| Aihe: Saako räppikeikalta enemmän vastinetta rahoilleen? | |
|---|
|
Tämä keskustelu lähti alunperin liikkeelle, kun me firman puolesta juteltiin muutamien keikkabuukkaajien kanssa ihan muita asioita, mutta ajattelin että tästä voisi syntyä ihan mielenkiintoinen keskustelu myös täällä. Keskustelu ei liity mitenkään siihen kuka mistäkin musiikista tykkäilee, eli jos et räpistä tykkää niin se ei tätä keskustelua kiinnosta!
Keikkapaikan idea on tehdä rahaa artisteilta ostetulla ohjelmalla ja sen kannalta on oleellista paljonko fani keikkapaikalla kuluttaa. Tässä esimerkkiä hieman kärjistetysti:
Popedan fanit ovat legendaarisia siitä piirteestä, että kiskovat kaljaa kaksin käsin ja pitävät tiskin kiireisenä koko keikan ajan. Räpmuusikon järjestämä ohjelma puolestaan pitää usein fanit keikkapaikan seinien sisällä pitemmän aikaa joka vaikuttaa keikkapaikan kassaan suurin piirtein samalla tavalla kuin Popedan keikka.
Muun popmusiikin faneja (viitaten kaikki muu paitsi klassinen ja schlaageri) kuvaa hyvin se, että keikkapaikalla pyritään olemaan mahdollisimman vähän aikaa. Ensin mennään etkoille ja yritetään rysähtää paikalle juuri ennen (tai jopa vähän jälkeen) lämppärin aloittamista. Esiintyjien jälkeen lähdetään jatkoille. Hyvällä onnella saatetaan odottaa, että bändin muusikot ovat laittaneet lavan roudauskuntoon.
Räp keikalla illan aloittaa ja lopettaa DJ:t jotka soittavat usein artistin kannalta relevanttia musiikkia kun yleisö on siirtymässä sisään tai ulos. Tämän jälkeen siirrytään oman räp skenen uusien tulokkaiden showcase tyylisiin lyhyisiin 20 minuutin setteihin. Näitä voi olla jopa viisi kappaletta. Tämän jälkeen aloittavat varsinaiset esiintyjät, joista kukin vetää noin tunnin shown. Yleisö viipyy tyypillisesti paikalla juomassa kaljaa n. 3-6 tuntia (vertauskohtana n. 2-4h).
Periaatteessa voisi sanoa, että muuta poppia soittavat artistit ovat yleensä yli kolme henkisiä kokoonpanoja, kun puolestaan räp kokoonpanoissa on esiintyjiä yksi tai useampia. Tämä tietysti vaikuttaa hieman artistikokoonpanon kulurakenteeseen. Mutta kulurakenne ei olekaan mielestäni kovin mielenkiintoinen keskustelun aihe. Sen sijaan haluaisin keskustella siitä, että kuinka muidenkin genrejen artistit pystyisivät tekemään esiintymisistään enemmän koko illan viihdettä?
Minkälaisia juttuja olette itse kokeilleet / kuulleet jonkun muun kokeilleen / haluaisitte jonkun kokeilevan perinteisen rock-shown vaihtoehtona?
Soundcheckkiä yleisön jo saavuttua ei lasketa ;) | |
näinhän se on, ja rokkikeikat onkin useimmiten ihan pyllystä samoin kuin rokkibändit. Se kuuluu siihen genreen ettei siitä saa kokoillan viihdettä paitsi jossain stadionil. Kaikille muille paitsi soittajien tyttöystäville se musa on ryyppäämisen taustamusaa. Tietty räpiskin samoin mut ei kuitenkaan yhtä selvästi.
Mun kaks senttii | |
Konemusiikin puolelta (lähinnä kiksutränsen): yleisö tulee paikalle ajoissa ja on tappiin asti, eivät tosin osta tiskiltä muuta kuin jäävettä koska ovat niin essoissa koko illan.
Itse olin vastikään Tallinnassa keikalla (esiintymässä), Rock Cafessa; Bändejä oli illan aikana 6 ja jengiä oli mukavasti koko illan yyteröimässä, ja ilmeisesti myös kaljanmyynti oli kohtuullista. Kulttuuriero?
