Yleistä keskustelua musiikista ›

Numbie: Yks juttu mikä tulee mieleen on musiikin intensiteetti. Rap on aika downtempoa kamaa ja helpompaa fiilistellä siinä muun hengailun ohessa. Vaikea kuvitella että tuommoinen kaava (pitkä dj-setti, monta lämppäriä ja pari pääesiintyjää) toimisi esim. hardcore- tai metallikeikalla. Eihän sitä kestä kovinkaan skenepetteri puutumatta jos luukutetaan se kuusi tuntia täysillä.
 
Joo ja rappikeikkojen dj-setit monesti tosi monipuolisia, iskelmästä hardcoreen, mikä ainakin minulla edesauttaa paikalle aikaisin raahautumista. Samaa ei voine sanoa esim. metallikeikasta. Samaan hengenvetoon myönnettävä, että itse pääesiintyjiä harvemmin tulee aivan loppuun asti katsottua.

en kyllä oikein ymmärrä tätä keskustelua yleisön edustajana. Käyn yleensä muutamalla keikalla kuussa. Eikä sillä ole minulle oikeastaan mitään väliä, vaikka paikalla ei olisi ketään muuta tai vaikka kaikki muut tulisivat paikalle keikan jälkeen, tai lähtisivät samantien pois.
 
Korvatulpat on aina varalta mukana, mutta jos ääni ei ole liian kovalla, en luonnollisesti käytä niitä. Keikan aikana ei juurikaan tarvitse keskustella, siksi musiikki saa tulla vähän lujempaakin, kunhan ei särje korvia ja pysyy selkeänä. Normaalisti ei-live-musiikki soi silti mielestäni lähes aina liian lujaa, inhoan sitä kun kaikki keskustelut pitää huutaa.
 
Kuka saa räppikeikalta enemmän ja mitä? Järjestäjä tuloja? Räppifani kiksejä (luonnollisesti)?
 
Viimeisin ko. tapahtuma jossa kävin, oli Palefacen keikka, meininki oli ihan hyvä, mutta lavalla oli vain dj ja mc. Taustat (kertosäkeineen) tulivat narulta. Ei meininki ollu Live samalla tavalla kuin bändin esiintyessä. Kaikki oli jo etukäteen kuultu. Jos takana olisi soittanut oikea yhtye, olisin luultavasti kussut hunajaa.
 
E: Keikalle mennessä en ole kiinnostunut siitä, mitä dj soittaa ennen tai jälkeen. Jos tiskijukka on asiansa osaava, se on aina plussaa. Esim Sami Kukan keikalla tovi sitten musiikki oli asiallista ja bändiin sopivaa, kuuntelin mielelläni, CMX:n keikalla taasen dj ei soittanut kenellekään mitään sopivaa, eikä hänellä ollut mitään linjaa, mutta ihan sama sille. Keikalle menen sen verran ajoissa, että näen lämppärin tai ehdin tilata kaljan (yleensä vähän ennen ilmoitettua aikaa, toisinaan joutuu odottelemaan). Pois lähden joko heti keikan jälkeen tai jos siltä tuntuu, niin olen vaikka tappiin asti. Riippuen lähinnä seurasta ja paikasta yleensä.
 
EE: Kysymys kuuluu; saako hyvältä keikalta enemmän vastinetta rahoilleen? Saa.

Kyllä räppikeikalta saa enemmän vastinetta rahoilleen. Menee baariin jossa on rokkikeikka niin sielä on lähes poikkeuksetta ankea meininki. Bändit ovat paskoja, biisit ovat paskoja, soundit ovat vielä paskempia, miehet mököttävät/kyttäävät jotain turhanpäiväisiä soittovirheitä ja naiset ovat rumia sekä varattuja.
Räppibileissä on oikeastaan aina hyvä meininki. Porukkaa tanssii (miehetkin) ja on hyvällä tuulella, muijat ovat pääsääntöisesti vitun hyvän näköisiä ja kiimaisia eivätkä pelkää näyttää sitä. Pillua tulee ovista ja ikkunoista, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Rock 'N' Roll is dead.

