Koskettimet ›

Humppa ei haise enää niin pahasti:
 
Nord Piano
Nord Wave
Nord C1
Motif XS6
 
Taitaa jäädä motif settiin ihan varmuuden vuoksi, mutta muuten on jo lähinnä sellainen "miellyttävä soitella" -setti. Kamat itseä, ei muita varten. Moog tuosta uupuu, mutta eiköhän sekin joku päivä sitten...

Quru: XF on se uusin, sitä ennen olivat XS ja ES. Niin mikä sinulla nyt oli?
 
Eiköhän se tuosta omakuvasta ilmene...

JPQ: Tuo korg m1 kyllä varmasti koskettimistolta melko hyvä ja joihinkin vanhoihini digisyna soundeihin mutta muuten en kyllä sanoisi että pesee nyky synistä juuri yhtään. olen soittanut presetit ja pari laajennuskorttia lävitse. sanoisin että jotain soundeja jäi mieleen mutta enemmän ambient puolella kuin yleis tarve soundeissa.
 
M1 ollaan soitettu aika iso osa 80-luvun, kuin myös 90-luvun musiikista. Se on hieno soitin reenaamiseen, kuin myös coverikeikoille, oli kyseessä sitten pop, rock, metal tai humppa. Sieltä löytyy saundit Runawayhin, Countdowneihin jne jne. Hyvä peli yleiseen käyttöön.
 
Se mikä M1 on huonoa, on paino, sekä tietty se että jos sillä jotain modernia haluaa soitella, ei se kelpaa siihen. Yleispöydäksi silti erittäin kelpo ja suositeltava, ja siihen mihinkä M1 kykenee, ei ihan joka nykyaikainen pöytä kykene, ellei sitten mennä heti nelinumeroisiin lukuihin. Reilu 20 vuotta se on sinnitellyt, ja ihan mielenkiinnosta odotan että onko 20 vuoden päästä esim. Nordit ja kumppanit samassa asemassa, missä M1 on nyt. M1 sopii siis mielestäni yleispöydäksi hyvin, keikoille tai reenikäyttöön. Persoonallisempaan antiin suosin itse sitten pöytiä kuten dx7, cz-101, junot jne jne. Toisaalta, mie kannatan aika pitkälti tuota vintage osastoa, ja näistä uudemmista pöydistä mua jaksaa enään aika harva innostaa. Monia nykyisiä kosketinsoitinmalleja vaivaa mielestäni se, että niistä puuttuu identiteetti ja persoonallisuus, ja se on mielestäni kaiken a ja o, kun on kyse kosketinsoittimista. Harva pianosaundi jaksaa mua nykyajan vempeleissä innostaa. Mielummin soitan oikeaa pianoa, tai pianosaundia joka kuulostaa selkeästi siltä että se ei edes yritä plagioida ns. Oikeaa pianoa.

pekka montin: M1 ollaan soitettu aika iso osa 80-luvun, kuin myös 90-luvun musiikista. Se on hieno soitin reenaamiseen, kuin myös coverikeikoille, oli kyseessä sitten pop, rock, metal tai humppa. Sieltä löytyy saundit Runawayhin, Countdowneihin jne jne. Hyvä peli yleiseen käyttöön.
 
Se mikä M1 on huonoa, on paino, sekä tietty se että jos sillä jotain modernia haluaa soitella, ei se kelpaa siihen. Yleispöydäksi silti erittäin kelpo ja suositeltava, ja siihen mihinkä M1 kykenee, ei ihan joka nykyaikainen pöytä kykene, ellei sitten mennä heti nelinumeroisiin lukuihin. Reilu 20 vuotta se on sinnitellyt, ja ihan mielenkiinnosta odotan että onko 20 vuoden päästä esim. Nordit ja kumppanit samassa asemassa, missä M1 on nyt. M1 sopii siis mielestäni yleispöydäksi hyvin, keikoille tai reenikäyttöön. Persoonallisempaan antiin suosin itse sitten pöytiä kuten dx7, cz-101, junot jne jne. Toisaalta, mie kannatan aika pitkälti tuota vintage osastoa, ja näistä uudemmista pöydistä mua jaksaa enään aika harva innostaa. Monia nykyisiä kosketinsoitinmalleja vaivaa mielestäni se, että niistä puuttuu identiteetti ja persoonallisuus, ja se on mielestäni kaiken a ja o, kun on kyse kosketinsoittimista. Harva pianosaundi jaksaa mua nykyajan vempeleissä innostaa. Mielummin soitan oikeaa pianoa, tai pianosaundia joka kuulostaa selkeästi siltä että se ei edes yritä plagioida ns. Oikeaa pianoa.
 
