Kitarat: soittaminen ›

Hoo, mä oon nähny 2 kertaa.
 
Hoo, mä oon nähny kerran.

Kannattaa harjoitella biisi The Loner. Aika helppo ottaa äänet, mutta yritäppäs soittaa yhtä hienosti. Hyvä kappale.

Kannattaa harjoitella biisi The Loner. Aika helppo ottaa äänet, mutta yritäppäs soittaa yhtä hienosti. Hyvä kappale.
 
Joo...sitä on tosi hauska soittaa.

Hoo, mä oon nähny kerran.
 
Minä myös, mut haluisinpa nähä toistekki!

Vielä tuosta soittotyylistä, muutenkin Moore käyttää erikoista etusormi/keskisormi yhdistelmää. Saattaa vetää erittäin pitkiä pätkiä sooloa ilman muista sormia. Ja väittäisin että kuulija ei tätä pysty helposti erottamaan, tulee sieltä sen verran monimutkaisia koukeroita.
 
Tottapa tämä. Äijä vetelee yleensä pentatonisen skaalan nopeat yläkielikuviot etu- ja keskisormella, ja aika hätäseen vetääkin. Harvalla nopealla kitaristilla on niin voimakkaat sormet kuin Moorella.
 
Muistelisin, että niin kuin Steve Morse, Gary Moorekin on vasenkätinen; se ei tiennyt soittelua aloittaessaan, että vasurikitaroitakin ois olemassa. Lisäksi hemmo tais soitella aluksi aikas tosi paksuilla kielillä, ja myöhemmin kavereiden skeboilla soitellessaan ihmetteli, kun niitä on niin kevyt soitella... heh.
 
Onneksi hemmo kulki tuon kivikkoisen polun, niin saamme nyt nautiskella. 8)

Minä myös, mut haluisinpa nähä toistekki!
 
Onko Moore tulossa lähivuosina Suomeen, ois siisti nähä se livenä.

Onko Moore tulossa lähivuosina Suomeen, ois siisti nähä se livenä.
 
Niinpä olis. Viimeksi meni mokoma hankkimaan itselleen jonkun halvatun tulehduksen eikä tullutkaan, paikalle saapui sitten Peter Green.
Olisi kyllä kiva katsastaa livenä Herra M.

sitten Peter Green.
 
Eikös Gary Moore ole saanut tämän vuoden -59 Lespaulinsa tältä Peter Greeniltä... vai oliko se Fleedwoodilta.

Eikös Gary Moore ole saanut tämän vuoden -59 Lespaulinsa tältä Peter Greeniltä... vai oliko se Fleedwoodilta.
 
Green on kuningas.

Niinpä olis. Viimeksi meni mokoma hankkimaan itselleen jonkun halvatun tulehduksen eikä tullutkaan, paikalle saapui sitten Peter Green.
Olisi kyllä kiva katsastaa livenä Herra M.
 
Viimeksi? Siis ton Hartwallin-keikan jälkeen meinaat? En tiennykkää et se on kävässy täällä tässä välissä...

Viimeksi? Siis ton Hartwallin-keikan jälkeen meinaat? En tiennykkää et se on kävässy täällä tässä välissä...
 
Koskas tuo oli? On lipsahtanut minulta ohi...
Tarkoitan sitä Jazz-keikkaa joka jäi tekemättä. Mikäköhän vuosi se oli, ei jaksa nyt muistaa.

Koskas tuo oli? On lipsahtanut minulta ohi...
 
1 lokakuuta 2002, yhdessä ZZ Topin kanssa. Harmi juttu, hienon keikan missasit:)

Viimeksi? Siis ton Hartwallin-keikan jälkeen meinaat? En tiennykkää et se on kävässy täällä tässä välissä...
 
Elikkäs oliko tuo Hartwallin keikka viime kesänä
 
Edit: joo eipä tainnu olla...