Suomessa mättää rockkeikoilla lähinnä se traditio, että jengi tietää myöhäiset soittoajat: eivät siis vaivudu paikalle ajoissa juomaan sitä ylihinnoiteltua viinaa. Baarinpitäjä haluaa viivyttää soittoaikaa vieläkin myöhemmäksi "että tulee jengiä" - koska faktahan on, että suurin osa jengistä lähtee menemään keikan jälkeen: joko myöhäisestä soittoajasta johtuen tai sit ihan vain siitä syystä että jatkopaikassa on halvempaa dokata. tai jotain.
Räppiskenessä musiikin kuuntelun lisäksi oleellista lienee myös mestoilla pousailu - hieman samaan tapaan kuin konemusaskenessä yleensäkin.
viina. hanuri. ja naiset. | |
Yks juttu mikä tulee mieleen on musiikin intensiteetti. Rap on aika downtempoa kamaa ja helpompaa fiilistellä siinä muun hengailun ohessa. Vaikea kuvitella että tuommoinen kaava (pitkä dj-setti, monta lämppäriä ja pari pääesiintyjää) toimisi esim. hardcore- tai metallikeikalla. Eihän sitä kestä kovinkaan skenepetteri puutumatta jos luukutetaan se kuusi tuntia täysillä. | |
Numbie: Eihän sitä kestä kovinkaan skenepetteri puutumatta jos luukutetaan se kuusi tuntia täysillä.
Kyllä se silti festareilla tuntuu toimivan. Miksei sitten "normipäivinä", vaikea sanoa... | |
Numbie: Yks juttu mikä tulee mieleen on musiikin intensiteetti. Rap on aika downtempoa kamaa ja helpompaa fiilistellä siinä muun hengailun ohessa. Vaikea kuvitella että tuommoinen kaava (pitkä dj-setti, monta lämppäriä ja pari pääesiintyjää) toimisi esim. hardcore- tai metallikeikalla. Eihän sitä kestä kovinkaan skenepetteri puutumatta jos luukutetaan se kuusi tuntia täysillä.
No eipä tuo nyt voi olla musiikkityylistä kiinni. Jos sä jostain pidät niin kyllähän sitä jaksaa sitten kuunnella, vaikka kuinka pitkään tahansa.
Only pop music can break my heart... | |
Cathi777: No eipä tuo nyt voi olla musiikkityylistä kiinni. Jos sä jostain pidät niin kyllähän sitä jaksaa sitten kuunnella, vaikka kuinka pitkään tahansa.
Rap-musiikki on muotoutunut niin, että siinä ei tavallaan ole mitään, mistä vois pitää. Silloin siihen ei kiinnitä mitään huomiota, ja jaksaa vaan siemailla drinksua, hengailla ja alistaa naisia.
"mut lennulla on se etu että se voi perustelematta pitää asioita täysin paskoina ja se silti voittaa kaikki väittelyt." -Twinkle | |
Cathi777: Jos sä jostain pidät niin kyllähän sitä jaksaa sitten kuunnella, vaikka kuinka pitkään tahansa.
Vaikka hevistä pidänkin, niin esimerkiksi viisi tuntia moista putkeen kuulostaa mahdottomalta. Vaihtelua pitää olla.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." | |
ganesha: Suomessa mättää rockkeikoilla lähinnä se traditio, että jengi tietää myöhäiset soittoajat: eivät siis vaivudu paikalle ajoissa juomaan sitä ylihinnoiteltua viinaa. Baarinpitäjä haluaa viivyttää soittoaikaa vieläkin myöhemmäksi "että tulee jengiä" - koska faktahan on, että suurin osa jengistä lähtee menemään keikan jälkeen: joko myöhäisestä soittoajasta johtuen tai sit ihan vain siitä syystä että jatkopaikassa on halvempaa dokata. tai jotain.
Räppiskenessä musiikin kuuntelun lisäksi oleellista lienee myös mestoilla pousailu - hieman samaan tapaan kuin konemusaskenessä yleensäkin.
Törmäsin tähän ongelmaan hyvin konkreettisesti viime perjantaina. Kaverin bändi esiintyi Boothillissä, jossa soitto alkaa klo 20:00 perjantaisin, pamahdin ysiltä paikalle ja missasin kaverin bändin. Tokan esiintyjän jälkeen baari suurinpiirtein tyhjeni. Jengi lähti eri baareihin jatkoille, itse lähdin seuraamaan toista keikkaa. Ei siinä, aion käydä Boothillissä tänäkin perjantaina jonka jälkeen menen taas katsomaan toisen keikan saman illan aikana!