Esim. Nordeissa on ihan kamala pianosaundi, vaikka niille tekisi mitä. Sama tietty kyllä mielestäni pätee M1 pianosaundiin.

pekka montin: Esim. Nordeissa on ihan kamala pianosaundi, vaikka niille tekisi mitä. Sama tietty kyllä mielestäni pätee M1 pianosaundiin.
 
Mielenkiintoinen ilmaisu tuo pöytä... ;) Taidan kuitenkin jättää oman termivalikoimani ulkopuolelle.
 
Asiaan. M1 on varmasti hyvä soitin, itsellänikin joskus ollut. Väittäisin kuitenkin, että tuo M1-uskonto ja uusien synien dissaus kertoo enemmän joko puoluekirjasta, tai sitten kokemuksen puutteesta. Toki on jalo aate, että halvalla saa parempaa, mutta ainakin itseltäni olisi moni duuni loppunut kesken, jos olisin pokkana vedellyt kaiken M1:llä. Oikeastaan siinä on hyvää juurikin tuo kammoksumasi pianosoundi, mutta mainitsemasi countdownit ja muuta cover-klassikot sillä ei kuitenkaan aukea riittävästi yltääkseen nykypäivän standardeihin. Jo pelkästään laitteen alhainen polyfonia rajoittaa soittimen monikäyttöisyyttä.
 
Ei sen puoleen, moni nykysyna tuskin yltää klassikon maineeseen, mutta monikäyttöisiä ja käyttökelpoisia synia on moneen lähtöön. Nykypäivän klassikoista voisi mainita varmasti Nord leadit, ehkä jopa Waven ja Motifit. Ehdottomasti. Se, että klassikon elinkaari jää lyhyemmäksi, ei suinkaan aina johdu siitä, että laite ei kestäisi ajan hammasta, vaan siitä, että laitteet kehittyvät entistäkin paremmiksi. Kyllähän kaikki muistaa Commodore 64:nkin, mutta kuinka moni sillä oikeasti pelaa nykypäivänä... siis siitä huolimatta, että joku uusi tietokone ei saavuttaisikaan samanlaista kulttimainetta.
 
Nordin pianosoundin kamaluudesta tyydyn vain olemaan kanssasi eri mieltä. Sinänsä kuitenkin huvittava kannanotto heti sen perään, että on ensin peräänkuuluttanut kosketinsoitinten identiteettiä ja persoonallisuutta... mutta ehkäpä sen pystypianon roudaaminen keikalle on helpompi ratkaisu. Onnea valitsemallasi tiellä!

pekka montin: Esim. Nordeissa on ihan kamala pianosaundi, vaikka niille tekisi mitä.
 
Ootkos kuunnellut niitä electro kakkosen jälkeen?
Hyviä ne on.
 
tarmo: Humppa ei haise enää niin pahasti:

Nord Piano
Nord Wave
Nord C1
Motif XS6
 
Nytkö jo hommasit pianon? Onneksi olkoon.

tarmo: Mielenkiintoinen ilmaisu tuo pöytä... ;) Taidan kuitenkin jättää oman termivalikoimani ulkopuolelle.
 
