Rock, pop, alternative ›

Pakko yhtyä edellisiin mielipiteisiin. On kyllä parempi kuin jotkut Radioheadin levyt, mutta valitettavan kaukana In Rainbowsista ja Ok Computerista. Kyl tää on kuitenkin suhteellisen ok levy : D Radioheadilta on vaan totuttu saaman loistavaa kamaa.

Diggailen ihan helvetisti, ei voi muuta sanoa. Sopivan erilaista materiaalia verrattuna edelliseen levyyn. Lyhyt pituus aiheuttaa sen, että tekee mieli kunnella levy toistamiseen alusta.

Nyt 7 kuuntelun jälkeen täytyy todeta että kyllähän tämä Raajojen kunkku on kova. Jumituspuoli on viety pidemmälle kuin koskaan aiemmin näiden tekemisissä. Odotin In Rainbowsin jatko-osaa, mutta pitää nyt yrittää pärjätä tällä krautrock-henkisellä hissuttelutikityksellä.

Internetissä huhutaan levyn jatko-osasta, joka julkaistaisiin 25.6.

Parin kuuntelun jälkeen ei ole vielä oikein jäänyt mitään mieleen, mutta todella vakuuttavan kuuloista on. Newspaper Albumia odotellessa.

Radioheadilta on tottunut odottamaan yllätyksiä. Ehkä tämän uuden levyn kanssa isoin yllätys onkin se, että tällä kertaa ei hirveästi kokeilla, vaan tehdään alusta loppuun puhdas elektrojumituslevy. No eipä siinä. Joitain kertoja kuunneltu läpi, kyllähän tää ihan hyvältä kuulostaa. En kyllä usko, että tulee nousemaan Kid A:n tai In Rainbowsin tasolle. Jälkimmäisen kanssa on kyllä yhteistä se, että näin alkajaisiksi ei meinaa millään jäädä biisit päähän, vaikka niitä monta kertaa pyörittelee. Tällä hetkellä ainoat kunnolla päähän tarttuneet on Morning Mr. Magpie ja Separator, jälkimmäisessä on upea se lopun kitaramelodia.
 
Edit: On tässä kyllä se, että aina kun levy päättyy, se tekee mieli kuunnella uudestaan alusta loppuun. Salakavalasti koukuttava.

Täällä soinut taukoamatta tän päivän ja onneks en kirjoitellut niiden parin ekan kuuntelun jälkeen tänne vielä mitään! Tämä on kertakaikkiaan loistava levy, vaikka ekan kuuntelun jälkeen tuomitsin tän mielessäni sysipaskaosastolle kuuluvaks! Olishan se nyt pitänyt tähän ikään mennessä tajuta, että tämmöistä (lyhyttäkään) levyä ei ihan parilla kuuntelulla sisäistä!

Juugeli:
Edit: On tässä kyllä se, että aina kun levy päättyy, se tekee mieli kuunnella uudestaan alusta loppuun. Salakavalasti koukuttava.
 
Mulla oli tämä In Rainbowsin kohdalla. Teki mieli kuunnella aina uudestaan, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Tämän uuden kohdalla ei ole käynyt näin. Ei ole oikein kolissut :/

Exhausted: Mulla oli tämä In Rainbowsin kohdalla. Teki mieli kuunnella aina uudestaan, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Tämän uuden kohdalla ei ole käynyt näin. Ei ole oikein kolissut :/
 
Muutama ihan oorait kipale tuolta alkaa löytymään, mutta tosi monen biisin kohdalla ajatus meinaa harailla muualle. Kumman tasapaksua menoa ilman kovin vahvoja biisejä. B-puolikokoelmalta soundaa biisimateriaalin osalta... Ite asiassa Airbag EP:llä on vahvempaa matskua :P
 
Jo IR:lla oli tuota jamifiilistä, eli että sama juttu kehittyy, eikä niinkään vaihdeta erilaisista osista toiseen. Siinä se toimi - taisi olla jokusta luokkaa parempia ideoita. Missä on tämä levyn Reckoner tai House Of Cards? Noissa biiseissä oli jumittavaa fiilistä, mutta myös vahva sävellys ja tuoreita soundi-ideoita. Tällä levyllä soundimaailmakin on paljon ankeampi.

Pettymys oli tämä. Little by little, Codex ja Separator kovia, muut aika tylsiä. Esim. Feral on aivan paska, just tota rasittavaa biitin ympärille kyhättyä mölinää. Outoilu on hienoa jos siinä on musiikillisesti jotain kiinnostavaa. No, pelkästään jo Separatorin takia tulee silti pysymään kuuntelussa.

