Yleistä keskustelua musiikista ›

Vedetään 'ässänä hihasta' tähän väliin Tarja Turusen debyytti(joululevyjä ei lasketa). Ei ole mitään pehmeämmän osaston musaa, ja hevilevynäkin puuttuu jotenkin aivan kaikki. Ei välttämättä ole se oikeasti huonompi jos verrataan vaikka johonkin Raimssin tai vaikka huumekauppiaanakin kunnostautuneen Pikku G:n plattaan. Mutta ollakseen tuollainen vähemmän lapsille ohjattu levytys niin kunnon turskan kakkaa on!

Ehkä se on vasta tulossa http://www.findance.com/uutiset/140 … evyttaa-tassa-on-ensimmainen-sinkku

Jussiman: http://en.wikipedia.org/wiki/Into_(album)
 
kauheeta sontaa
 
1) onko tuo "suomalainen" levy?
2) mielestäni kyseessä on Rasmuksen paras levy. vanha Rasmus on ärsyttävää ja uusi Rasmus on ärsyttävää.

Yllättävää, että ketju on jo näinkin pitkä eikä kukaan ole vielä maininnut Yllätysten yötä.
 
No, jostain sitä ex-olympiasankarienkin on tietysti viinarahansa revittävä, mutta tuo levy on jopa vielä nolompi kuin strippauskeikka...

Veikkaisin, että entinen missi ja saippuastara Johanna Raunio onnistuu jommalla kummalla mukiinmenevästi. Glamour
 
Päiväkahvimies
 
http://www.youtube.com/watch?v=j6LKWD2Fdeo
 
ja todella hurja biisi DRACULASTA
 
http://www.youtube.com/watch?v=k_no … ynext=1&list=PL6F98589BEA8F7804

http://s.dsimg.com/image/R-1674569-1236089201.jpeg
Tästä en ole kuullut kuin sen hittisinglen mutta voin kuvitella että loputkin on täyttä ruskeaa timanttia.

Hassua että lähes kaikki mainitsevat levyjä joita eivät ole kuulleet.

hulio: Hassua että lähes kaikki mainitsevat levyjä joita eivät ole kuulleet.
 
Hah, minulla on ollut epäonnea kuulla mainitsemani Yllätysten yö. :P Maksaisin paljon, jos voisin tehdä sen tekemättömäksi.
 
Elinikäiset traumat jäi.

Yllätysten Yö ja Samurai on kovia levyjä!

LesPaul70: Hah, minulla on ollut epäonnea kuulla mainitsemani Yllätysten yö. :P Maksaisin paljon, jos voisin tehdä sen tekemättömäksi.
 
Elinikäiset traumat jäi.
 
Siis mitä helvettiä? Yllätysten yöhän on ihan kelpo levy verrattuna sitä seuranneeseen Samuraihin.
 
Minulla siis on molemmat. :facepalm:

Nää Nykäsen levyt on jo niin huonoja, että ne on hyviä. Meikäläistä ainakin naurattaa joka kerta ku kuulen herran musiikkia. Eli viihteenä toimii ihan loistavasti.

Avainsanat: Laulava Näyttelijä.
 
Laulavat näyttelijät olivat suurta muotia 80-luvun loppupuolella ja jopa Teatterikorkeakoulun oppilaista rekrytoitiin levytähtiä, koska he olivat melkein näyttelijöitä. Peteliuksen kiekot ovat älyttömän huonoja, Aki ja Turo, Vintiöt ja niin edelleen. Siinä ei ole huonoa vain biisit, sanoitukset ja esitykset vaan niiden yhteisvaikutuskin on jotenkin äärimmäisen kammottava.

velipesonen: Avainsanat: Laulava Näyttelijä.
 
Laulavat näyttelijät olivat suurta muotia 80-luvun loppupuolella ja jopa Teatterikorkeakoulun oppilaista rekrytoitiin levytähtiä, koska he olivat melkein näyttelijöitä. Peteliuksen kiekot ovat älyttömän huonoja, Aki ja Turo, Vintiöt ja niin edelleen. Siinä ei ole huonoa vain biisit, sanoitukset ja esitykset vaan niiden yhteisvaikutuskin on jotenkin äärimmäisen kammottava.
 
