| Aihe: Sävellykset ja niiden luominen | |
|---|
|
Joo, elikkäs tänne vaa kertoilemaa millaista tuotantoa on tullu tehty (oman aihepiirin ympäriltäkin) ja millaisessa mielentilassa tulee minkälaista kamaa. | |
neuvone: Joo, elikkäs tänne vaa kertoilemaa millaista tuotantoa on tullu tehty (oman aihepiirin ympäriltäkin) ja millaisessa mielentilassa tulee minkälaista kamaa.
Aina ns. väärään aikaan: pitäisi tehdä jotain muuta, kiire lähteä jonnekin muualle, tosi myöhään yöllä tms. Aina kun saa ajatukset totaalisesti irti siitä, että "teenpä nyt muuten biisin". Mä oon siinä määrin epäluova, etten osaa pakottaa flow-tilaa päälle ja ilman sitä ei musaa multa synny. Ehkä pitäisi harjoitella ihan tietoisesti saamaan toi vaihde päälle.
Listen motherfucker you're about to pay your dues! |  Jeszse
01.03.2011 08:35:57 (muokattu 01.03.2011 08:36:11) | |
|
Antti1: Aina ns. väärään aikaan: pitäisi tehdä jotain muuta, kiire lähteä jonnekin muualle, tosi myöhään yöllä tms.
Tämä. Helvetin usein tulee se sävellysvaihde sillon, ku ei voi ees hyräillä mihinkään sitä päässä soivaa juttua talteen. Puhelimessa on onneks äänitysmahdollisuus, ni saa ees jotain muistiin. Tosin, aina sekään ei jeesaa jos se fiilis on jo kadonnu ku pääsee kotio.
Keltanen superhedelmäpimppimutantti. Yhyy äiti. | |
Jeszse: Tämä. Helvetin usein tulee se sävellysvaihde sillon, ku ei voi ees hyräillä mihinkään sitä päässä soivaa juttua talteen. Puhelimessa on onneks äänitysmahdollisuus, ni saa ees jotain muistiin. Tosin, aina sekään ei jeesaa jos se fiilis on jo kadonnu ku pääsee kotio.
Itellä on tää sama onkelma, armoton vitutus päällä sen jälkee. Mutta asiaa ei tietenkään auta yhtää se, että istuu kitara kädessä ja väkisin yrittää loihtia jotain. Se kuuluu sekä näkyy työn jäljessä jo heti ensimmäisten tahtien jälkeen. | |
Sama ongelma täälläkin. Parhaat biisi-ideat saan matikan tunnilla, ja jos muualla inspiraatio iskee, niin aina se iskee jossain, missä sitä ei voi hyödyntää. On nämä inspiraatiot ikäviä, kun jättävät vain armottaman vitutuksen jälkeensä -.-'
...laulaja ja basisti haussa... | |
Ramenia: Sama ongelma täälläkin. Parhaat biisi-ideat saan matikan tunnilla, ja jos muualla inspiraatio iskee, niin aina se iskee jossain, missä sitä ei voi hyödyntää. On nämä inspiraatiot ikäviä, kun jättävät vain armottaman vitutuksen jälkeensä -.-'
Taidat kirjoittaa matikkahevibiisejä. Hehheh, olipas siinä vitsi.
No juu, itelläni kyllä tulee kanssa inspiraatio purkauksia milloin missäkin.
Fake and gay |  Juntunen
02.03.2011 10:39:19 (muokattu 02.03.2011 10:39:58) | |
|
Jeszse: Tämä. Helvetin usein tulee se sävellysvaihde sillon, ku ei voi ees hyräillä mihinkään sitä päässä soivaa juttua talteen. Puhelimessa on onneks äänitysmahdollisuus, ni saa ees jotain muistiin. Tosin, aina sekään ei jeesaa jos se fiilis on jo kadonnu ku pääsee kotio.