En nyt ihan heti lähtisi allekirjoittamaan genrejen välistä eroa, kaikkia musiikkifaneja kuvaa hyvin nälkä oman skenen uusia juttuja kohtaan, muiden fanien kanssa verkostoituminen ja vastakkainen/sama sukupuoli omaan heimo univormuun pukeutuneena. Rokki poppoot vaan ehkä tekee useammin sitä, että lähdetään keikan jälkeen "omille jatkoille", vaikka suurin osa jengistä ehkä haluaisi tutustua koko fani poppooseen ja niihin jotka jää sen tietyn inside piirin ulkopuolelle. Näin tehdään tottumuksesta.
Halvan kaljan perässä juokseminen myöskin on varmaan aika tuhoisaa, mutta toisaalta en pystyisi kyllä itsekään perustelemaan sitä, että jäisin Semifinaaliin keikan jälkeen hengaamaan, vaikka kalja olisikin Kallion hintaista, siellä ei oikein ole mitään muuta mitä ympäristöltä toivoisi.
Numbie: Yks juttu mikä tulee mieleen on musiikin intensiteetti. Rap on aika downtempoa kamaa ja helpompaa fiilistellä siinä muun hengailun ohessa. Vaikea kuvitella että tuommoinen kaava (pitkä dj-setti, monta lämppäriä ja pari pääesiintyjää) toimisi esim. hardcore- tai metallikeikalla. Eihän sitä kestä kovinkaan skenepetteri puutumatta jos luukutetaan se kuusi tuntia täysillä.
Jengi haluu bailata ja siihen tietyt musa genret tottumusten kautta sopii paremmin isolle jengille kuin toiset. Metalli on kyllä käsittääkseni lähes yhtä heimostonutta touhua kuin räppikin ja jos roudauksessa ei tulis ongelmia niin näkisin ihan hyvin mahdollisena sen, että skenen eliitti poimisi lämppärikseen kourallisen mielestään hybiä juttuja. Jos ihmiset toivoisivat pystyvänsä keskustelemaan tapahtuman aikana niin se ei kyllä metalli/rokki keikalla oikein onnistu.
Jenkeissä on klubeja jotka valitsevat tarkoituksen mukaisesti kevyempää musiikkia illoilleen, joka soi niin hiljaisella voluumilla, että keskustelu soiton aikana on mahdollista. Toisaalta nämä mestat eivät ole mitään Semifinaalin tapaisia vaan lähempänä yökerhoja. Ihmettelinkin miksi tänne ei ole iskeytynyt live keikoille Dream Poppi ja muut tarkoitukseen sopivat genret.
Sen sijaan, että keskityttäisiin genrejen välisiin ja kulttuurin eroihin, niin mun mielestä ratkaisua ongelmaan kannattaisi lähteä hakemaan sieltä päästä, että mitä jengi puuhastelee etkoilla ja jatkoilla. Käytänössähän kyse on siitä että siirretään etkot ja jatkot talon sisälle.
Itse ainakin olen huomannut useilla etkoilla, että alternative jengiä kiinnostaa melko paljon katsella vanhoja musavideoita, toisaalta näiden esittäminen jonkun kämpillä on täysin laillista, keikkapaikalla vaan pitäs olla virallinen VJ ja rojaltit maksaa kaikista videoista. Toisaalta jos se saa ihmiset saapumaan aikasemmin keikoille niin tuskinpa ne rojaltit mitään merkittäviä summia kassasta söisi. | |
LoudRevo: Sen sijaan, että keskityttäisiin genrejen välisiin ja kulttuurin eroihin, niin mun mielestä ratkaisua ongelmaan kannattaisi lähteä hakemaan sieltä päästä, että mitä jengi puuhastelee etkoilla ja jatkoilla. Käytänössähän kyse on siitä että siirretään etkot ja jatkot talon sisälle.
Juurikin. Tunnelma on avainsana. Onko sisustus kunnossa? Saako hanurinsa penkkiin ja chillattua? Pystyykö juttelemaan mukavia vai köimyykö joku Kotiteollisuus 100 dB volalla? Onko henkilökunta viulunkireä vai mukavalla päällä?
Mutta ei genrejäkään rauhaan saa jättää, saatika alisuorittavia taiteilijoita.
