tulee myös sivuseinä viereen ja sieltäkin +3dB:ä ilmaista äänenpainetta. Tässä kohtaa 2dB:n vaimennus ei enää juuri tunnu...
 
edit lisäys: Toivoisin näkeväni myös vaikka +/-6:n dB:n volume trimmerin, jolloin äänenpaineen mätsäys muiden tarkkaamossa olevian monitoreiden kanssa luonnistuu helposti ilman ylimääisiä kikosteluja. Sikäli kuin joku oikeasti käyttää näinkin kriittisessä kohdassa tarkkaamon signaalitietä -10dBV tasoja niin kytkin jolla valitaan sisäänmenon herkkyys välillä -10dBV/+4dBu olisi myös hyvä olla olemassa. Rahakysymyksiä...
 
-Paavo

jii.haanpaa:
Softalla säätäminen esim musankuuntelusoftassa on tietenkin aina paikallaan, niin säästytään vaihepieruilta, mutta miten tuo monitoroinnissa tulisi tehdä?
 
Genelecin DSP-malleissa esim. (jotka muuten ovat kovastikin hifistien suosiossa, siis Genelecit yleensä, DSP-malleista en tiedä) säätö elikkä kalibrointi tehdään tosiaan softalla ja mittamikeillä, ei-DSP-malleissa DIP-kytkimillä tai muilla vastaavilla.
 
Mitä tulee vaihetoiston ja taajuusvasteen (säädön) keskinäisiin suhteisiin niin jos korjataan kaiuttimen taajuusvasteessa olevaa korostumaa "tavallisella" suotimella (ei siis lineaarivaiheisella vaan joko analogisella tai saman vaihetoiston omaavalla DSP-suotimella) niin myös vaihetoisto oikenee, ja toisinpäin, eli taajuusvasteessa oleva akustinenkin heitto aiheuttaa vaihetoistoon viiveen ko. taajuudelle. Jakosuotimen tapauksessa tietenkään ei korjata mitään vääristymää vaan aiheutetaan sellainen jolloin tietysti vaihetoistokin muuttuu tavallaan huonompaan suuntaan.
 
Siitä päästäänkin siihen alipäästösuotimeen, esim. Geneleceissä ne yhdessä bassorefleksiviryksen kanssa aiheuttavat matalille taajuuksille melkoisen ryhmäviiveen jota voi ihmetellä esim. tuolta PDF:ltä: http://resolution.nodecube.net/prod … pdfs/Monitoring/Genelec%208040A.pdf
 
Tuossa 8040A:ssa viivettä tulee kolmisen metriä, mutta pahempiakin esimerkkejä löytyy. TB W3 ei tosin toista edes niin alas että sillä olisi merkitystä, ja yleensä tuolle suositellaankin jotain 150 Hz 1. asteen alipäästöä ja käyttöä subbarin tai erillisen bassoelementin kanssa.
 
Tuo W3-871s elementti on kyllä liikerajoiltaan ihan kohtuullinen, Xmax on 0.5 mm mutta meno näyttää hurjalta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A_CVc0yB718
 
Säröähän tuossa hommassa syntyy. Sitä voisi pienentää käyttämällä tosiaan jotain TL-kotelorakennetta kuten tuossa videon Cyburgs Needlessä, tai esim. kaksoisbassorefleksirakennetta kuten tuon Fostexin vastaavan kokoisen elementin datalehdykän koteloesimerkeissä näytetään:
 
http://www.fostexinternational.com/ … s/speaker_components/pdf/FE83En.pdf
 
Jos joku haluaa heti lähteä kokeilemaan miltä tuollainen kaiutin kuulostaan käytännössä niin toinen samaa TangBand elementtiä käyttävä suunnitelma ja sen toteutus löytyy tuolta:
 
http://www.vikash.info/audio/W3-871S/index.asp
 
Tuota John Krutken alkuperäistä suunnitelmaa ei enää löydy, sen on korvannut HiVi B3S elementin ympärille tehty vastaava:
 
http://www.zaphaudio.com/audio-speaker18.html
 
Sille suunniteltu näppärän näköinen pöytäjalusta:
http://www.zaphaudio.com/audio-speaker18-stands.gif
 
Tuosta kuvasta näkyy muuten yksi olennainen pointti tuon elementin kiinnityksestä - etulevy on kotelon sisäpuolelta jyrsittävä avoinaiseksi jotta ilma pääsee kulkemaan eikä muodostu mitään ylimääräisiä resonansseja.

