Rock, pop, alternative ›

Kokeilen omaa listaa. Hmmm...Näin tänään. Huomenna ehkä toisin=)!
 
1.OK Computer
2.HTTT
3.In Rainbows
4.Amnesiac
5.Kid A
6.The Bends
7.The King of Limbs
8.Pablo Honey
 
Tulipa tuossa mieleen, että mulla on Amnesiac albumista sellanen kirja versio. Kaveri kasto sen kaljaan muinoin...puuh! Sit mun Kid A lätty on semmonen jossa on jonkun muun bändin livematskua alussa ja CD-kelkan takana on salavihkonen. Pablo Honeysta vasta ostin sen uusinta painoksen kun halavalla sain. Tykkään siitäkin levystä vaikka se tuolla viimeisenä onkin. Jotenkin harmittaa tuo uusin...

Ei näitä iänikuisia listoja tämän enempää, kiitos. On ne hienoja levyjä kaikki paitsi jotkut.

No jaa, ehkä syy näihin listoihin on tuo uus levy. Pettyneet fanit haluaa tarkistaa, että kuulostiko levy huonolta vain omiin korviin. Nyt kuuntelin rauhassa ja täytyy sanoa, että ei tää niin pettymys ehkä olekaan. Soundit on ainakin tosi hyvät. Jokohan tulis keikkaa tänne suunnalle? Lähtisittekö Ruotsiin keikalle, jos sinne tulisivat?

Minulla taitaa olla jonkinlainen vamma, sillä yleisesti kiitetty ja ylistetty Kid A ei ole koskaan avautunut minulle. Toisaalta levyn sanoituspuoleen en ole kunnollisesti perehtynyt; josko se puuttuva ainesosa kokonaisvaltaiseen ymmärtämykseen löytyisi sieltä. Tuollaisia simppelin bassokuvion ja muutaman soinnun päälle istutettuja, kaikuvokaalein ornamentoituja säksättäviä kiertoja osaan minäkin vaikka Fruity Loopsilla vääntää. OK Computer, In Rainbows ja myös hieman epätasainen Hail to the Thief ovat tarjonneet minulle vaikuttavimmat hetket tämän yhtyeen parissa.

Kertakuuntelun jälkeen ainoastaan hieno Codex jäi mieleen. Täytyy toki kuunnella lisää, mutta ei tällä kyllä uutta All I Neediä ole.

Jale:
Sit mun Kid A lätty on semmonen jossa on jonkun muun bändin livematskua alussa ja CD-kelkan takana on salavihkonen.
 
Salavihkoversio löytyy täältäkin, mutta tuota livematskua en ole koskaan huomannut. Onko ne piiloraitana ennen ykkösbiisiä, eli löytyy kelaamalla ykkösbiisistä taaksepäin?

Tästä joskus aikaisemminkin tullut sanottua, mutta mielestäni Pablo Honey on parempi kitararock levy kuin Bends. Mielestäni Bendsillä ei biisimateriaali ole kokonaisuutena kovinkaan kaksista ja Pablo Honeyssa on huomattavasti enemmän fiilistä ja biisitkin on itse asiassa aika hyviä. Varmaan sen takia aliarvostettu levy, koska on niin erilainen verrattuna muuhun materiaaliin.

Cathi777: Tästä joskus aikaisemminkin tullut sanottua, mutta mielestäni Pablo Honey on parempi kitararock levy kuin Bends.
 
Mukavasti jakaa mielipiteitä nuo bändin levyt. Juuri kuuntelin In Rainbowsin ja Kid A:n peräkkäin (ensin mainittu kokonaisuutena tasaisempi, mutta Kid A:lla useampi huippubiisi) ja sitten kun kuuntelin perään Bendsin, niin se kuulosti jotenkin... hemmetin raikkaalta. Ja hyvältä. Minäkin olen sitä pitänyt aina vähän epätasaisena kokonaisuutena, mutta eipä tuossa yhtään huonoa biisiä ole. Ainoa oikeasti huono puoli myöhempiin levyihin verrattuna on se, että se on ehkä tyylillisesti enempi yhdestä puusta veistetty (ja toki suoraaviivaisempi ja yksinkertaisempi poprock levy). Toisaalta aikalailla yhdestä puusta yliarvostettu In Rainbowskin on. Seuraavaksi kuuntelen Pablo Honeyn. Sekin on mielestäni varsin hyvä levy. Ja kuten Cathi sanoi, ehkä kitararock levynä Bendsiä parempi.