Ei se 6,50 €:n tuoppi varmaan innosta baariin aikaisin ryntäämään, mutta se nyt on pienempi murhe kuin surkeat bändit. Monesti orkesterit ovat junnaavan tylsiä, biisit yllätyksettömiä pökäleitä ja soittohommat niin ja näin. Turhan paljon tapaa keikoilla pseudoangstia ja tekotaidemachoposeerausta. Jengiä pitää viihdyttää, siksi Popedakin vetää aina tuvan täyteen. Progeilla ja taiteilla ja vetää vaikka millaiset pahakurjet voi sitten konserttisalirundilla, älkää tulko toisten iltaa pilaamaan henkilökohtaisilla tunne-elämän ongelmillanne. Ne ei kiinnosta ketään. Baareihin tullaan ottamaan päänuppi arjesta irti ja pimustamaan, niin se vaan pääsääntöisesti menee.
Räppi on tasaisen tylsää, mutta soonisesti vähemmän aggressiivista kuin rokkitouhu; sitä voi diggailla huojuen pienessä tuiskeessa tai tötsypäissään kätevästi aivojen rullatessa siniaaltoa 220 Hz frekvenssillä. Biitti jytkyttä ja sillee. Kivaa. Sitä paitsi sitä voi tanssia. Ja räppikeikoilla liikkuu pinkeitä hiphop-misuja. Missä vaiheessa rokista hävisi groove ja siitä tuli ei-tanssittavaa musaa, ja rokkimimmeistä tuli pesukarhumaalattuja hiivasienigoottivalaita?
I rest my case and get me coat.
"There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman | |
Omasta mielestäni keikkapaikat ampuvat itseään jalkaan hinnoittelemalla oluen hinnan keikkailtoina kovin ylös. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka keikalle tulee paljon ihmisiä, tulevat he paikalle vasta juuri keikan alkaessa, koska mieluummin juovat pohjia kotona. Keikkapaikalla ei taas välttämättä tuoppia enempää juoda. Onneksi joissakin paikoissa tähän on herätty ja on pidetty oluen hinta alhaisena (3-4e). Tästä syystä ihmiset saapuvat paikalle jo aiemmin, juovat enemmän ja kenties eksyvät keikoille halvan oluen perässä. Ongelmana on, ettei se muutos halvan kaljan myötä tule ihan hetkessä, vaan vaatisi pitkäjänteisyyttä keikkapaikoilta.
Turun Säätämö (tarinoiden mukaan) järjesti loppuaikoinaan lähinnä vain heavy/rock-keikkoja ja SETAn bileitä. Ensimmäisessä meni kaljat kaupaksi ja toisessa drinkit. Konemusiikkitapahtumissa kaikki oli sekaisin, mutta vain hanavesi kävi kaupaksi. |  reos
19.02.2011 13:05:51 | |
|
Mun mielestä doom/psykerock/drone/stoner/jne. -piireissä nää hommat toimii hienosti kans kun on tajuttu toi teema-meininki ja hommata hyvät dj:t ja vj:t paikalle. Pisteet niille. Club Mega Therion, Psychotropic Caravan jne.
"Nokkela sanonta ei todista mitään." François-Marie Arouet
"Nyt iloitsen siitä, että kokeilujen jälkeen on löytynyt siedettävä kipulääkearsenaali." Päivi Räsänen | |
Tosiaan moni täällä jo sivuuttanut erästä mielestäni erittäin tärkeää seikkaa. Musiikin volyymin tulee olla siedettävä. Itselleni suurin syy yöklubien karttamiseen normaaleinakin baari-iltoina on täysillä pauhaava musiikki, jonka vuoksi kaikenlainen keskustelu on mahdotonta. Tietysti ymmärrän, että kovaa soivan musiikin tahdissa saattaa olla kivampi tanssahdella, mutta eikö tätä möykkää saisi jotenkin säännösteltyä? Itse hakeudun useimmiten klubin hiljaisimpaan nurkkaan mulkoilemaan ihmisiä paheksuvasti. Yksinkertaisesti mölyisät klubit ovat kamalia ajanviettokohteita, enkä siksi usein niihin vapaaehtoisesti tahdo lähteä.