Doc_Louis: Kyllä räppikeikalta saa enemmän vastinetta rahoilleen. Menee baariin jossa on rokkikeikka niin sielä on lähes poikkeuksetta ankea meininki. Bändit ovat paskoja, biisit ovat paskoja, soundit ovat vielä paskempia, miehet mököttävät/kyttäävät jotain turhanpäiväisiä soittovirheitä ja naiset ovat rumia sekä varattuja.
Räppibileissä on oikeastaan aina hyvä meininki. Porukkaa tanssii (miehetkin) ja on hyvällä tuulella, muijat ovat pääsääntöisesti vitun hyvän näköisiä ja kiimaisia eivätkä pelkää näyttää sitä. Pillua tulee ovista ja ikkunoista, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Rock 'N' Roll is dead.
 
rock n troll aint dead.

No niin, keskustelussa on jo mietitty genrejen erilaisuutta, pakollinen korvatulppakeskustelu on käyty (tuleeko muillakin tosta korvatulppa hommasta hirveä dejavu? Tuntuu että se tulee aina kaikkiin livekeikkoja sivuaviin keskusteluihin mukaan...), ja saatu pari hienoa provoa mm. siitä kuinka rokki on kuollut. Varsinaisia ideoita rock-keikkojen kehittämiseksi on tullut niukasti.
 
Mietin tässä sitäkin vaihtoehtoa, että Helsinki vain olisi liian pieni kaupunki musiikin kirjavaan eloon. Ulkomaiden isoista kaupungeista löytyy taitavia tiskijukkia genrelle kuin genrelle, eikä heidän soittamansa levyt vaihtele schlaagerista hc-punkkiin, vaan ovat sitä genren eliitin besser wisser kamaa, eli yleisölle mahdollisuus löytää uusia bändejä ja kasvattaa musiikkin spektriään.
 
Glämsypunkkarina muistan täältä päin yhden tapahtuman jolla oli aina hyvät/kohtalaiset DJ:t, eli puhun Night of the Living Dollssista Semifinaalissa. DJ:t muuttivat noiden keikkojen tunnelmaa ihan huolella, yleisö oli runsaslukuisampi ja enemmän innoissaan jo lämppäreistä, kuin mielestäni keikalla oltaisiin oltu ilman DJ:tä. En tiedä miksi Night of the Living Dolls klubin järkkääminen lopetettiin, joka tapauksessa on aika sääli, että klubeja järkättiin niin vähän, kysyntää kun olisi ollut, ainakin omasta mielestäni.
 
Isommat ja enemmän festareiden tyyliset tapahtumat puolestaan muita keikkoja useammin saavat jengin saapumaan ajoissa, koska kaikki tietävät, että siellä "pousailee" muutkin saman skenen tyypit. Tavallisesti yksittäisillä keikoilla on ne pääesiintyjän ykkösfanit ja jotain satunnaista jengiä, jolloin nämä keikat eivät juuri innosta skene pousailijoita saapumaan ajoissa, eikä toisaalta suurinta osaa jengistä tulemaan ainakaan paljoa aikaisemmin kuin pääesiintyjän showtime.
 
Törmäsin myös kaksi viikkoa sitten ukulele arpajaisiin keikan päätteeksi, tosin tämä tuskin oli yritys saada jengiä pysymään paikanpäällä, vaan ehkä enemmänkin pilkettä silmäkulmassa toteutettu ylimääräinen ohjelmanumero.

Tavallisesti yksittäisillä keikoilla on ne pääesiintyjän ykkösfanit ja jotain satunnaista jengiä, jolloin nämä keikat eivät juuri innosta skene pousailijoita saapumaan ajoissa, eikä toisaalta suurinta osaa jengistä tulemaan ainakaan paljoa aikaisemmin kuin pääesiintyjän showtime.
 
Minua taas, toki keikasta ja genrestä riippuen, se keikoilla hengaileva skene lähinnä kannustaa tulemaan mahdollisimman lähellä pääesiintyjää ja lähtemään heti sen jälkeen pois. Pousailu saa ulkopuolisen musadiggarin helposti tuntemaan olonsa epämiellyttäväksi (varsinkin kun minulta on esim. tivattu miksi minulla on väärän väriset vaatteet goottibändin keikalla). Keikkajärjestäjän taloutta ajatellen, maksaisin mielelläni hieman enemmän keikasta jossa tiukka showtime on ilmoitettu selkeästi heti mainoksessa ja ylimääräinen hengailu jäisi minimiin.

LoudRevo: Mietin tässä sitäkin vaihtoehtoa, että Helsinki vain olisi liian pieni kaupunki musiikin kirjavaan eloon.
 
Eli me ollaan hävitty tää peli, hajaantukaa. Ketjun voi sulkea.