Flash: Mukavasti jakaa mielipiteitä nuo bändin levyt. Juuri kuuntelin In Rainbowsin ja Kid A:n peräkkäin (ensin mainittu kokonaisuutena tasaisempi, mutta Kid A:lla useampi huippubiisi)
 
Kertokaa nyt ihmeessä, miltä kantilta tuota Kid A:ta kannattaisi lähteä purkamaan? Minusta sillä anhittomalla ja monotonisella levyllä on ehkä yhteensä pari, kolme raitaa, joita yleensäkään voi edes biiseiksi kutsua.

Mulle Kid A ja Amnesiac on ainoat Radiohead-levyt, joita on oikeasti tullut kuunneltua useamman vuoden ajan aktiivisesti. OK Computer ja In Rainbows kului aika nopeasti aikanaan puhki, ja muista en koskaan edes innostunut kunnolla. Onhan ne Kid A ja Amnesiac aika erilaista Radioheadia kuin vaikka The Bends. Omasta mielestä Kid A on nimenomaan se vahvin kokonaisuus, josta on vaikea irroittaa yksittäisiä biisejä, kun taas Amnesiacilla homma on päinvastoin, yksittäisten huippubiisien välissä on sitten vähän huonompia vetoja, mutta saundillisesti levy on kiehtova.

Zed: Kertokaa nyt ihmeessä, miltä kantilta tuota Kid A:ta kannattaisi lähteä purkamaan?
 
Odotat keskiyöhön, asettelet hyvän tunnelmavalaistuksen, rauhallinen mutta keskittynyt mielentila. Sitten vaan alat tutkia minimaalisten tapahtumien kosmisia vaikutuksia. ;) Ts. Kuuntele äänimaisemaa ja tunnelmaa, älä etsi "hyviä riffejä".
 
Mulle Kid A kesti avautua todella pitkään (ehkä alotusbiisiä ja optimisticia lukuunottamatta), mutta kuten Exhausted tossa totesi, kestää ehkä parhaiten kuuntelua näiden tuotoksista. Mahtava levy.

Master of Jazz: Odotat keskiyöhön, asettelet hyvän tunnelmavalaistuksen, rauhallinen mutta keskittynyt mielentila. Sitten vaan alat tutkia minimaalisten tapahtumien kosmisia vaikutuksia. ;) Ts. Kuuntele äänimaisemaa ja tunnelmaa, älä etsi "hyviä riffejä".
 
Mulle Kid A kesti avautua todella pitkään (ehkä alotusbiisiä ja optimisticia lukuunottamatta), mutta kuten Exhausted tossa totesi, kestää ehkä parhaiten kuuntelua näiden tuotoksista. Mahtava levy.
 
Näin. Oikeastaan ei myöskään kannata etsiä "hyviä biisejä", koska kyse on nimenomaan kokonaisuudesta ja biisistä toiseen kasvavasta tunnelmasta.
 
Toisenkin väittämän allekirjoitan. Muistan kun OK Computer -fanina pistin Kid A:n ekaa kertaa soimaan ja parkaisin "eihän tässä ole yhtään kitaraa? eikä mitään melodioita?".
 
Tosin edelleen - jos tykkää kitaravetoisesta brittipopista niin ei kannata sitten väkisin Kid A:sta yrittää tykätä

Joo, allekirjoitan Kid A -näkemykset täysin.
 
Kid A:ta, ihan niin kuin Amnesiciakin, voi olla vaikea purkaa mihinkään, jos ei tosiaan ole sopivassa "tilassa". Idioteque on tosin minusta aivan törkeen kova biisi jo ihan itsenäisenäkin. Ja How To Disappear Completely masentaa miehen kuin miehen.
 
Radioheadin yksittäisistä biiseistä kovin ikinä missään on I Might Be Wrong -livellä oleva versio Like Spinning Platesista. Aivan törkeän hieno. Hieno on myös samalla levyllä oleva True Love Waits. (Toinen piilossa lymyävä kova biisi on ekan levyn Lurgee.) No, näillä on hienoja biisejä jakaa vaikka museille ja meweille sun muille wannabeille.

carnation: Pitchforkkikin antoi uudelle Radioheadille vain 7.9/10 niiden normaalien ysien ja kymppien sijasta, joten elämme lopun aikoja.
 
Ei tää mihinkään oo loppumassa. Bändi tekee pitkää uraa, johon mahtuu kyllä niitä huteja mahtavuuden sekaan. In Rainbows oli loisto-osoitus bändin uusiutumiskyvystä - en usko että se mihinkään on lopullisesti kadonnut. Tällä levyllä ei vaan just edistystä tapahtunut... Tai klassikkobiisejä esitelty.
 