Missä ovat rauhalliset hengailupaikat, joissa keskustelun ylläpito on mahdollista koko illan? Miksi nyky-yöklubeihin ei saada hiljaisempia alueita? Miksi!!?? Niin ja tosiaan keikoilla äänen määrä on useasti vielä suurempi. Yleensä katson keikkapaikan ja bändin yhteensopivuuden aika tarkaan ennen lipun lunastamista, etteivät tinnituksesta kärsivät kuuloelimeni enempää kärsisi. Toisinsanoin olen samaa mieltä siitä, että hengailumusiikki ja chillailubiitit sopivat paremmin pieniin ja keskikokoisiin paikkoihin, kuin rokki- ja metalliyhtyeiden tuottamat äänivallit.
Tietty myös juomien hinnat ovat yksi ratkaiseva tekijä kulutusta mietittäessä. Yleensä kalliissa paikoissa juon yhden oluen ja/tai yhden viskin, kun taas halvemmissa paikoissa hanatuotteita valuu kurkusta alas paljonkin tuon lähes elinehdoksi muodostuneen viskin lisäksi. Drinnkitarjouksia silmäilen mielelläni, ja hyödynnän lähes aina aidosti kohtuulliset hinnat. Tuntuu tosiaan, että viinaksien hinnat nousevat pikkuhiljaa kymmensenttinen kerrallaan kohti kattoa, ja tämä luonnollisesti hillitsee baarissa naukkailua. Kuudesta seitsemään euroon maksavan kaljan tilaan vain vahingossa tai hullussa humalassa, kolmen - neljän euron oluita taas uppoaa helposti monia tilastani huolimatta. Tärkeintä ei siis ole minulle välttämättä käytetyn rahan määrä, vaan hinnan luoma mielikuva. Kuuden euron kaljoihin tuhlaan keskimäärin 0 - 6 euroa, ja vittuunnun. viitosesta alaspäin maksavia oluita juopottelen normaalisti 9 - 12 euron edestä tai enemmänkin, ja kiitän hyviä hintoja. Tietysti en osaa sanoa minkämoinen kate on 3,70 maksavalla puolilitraisella, mutta tarkoitan, että hintojen positiivinen yleisilme on tärkeä katalyytti kukkaronnyörien höltymiselle. | |
Tosiaan moni täällä jo sivuuttanut erästä mielestäni erittäin tärkeää seikkaa. Musiikin volyymin tulee olla siedettävä. Itselleni suurin syy yöklubien karttamiseen normaaleinakin baari-iltoina on täysillä pauhaava musiikki, jonka vuoksi kaikenlainen keskustelu on mahdotonta. Tietysti ymmärrän, että kovaa soivan musiikin tahdissa saattaa olla kivampi tanssahdella, mutta eikö tätä möykkää saisi jotenkin säännösteltyä? Itse hakeudun useimmiten klubin hiljaisimpaan nurkkaan mulkoilemaan ihmisiä paheksuvasti. Yksinkertaisesti mölyisät klubit ovat kamalia ajanviettokohteita, enkä siksi usein niihin vapaaehtoisesti tahdo lähteä.
Missä ovat rauhalliset hengailupaikat, joissa keskustelun ylläpito on mahdollista koko illan? Miksi nyky-yöklubeihin ei saada hiljaisempia alueita? Miksi!!?? Niin ja tosiaan keikoilla äänen määrä on useasti vielä suurempi. Yleensä katson keikkapaikan ja bändin yhteensopivuuden aika tarkaan ennen lipun lunastamista, etteivät tinnituksesta kärsivät kuuloelimeni enempää kärsisi. Toisinsanoin olen samaa mieltä siitä, että hengailumusiikki ja chillailubiitit sopivat paremmin pieniin ja keskikokoisiin paikkoihin, kuin rokki- ja metalliyhtyeiden tuottamat äänivallit.