Minäkin hämmennän hieman Gary Moore -aihetta vaikkakin on yli vuoden vanha posti mutta mitäs siitä :
Olen itse(kin) tosi fanaattinen Moore-fani ja olen kuunnellut äijän soittoa jo yli 20 vuotta. Vieläkin nousee kylmät väreet pintaan kun kuuntelee sitä soundia minkä herra saa kitarasta aikaseksi. Huhhuh. Jotkut vaan osaavat soittaa ja tunteella.
Pettymys oli minulle erittäin suuri, kun olin silloin kesällä 2002 katsomassa Pori Jazzissa ja näki "vain" Peter Greenin. Kyllä otti pattiin!!!
Tuossa joku mainitsi siitä legendaarisesta Gibsonin Ž59 mallista ja Petteriltä Kari sen aikanaan sai ilmaiseksi tai pilkkahintaan ja siitä Moore aina muistaa kiittää Greeniä. Ja itse asiassa se Blues For Greeny 1995 levyhän on osittain omistettu Peter Greenille.
Moore aiheesta vois kirjoittaa vaikka tunnin, mutta laitan tähän loppuun muutaman viimeaikaisen havainnon :
Kummasti on alkanut myös toinen irkkubluesvääntäjä Rory Gallagher kiinnostaan ja väistämättä kun ajattelee mistä päin äijät on lähtöisin ja minä aikana eläneet ja samoissa ympyröissä (Cork, Belfast, Lontoo) niin kyllä heidän soitostaan kuulee aika paljon samoja ideoita!
En sitten tiedä kumpi on kopioinut kumpaa, mutta molemmat ilmeisesti toisiaan sopivasti. Gallagherilla oli se Taste silloin 1970 vaihteessa ja eikös Moore tehnyt ekan levyn Grinding Stone 1973?!? Elikä ilmeisesti Roryllä on Garyn soittoon "lusikka sopassa" vaikkakin yleisesti kaikki on saanut vaikutteet tuohon aikaan jostain akselilta Elvis-Hendrix.

Mooresta vielä (mitä olen lukenut ja nähnyt videoita) :
- vasenkätinen
- venyttää yleensä keskisormella
- käyttää paljon venytyksiä
- "klassinen" sointukulku am, dm(7), g, c(maj7), f(maj7), hm7-5, e7 monissa hittibiiseissä
- ei soita "loogisesti" vaan voi vaihtaa asemaa ja kieltä vähän miten sattuu venytyksiin (G, H ja E)
- oikean käden tekniikka yllättävänkin mahtava aiemmin esim. hard rock tyylisillä levyillä
- laitteistosta olen lukenut, että käytti/käyttää Marshallin vahvistimia ja mm. Ibanezin 9-sarjan efektejä (PC10,DDL20 ja Tube Screamer)
- nykyään soittelee pääasiassa Gibsonin ja Fenderin kitaroilla
- ei ole käynyt vuosiin Suomessa...
- vääntää vähän liikaa sitä bluussia!

Toisessa veti punaisella stratocasterilla heviä (Thunder Rising, Before The War)...
 
Eikös se ollut After The War??? Sori oli pakko huomauttaa.
 
Oliko joku puistobluesissa vuonna 2002? Se oli mun mielestä vähän petttymys. Olisin toivonu enemmän niitä 90-luvun alun tuotoksia mut tais soittaa vaan muutaman ja sitte enemmän jotain uudempia biisejä joita en sillon tuntenu.

Elikkäs tuo Garyn Still got the blues olis soiton alla.
 
..kun tää threadi nyt kerran nous esille niin osotampa minäki taas uteliaan luonteeni... meinasittako bändin kans harjotella vai ihanko kotioloissa jamitteletta? =)

Kävin kattoon Garyn v. 83 Lepakossa, Paice rummuissa, Airey kiipparissa ja Murray bassossa. Jostain syystä seurasin hyvinkin tarkkaan ko. herroja. Ei käyttäny Gary pikkurilliä, kuitenkin kuullosti hyvälle, vaikka se lattiaan teipattu merkki ei ollu ihan kohallaan (Pariesienne walkaways)

Kannattaa muuten tsekata DVD Gary Moore & The Midnight Blues Band - Live At Montreux, on ehkä kovinta kitarointia jota olen ikinä nähnyt. Uudempi Monster Of Rock on heikompi, huonompia biisivalintoja ja muutenkin vähän laimeampi meno.
 
Muutenkin Moore oli kovemmassa iskussa 90-luvun alussa (ja toki 80-luvulla, jos tykkään vähän hevimmästä menosta kuten minä). Uudemmasta tuotannosta ihmetystä herättää esim. Scars-levyltä löytyvä Just Can't Let You Go, miten ihmeessä siinä on niin huonot komppisoundit?! Muutenkin uudemmissa levyissä olisi vähän hiomista, vaikkakin Power Of The Blues on melko kepeää menoa.
 
Myös kappale The Prophet kannattaa kuunnella läpi, ei ehkä niin tunnettu biisi, mutta voi sitä tunnetta mikä tuossa soitossa on mukana.