Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä opetuslaulu ei tainnu täällä vielä olla: http://www.youtube.com/watch?v=EnkW6JJZSgE&feature=related
 
Toiminta alkaa kahden minuutin paikkeilta.

velipesonen: Tässähän se on: http://www.youtube.com/watch?v=TpBODUJ_lgs
 
Kuten huonoudellakin ehkä on, niin myös huonouden arvioinnilla on omat inhimilliset rajansa, ja ainakin minun mielestäni rapin ja hevin maailmoissa on niin paljon niin totaalisen huonoa kamaa että iskee perspektiiviharhat päälle. Ei meinaa pinna kestää. Mutta ehkä juuri sieltä klähmäisen massan seasta kaikkein huonoimmat pomppaavat esiin juuri täydellisellä ärsyttävyydellään ja tämä yllämainittu kipale nyt ei ainakaan minua ärsytä läheskään tarpeeksi. Sitä vastoin esimerkiksi Ruoska-yhtyeen tähän ketjuun jokin päivä takaperin linkitetty ralli on kyllä aivan jumalattoman ärsyttävä. Äänestäisin mieluummin Ruoskaa viiden kärkeen.
 
Mitä mieltä olette, onko huonoin sittenkin väistämättä vähintäänkin erittäin ärsyttävä?
 
Näkisin, että huonouden määrässä turboahdetut tekeleet, joita tässä haetaan, ovat jo niin kauhistuttavia, että niiden heikkolaatuisuus ja ahdistavuus "kiehuvat yli", vaikka ei itse sattuisi olemaan raiskauksen alaiseksi jääneen musiikkityyliin suurystävä.
 
Ärsyttävyyden aste määräytynee ei pelkästään tekeleen huonoudesta käsin, vaan myös arvostelijasta lähtien. Kuinka tunnekuollut on suhteessa musiikkiin, kuinka vakavasti huono suoritus voi ärsyttää? kuinka paljon omaan makuun hieno suoritus voi miellyttää? Jos molemmat lähestyvät nollaa, niin suorituksena heikoin ei silti välttämättä värähdytä suuntaan tai kolmanteen..
 
Itse olen edelleenkin sellainen olento, että minulle massiivisen onnistunut musiikkikappale, tai mielummin kokonainen albumi, ovat oikeassa ympäristössään sieluun annosteltuina vaikuttavampaa ja inspiroivampaa kuin paras seksi tai huimaavin psykedeeli, mitä olen käyttänyt. Ja vastaavasti, ankea suoriutuminen valitussa kevyen musiikin raamituksessa saa näkemään punaista ja nostaa pintaan selittämättömiä aggressioita... siinä suhteessa saatan olla lapsellinenkin, mutta se sopii minulle oikein mainiosti.
 
Omat suosikki-inhokki-ärsykkini olisivat suomalaisten lontooksi laulamia, olevinaan 'vakavia' pop/rock-tekeleitä. Kuitenkin, kun menin omissa kirjoissani pohjanoteerauksia lävitse, keskenäni, jouduin toteamaan että ei, ei tarpeeksi paha. Vaikka subjektiivisena kuunteluelämyksenä joutuu aika-ajoin kaikenlaista suomi-indieuskottavaa paskaa kauhistelemaan ja hampaitaan kiristelmään, niin tarpeeksi sikaheikkoa ei vain löytynyt, kun haun kohteena on, kuitenkin, absoluuttisesti huonoimmat rakennelmat ja asioiden yhdistelmät. Ne kaikkein huonoimmat kappaleet.
 
Omissa kirjoissani Majakka+Aajee sekä Kosmiset Kannut ovat todellakin siellä aivan kauhistuttavuuden kärjessä kaikista muista tekijöistä riippumatta, vaikka suomiräpin maailma on minulle, ainakin vielä, verrattain vieras ja tuore musiikin kenttä, mitä korviini annostelen. Ehkä genren tietty tuoreus ja fanittavan kulttuuriympäristön "internet-aikaisuus" tuovat mukaan sen elementin, että aivan sikahuonoa tavaraa saatetaan väärien taivaankappaleiden suodessa siunauksensa 'yrittää' tuoda esille, kun sellaisen toimivamman ja vähän vakavasti otettavamman tavaran määrä on vielä varsin vähäinen. Ja internetin välityksellä on liian helppo tuoda ne kakkakikkareet ihmisten nenän eteen, mitä muissa kevyen musiikin konteksteissa yksinkertaisesti vain jätettäisiin julkaisematta, koska itsekin jo oivallettaisiin, että hei, tää meidän kamahan on, ainakin vielä, täysin julkaisukelvotonta kuravelliä.