Puhelimen nauhuri on kyllä kova juttu. Silloin kun tilanne mahdollistaa ölisemisen, niin nauhuriin saa suulla nakuteltua rumpukompit, saneltua fiilikset, huudeltua riffit ja melodiat jne. Sitten kotona purkaa ne heti kitaran kans muistiin.
Mulla kulkee lisäksi jatkuvasti mukana muistikirja, johon kirjoittelen inspiraatioita ylös silloin kun niitä ei voi ölistä nauhuriin. Nuotitan melodioita ylös kitaran otelautaan perustuvalla menetelmällä (vähän kun tabulatuurit), koska siitä muistuu hyvin ulkoa intervallit. Rumpukompit kirjottelen rumpunuottien kaltaisina, joka sekin on varsin simppeli tapa. Fiiliksen kirjoitan ylös ihan sanallisesti, yleensä viitaten johonki toiseen biisiin, esim. "samanlainen utuinen fiilis kun Deftonesin BQAD -introssa" jne. Biisirakenteet ja sointukierrot menee helposti ihan tahtiviivamerkinnöillä. Tahtilajit tietysti ylös kans.
Kehitin tän oman ylöskirjoitusmetodin nimenomaan kouluaikoina, kun matskua piti saada talteen kesken tunnin. Mulla ainakin jutut pitää saada talteen heti silloin kun se inspiraation purske tulee. Hyräilen ja pyöritän biisiä aina päässäni niin pitkään kun siitä irtoaa uutta ideaa ja kirjoitan kaiken ylös. Monesti just tässä vaiheessa tulee luonnollisimmin melodiat ja rytmit ja erilaiset biisinosat. Joskus niitä taas joutuu houkuttelemaan kuukausitolkulla alitajunnasta, kun ei alkuperäisen inspiksen aikana tajunnut työstää. Samasta syystä tässä vaiheessa en myöskään syöksy demottamaan biisejä esim. koneelle, koska sillon se flow katkeaa tosi helposti ja ideoiden heruttamisen sijaan keskittyy hieromaan jotain demorumpujen virppakaikua. |  Sick Planet
02.03.2011 12:23:15 (muokattu 02.03.2011 12:23:42) | |
|
Juntunen: Puhelimen nauhuri on kyllä kova juttu. Silloin kun tilanne mahdollistaa ölisemisen, niin nauhuriin saa suulla nakuteltua rumpukompit, saneltua fiilikset, huudeltua riffit ja melodiat jne. Sitten kotona purkaa ne heti kitaran kans muistiin.
Mulla kulkee lisäksi jatkuvasti mukana muistikirja, johon kirjoittelen inspiraatioita ylös silloin kun niitä ei voi ölistä nauhuriin. Nuotitan melodioita ylös kitaran otelautaan perustuvalla menetelmällä (vähän kun tabulatuurit), koska siitä muistuu hyvin ulkoa intervallit. Rumpukompit kirjottelen rumpunuottien kaltaisina, joka sekin on varsin simppeli tapa. Fiiliksen kirjoitan ylös ihan sanallisesti, yleensä viitaten johonki toiseen biisiin, esim. "samanlainen utuinen fiilis kun Deftonesin BQAD -introssa" jne. Biisirakenteet ja sointukierrot menee helposti ihan tahtiviivamerkinnöillä. Tahtilajit tietysti ylös kans.
Aika kätevä juttu kyllä, itellä kulkee kynä ja paperi aina mukana, mutta tietyissä tilanteissa on vaan vaikeeta saaha päässä soivat ideat paperille. Toinen erikoinen homma on myös se että kitaraa soittaessani, tulee siinä puolihuolimattomasti kehittelemään aivan järjettömän hyvän(omasta mielestä)riffin/sointukierron, jota soittelen eteenpäin keksien siihen improvisaatiolla esim. koukkuja, versepohjia yms. ja kun sitten sen jälkeen yrittää soittaa sitä alunperin keksimää riffiä, eise enää olekkaan mielessä.