Tietty myös juomien hinnat ovat yksi ratkaiseva tekijä kulutusta mietittäessä. Yleensä kalliissa paikoissa juon yhden oluen ja/tai yhden viskin, kun taas halvemmissa paikoissa hanatuotteita valuu kurkusta alas paljonkin tuon lähes elinehdoksi muodostuneen viskin lisäksi. Drinnkitarjouksia silmäilen mielelläni, ja hyödynnän lähes aina aidosti kohtuulliset hinnat. Tuntuu tosiaan, että viinaksien hinnat nousevat pikkuhiljaa kymmensenttinen kerrallaan kohti kattoa, ja tämä luonnollisesti hillitsee baarissa naukkailua. Kuudesta seitsemään euroon maksavan kaljan tilaan vain vahingossa tai hullussa humalassa, kolmen - neljän euron oluita taas uppoaa helposti monia tilastani huolimatta. Tärkeintä ei siis ole minulle välttämättä käytetyn rahan määrä, vaan hinnan luoma mielikuva. Kuuden euron kaljoihin tuhlaan keskimäärin 0 - 6 euroa, ja vittuunnun. viitosesta alaspäin maksavia oluita juopottelen normaalisti 9 - 12 euron edestä, ja kiitän hyviä hintoja. Tietysti en osaa sanoa minkämoinen kate on 3,70 maksavalla puolilitraisella, mutta tarkoitan, että hintojen positiivinen yleisilme on tärkeä katalyytti kukkaronnyörien höltymiselle. | |
pirttari__: Niin ja tosiaan keikoilla äänen määrä on useasti vielä suurempi. Yleensä katson keikkapaikan ja bändin yhteensopivuuden aika tarkaan ennen lipun lunastamista, etteivät tinnituksesta kärsivät kuuloelimeni enempää kärsisi. Toisinsanoin olen samaa mieltä siitä, että hengailumusiikki ja chillailubiitit sopivat paremmin pieniin ja keskikokoisiin paikkoihin, kuin rokki- ja metalliyhtyeiden tuottamat äänivallit.
Mites ois sellanen yksinkertainen keksintö kuin korvatulpat? | |
Johnny Buzz: Mites ois sellanen yksinkertainen keksintö kuin korvatulpat?
No tosi mukavat, voi vaikka ajatella olevansa duunissa isojen koneiden pauheessa. Kyllä toi vaan on totta, malttia sen voimakkuuden kanssa. Tottakai rokkibändin pitää tulla rokkivolumella, mutta mestan mukaan. Mä oon muutaman keikan käyny miksaamassa paikallisessa kellaribaarissa ja aina on tullu hyvää palautetta siitä, ettei tuuttaa liian lujaa. Jengit nyt vaan haluaa jutella keskenään, ei siinä tulpat päässä oo oikeen mieltä.
"mut lennulla on se etu että se voi perustelematta pitää asioita täysin paskoina ja se silti voittaa kaikki väittelyt." -Twinkle | |
Johnny Buzz: Mites ois sellanen yksinkertainen keksintö kuin korvatulpat?
Mielestäni se tässä perseestä onkin, että joutuu pitämään korvatulppia. Lisäksi itseäni ainakin korvatulpat häiritsevät saatanasti juteltaessa ja muuten vaan ollessa. Lisäksi sain kerran sellaisen sullottua liian syvälle korvaani, niin ett sen sai vain pihdeillä pois, mikä on tietysti vain hassu tarina tyhmyydestä, eikä kritiikkiä.
Tietysti pidän aina keikoilla tulppia, mutta täytyykö musiikkia normaalistikin huudattaa niin, että moisia tarvitaan? | |
Johnny Buzz: Mites ois sellanen yksinkertainen keksintö kuin korvatulpat?
Kai toi monille sopii, ja monet genret varmaan tosiaan vaativat sitä volumea jne. Itsestä tuntuis vaivalloiselta mennä viihtymään tiloihin joiden sietämiseenkin tarvitsee hankkia etukäteen varusteita. Siis jos asiayhteytenä lähialueen baarit yms. | |
Milkop: Vaikka hevistä pidänkin, niin esimerkiksi viisi tuntia moista putkeen kuulostaa mahdottomalta. Vaihtelua pitää olla.
Näinhän se voikin hyvin olla, mutta eiköhän sama koske mitä tahansa musiikkia. Tietysti on ihmisiä, jotka kuuntelee vaan tietynlaista musiikkia niin eiköhän ne silloin jaksa. Mutta edelleenkään en jaksa uskoa siihen, että se olisi musiikkityylistä kiinni.
Only pop music can break my heart... | |
nebby: Kai toi monille sopii, ja monet genret varmaan tosiaan vaativat sitä volumea jne. Itsestä tuntuis vaivalloiselta mennä viihtymään tiloihin joiden sietämiseenkin tarvitsee hankkia etukäteen varusteita. Siis jos asiayhteytenä lähialueen baarit yms.
Mä otan keikalle aina tulpat. Viimeks Gotan Projectin keikalla olin ilman tulppia ja melkeinpä sielläkin ois tarvinnu. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