maelstorm: Itse olen edelleenkin sellainen olento, että minulle massiivisen onnistunut musiikkikappale, tai mielummin kokonainen albumi, ovat oikeassa ympäristössään sieluun annosteltuina vaikuttavampaa ja inspiroivampaa kuin paras seksi tai huimaavin psykedeeli, mitä olen käyttänyt. Ja vastaavasti, ankea suoriutuminen valitussa kevyen musiikin raamituksessa saa näkemään punaista ja nostaa pintaan selittämättömiä aggressioita... siinä suhteessa saatan olla lapsellinenkin, mutta se sopii minulle oikein mainiosti.
 
Omat suosikki-inhokki-ärsykkini olisivat suomalaisten lontooksi laulamia, olevinaan 'vakavia' pop/rock-tekeleitä. Kuitenkin, kun menin omissa kirjoissani pohjanoteerauksia lävitse, keskenäni, jouduin toteamaan että ei, ei tarpeeksi paha. Vaikka subjektiivisena kuunteluelämyksenä joutuu aika-ajoin kaikenlaista suomi-indieuskottavaa paskaa kauhistelemaan ja hampaitaan kiristelmään, niin tarpeeksi sikaheikkoa ei vain löytynyt, kun haun kohteena on, kuitenkin, absoluuttisesti huonoimmat rakennelmat ja asioiden yhdistelmät. Ne kaikkein huonoimmat kappaleet.
 
Omissa kirjoissani Majakka+Aajee sekä Kosmiset Kannut ovat todellakin siellä aivan kauhistuttavuuden kärjessä kaikista muista tekijöistä riippumatta, vaikka suomiräpin maailma on minulle, ainakin vielä, verrattain vieras ja tuore musiikin kenttä, mitä korviini annostelen. Ehkä genren tietty tuoreus ja fanittavan kulttuuriympäristön "internet-aikaisuus" tuovat mukaan sen elementin, että aivan sikahuonoa tavaraa saatetaan väärien taivaankappaleiden suodessa siunauksensa 'yrittää' tuoda esille, kun sellaisen toimivamman ja vähän vakavasti otettavamman tavaran määrä on vielä varsin vähäinen. Ja internetin välityksellä on liian helppo tuoda ne kakkakikkareet ihmisten nenän eteen, mitä muissa kevyen musiikin konteksteissa yksinkertaisesti vain jätettäisiin julkaisematta, koska itsekin jo oivallettaisiin, että hei, tää meidän kamahan on, ainakin vielä, täysin julkaisukelvotonta kuravelliä.
 
Meidät onnettomat on pakotettu pitämään musiikkia kaikkein tyydyttävimpänä asiana vaikka elämässä pärjäisi paremmin jos olisi elämänarvot vähän eri järjestyksessä. Mutta ei voi mitään, näillä mennään. Meille siinä on väkisinkin jotain pyhää vaikka emme uskonnollisesti asiaan suhtautuisikaan. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä että arvokasta ja pyhää kannattaa ihmisellä olla ja ihmisen pitää ja siitähän tässä keskustellaan, juuri sen puutteesta.
 
Mikä on siis mahdollisimman arvotonta? Olisiko sellainen jonka tekijällä on pelkkä raha mielessään eli musiikilla on lähtökohtaisesti välineellinen status? Ei, koska lopputuloksiahan tässä arvostellaan eikä tekijöiden motiiveja. Ehkä arvottomuutta voi tietyllä mutkikkaalla tavalla haarukoida symmetrian käsitteen avulla. Kaikki ymmärrämme symmetrian muttemme symmetriaa, symmetrian perimmäinen olemus on tietääkseni vielä selvittämättä.
 
Symmetrinen on mielestämme täydellinen ja joku voi kokea sen myös rauhoittavana, mutta suljettu ja sulkeutunut se silti aina on. Symmetria kietoo meidät arkipäiväisyyteen johon pyhyys ei ulotu. Mitä taitavampia olemme, sen taitavampia olemme luomaan nimenomaan symmetriaa ja sitä arvostetumpia ammattilaisia omilla aloillamme. Symmetriakyvyttömät ovat riettaita, härskejä, halveksittuja kansalaisia. Heidän teoissaan ei ole tietoa symmetrioista muttei myöskään sisältä kumpuavaa pyrkimystä nousta arkipäiväisyyden yläpuolelle, mikä on taiteen perusedellytys.
 