Kehitin tän oman ylöskirjoitusmetodin nimenomaan kouluaikoina, kun matskua piti saada talteen kesken tunnin. Mulla ainakin jutut pitää saada talteen heti silloin kun se inspiraation purske tulee. Hyräilen ja pyöritän biisiä aina päässäni niin pitkään kun siitä irtoaa uutta ideaa ja kirjoitan kaiken ylös. Monesti just tässä vaiheessa tulee luonnollisimmin melodiat ja rytmit ja erilaiset biisinosat. Joskus niitä taas joutuu houkuttelemaan kuukausitolkulla alitajunnasta, kun ei alkuperäisen inspiksen aikana tajunnut työstää. Samasta syystä tässä vaiheessa en myöskään syöksy demottamaan biisejä esim. koneelle, koska sillon se flow katkeaa tosi helposti ja ideoiden heruttamisen sijaan keskittyy hieromaan jotain demorumpujen virppakaikua.
Myös niinkin että on yks hyvä tietty riffinpätkä, mikä on jo tallessa, mutta jatkon keksiminen siihen tuntuu maailmanlopulta. Mikään ei tunnu hyvältä ja mikään ei sovi, aihe on täten pakko hylätä. | Juntunen
02.03.2011 14:25:02 (muokattu 02.03.2011 14:25:30) | |
|
neuvone: Aika kätevä juttu kyllä, itellä kulkee kynä ja paperi aina mukana, mutta tietyissä tilanteissa on vaan vaikeeta saaha päässä soivat ideat paperille.
Vaatii yleensä tosi vahvaa keskittymistä. Ja varsinkin kun matskua pulppuaa päästä oikeen ripulin lailla, pitää kertakaikkiaan koettaa laittaa nopeasti paloja ylös sieltä täältä, ettei unohda niitä alkuperäisiä ajatuksia. Itse pakotan pääni "soittamaan" sitä tiettyä biisinosaa tarpeeksi pitkään että saan sen jotenkin ylös. Hyräilen riffiä/melodiaa ja naksutan suulla biittejä ja bassolinjoja päällekkäin kunnes saan kokonaisuuden rakennettua mielessäni ja laitettua jotenkin ylös.
Toinen erikoinen homma on myös se että kitaraa soittaessani, tulee siinä puolihuolimattomasti kehittelemään aivan järjettömän hyvän(omasta mielestä)riffin/sointukierron, jota soittelen eteenpäin keksien siihen improvisaatiolla esim. koukkuja, versepohjia yms. ja kun sitten sen jälkeen yrittää soittaa sitä alunperin keksimää riffiä, eise enää olekkaan mielessä.
Kannattaa pitää kännykkä aina lähistöllä, kun huomaa että on sellainen moodi missä saattais syntyä jotakin. Itse usein luomisvaiheessa heilun ja jammaan kitaralla juttuja ympäri kämppää ja koetan uppoutua rytmeihin, riffeihin, sointukiertoihin ja fiiliksiin mahdollisimman syvälle. Kännykkä on nauhoitusvalmiudessa jossain pöydällä, jonka luo sitten parkkeeraan äänittämään syntyneet ideat. Nykykännyköissä on jo tilaakin sen verran, ettei tartte pelätä äänitysten pituutta. Recci päälle ja fiilistelemään niin perhanasti. Mulla vaati kotvan tajuta, että tietokoneen ja äänitysohjelman edessä soittaminen on epäluovinta mahdollista puuhaa.
Myös niinkin että on yks hyvä tietty riffinpätkä, mikä on jo tallessa, mutta jatkon keksiminen siihen tuntuu maailmanlopulta. Mikään ei tunnu hyvältä ja mikään ei sovi, aihe on täten pakko hylätä.
Näin siinä usein käy kun unohtaa alkuperäisen fiiliksen. | |
Itte kirjottelen ja nauhottelen puhelimen muistiin. Jos on kone lähellä, käytän TuxGuitaria. Om muuten kätevä ohjelma. Ja ilmainen.
Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin. | |
Juntunen: Vaatii yleensä tosi vahvaa keskittymistä. Ja varsinkin kun matskua pulppuaa päästä oikeen ripulin lailla, pitää kertakaikkiaan koettaa laittaa nopeasti paloja ylös sieltä täältä, ettei unohda niitä alkuperäisiä ajatuksia. Itse pakotan pääni "soittamaan" sitä tiettyä biisinosaa tarpeeksi pitkään että saan sen jotenkin ylös. Hyräilen riffiä/melodiaa ja naksutan suulla biittejä ja bassolinjoja päällekkäin kunnes saan kokonaisuuden rakennettua mielessäni ja laitettua jotenkin ylös.
Kannattaa pitää kännykkä aina lähistöllä, kun huomaa että on sellainen moodi missä saattais syntyä jotakin. Itse usein luomisvaiheessa heilun ja jammaan kitaralla juttuja ympäri kämppää ja koetan uppoutua rytmeihin, riffeihin, sointukiertoihin ja fiiliksiin mahdollisimman syvälle. Kännykkä on nauhoitusvalmiudessa jossain pöydällä, jonka luo sitten parkkeeraan äänittämään syntyneet ideat. Nykykännyköissä on jo tilaakin sen verran, ettei tartte pelätä äänitysten pituutta. Recci päälle ja fiilistelemään niin perhanasti. Mulla vaati kotvan tajuta, että tietokoneen ja äänitysohjelman edessä soittaminen on epäluovinta mahdollista puuhaa.
Näin siinä usein käy kun unohtaa alkuperäisen fiiliksen.
Ite pidän kyllä kännykkää kokoajan kädenulottuvilla, samoin MP3:sta löytyy äänentallennin, joten sen kautta (saamyös laadullisesti parempaa) saa myös äänitettyä. Usein on osana se että juuri se tietty fiilis katoaa, ja esim, edellisiltana päähän tulleet/soitellut riffit, tuntuvat aivan huuhaalta.
Sitten on myös se, että hyvään kappaleeseen on vaikeeta saada hyvä intro(jos sitä nyt edes tarviaa). Mutta tässä tapauksessa, kaikki päähän tulleet ideat tuntuvat hyviltä ja meneviltä, koska ne eivät liity varsinaiseen kappaleeseen, vaan ovat johdatteleva osa sitä. |  -HP-
03.03.2011 00:59:58 | |
|
Itsellä menee niin paljon aikaa soittelemisen kanssa, että kun se flow iskee, niin kännykällä äänitän muistiin tai sit himassa näpyttelen guitar pro:lle jos ei löydy kepakkoa.
Kaikkia syntyneitä riffejä väritetään ja muunnellaan aina sitten sen mukaan mikä sopii biisiin.
Mulla tuo flow on siitä jännä, että se vaatii aina väh. tunnin itekseen jammailua, jonka jälkeen alkaa tulee kohtuu helmeä tavaraa, tosin myös kohtuu hitaalla tahdilla. Mutta silti.
MUN MUSIIKKI!
http://www.myspace.com/constrainedmusic | |
Itse saannut yhden valmiin biisin oikeastaan itsekirjoitettua kokonaan, sanoittanut ja säveltänyt. Ja sekin vaati juurikin sitä että ajattelin sateessa olemista joka on suosikki paikkojani olla.
Sitten kun kuvittelin olevani sateessa, ja jatkoin ajatusta ja ajattelin että miltä tuntuu mitä yhdistän mitä on tapahtunut niin siitä lähti.
Nyt on taas ollut vaikea saada mitään aikaan, vaikka onkin bändin kanssa tullut todella hyviä juttuja ja osannut olla sopivan yksinkertaiseen tyytyväinen ja saannut hienoja juttuja, mutta kun pitäisi vain itselle kirjoitella niin se on vaikeaa.
Toissapäivänä vedin ekan kalsiumtablettini (Itsellä siis ilmeisesti on maitotauti ja nyt päätin sitten hoitaa sitä, ja muutenkin d-vitamiinia saan nyt tableteista niin jee jee)
Ja tuli tehtyä liikuntaa, joka sekin on hyvin vähässä itselleni.
