Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: ...vihaan kerrostaloasumista sydämeni pohjasta...
 
Komppaan erittäin raskaalla kädellä!

Snapo: Kamarunkkaus on kuitenkin suhteellisen halpa harrastus, että tavaroiden jälleenmyyntiarvo on se yli 50% lähes väistämättä.

 
Ja jos jonkin aikaa jaksaa odottaa, voi tehdä myös mukavaa voittoa. Esimerkiksi 80-luvun loistavat japanilaiset Stratocasterit lienevät viidentoista vuoden kuluttua ihan toisissa hinnoissa.

Tande: Ja jos jonkin aikaa jaksaa odottaa, voi tehdä myös mukavaa voittoa. Esimerkiksi 80-luvun loistavat japanilaiset Stratocasterit lienevät viidentoista vuoden kuluttua ihan toisissa hinnoissa.
 
Jos sijoitusmielessä aattelee nii siinä vaiheessa mä kyllä lykkään rahani johonkin ihan muualle - niinku tällä hetkellä tilanne onkin :)

Krice: Onhan tuo myös merkkikohtaista jonkin verran. Esim. molemmat omistamani Godinit eivät ole vaatineet nauhojen päiden hiomista, ilmeisesti koska ne on valmistettu USA:ssa (ei meksikossa) eli ilmasto on pohjoista kuten Suomessa. Toisaalta myös korealaiset Dean ML:t ovat pysyneet hyvin kuosissa, ehkä osittain reunalistojen ansiosta. Sen sijaan halpis-Ibanezissa ja Squierissa nauhat sirkkelöi sormia, että ne piti hioa.
 
Tällä on varmaan osuutta asiaan kyllä.

lavaamo: Jos ketjun aloittaja (tai joku muu) aikoo hankkia lisää keppejä, niin mä myyn minkä tahansa omistani (tai kaikki) hintaan 1,5 * uuden hinta.
 
Jään odottamaan pikaviestejä =)
 
Usko tai älä, mutta omiani en myisi tuolla hintaa (ne nyt tosin ei ole muutenkaan myytävänä). No en arvannut sohaisevani muurahaispesää tätä ketjua aloittaessani. Toki kirjoitin hiukan provosoivastikin, mutta minusta asiaa sietää pohtia.
 
Kitara ei mielestäni ole esineenä millään tavalla verrattavissa mihin tahansa kulutuselektroniikkaan tai muuhun arkipäivän tavaraan. Kitara herää henkiin vasta käytön myötä ja on parhaimmillaan joskus vasta vuosienkin päästä valmistumisestaan. Itse olen jännännyt noiden kahden uuden kitarani kohdalla nyt pari talvea, että miten kestää täkäläisiä oloja ettei kansi halkea, etc. Ensimmäiset vuodet ovat sellaista stressiä, että ihan oikeasti näen suuren arvon sillä, että kitara olisi jo viettänyt mielellään useamman vuoden suomessa ja olisi edelleen kurantti tai korjattu eli kotoutuminen olisi tapahtunut.
 
Mitä kitaran alkuperäisyyteen tulee tai modailuun, niin itse näen modatun kitaran hyvinkin kiinnostavana varsinkin joku edullinenkin kitara jos sitä on kiinnostavalla tavalla paranneltu, on mielestäni arvokkaampi kuin samanlainen uusi.
 
Kalliit vuosikerta kitarat ovat tietenkin asia erikseen ja niistä en oli itse kiinnostunut ihan vain niiden tolkuttoman korkean hinnan vuoksi. Toisaalta kun kitaran valmistus loppuu, niin silloin sen käytetyn hintaa en ainakaan minä vertaa enää uuteen. Kyllähän sitä tulee verrattua käytetyn hintaa uuteen, mutta en itse pidä sitä minään itsestään selvyytenä, että käytetyn tarvitsisi olla halvempi kuin uuden.
 
Tässä ketjussa on moneen kertaan nuo kitaran nauhat otettu esille, mutta mielestäni ne eivät ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, koska nauhojen huoltaminen ei ole mitään kallista ja aika monia juttuja voi tehdä itsekin. Jos osia on kulunut niin ne asiat on tietenkin huomioitava kauppaa tehdessä. Olen itse huoltanut kitaroitani ja yksi kitara on menossa huoltoon parhaillaankin enkä minä sitä nyt minään ylitse pääsemättömänä mörkönä pitäisi. Kitarassahan kaikki on uusittavissa ja korjattavissa, kun vain runko on terve ja nimenomaan rungon terveyteen kotimaassa vietetyt vuodet ovat mielestäni paras tae.
 
Toki tällä palstalla monet käyttävät lankkukitaroita ja nehän ei kaiketikaan ole niin herkkiä ilmastolle kuin akustiset soittimet, mutta kyllähän otelauta ja kaula niissäkin saattaa elää.
 