Vaihtoehdot ovat siis sulkeutunut ahdistuneisuus ja lattea riettaus. Kaikkein paras musiikki luonnollisesti välttää molemmat luonnonmukaiset päätepysäkit. Mutta itse aiheeseen: Voisiko kaikkein ärsyttävin ja siis kaikkein huonoin olla lattean ja riettaan juntin väkinäinen yritys luoda jotain ummehtuneen sulkeutunutta, todennäköisesti siinä luulossa että juuri symmetrinen täydellisyys on sitä taidetta vaikka todellisuudessa näin ei ole?
 
Suomiräp on heilunut hittilistoilla jo yli kaksikymmentä vuotta, kyllä sitä on ollut jo niin kauan ja niin paljon että jos siitä haluat jotain sanoa niin sano.

Hieman omia ajatuksia jos heittää niin ongelmana on kaiketi se, että mikä on oikeasti jollain universaalilla mittarilla huonoa ja mikä tarkoituksella (kieli poskella) siinä määrin huonoa, että se onkin monen mielestä hyvää. Esimerkkinä vaikka Simo Salmisen Rotestilaulu.
 
Ja jos sävelkulku on joku helvetin kliseinen ja surkea niin onko kappaletta aiheellista sanoa huonoksi, jos sen tuottamiseen on selvästi satsattu, eli nähty vaivaa ja se on niin ikään yleisen arvion mukaan laadukasta. Neliraitanauhurillakin kun saa nauhoitettua taidokkaamman sävellyksen taidokkaammalla soitolla kuin Finnvoxin studiossa Mikko Karmilan masteroinnilla höystettynä. Tai riippuu aina keneltä kysytään.
 
Veikkaan, että aikanaan tulevalla Nightwish-uutukaisella on ainakin kolme kappaletta, joissa kantava sointukulku on Dm-F-C-Dm (tai sama jostain muusta sävellajista), mutta kivaltahan se aina kuulostaa, kun sovitus ja soitto on kohdallaan.
 
Jos jotain pitää ehdottaa niin sanotaan vaikka Lakupaavin Se Hyvä Biisi.

velipesonen: ..sisältä kumpuavaa pyrkimystä nousta arkipäiväisyyden yläpuolelle, mikä on taiteen perusedellytys.
 
Mulla ei oo pistää mitään uutta biisiehdokasta kehiin, mutta tuohon kiteytyy kyllä paljon tärkeää taiteen olemuksesta. Kääntöpuoli voi sitten olla se että kun oikeen vimmalla yritetään nousta arkipäiväisyyden yläpuolelle, niin silloin tällöin tullaan lahjakkaiden ja intohimoistenkin artistien toimesta tehneeksi myös sellaista materiaalia mikä sopii tähän ketjuun.

"maelstorm: seuraavassa esityksessä on väärin:

1. lajityypissään(suomiräppi) todella kehnot taiteelliset suoritukset varsinaisilta esittäjiltä.

2. Tekstin kauhistuttavan tylsä ja vastenmielinen lähtökohta ja ajatus. Räppiä parisuhteessa olemisen eduista naisen näkökulmasta: ei tarvitse enää ajella karvoja ja voi hengailla himassa ilman meikkiä jne.

3. Ote parodinen, silti onnistuttu vain vähän alta puoleen väliin saakka siinä.

4. Useat viittaukset vastenmielisiin asioihin naisessa - kuukautiset, kuukautiskupit - ovatko ne oikeasti emansipatorisia symboleja, vai onko Suomen nuorison henkinen ilmapiiri feminismin liialti pilaamaa? Feminismi on pilannut tämän maan.

5. Räp-ajattelun mukaan nk. "tausta", on luokattoman huono ja sisältää erittäin huonolla maulla valitun, ja toistetun, samplen.

6. Amatöörimäisyydessäänkin karmivan vastenmielinen musiikkivideo.

7. Valtakunnanlaajuinen medianäkyvyys kiitos helsingin sanomien viikkoliitteen, ilman minkäänlaisia varsinaisia ansioita. "jopa raptori on parempi" - tunnelmat syntyvät.

