Bassot ›

No moi, itse olen kitaristi ja hankin juuri basson opetellakseni soittamaan sitä ja nauhoitellakseni (bändiä ei ole). Ajattelin, että lisään tähän ketjuun kokemukseni. Olen aikaisemmin veivannut lainabassoilla jotka usein ovat olleet jotakin epämääräisiä treenikämpän nurkkiin hylättyjä, mutta olen myös saanut kerran pari kokeilla hiukan parempaakin soitinta.
 
Olin hiljattain kaverini luona äänittämässä ja sain soittaa hänen MusicMan (Stingray tai Sterling) bassoaan (sellainen nelikielinen kahdella aktiivimikillä oleva). Se tuntui todella hyvältä soittotuntumaltaan ja saundeiltaan monipuolinen ja todella tömäkkä saundinen, jonka jälkeen nämä halvat bassot tuntuivat vähän heppoisilta. Se on kuitenkin itselleni liian kallis (varmaan toista tonnia sellaisesta pitää pulittaa käytettynäkin).
 
Viimeksi mulla oli kotona lainassa samaisen frendin Squier Precision basso, joka oli kyllä ihan asiallisen oloinen soittopeli (maksaakin vain 199 euroa musafasulla). Siinä on vain yksi passiivinen mikrofoni joten saundivariaatioita on hiukan vähemmän, mutta kyllä sen bassoksi tunnistaa ja sopi hyvin omiin tarkoituksiini. Ainoa huomautettava asia siinä oli, että se kaula oli aika sontsa (ts. notkotti melkoisesti eikä kaula rauta oikein napannut kiinni en siis saanut/uskaltanut kiristää sitä kunnolla, kun ei ollut oma). Toinen huomautettava puoli oli jakki joka pätki jonkin verran (se on pystyssä pleksissä ei mielestäni täysin ideaalinen rtkaisu ja vaatii mieluummin kulmaplugin toimiakseen kunnolla) siis se pätkiminen johtui varmaan siitä, että tavalliseen plugiin aiheutuu niin paljon vääntöä pelkästään johdon painosta että kosketus kärsi. Mutta kaiken kaikkiaan olisin voinut hyväksyä itselleni tuon basson ihan helposti.
 
Basso piti palauttaa ja päätin sitten ostaa itselleni ihan omaksi "halvan" basson ettei aina tarvitse olla lainaamassa ja muutenkin ajattelin että yritän opetella soittimen ihan kunnolla niin lähdin sitten musakauppaan taskussani "liian" vähän rahaa ja mielessäni Squier Precision basso, josta siis oli ihan kohtuullisen hyvä kokemus. Musakaupassa tajuntani laajeni sitten niin, että ialoin haikailla Squier Jazz bassoa, joka on melko samanlainen kuin tuo P-basso, mutta siinä on kaksi mikkiä ja se oli hiukan kalliimpi. Lisäksi kiinnostuin Squier bronchosta joka on sellainen lyhyt skaalainen yhdellä yksikelaisella mikillä, mutta hinta edelleen sopiva eli se pari sataa. Höfner "viulu" basso oli myös magee, mutta hinta oli jo selkeästi korkeampi (liikaa omaan sieluntilaani nähden) ja muutenkaan en uskaltanut riskeerata, mutta kiinnostuin silti ja mielestäni se oli magee kaikin puolin. Se lyhytskaalainen squier tippui pois, vaikka lyhytskaala tuntui kitaristille tutulta ja luontevalta, mutta jäi arveluttamaan kun "oikeat" basistit eivät tunnu sellaista suosivan ja minulle sanottiin, että sellaisessa pitäisi käyttää ohempia kieliä eikä saundissa ole yhtä paljon botnea kun pitkäskaalaisessa (tiedä sitten miten asia on, mutta kun en itse kovin paljoa näistä ymmärrä niin pitää luottaa mitä myyjä sanoo).
 
Keskeisin mielenkiintoni kohdistui siis Squier jazz bassoon ja Yamaha bassoihin. Kiinnostuin ja lopulta ostin sitten Yamaha RBX 170 basson, joka tuntui hyvältä ja olen siitä paljon lukenut ja kuullut hyvää tai oikeastaan en ole kuullut tai lukenut kenenkään moittivan sitä (halpoja harvoin erityisesti kehutaan). Siinä on kaksi mikrofonia ja se muistuttaa Squierin Jazz bassoa, mutta on vain Precision basson hintainen joten mielestäni hyvä diili. Nyt pitää vain perehtyä tuohon säätämispuoleen (kitaroista on kokemusta joten eiköhän samoilla eväillä tämänkin kanssa pärjää). Loppumetreillä oli kahden vaiheilla ostaako musafasulta tuo passiivinen RBX 170 vai satasta kalliimpi saman mallin aktiivimikillinen versio (sellainen oli tarjouksessa 299 euroa). Keikuin kotvasen kahden vaiheilla ja päädyin sitten tuohon halvempaan passiiviseen malliin. Ajattelin, että jos basismi saa minusta vallan niin myöhemmin hommaan kuitenkin sitten paremman, mutta nyt tämä välttää oikein hyvin. Se aktiivimikkiversio oli ihan samanlainen tuntumaltaan, mutta siinä oli selkeästi jykevämmät mikit, mutta myyjä sanoi ettei sekään olisi kuitenkaan yltänyt sen Musicmanin saundimaailmaan joten en halunnut tuottaa itselleni pettymystäkään.
 
En mitään näistä tajua, mutta tämä ostamani Yamaha tuntuu nyt ainakin aluksi ihan hyvältä ja täysin hintansa arvoinen. Olen samaa mieltä tässäkin ketjussa esitetyn ajatuksen kanssa, että osta niin hyvä kun rahkeet riittää, mutta jos rahkeet loppuu tuohon kahteen sataan euroon, niin Yamaha ja Squier tuntuvat oikein hyviltä soittimilta. Mutta itsekin laadukkaampaa kokeilleena voin allekirjoittaa sen että parempi ja kalliimpi on parempi ja kalliimpi.