En minä kapinoi sinällään markkinataloutta vastaan ja minusta on vain mukavaa, että käytetyn tavaran saa pikkuisen halvemmalla (kuten täällä mainittiinkin, että käytetyssä verot on jo kertaalleen maksettu), mutta minusta on outoa että tämän asian tästä puolesta on vähän puhutaan. Yleensä käytetyistä keskusteltaessa se finanssipuoli aina korostuu ja unohtuu, että se käytetty voi olla kiinnostava muistakin syistä kuin rahan takia.

Itse ajattelen niin, että kitaran nauhat on työkaluun kuuluvaa kulutustavaraa, jotka tulee uusia tietyin välein. Niin kuin auton sytytystulpat ja pyyhkijänsulat.
 
Toki tällä palstalla monet käyttävät lankkukitaroita ja nehän ei kaiketikaan ole niin herkkiä ilmastolle kuin akustiset soittimet, mutta kyllähän otelauta ja kaula niissäkin saattaa elää.
 
Harve se kerta on soitinliikkeessä akustisia halpiskitaroita korjattavana kun on talla poksahtanut kannesta irti....

hallu:
 
Kitara ei mielestäni ole esineenä millään tavalla verrattavissa mihin tahansa kulutuselektroniikkaan tai muuhun arkipäivän tavaraan. Kitara herää henkiin vasta käytön myötä ja on parhaimmillaan joskus vasta vuosienkin päästä valmistumisestaan.
 
Vaikka näin olisikin, niin moniko haluaa maksaa 3 vuotta vanhasta kepistä 20% enemmän kuin uudesta?

hallu: Usko tai älä, mutta omiani en myisi tuolla hintaa
 
Usko tai älä, mutta mun vintage San Dimas RR kyllä lähtee heti 7500€ jos joku sen verran iskee lapaan. Voin myös maksaa rahdit.

hallu: Kitara herää henkiin vasta käytön myötä ja on parhaimmillaan joskus vasta vuosienkin päästä valmistumisestaan.
 
miten tuo käytännössä tapahtuu ja ilmenee?

Christeraser: miten tuo käytännössä tapahtuu ja ilmenee?
 
Niin, no ehkä vähän innostuin liioittelemaan. Ei kannen aukeamiseen sentään vuosia mene, mutta tiettyyn rajaan saakkahan sointi paranee/muuttuu puusyiden auetessa. Tuota noin ehkä enemmän kuitenkin ajattelin sitä kitaran puiden asettumista.

H-Diddy: Mä en tajua ainaista kitinää nauhojen törrötyksistä. Mä oon raapinu kitaroita n.25v ja ikinä ei oo vituttanu nauhojen päät. Onko mussa jotain vialla vai onko nykyään pikku kätöset niin herkkiä ettei kestä mitään. Ei sitä luuttua mun nähdäkseni puristella nauhojen kohdalta.
 
Toinen offtopic on kaulapainoisuus. Voi raukkaa jos ei jaksa kitaraa kantaa.
 
Nyt on pakko kompata rajusti selkään... tai sit mulle tosiaan ei oikeasti ole sattunut koskaan kätösiin yhtään kitaraa, jossa nauhan päät todella olisivat törröttäneet - tai joka olisi ollut huomattavan kaulapainoinen. Kunnon hihnalla kitaran kyllä muutenkin saa aina tasapainoon.
 
Ja siis, 23 vuotta raapimista takana täällä.
 
Tosin... mulle on myös ihan sama, onko kitaran skaala 24,75 vai 25,5 tuumaa ja myös otelaudan kaarevuus voi olla 7,25 tuumaa, 16 tuumaa tai mitä tahansa tuolta väliltä. Yleensä soitto on ihan yhtä hyvää/huonoa eikä se riipu noista tekijöistä.

H-Diddy: Käytetty=halvempi=rahaa enemmän muuhun.
 
Mä en tajua ainaista kitinää nauhojen törrötyksistä. Mä oon raapinu kitaroita n.25v ja ikinä ei oo vituttanu nauhojen päät. Onko mussa jotain vialla vai onko nykyään pikku kätöset niin herkkiä ettei kestä mitään. Ei sitä luuttua mun nähdäkseni puristella nauhojen kohdalta.
 
Toinen offtopic on kaulapainoisuus. Voi raukkaa jos ei jaksa kitaraa kantaa.
 
Niinpä! Jos nauhanpäät ikävästi töröttävät, niin ei liene heikkolahjaisemmallekaan ylivoimaista hiukan nauhanpäitä viilata ja hiomapaperilla viimeistellä. Mutta jos kaiken pitää olla valmiina niin no can do :( Metka tilanne jos löytää kaikilta muilta osin huippu kitaran mutta nauhanpäät töröttävät eikä voi soittaa...
 