Tuo W3-871s elementti on kyllä liikerajoiltaan ihan kohtuullinen, Xmax on 0.5 mm mutta meno näyttää hurjalta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A_CVc0yB718
 
Liikerata on pieni, mutta ei ongelma.
 
Säröähän tuossa hommassa syntyy. Sitä voisi pienentää käyttämällä tosiaan jotain TL-kotelorakennetta kuten tuossa videon Cyburgs Needlessä, tai esim. kaksoisbassorefleksirakennetta kuten tuon Fostexin vastaavan kokoisen elementin datalehdykän koteloesimerkeissä näytetään:
 
http://www.fostexinternational.com/ … s/speaker_components/pdf/FE83En.pdf
 
Koko, koko... Särö pidetään minimissä mm. korkealla virityksellä sekä HPF:llä.
 
Jos joku haluaa heti lähteä kokeilemaan miltä tuollainen kaiutin kuulostaan käytännössä niin toinen samaa TangBand elementtiä käyttävä suunnitelma ja sen toteutus löytyy tuolta:
 
http://www.vikash.info/audio/W3-871S/index.asp
 
Tuo taitaapi olla yleisin tästä elementistä tehtävä kaiutin.. Ei vain sovi tähän käyttöön..
 
Tuosta kuvasta näkyy muuten yksi olennainen pointti tuon elementin kiinnityksestä - etulevy on kotelon sisäpuolelta jyrsittävä avoinaiseksi jotta ilma pääsee kulkemaan eikä muodostu mitään ylimääräisiä resonansseja.
 
45 asteen kulma on yleisimmin käytetty tähän tarkoitukseen.

varakeef: Ei se kyllä noin mene. Kyllä se kuulostaa hyvältä siellä studiossakin. Ja masterointistudiossa. Neutraalilta ja hyvältä. Tällainen hyvänkuuloinen äänite kuulostaa todennäköisemmin siedettävältä myös näistä huonommista laitteista. (Mutta aiheesta ohihan tässä mennnään komiasti).
 
En minä nyt sitä tarkoittanut, että se studiossa kuralta kuulostaisi. Noin näitä ilmiöitä kuitenkin perustellaan, esimerkiksi loudness warin käynnistänyttä dynamiikan ilmeisen tahallista ryssintää. Dynamiikkaan ryssintä "parantaa" toistoa puutteellisessa laitteistossa, mutta hyvin toistaville laitteille se ei ole palvelus.
 
Itse henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän yhden esimerkin avulla. Minä kuuntelen autossa, tyypillisen perheauton tyypillisellä äänentoistolla mieluummin Neil Youngin Greatest Hits-levyä kuin herran alkuperäisiä CD-masterointeja. Tuo greatest hits on masteroitu aivan tappiin ja siinä on dynamiikkaa kertaluokkaa vähemmän ja kihinää kertaluokkaa enemmän kuin alkuperäisissä, varsin "oikeaoppisesti" toteutetuissa masteroinneissa. Greatest hitsistä saa kuitenkin paremmin selvää järkevillä äänenvoimakkuuksilla kuin alkuperäisistä silloin kun kuunteluympäristö on tuo perheauto aamuruuhkassa. Sen sijaan Gradon "monitorimaisilla" luureilla tuo Greatest Hits on ehkä juurikin sitä hifistien karttamaa "rasittavaa" äänentoistoa, kun taas hieman eläväisemmillä Kosseilla se toimii ihan ok.
 
Toinen juttu mikä tukee näitä hifi-lehtien tarinoita voisi olla vaikka se, että miksi suuret hifistyneessä maineessa olevat studiot monitoroivat juuri näillä kliinisinä pidetyillä "monitoreilla", mutta lopullinen tuote masteroidaan piireissä mainetta niittäneillä high end-kaiuttimilla. Mikä tässä on se juju?