Ei kovin helppo levy, saati helppo sanoa onko hyvä vai keskinkertainen. Täällä puhuttiin hyvästä levykokonaisuudesta, mikä tämä ainakin on. Huippuja ei juuri ole, eikä aallonpohjiakaan, mutta ei kovista odotuksista johtuen(?) järjettömän mielenkiintoinenkaan. Bändi on tehnyt taas ihan mitä sitä huvittaa ja se on ainakin positiivista. Melodioita olisin kaivannut enemmän, mutta niin kaipasin IR:n kohdallakin - joskin tuo levy saavutti mahtavuutensa vasta puolen vuoden soiton jälkeen, eikä melodioita osannut edes kaivata.
 
Codex, Mr. Magpie ja Give up the Ghost nyt ainakin ensikuunteluiden perusteella varovaisia piikkejä. Jos ja kun jatko-osa ilmestyy, tai ep, haluaisin myös kuulla lisää Super Colliderin ja Present Tensen kaltaisia biisejä.

Jostain syystä tää uusin on auennut huomattavasti helpommin, kuin IR. En sitten vielä tiedä onko se hyvä, vai huono asia... Levyä ei ole onneksi ainakaan liialla pituudella pilattu.

Helvetin suloisesti kasvaa kerta kerralta, mitä en taas olisi uskonut tapahtuvan, kuten bändin edellisilläkin levyillä on joillain ollut tapana. Ei helppo, ei kovin vaikeakaan, mutta täysin suvereeni levy. Lotus Flower nousi jostain takaa levyn kohokohdaksi. Nyt jo kaipailisi kovasti sanomalehtipakettia, ettei levy ehtisi kulahtaa sitä ennen. Jumalauta jos bändi on laskenut levyn avautuvan lopullisesti vasta toukokuussa, se on jo jonkin sortin ihme, siis jos näin tapahtuu. Ja jos tapahtuu, on kyseessä bändin paras levy, mitä tohdin edelleen epäillä. Joka tapauksessa minä tykkään.

Täytyy sanoa että meikäläiselle vieläkin silti pieni pettymys. Itselle In Rainbows kolahtaa niin helvetin kovaa, olisin kaivannut lisää sellaisia Reckonerin tapaisia ralleja. Tosin kyllähän tämäkin kelpaa, ja hyvin kelpaakin.

Ekalta kuuntelulta ei jäänyt yhtäkään biisiä mieleen. Muistan, että siellä oli kyllä hyviä juttuja paikoin, mutta vielä on kovin hahmotonta. Täytyy kuunnella lisää.

Aikalailla samoja fiiliksiä kun monilla muillakin. Vähän liukuu levy ohi korvien eikä saa parin ekan kuuntelun jälkeen oikein koukuista kiinni. Sen verran pessimisti olen että ei uskalla In Rainbowsin haastajaksi nostaa, mutta ehkä kuuntelemalla lisää saa enemmän irti.

http://www.nerve.com/music/ranked-radiohead-albums-from-worst-to-best
 
Mutta voi miksi Hail to the thief on rankattu noin alas=(? Minun suosikki.

Jale: http://www.nerve.com/music/ranked-radiohead-albums-from-worst-to-best
 
Mutta voi miksi Hail to the thief on rankattu noin alas=(? Minun suosikki.
 
Muuten about oikein, mutta uusin ja HTTT ainakin toisinpäin. Thief on yksi bändin epätasaisemmista lätyistä, mutta tosi kovia biisejä on ties kuin monta. Toisin kuin uudella. Aliarvostettu, sanoisin... Amnesiac ja HTTT on aika tasoissa, ehkä jälkimmäinen menee jopa edelle. In Rainbows menee tosi vahvan melodisuuden ja hienojen soundimaailmojen takia jopa Kidin edelle.. Puhumattakaan, että levy oli aika tuoreella tavalla pirteä RH-levy.
 
Limbs saattaa ajan saatossa tippua jopa Pablon alle, mutta katellan nyt. Ekalla oli sentään iskeviä biisejä - jotain tarttuu kuuntelusta.
 
Eli näin:
 
1. OK
2. Rainbows
3. Kid A
4. Bends
5. HTTT
6. Amnesiac
7. Limbs
8. Pablo

sikki-six:
 
Limbs saattaa ajan saatossa tippua jopa Pablon alle, mutta katellan nyt. Ekalla oli sentään iskeviä biisejä - jotain tarttuu kuuntelusta.
 
Eli näin:
 
1. OK
2. Rainbows
3. Kid A
4. Bends
5. HTTT
6. Amnesiac
7. Limbs
8. Pablo
 
Olen kanssasi erittäin paljon yhtämieltä asioista. Tosin kärki kaksikosta on vaikea sanoa kumpi oikeasti on se kovempi.