Älähän nyt, kyllä Peteliuksen Muistan sua Elaine -lp on humppakategoriassa ihan hyvää kamaa. Muita levyjään en tosin kovin hyvin tunne.

phren: Älähän nyt, kyllä Peteliuksen Muistan sua Elaine -lp on humppakategoriassa ihan hyvää kamaa. Muita levyjään en tosin kovin hyvin tunne.
 
Ehkä se on sitten se paras. Jos muistatte sen Hymyhuulten loppubiisin, niin aluksihan se meni niin että Petelius - muistaakseni - esitti kappaleen ns. huonosti, ei aivan Simo Salmisen tyyliin mutta melko lailla kailottamalla. Siinä oli edes jotain hauskaa vaikka esitys olikin luvattoman kesy, mutta sitten muotti vaihtui mukamas imelyyttä parodioivaan tyyliin joka jäi pysyväksi. Minusta se oli limboilua. Siitä alkoi suomalaisen sketsiviihteen alamäki ja montun pohjalla ollaankin ryvetty jo yli parikymmentä vuotta.
 
Ehkä Hymyhuulet tahtoi parodioida entisaikojen laulavia näyttelijöitä jotka korvasivat laululliset tulkintataidot ns. yhden asennon rakastelulla, mutta päätyi luomaan samasta formaatista uusintaversion jonka hauskuus oli unohtunut jonnekin 30-luvulle. Siitä lähtien on hauskana saanut tarjoilla mitä tahansa teatterikoululaisten sisäpiirilimboilua jonka rinnalla Speden heikoimmat työt ovat kuolemattomia mestariteoksia, parhaista puhumattakaan. Olen joskus aiemminkin moittinut suomalaista teatteritaidetta huonoksi eivätkä laulavat näyttelijät ole siinä valtavirrassa olleet mikään poikkeus. On toki parempiakin näyttelijälaulajia kuten Mari Rantasila ja muutamat ovat ihan päteviä muusikoitakin.
 
Saksalaisilla on perinteenä nauraa mille tahansa silloin kun siihen annetaan lupa, heillehän kaikki mikä ei ole erikseen sallittua on kiellettyä. Meillä suomalaisilla tähän yhdistyy venäläisten salamyhkäinen viisastelu, teko-oveluus, masentavalla tavalla. Kun sitten vielä kruunaamme kakun suomijunttien uhoamisella ja poliittisesti latautuneella paasaamisella, tuskin Dantekaan olisi kyennyt mielikuvissaan kehittämään mitään yhtä pirullista. Laulavien näyttelijöiden huumorilevyt valitettavan usein kuullostavat tältä.
 
EDIT: Hymyhuulet tuossa yllä on väärin, pitäisi lukea Velipuolikuu.

Joo, Hymyhuulethan on sitäpaitsi tehty vuoden 1986 jälkeen...

velipesonen: Avainsanat: Laulava Näyttelijä.
 
Laulavat näyttelijät olivat suurta muotia 80-luvun loppupuolella ja jopa Teatterikorkeakoulun oppilaista rekrytoitiin levytähtiä, koska he olivat melkein näyttelijöitä. Peteliuksen kiekot ovat älyttömän huonoja, Aki ja Turo, Vintiöt ja niin edelleen. Siinä ei ole huonoa vain biisit, sanoitukset ja esitykset vaan niiden yhteisvaikutuskin on jotenkin äärimmäisen kammottava.
 
No älä nyt viitsi!
 
http://www.youtube.com/watch?v=bSfR4fukKUw

jannu: Joo, Hymyhuulethan on sitäpaitsi tehty vuoden 1986 jälkeen...
 
Kiitos ja ei kun siis hei, puhuin Hymyhuulista mutta tarkoitin Velipuolikuuta. Siis se Velipuolikuun loppubiisi vuosina 1983-1984.
 
Velipuolikuu oli jo aika huono, Mutapainin ystävät oli hyvin huono ja Hymyhuulet oli erittäin huono. Pulttibois meni sitten alle kaiken arvostelun.

Euphonium: Minun mielestäni huonoin levy, minkä olen kuullut on Vesku Loirin "Merirosvokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus". Faija erehtyi ostamaan sen joskus 70-luvulla, kun olin pikkupoika, enkä ole tähän päivään mennessä kuullut mitään huonompaa.
 