Asiaan. M1 on varmasti hyvä soitin, itsellänikin joskus ollut. Väittäisin kuitenkin, että tuo M1-uskonto ja uusien synien dissaus kertoo enemmän joko puoluekirjasta, tai sitten kokemuksen puutteesta. Toki on jalo aate, että halvalla saa parempaa, mutta ainakin itseltäni olisi moni duuni loppunut kesken, jos olisin pokkana vedellyt kaiken M1:llä. Oikeastaan siinä on hyvää juurikin tuo kammoksumasi pianosoundi, mutta mainitsemasi countdownit ja muuta cover-klassikot sillä ei kuitenkaan aukea riittävästi yltääkseen nykypäivän standardeihin. Jo pelkästään laitteen alhainen polyfonia rajoittaa soittimen monikäyttöisyyttä.
 
Ei sen puoleen, moni nykysyna tuskin yltää klassikon maineeseen, mutta monikäyttöisiä ja käyttökelpoisia synia on moneen lähtöön. Nykypäivän klassikoista voisi mainita varmasti Nord leadit, ehkä jopa Waven ja Motifit. Ehdottomasti. Se, että klassikon elinkaari jää lyhyemmäksi, ei suinkaan aina johdu siitä, että laite ei kestäisi ajan hammasta, vaan siitä, että laitteet kehittyvät entistäkin paremmiksi. Kyllähän kaikki muistaa Commodore 64:nkin, mutta kuinka moni sillä oikeasti pelaa nykypäivänä... siis siitä huolimatta, että joku uusi tietokone ei saavuttaisikaan samanlaista kulttimainetta.
 
Nordin pianosoundin kamaluudesta tyydyn vain olemaan kanssasi eri mieltä. Sinänsä kuitenkin huvittava kannanotto heti sen perään, että on ensin peräänkuuluttanut kosketinsoitinten identiteettiä ja persoonallisuutta... mutta ehkäpä sen pystypianon roudaaminen keikalle on helpompi ratkaisu. Onnea valitsemallasi tiellä!
 
Kuten sanoin, heh, keikkakäyttöön ne on hyviä ja helppoja sen takia, että sielä ovat ne täysin samat saundit helpolla tyrkyllä kuin niissä orkkis vedoissa mitä ovat aikanaan bon jovit ja depeche modet käyttäneet. Covereiden vetämiseen siis hyvä peli, kuin myös reenaamiseen. ++++ hyvästä koskettimistosta. M1 pidän etenkin urkusaundeista, ne ovat hyviä. Yleisestiottaen se on mielestäni hyvä peruspöytä, ja kyllähän sitä vielä paljon käytetäänkin. Toki siihenkin mahtuu omat miinuksensa, mutta kokonaisuutena silti kannatan täysin tuotakin vehjettä.
 
Meillä täälä konservatoriolla on aika laidasta laitaan kosketinsoittimia käytössä, vanhaa ja uutta. Nord Stage kenties se käytetyin. Nord stage on hyvä soitin mielestäni, mutta siihen perehtyminen vie aikaa, ja itselleni laitteessa on ainakin aivan liikaa potikoita. Perusominaisuuksilla silti pääsee pitkälle. Nordissa hyvää on lead saundit, ja urkumahdollisuudet. Saundeja tietty sitten pystyy muokkaamaan mielin määrin. Hyviä e-piano ja stringejä en ole laitteessa kuitenkaan juuri havainnut ja se on iso miinus. Hyvä soitin, mutta 2000 egen arvoinen? Epäilen.
 
Kyllähän rahalla saa vaikka johanna tukiaisen tulemaan omalle katolle, mutta onko se sen arvoista? se on sitten aina se toinen seikka. Kaikki on hyvin suhteellista. Hyviä syntikoita on paljon, mutta niin on myös ylihintaisia joissa maksaa status ja nimi. Roland tästä hyvänä esimerkkinä.

M.i.k.key: Ootkos kuunnellut niitä electro kakkosen jälkeen?
Hyviä ne on.
 

 
Nytkö jo hommasit pianon? Onneksi olkoon.
 