Sitten pistin musiikkia soimaan, ja sain aivan älyttömät mielikuvat musiikista mitä on tullut kuunneltua paljonkin, heräsi vain ja oli vain pakko soittaa ja laulaa.
Vaikkei tullut suurta konkreettista, niin tavallaan löysi niihin sointuihin ja aikaisempaan melodiaan jotain parempaa, ja nyt ehkä jopa saan siitä kokonaisen biisin.
Olen huomannut että inspiraation pakottaminen niin sanotusti on aika toimiva, kun stimuloi ajatuksia, ja soittaa vain ja vähän tekee ja keskittyy vain niin homma alkaa sujua.
mm. teatterista ja joskus koulustakin opittua kirjottamista että kirjoitetaan 10minuttia kokoajan putkeen, sitä kummemmin ajattelematta, mitä vain juolahtaa mieleen, jonka jälkeen ajatusten pitäisi olla auki ja kirjoittamisenkin luonnistua paremmin. Kun näitä tekee, niin olen huomannut että niin paljon helpompi vain saada ja tehdä.
Näin siis, piti muutakin sanoa mutta nyt ne ajatukset sitten tyhjenivät.
Hattori Hanzo. | Vebu
04.03.2011 01:19:46 | |
|
Tuo "väärään aikaan väärässä paikassa" on täälläkin homman nimi. Ja yömyöhään juuri nukkumaan menossa syntyvät parhaat ideat. Nykyään tulee otettua sähköpianon muistiin tällasissa tilanteissa ylös about miten idea kulkee, ja aamulla kun sen kuuntelee, idea kuulostaakin ihan paskalta eikä enää sit jaksa tehä siitä mitään. Joko a) ideat tuntuvat väsyneenä paremmilta kuin ne ovatkaan tai b) virkeänä on turhan itsekriittinen.
Toisaalta yksi (mielestäni) parhaimmista tekemistäni biiseistä syntyi vanhan kertsimelodian käyttöönotosta puoli vuotta sen keksimisen jälkeen. Kyl niitä kandee jonnekin säilöä. | |
Vebu: juuri nukkumaan menossa syntyvät parhaat ideat.
Tätä on ilmenny mullaki tosi usein. Hivenen ärsyttävää. Mulla ku ei oo makkarissa mitään millä äänitellä enkä jaksa nousta enää olkkariin. Joskus oon nähny jopa unta jostain saatanan kovasta biisistä tai riffistä, ja sitä ei muista enää aamulla. Se jos joku on rasittavaa. :D
Keltanen superhedelmäpimppimutantti. Yhyy äiti. | |
Vebu: Tuo "väärään aikaan väärässä paikassa" on täälläkin homman nimi. Ja yömyöhään juuri nukkumaan menossa syntyvät parhaat ideat. Nykyään tulee otettua sähköpianon muistiin tällasissa tilanteissa ylös about miten idea kulkee, ja aamulla kun sen kuuntelee, idea kuulostaakin ihan paskalta eikä enää sit jaksa tehä siitä mitään. Joko a) ideat tuntuvat väsyneenä paremmilta kuin ne ovatkaan tai b) virkeänä on turhan itsekriittinen.
Toisaalta yksi (mielestäni) parhaimmista tekemistäni biiseistä syntyi vanhan kertsimelodian käyttöönotosta puoli vuotta sen keksimisen jälkeen. Kyl niitä kandee jonnekin säilöä.
Ite oon myös kierrättäny noita omia vanhoja riffinpätkiä, aina tilanteen mukaan biisiin. Tohon itsekriittisyyteen, ni oon aika liikaakin sellanen. Koska kaikki tekemäni kappaleet tuntuu aluksi hyvälle mutta parin kuuntelukerran jälkeen ne kuuluu mappi-Ö:hön. Sitten vierähtää kk pari ja yllätysyllätys, se sama kappale alkaakin toimimaan. | |
Sello, viulu ja muiden jousisoittimien ja pianon käyttö antaa mukavaa maustetta kappaleisiin, tykkään käyttää noita aika paljon. Ei oo ainakaa samanlaista. Ja mukavasti tulee uusia ulottuvuuksia. |  W-Solo
09.03.2011 14:29:02 (muokattu 09.03.2011 14:31:16) | |
|
neuvone: Sello, viulu ja muiden jousisoittimien ja pianon käyttö antaa mukavaa maustetta kappaleisiin, tykkään käyttää noita aika paljon. Ei oo ainakaa samanlaista. Ja mukavasti tulee uusia ulottuvuuksia.