Noh noh! The Taiteilja Loiri on ylemmillä taajuuksilla. ;) Onhan tuo melkoista undergroundia, mutta ei se tee siitä paskaa. En voi ohjeistaa miten tuo pitäisi kuunnella tai ymmärtää, mutta mielikuvituksesta, huumorintajusta ja luovuuden tulkinnasta saattaa olla apua.
 
Toki musa taitaa olla vaikeasti avautuvaa, mutta jos sulle on jo lapsena annosteltu sitä, olet saanut trauman herkässä iässä. ;)

velipesonen: Siis se Velipuolikuun loppubiisi vuosina 1983-1984.
 
No ainakin se levytetty versio on oikeasti millä tahansa mittarilla hyvä biisi (versio) lajissaan. Peteliuksen vahvuutena on mainittava luontevan huumorillinen tulkinnan sävy, vaikka siinä toki kappaleen perusominaisuus, haikeus, on myös vahvasti läsnä ja eletty. Ja olipa se aavistuksenomainen makeilevuus tehty sitten vaikka parodiana, niin se sopii siihen kuin tappi venheeseen. Vanha tukkijätkä-aikain kansallisromanttisuus on saatu sinne loistavasti Peteliuksen äänessä, eikä se kuulosta tyylitajuisen musiikin toteuttamisen luonteeseen nähden liian hengettömältä ja mitään sanomattomalta nobody-iskelmäraakilta, jolla on niin ehana iskelmä-ääni. Jos tämä on laulettu näyttelemällä, niin Petelius on todella lahjakas laulajan näyttelijä, kun oikea tyyli tuodaan eteen.
 
Ja Peteliuksen levytyksissäm on otettava huomioon kokonaisvaltaisesti se komiikka tai koomisuus, jonka suuntaan teokset ovat hyvin selvästi kallellaan. Jälki on siinä mielessä ihan siedettävää ja harmitonta, ja joistakin juuri sopivan hauskaa ampumatta silti yli kreisikomiikan puolellem. Musiikillisesta kreisikomiikasta esimerkkinä Heikki Kinnusen Iltaravit. http://www.youtube.com/watch?v=gH6kYh3dxQM
 
Sitä paitsi jos laulavia näyttelijöitä kritisoidaan, voitaisiin ottaa esille nämä liian isoa kakkua haukanneet yrittäjät tai hoilaajat, kuten esim. juuri Mari Rantasila, Taneli Mäkelä tai Mikko Leppilampi. Heidän ongelmansa on se, että on mentykin toteuttamaan "vakavasti otettavaa musiikkia". Sekin kaipaa useimmiten sellaisia ominaisuuksia laulajalta, joita harvemmin löytyy perusnäyttelijöiltä. The Taiteilija Loiri ei esimerkiksi ole perusnäyttelijä. Ja vaikka esim. Leppilampi osaa kutakuinkin laulaa, ei se ole mikään vakuutus sille että kuulostaisi yhtään miltään. Aika moni muukin osaa laulun hyvät perusteet, but so. Ja Leppilampi ei osaa edes näytellä laulajaa ominaisessa genressään, mitä taas esim. Petelius osaa. Ja sitten taas esim. The Taiteilija ei näyttele, hän elää, luo ja kokee aina tehdessään.
 
Ja toki komiikka on vaikea laji myös musiikissa, varmastikin usein vaikeampi kuin ns. draama. Onneksi rantasilat yms. mäkelät eivät ole juurikaan ja sentään lähteneet komiikkalinjalle, mikä peteliuksille sallittakoon, puhumattakaan the taiteilijoista.
 
Ja taas toisinpäin ilmiönä voi mainita Lapinlahden Linnuissa hyvää komiikkaa "laulanut" Liinoja. Eipä kestä kuunnella miehen vakavaa soolotuotantoa.
 
Mutta sitten on nämä susannahaavistot ja samuliedelmanit, he ovat vain niin yleisistuvia moneen lajiin, että ovat tämänkin arvostelun yläpuolella. Enkä jaksa enää, lokeroin taas sen verran väkisin näitä juttuja. :)