Nordit on tiukkaa tavaraa juu, mutta niin on hintakin niissä. Omasta mielestäni Nordit eivät kuitenkaan ole "niiiin" hyviä, että minä maksaisin niistä tonnia enempää. Mutta, kaikilla on oma maku, ja käyttötarkoituksensa. Mä en vain ite ole koskaan tajunnut että millä esim. Roland perustelee hinnoituksensa? Kyllähän ne ovat laatua, ja kestäviä, oli kyseessä syntikka tai vahvistin mutta rajansa kaikella.....aika mehukkaissa hinnoissa mennään sieläkin.

tarmo: Oikeastaan siinä on hyvää juurikin tuo kammoksumasi pianosoundi...
 
Ei sen puoleen, moni nykysyna tuskin yltää klassikon maineeseen, mutta monikäyttöisiä ja käyttökelpoisia synia on moneen lähtöön. Nykypäivän klassikoista voisi mainita varmasti Nord leadit, ehkä jopa Waven ja Motifit. Ehdottomasti. Se, että klassikon elinkaari jää lyhyemmäksi, ei suinkaan aina johdu siitä, että laite ei kestäisi ajan hammasta, vaan siitä, että laitteet kehittyvät entistäkin paremmiksi. Kyllähän kaikki muistaa Commodore 64:nkin, mutta kuinka moni sillä oikeasti pelaa nykypäivänä... siis siitä huolimatta, että joku uusi tietokone ei saavuttaisikaan samanlaista kulttimainetta.
 
No hoh. M1:n pianosaundi on hyvä jos tahtoo 90-luvun vaihteen housepianoa. Aika selkeästi tarkoitettiin, että se ei ole kovin käyttökelpoinen nimenomaan pianona.
 
En tiedä onko C64-tietokonerinnastus paras mahdollinen soitinklassikoihin verratessa. Oikeat klassikot pesee tänäpäivänäkin jokaisen Clavian tai muun merkin joka vain tosiasiassa yrittää matkia niitä. Silti on helpompi ottaa keikalle pari nykystandardein pätevää vehjettä kuin B3, clavinet, rhodes, mellotron, minimoog, jupiter8, flyygeli...
 
M1 on tässä klassikoiden listassa hieman eri sarjaa, sillä periaatteessa sekin vain apinoi hyvin rajoittuneilla sampleilla niitä oikeita klassikoita. Sillä on oma kulttimaine aikansa suosituimpana ja ensimmäisenä töyasemana, ja sillä voi olla ihan perusteltua pro-käyttöä tänäkin päivänä. DX-7 sen sijaan voitaisiin lukea oikeisiin klassikoihin IMHO.

tepposal:
 
En tiedä onko C64-tietokonerinnastus paras mahdollinen soitinklassikoihin verratessa. Oikeat klassikot pesee tänäpäivänäkin jokaisen Clavian tai muun merkin joka vain tosiasiassa yrittää matkia niitä. Silti on helpompi ottaa keikalle pari nykystandardein pätevää vehjettä kuin B3, clavinet, rhodes, mellotron, minimoog, jupiter8, flyygeli...
 
M1 on tässä klassikoiden listassa hieman eri sarjaa, sillä periaatteessa sekin vain apinoi hyvin rajoittuneilla sampleilla niitä oikeita klassikoita.
 
Tuossahan tuo perustelu onkin. Jokainen voi itse miettiä, minkä klassikkoarvon M1:lle antaa. Itselleni klassikkoarvo jää muutamiin yksittäisiin oivalluksiin, ei niinkään siihen, että kyseessä olisi ensimmäinen työasemasyna. Silloin kun minä aloin tosissani soittaa, soitettiin jo Trinityillä. ja kun mä hommasin sen ensimmäisen M1:n, ei sitä enää vaihdettu B3:seen... Taisi olla sama tilanne henkilöllä, jonka kanssa po. klassikkoarvosta keskusteltiin.
 
Lisäksi miettisin vielä, käyttikö Bon Jovi Runawayssaan ja Depeche Mode kultturaidoissaan M1 -synaa, vaiko ei...

M.i.k.key:
Nytkö jo hommasit pianon? Onneksi olkoon.
 
