Lyriikka ›

Pistinpä sitten vahingossa tämän ensin tuonne Yleisen keskustelun puolelle. Onneksi huomasin samantien.
 
Olen muistaakseni joskus aikoja sitten laittanut tännekin näytille tämän tekstin, mutta nyt kun se on viimein valmistunut, ja olen sitä mieltä, että kyseessä saattaa olla (ainakin omasta mielestäni) mahdollisesti selkeimmin itseni kuuloinen kappale koskaan, niin asetan sen vielä teidän tarkastelevan silmän alle.
 
Kyseessä on siis Harja -niminen laulu, joka synnyttämistä voisin verrata karkeasti oikeaan synnyttämiseen :D (sellaistahan en tosin luonnollisesti ole itse kokenut), yhtä aikaa sekä hyvin vaikea, pelottava, helpottava, toivottu ja rakastettava kokemus.
 
Jotkut ihmiset ovat pitäneet tekstistä, toisille se on ollut liian ahdistava ja jotkut eivät ole päässeet sisälle ollenkaan. Itselleni lähinnä tämän laulaminen ihmisille on aina hieman vaikeaa. Tuomitkaa, olkaa hyvät. :)
 
Laulun itsessään voi kuunnella tästä linkistä:
http://www.myspace.com/ruoto/music/songs/harja-80044433?ap=1
 
Harja
 
alla pinnan virrassa
mustan veden armoilla
aallokossa hukkuneena mieleni
ruumiini
 
minä tein kaiken mitä minun käskettiin
vaan saanut en edes sulkaa joutsenen
_
palasina, osiin lyötynä
hakattuna kappaleiksi
murrettuna suruun sydämeni
ruumiini
 
minä tein kaiken mitä minun käskettiin
ja nuolen selkääni sain, sijani kosken pyörteisiin
 
kai harja jo vuotaa verta, äiti
kai harja jo vuotaa
kai harja jo vuotaa verta, äiti
kai harja jo vuotaa
 
ei riitä taitoni
seisauttamaan juoksua veren
anna anteeksi äiti
kun sanaasi - kuunnellut en
 
en uskonut, näin kesken matkan
ikävä kotiin yllättää
kerro terveiset siskoille
pidä pystyssä pää
 
vai noudatko minut täältä luota noutajain
äiti noudatko minut mailta mustan lautan soutajain
 
murrettuna suruun sydämesi
ruumiini
 
kai harja jo vuotaa verta, äiti
kai harja jo vuotaa
pelastatko minut, äiti
astutko rajan taa