Kaulapainoisuuden lisäksi omituista on jos kitara on soittajan mielestä liian painava, ei voi ja jaksa kauaa seisaaltaan soittaa... Missä lienee silloin vika?

Lilli: Kaulapainoisuuden lisäksi omituista on jos kitara on soittajan mielestä liian painava, ei voi ja jaksa kauaa seisaaltaan soittaa... Missä lienee silloin vika?
 
Oletko roikottanut kaulassa koskaan liki 5 kiloista LPtä yhtämittaa vaikkapa 2 tuntia? Tai kauemmin? 1,5 kg painoero on tässä tapauksessa huomattava, vaikka on käytössä levein nahkahihna mitä löytyy.
 
Kaulapainoisuudesta. Höttöpuusta valmistetut 335-kopiot on ainakin häiritsevän kaulapainoisia.

Viisikiloiset kitarat ovat kyllä jo melko painavia, mutta kyllä nekin hyvän hihnan kanssa joten kuten menevät. Itse en kyllä noin painavaa kitaraa enää suostu ostamaan, koska kevyempiäkin on tarjolla. Kyllä se kaulassa roikottaminen on ainakin mulle kivempaa, jos keppi painaa alle neljä kiloa. Toisille asialla on enemmän väliä, toisille vähemmän.

H-Diddy: Toinen offtopic on kaulapainoisuus. Voi raukkaa jos ei jaksa kitaraa kantaa.
 
Ei kai tuossa kaulapainoisuudessa siitä ole kyse etteikö kitaraa jaksaisi kantaa vaan siitä että kaula keikahtaa aina kohti lattiaa kun nostaa kädet tuuletukseen voittoisan kitarasoolon jälkeen.
Ärsyttävä ominaisuus.

Jucciz: Viisikiloiset kitarat ovat kyllä jo melko painavia, mutta kyllä nekin hyvän hihnan kanssa joten kuten menevät. Itse en kyllä noin painavaa kitaraa enää suostu ostamaan, koska kevyempiäkin on tarjolla. Kyllä se kaulassa roikottaminen on ainakin mulle kivempaa, jos keppi painaa alle neljä kiloa. Toisille asialla on enemmän väliä, toisille vähemmän.
 
Tilutan tätä (komppia tälle).
Miksi tehdä hienomekaanista työstöä lekalla jos asia hoituu mielyttävämmin vasaralla?

Tosin... mulle on myös ihan sama, onko kitaran skaala 24,75 vai 25,5 tuumaa ja myös otelaudan kaarevuus voi olla 7,25 tuumaa, 16 tuumaa tai mitä tahansa tuolta väliltä. Yleensä soitto on ihan yhtä hyvää/huonoa eikä se riipu noista tekijöistä.
 
Tässä mä oon kans samaa mieltä. Onhan jotkut kaulat ja skaalat ehkä alkuun kivempia ja miksei ihan pidempäänkin, mut ikinä en oo paremmin soittanu millään. Tottuuhan noihin vaikka väkisin.

Lilli: Kaulapainoisuuden lisäksi omituista on jos kitara on soittajan mielestä liian painava, ei voi ja jaksa kauaa seisaaltaan soittaa... Missä lienee silloin vika?
 
Painolla on merkitystä, kun soitetaan pitkiä keikkoja, esim. 4 x 45 min. Vuosien ja kilometrien karttuessa monella soittajallakin alkaa erilaiset selkä- ja niska-hartiakrempat ilmoitella itsestään. Ja ne on yllättävän yleisiä vaivoja nykyään alle 30-vuotiaillakin. Näissä puitteissa alkaa kitaroissa arvostaa ergonomiaa ja keveyttä.

H-Diddy: Käytetty=halvempi=rahaa enemmän muuhun.
 
Mä en tajua ainaista kitinää nauhojen törrötyksistä. Mä oon raapinu kitaroita n.25v ja ikinä ei oo vituttanu nauhojen päät. Onko mussa jotain vialla vai onko nykyään pikku kätöset niin herkkiä ettei kestä mitään. Ei sitä luuttua mun nähdäkseni puristella nauhojen kohdalta.
 
Toinen offtopic on kaulapainoisuus. Voi raukkaa jos ei jaksa kitaraa kantaa.
 
Eihän toi nauhojen päiden törrötys maailmanloppu ole, koska ne saa kyllä fiksattu, mutta en ymmärrä miksi niitä pitäisi sietää. Sama kun istuisi höyläämättömillä saunan lauteilla, vähän kun liikautat persettä niin jo on hanuri täynnä tikkuja.