Jeps, nopeaa toimintaa... Kiitos!

pekka montin:
Nord stage ... Hyviä e-piano ja stringejä en ole laitteessa kuitenkaan juuri havainnut ja se on iso miinus. Hyvä soitin, mutta 2000 egen arvoinen? Epäilen.
 
En nyt tiedä, että mitä tarkoitat hyvällä sähköpianosoundilla, mutta kyllähän Nordeissa on ollut ekasta Electrosta lähtien nimenomaan Rhodes-, Wurlitzer- ja klavinettisoundit. Vai kaipaatko vehkeestä juurikin DX7-osaston kasari-eepeetä?
 
Humppa- ja heviviuluja noista ei tosiaan löydy, vaan synaosiosta saa kyllä ruuvattua analogihenkisiä mattosoundeja varsin hyvällä menestyksellä.

tarmo: Jeps, nopeaa toimintaa... Kiitos!
 
Perhana, joudun luopumaan akustisesta pianostani (Yamaha U3), syy: nainen ja naisen vaatekaappitarpeet. Samaan syssyyn tulikin sitten mieleen, että jos pistäisi myös RD-700:n ja sen SRX-12-kortin lihoiksi ja hommaisi härvelin, jolla saisi pahimmat pianotteluhalut kuriin sekä kotona että keikalla.
 
Ootko ollut tyytyväinen tuohon pianoon? Hitto, kun saisi oktaavia lyhyemmän version siitä. Piti pistää oikein viestiä Clavialle, että onkohan moinen versio tulossa jossain vaiheessa.

tepposal: No hoh. M1:n pianosaundi on hyvä jos tahtoo 90-luvun vaihteen housepianoa. Aika selkeästi tarkoitettiin, että se ei ole kovin käyttökelpoinen nimenomaan pianona.
 
En tiedä onko C64-tietokonerinnastus paras mahdollinen soitinklassikoihin verratessa. Oikeat klassikot pesee tänäpäivänäkin jokaisen Clavian tai muun merkin joka vain tosiasiassa yrittää matkia niitä. Silti on helpompi ottaa keikalle pari nykystandardein pätevää vehjettä kuin B3, clavinet, rhodes, mellotron, minimoog, jupiter8, flyygeli...
 
M1 on tässä klassikoiden listassa hieman eri sarjaa, sillä periaatteessa sekin vain apinoi hyvin rajoittuneilla sampleilla niitä oikeita klassikoita. Sillä on oma kulttimaine aikansa suosituimpana ja ensimmäisenä töyasemana, ja sillä voi olla ihan perusteltua pro-käyttöä tänäkin päivänä. DX-7 sen sijaan voitaisiin lukea oikeisiin klassikoihin IMHO.
 
Dx7 on hieno soitin. Mutta tehdäänkö sillä humppakeikkoja?Rock, pop ja Metal keikkoja? Tehdään, jos kyseessä on oma bändi joka haluaa mennä/hakea omaa saundia. Covereiden soittamiseen se ei mielestäni käy, ja kieltämättä musiikin reenaus yleisestiottaen tuon pöydän kanssa ei välttämättä ole niin mieluisaa kuin monien muiden kanssa. Anyway, hyvä soitin ehdottomasti, ja itse suosin sitä nimenomaan hissi ja fuusiomusaan. Tässä vain yksi esimerkki mitä sillä voi tehdä livenä oikeissa yhteyksissä, ja pitää sanoa että kivaa oli.
 
http://www.youtube.com/watch?v=UFWYeca6FgE

tarmo: Tuossahan tuo perustelu onkin. Jokainen voi itse miettiä, minkä klassikkoarvon M1:lle antaa. Itselleni klassikkoarvo jää muutamiin yksittäisiin oivalluksiin, ei niinkään siihen, että kyseessä olisi ensimmäinen työasemasyna. Silloin kun minä aloin tosissani soittaa, soitettiin jo Trinityillä. ja kun mä hommasin sen ensimmäisen M1:n, ei sitä enää vaihdettu B3:seen... Taisi olla sama tilanne henkilöllä, jonka kanssa po. klassikkoarvosta keskusteltiin.
 