Yksi idea mitä olen nähnyt on lyhyt elokuvien esittäminen ennen keikkaa. Niitä on kiinnostava katsoa ja lyhyisiin jaksaa keskittyäkin. Niissä ei välttämättä ole edes puhetta jota tarvitsee kuunnella. Juoni on myös helposti seurattava.
 
Toinen on esimerkiksi, että lippuja (esim. fanien tilaamat ennakkoliput) sisältäisivät juomaliput, tai tarjouksen illan juomiin.

perjantaina otti päähän Pretty maidsin keikalla Domissa, lipussa lukee että soitto alkaa klo 22.00 mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa ja soitto alkoi vasta vähän jälkeen klo 23.00:((.Ärsyttävää odottaa tunti ennen kuin show alkaa, mutta itse keikka oli kyllä ihan loistava!!:).kuivin suin meni kyllä ihan koko ilta, kun hirvittää noissa keikkapaikoissa toi juomisten hintataso(5 euroo yks stope???.

Doc_Louis: Kyllä räppikeikalta saa enemmän vastinetta rahoilleen. Menee baariin jossa on rokkikeikka niin sielä on lähes poikkeuksetta ankea meininki. Bändit ovat paskoja, biisit ovat paskoja, soundit ovat vielä paskempia, miehet mököttävät/kyttäävät jotain turhanpäiväisiä soittovirheitä ja naiset ovat rumia sekä varattuja.
Räppibileissä on oikeastaan aina hyvä meininki. Porukkaa tanssii (miehetkin) ja on hyvällä tuulella, muijat ovat pääsääntöisesti vitun hyvän näköisiä ja kiimaisia eivätkä pelkää näyttää sitä. Pillua tulee ovista ja ikkunoista, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Rock 'N' Roll is dead.
 
Olen käynyt "räppikeikalla" ja sielläkin oli poikkeuksellisen ankea meininki: räbäyttäjät olivat paskoja, biisit olivat paskoja, soundit olivat vielä paskempia. Äijät (juuri baari-ikään tulleita räppiperttejä) elvistelevät toisilleen kenellä on suurimmat räppihousut (jotka lupaavat paljon, antavat niin kovin vähän?), mimmit olivat kyllä bling-bling-pissis-hyvännäköisiä mutta 10 vuotta liian nuoria (tuollaisista pyntätyistä pikkulikoista tulisi vain niin kovin likainen olo) - sitä paitsi ei ne olis ees lämmenneet koska mullei ollu Carhartin 3 numeroa liian isoa collegehupparia päällä. Porukka ei jorannut, lähinnä jumitti tötsypäissään pöydissä (johtui ehkä siitä että "bändi" oli vaan niin paska). Pillua ei tullut - mut enpä olis kelpuuttanutkaan vaikka olis. Kovin tuntui olevan se pousailu tärkeämpää kuin itse räppiaktin kuunteleminen - en viitsi kertoa kenen keikalla olin ettei kellekään lähiögangstalle tulis paha mieli :)

Onhan se hieman niin, että se riippuu aina esiintyjästä, että kuinka paljon se yleisö spontaanisti heiluu. Osittainhan tämä ketjun kysymys sivuaa myös keikkojen myymistä, sillä keikkabuukkaajiahan kiinnostaa se mitä rahallansa ostaa. Nämä räpartistit, jotka ovat hommaneet DJ:t ja skenensä aloittelevat uudet tuulet mukaan keikalle lämppäämään ja luomaan illasta hieman spektaakkelimaisempaa kuin mitä se muuten olisi, ovat selkeästi jääneet positiivisesti mieleen.
 
Toisaalta jos bändillä on ne kaks vakkari fania ja muutama tuttu jotka käyvät keikkoja katsomassa, niin saa olla kyllä melkonen sanaseppo, että puheet spektaakkeleista menis läpi, vaikka toteutus olisikin miten hyvä tahansa. Hieman off-topic, mutta mun pitäs varmaan käydä vähän roudaamassa bändejä ja muutenkin vapaa ehtoisena jollain keikkapaikalla järjestämässä koko settiä niin tietäs mikä on mahdollista ja mikä ei. Meidän pitikin itseasiassa mennä tekemään "ekskursio keikkabuukkaajan ammattiin", kun firman puolesta tehdään keikkabuukkaus softaa. Ajateltiin, että paras tapa oppia tekemään softaa jollekin osapuolelle on oikeasti käydä tekemässä päivän verran sen kaverin duunia. Oppis nopeesti mikä on helppoa, mikä vaikeaa, mikä vituttaa ja mikä on siistiä.