8. Esittäjien sukupuoli(nainen), räppi on miehille.

Tämä on kolmas yritykseni saattaa tämä tekele tähän viestiketjuun. Aiemmat yritykseni kaatuivat omaan turhautumiseeni, sikäli kun en osannut esittää asiaani käyttämättä runsaasti voimasanoja ja muita moukkamaisuuksia.

hyvät naiset ja herrat, en suosittele:
Kosmiset Kannut - Set the Date(kappale on toki suomenkielinen, nimestään huolimatta)

http://www.youtube.com/watch?v=yJaTeJXMwbk

No nyt! Tämä oli kerrassaan kaamea, puistattava. Vastenmielistä, oikeasti huonoa."
 
- Murruin ihan aidosti oikeasti itkuun biisin loputtua. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut minkään kappaleen huonoudesta johtuen. Saa ääneni.

velipesonen: Symmetrinen on mielestämme täydellinen ja joku voi kokea sen myös rauhoittavana, mutta suljettu ja sulkeutunut se silti aina on.
 
Meidän mielestämme täydellinen symmetria on irvokas keino ilmaista ylitsevuotavaa ylivaltaa ja mielivaltaa. Se on muottiin pakottamista, kontrollifriikin kädenjälki.
 
http://vi.wikipedia.org/wiki/T%E1%BA%ADp_tin:Jardin_Versailles.jpg
 
"Le Nôtren luovuudesta huolimatta hänen puutarhansa ovat kankean muodollisia, juhlallisen jäykkiä niin kuin aikakauden yhteiskuntakin oli. Ei voi olla näkemättä näitä ranskalaisia puutarhoja ennemmin taiteen väärinkäyttönä kuin nerokkaina luomuksina."
-Paul de Lavenne de Choulot, 1800-l.
 
Boulognen metsä ennen 1852 (suoria viivoja ja pari täydellistä ympyrää):
http://deltanationalpark.org/images … oads/bois_be_boulogne_orig_blog.jpg
 
Boulognen metsä vallankumouksen jälkeen:
http://deltanationalpark.org/images … ads/bois_de_boulogne_after_blog.jpg
 
"...teemme musiikkia paperille kun sitä pitäisi tehdä korville.
 
Annamme liikaa painoarvoa musiikin kirjoittamiselle, kaavalle ja ammatille! Etsimme ideoita itsestämme kun olisi syytä etsiä niitä ympäriltämme. Yhdistelemme, rakentelemme, pohdimme teemoja jotka ilmaisisivat ideoita; kehittelemme, muuntelemme niitä kohti toisia teemoja jotka esittävät toisia ideoita, harjoitamme metafysiikkaa, mutta emme tee musiikkia. Musiikin täytyy rekisteröityä kuulijaan ilman että hänen olisi pakko pyrkiä löytämään abstrakteja ideoita jostain konstikkaasta kehittelystä.
 
Emme kuuntele luonnon lukemattomia ääniä ympärillämme. Emme kylliksi nauti tämän monimuotoisen musiikin antimia niin runsaasti kuin sitä olisikin tarjolla. Se ympäröi meitä ja olemme syntyneet sen piiriin olematta siitä tietoisia tähän asti. Siinäpä minun näkemykseni uudesta kehityssuunnasta. Mutta tietäkää että tuskin olen sitä edes tutkinut, sillä siinä on niin suunnattoman paljon tehtävää! Ja se joka sen tekee... on oleva suuri ihminen!"
-Claude Debussy, 1909
 
Iannis Xenakis oli kyllä aika huono säveltäjä, ei niinkään symmetrian vuoksi vaan siksi että hän muunsi matematiikkaa ja arkkitehtuuria nuoteiksi sen sijaan että olisi tehnyt musiikkia.
 
nimim. dissipatiivinen systeemi

Matematiikka on merkillisen etevä väline asioiden kuvaamisessa mutta ideoiden lähteenä se on ehkä kaikkein huonoin.

Mä tykkäsin Kosmisista kannuista biiseineen ja videoineen. Koko teos huokuu positiivista haistapaska-asennetta ja tällaisten
1. lajityypissään(suomiräppi) todella kehnot taiteelliset suoritukset varsinaisilta esittäjiltä.

2. Tekstin kauhistuttavan tylsä ja vastenmielinen lähtökohta ja ajatus. Räppiä parisuhteessa olemisen eduista naisen näkökulmasta: ei tarvitse enää ajella karvoja ja voi hengailla himassa ilman meikkiä jne.