jos en keksi mitään hyvää riffii introks tai mitään rumpusooloa, niin teen jutun juur näin kun en sitä yleensä kuvittelis, laitan vaikka kitaralla rumia säveliä soimaan ja lopuks painan vibrakammen alas. Sitten tuumaan että siitä niiku jatkuis se biisi vaikka liuttumalla riffeihin. Tai sitten just joku instrumentti mitä ei yleensä ite tuu käytettyy, sopii mun mielestä hyvin :)
ja mikäli tää kuuluisa inspiraatio iskee vaikka koulus niin kirjaan biisin vaikka matikan kirjaan :) |  M4ss3 m/
09.03.2011 16:32:07 (muokattu 09.03.2011 16:34:44) | |
|
Kun alkuun pääsee niin sitten sitä tulee. Eli kun sen yhen riffin saa keksittyä ja laitettua johonkin Tuxguitariin niin kyllä siihen nopeasti keksii jatkoa jos biisi vaan toimii. Niin hyväksi havaittu kaava omalla kohdalla, että suosiolla jätän sellaiset jutut missä ei tule sitä "flowta", niinkuin sanotaan.
Viimeaikoina on tullut ilman kitaraakin keksittyä päässä aika hyviä juttuja, mutta kuten kitarallakin niin ne jutut tulee ja menee ihan hetkessä. Harvoin ehtii mitään saada kirjoitettua ylös. Pahinta on se, että keksii jonkun riffin ja keksii sille samantien jatkoa ja sitten sitä jatkoa vaan tulee ja tulee ja kun on sitten riffittellyt sen pari minuuttia niin ei ole mitään muistikuvaa siitä mitä juuri tuli soitettua. | |
Aloitetaan sanoituksista: Ei katso aikaa eikä paikkaa kun jokin hyvä tekstin pätkä alkaa pyöriä mielessä. Onneksi kännykkä on aina taskussa, joten sinne on hyvä naputella ne muistiin. Myöhemmin sitten jatkaa sitä tai jättää odottamaan vuoroaan. Joskus myös tulee tehtyä "ajatusvirtana" sanoituksia: jokin chill-out soimaan taustalle tai joku muu minkä avulla pystyy "vajoamaan" mielen syvyyksiin (ei mieluusti biisiä missä on lyriikat, tulee äkkiä tehtyä samat sanat). Siitä sitten vaan kirjoittamaan jotain mitä mielessään näkee ja mitä tunteita se herättää, ilman että edes miettii mitään biisin rakenne/tyyli/melodia/jnejne-juttuja. Tästä on sitten helppo karsia ja sovittaa.
Itse musiikista: Inspiraatio ei jälleen katso paikkaa. Kännykkään saa hyräiltyä onneksi jotain. Itselläni kulkee lähes poikkeuksetta macci mukana ja siellä Line6:n Pod-softat.. Tämän ansiosta saa kitarasoundin kuulostamaan heti siltä kuin haluaa ilman että roudaa koko arsenaalia mukana. Olen kerran lähtenyt vanhalle mökille moottorikelkalla (metrin hankeen on hankala muutenkin mennä) mukana kitara, tietokone, interface, paketti makkaraa ja parit keppanat. Pari tuntia lämmitin mökkiä ettei kitaran kielet heti paukahtanut ensimmäisestä nuotista ja sen jälkeen omassa rauhassa soittelin ja kehittelin. Tulos= yksi parhaimmista biiseistäni.
Summa summarum: Tunteesta se meikäläisellä lähtee. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