Kid A on kyllä jännä levy. Ostin sen jo silloin ilmestymisen aikoihin, mutta kovimmin levy on kolahtanut ihan viime vuosina. Alusta asti tosta olen tykännyt, mutta yhä siitä löytää uutta fiilistä. Ja toi vielä meni Jenkkien, brittien ym. listaykköseksi ja myi miljoonia. Harvoin tolla kamalla.

King of The Limbsin osalta täytyy sanoa, että saa nähdä, että oliko tämä vielä tässä, kun levykin ilmestyi ihan muutaman päivän varoitusajalla. Veikkaan ja toivon, että sieltä kohta tulisi King Of The Limbs A-puoli, jolla olisi tämän jo julkaistun levyn oikeasti mietityt ja hyvin tehdyt kappaleet. Kun kuuntelee Thom Yorkin sooloprojektin biisejä niin ei oikein uskoisi, että tämmöistä tulisi koko bändin voimin tehtyä. On se sooloprojektikin jo niin vakuuttavan kuuloista.

Ei nyt ainakaan ekan kuuntelukerran jälkeen oikeen vakuuta... Tuo Codex tosiaan erottuu joukosta positiivisesti. Mutta mutta. No...pojat tahtoo kokeilla tämmöstäkin (pääosin)tylsää säksätystä, suotakoon se heille, notta joo...katsellaan vieläkö tästä johonkin olisi. Seiskan kouluarvosanaa enempää en kyllä tällä hetkellä lähtisi antamaan.
 
Tompan soolokin iskee kyllä tälle lätylle lättyyn aika rankasti. :)
 
Ihmettelen, että mihin se Youtubessa pyörinyt "These are my twisted words" -biisi, jota mainostettiin uudelta levyltä olevaksi, on joutunut? ja että tuleeko sitä millekkään julkaisulle ylipäätään? Oli meinaan aika hyvä ja toiveita paremmasta herättävä styge. :)

Olisi kyllä hienoa, jos tämän perään tulisi klassikkolevy. King of Limbs voisi hyvinkin puoltaa paikkaansa laadukkaana EP:nä kaikkine oheisjuttuineen, jotka keväällä kolisevat postiluukuissa. Siinä tapauksessa olisi bändi vedättänyt kuulijoitaan sata-nolla, mikä on kutkuttava ajatus: yllätysmomentti säilyisi edelleen, ja tuolla tempulla bändi nousisi jälleen uuteen potenssiin.
 
Ei sillä, itse pidän King of Limbsistä. Ei se kärkipäähän nouse, mutta puolikrouvin tietämille kuitenkin. Bändilevynä sitä on hieman vaikeaa pitää, etenkin Rainbowsin jälkeen, mutta kaikin puolin kaunis levy. Codex, Lotus Flower ja Separator toimivat so far parhaiten, eikä voi olla miettimättä miltä toisena mainittu toimii livenä. Oikeastaan koko levy saattaa olla elävänä esitettynä jälleen yhtä huikea kokemus kuin Kid A kera Amnesiacin.
 
Vahva veikkaus silti, että kyseessä olisi välityö; oheismaistiainen tulevasta. Tai jos tälle ei jatkoa tule vuoden parin sisään, on jotain pahasti vinossa. Kyse on jostain suuremmasta! Salaliittoteorioita! No, foliota tai ei, pysyy Limbs edelleen kuuntelussa taajaan.

Veksu: Olisi kyllä hienoa, jos tämän perään tulisi klassikkolevy. King of Limbs voisi hyvinkin puoltaa paikkaansa laadukkaana EP:nä kaikkine oheisjuttuineen, jotka keväällä kolisevat postiluukuissa. Siinä tapauksessa olisi bändi vedättänyt kuulijoitaan sata-nolla, mikä on kutkuttava ajatus: yllätysmomentti säilyisi edelleen, ja tuolla tempulla bändi nousisi jälleen uuteen potenssiin.
 
Vähän tässä tulee kyllä mieleen jutut Toolin 10,000 Daysin julkaisusta. Kun bändi oli läpällä sanonut nettisivuillaan tekevänsä fanien hämäykseksi ensin feikkilevyn nettiin vuodettavaksi, niin sitten 10,000 Daysin vuodettua kaikki olivat varmoja, että kyseessä on nyt se huijauslevy, ja se oikea levy tulee sitten kohta

Epäajankohtaista, mutta tällainen tuli vastaan: http://www.youtube.com/watch?v=q746eR-lbYo
 
Paranoid Android 8-bit Nintendo -soundeilla. Onnistunut versiointi minusta.