3. Ote parodinen, silti onnistuttu vain vähän alta puoleen väliin saakka siinä.

4. Useat viittaukset vastenmielisiin asioihin naisessa - kuukautiset, kuukautiskupit - ovatko ne oikeasti emansipatorisia symboleja, vai onko Suomen nuorison henkinen ilmapiiri feminismin liialti pilaamaa? Feminismi on pilannut tämän maan.

5. Räp-ajattelun mukaan nk. "tausta", on luokattoman huono ja sisältää erittäin huonolla maulla valitun, ja toistetun, samplen.

6. Amatöörimäisyydessäänkin karmivan vastenmielinen musiikkivideo.

7. Valtakunnanlaajuinen medianäkyvyys kiitos helsingin sanomien viikkoliitteen, ilman minkäänlaisia varsinaisia ansioita. "jopa raptori on parempi" - tunnelmat syntyvät.

8. Esittäjien sukupuoli(nainen), räppi on miehille.
"asiantuntijalausuntojen" halveksuntaa. Mä luulen, että jos mimmit lukisivat nimimerkki maelströmin palautteen, he voisivat tyytyväisinä todeta, että osui ja upposi.

arse: Mä tykkäsin Kosmisista kannuista biiseineen ja videoineen. Koko teos huokuu positiivista haistapaska-asennetta ja tällaisten
 
"asiantuntijalausuntojen" halveksuntaa. Mä luulen, että jos mimmit lukisivat nimimerkki maelströmin palautteen, he voisivat tyytyväisinä todeta, että osui ja upposi.
 
Sä luulit väärin, tosiassa nuokin naiset hakivat ja hakevat ehkä hyväksyntää, jollain rikkinäisellä logiikallaan, räppipiireistä. sen todistaa heidän halunsa keikkailla ja markkinoida itseään popmusiikin ja konserttikulttuurin viitekehyksessä, "haista paska" -läppänähän juttu olisi jätetty tuohon ja ehkä johonkin vittuilevaan myspace-profiilin, näin ei kuitenkaan ole tehty vaan "hommaa" viedään eteenpäin, joka tekee Kosmisista Kannuista vielä säälittävämpää.

http://www.facebook.com/pages/Kosmiset-Kannut/138395076191949
 
Kolmas postaus :----D

osiris.: http://www.facebook.com/pages/Kosmiset-Kannut/138395076191949
 
Kolmas postaus :----D
 
Eiss nyt kyllä :D:D

osiris.: http://www.facebook.com/pages/Kosmiset-Kannut/138395076191949
 
Kolmas postaus :----D
 
Ja kohta seiska paljasti totuudet. Eikun motiivit.

osiris.: http://www.facebook.com/pages/Kosmiset-Kannut/138395076191949
 
Kolmas postaus :----D
 
Just tätä mä tarkoitin. Närkästymisellä ei oikein meinaa saada muuta kuin itsensä naurunalaiseksi. Armeliaasti olivat jättäneet sentään nimimerkin piiloon.

Epämuusikko: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=198771
 
VAHVA ehdokas koko ketjun voittajaksi.

Epämuusikko: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=198771
 
Tämä on se rajamusiikkia-mies. Aika rajoilla mennään.

Vaikka "Set the Date" olisi kuinka tarkoituksenmukainen hyvänsä, on se siitä huolimatta kamalinta, mitä olen koskaan kuullut / nähnyt.
 
Itkin ainakin 10 minuuttia kappaleen päättymisen jälkeen.

arse: Mä tykkäsin Kosmisista kannuista biiseineen ja videoineen. Koko teos huokuu positiivista haistapaska-asennetta ja tällaisten
 
"asiantuntijalausuntojen" halveksuntaa. Mä luulen, että jos mimmit lukisivat nimimerkki maelströmin palautteen, he voisivat tyytyväisinä todeta, että osui ja upposi.
 
Jepjep.
 
Vaikkei jäsen maelstormin kantoihin täysin kallistuisikaan, niin etenkin tämä osuu:
 
3. Ote parodinen, silti onnistuttu vain vähän alta puoleen väliin saakka siinä.
 
Se siitä "haistapaska-asenteesta" ja ironiasta. Ei ollut itkureaktio mullakaan kaukana tuota kuunnellessa.
 
Ainoa hyvä asia mitä tuosta löydän on esittäjän nimi. Siinä on potentiaalia. Ja jylhästi lähtisi Emperor-käännös: minä olen Kosmiset Kannut!