Lisäksi miettisin vielä, käyttikö Bon Jovi Runawayssaan ja Depeche Mode kultturaidoissaan M1 -synaa, vaiko ei...
 
Mulle taas Trinityt ovat olleet jonkin sortin pettymys, mutta, makuasioita.

maza: En nyt tiedä, että mitä tarkoitat hyvällä sähköpianosoundilla, mutta kyllähän Nordeissa on ollut ekasta Electrosta lähtien nimenomaan Rhodes-, Wurlitzer- ja klavinettisoundit. Vai kaipaatko vehkeestä juurikin DX7-osaston kasari-eepeetä?
 
Humppa- ja heviviuluja noista ei tosiaan löydy, vaan synaosiosta saa kyllä ruuvattua analogihenkisiä mattosoundeja varsin hyvällä menestyksellä.
 
Klavisaundeista en pidä, niitä saa ruuvata liian kauan että niistä saa sen mitä haetaan(kirkkautta). Wurlitzer sielä on hyvä, kuin myös hyvä Rhodes, vaikka ei tietty ihan vastaakaan oikeaa Rhodesia. Mulle Nordin pianosaundeissa, ja saundeissa ylipäätäänkin on se miten ne "pakattu", ja kuinka osaa kuulostaa niin pirun tunkkaiselta omaan korvaan. Vikahan tietty voi olla minussa ja omissa korvissani, mutta tuon asian olen ainakin huomannut Nord Stagen kohdalla.

pekka montin: Mulle taas Trinityt ovat olleet jonkin sortin pettymys, mutta, makuasioita.
 
Pettymyshän se olikin, mutta tarkoitin lähinnä sukupolvea. M1 ei ollut mikään uusi peli, kun mä aloin hankkimaan syntikoita. Mun käsittääkseni me ollaan melko samanikäisiä, joten tuskin meistä kumpikaan on kokenut sitä huumaa, jonka ensimmäisten työasemasynien tulo markkinoille mahdollisesti aiheutti...

pekka montin: Klavisaundeista en pidä, niitä saa ruuvata liian kauan että niistä saa sen mitä haetaan(kirkkautta). Wurlitzer sielä on hyvä, kuin myös hyvä Rhodes, vaikka ei tietty ihan vastaakaan oikeaa Rhodesia. Mulle Nordin pianosaundeissa, ja saundeissa ylipäätäänkin on se miten ne "pakattu", ja kuinka osaa kuulostaa niin pirun tunkkaiselta omaan korvaan. Vikahan tietty voi olla minussa ja omissa korvissani, mutta tuon asian olen ainakin huomannut Nord Stagen kohdalla.
 
Olikos Stagessa vahvistinmallinnuksia vai ei? Ainakin Rhodesien osaltahan Nordin politiikka on ollut samplata ne suoraan ns. harpusta ilman mitään vahvistimia tai muljuttumia välissä. Perään tarvitsee kyllä kieltämättä vahvistimen ja kaapin tai edellisten mallinnuksen, jotta soundi olisi oikeasti kohdillaan. Ihan sama juttu oikean Rhodesin kanssa - suoraan linjaan ei kuulosta hyvältä. Radikaalilla EQ:n käytöllä tilanne paranee jonkin verran.
 
Ja sillä kaapilla ja vahvistimella on todella paljon merkitystä. Mäkin leikkailen Rhodesista alapäitä aika kovalla kädellä ja usein boostaan vielä lisäksi yläpäitä, että soundi on sellainen, jota haen.

tarmo: Pettymyshän se olikin, mutta tarkoitin lähinnä sukupolvea. M1 ei ollut mikään uusi peli, kun mä aloin hankkimaan syntikoita. Mun käsittääkseni me ollaan melko samanikäisiä, joten tuskin meistä kumpikaan on kokenut sitä huumaa, jonka ensimmäisten työasemasynien tulo markkinoille mahdollisesti aiheutti...
 
M1 on vanha sotaratsu, hyvässä ja pahassa :) Moon 27.