Kitarat: kitarakamat ›

Entropia666: Exif on hankala poistaa kuvista. Jotenkin se onnistuu, en itse vaan tiedä kuinka. Tuskin tietää normirosvotkaan.
 
Onnistuukos EXIF datan muokkaus? Esim. päivämäärän muuttaminen tai vastaava?
 
Edit: Näemmä onnistuu ja suhteellisen helposti vielä.

Twinkle: Mikä mahtaa olla pätevä tapa todentaa se, että milloin kukin valokuva on otettu ja kenen omistuksessa se oli kyseisenä ajankohtana?
 
Sä olet katsonut liikaa amerikkalaisia rikossarjoja. Ei tälläinen aukoton omistuksen tai ajankohdan todistaminen ole merkityksellistä.

Entropia666: Exif on hankala poistaa kuvista. Jotenkin se onnistuu, en itse vaan tiedä kuinka. Tuskin tietää normirosvotkaan.
 
Ei EXIF:in peukalointi ole homma eikä mikään. Mutta jos multa löytyy yksityiskohtaiset kuvat kitaroista sekä niiden sarjanumero ja vieläpä kuvia, joissa kitara esiintyy omassa kodissani tai on esim. keikalla käytössä, luulis olevan aika vahvaa näyttöä siitä, kenen kitara on ollut sillä hetkellä, kun se on vaihtanut rikollisesti haltijaa.

Juu Exif tiedot on helppo muuttaa/poistaa joten niiden oikeellisuuteen ei ole ihan 100% luottamista. Minusta hyvä keino ottaa luotettava kuva on laittaa vaikka oma passi tai henkkarit kuvattavan kapistuksen viereen ja kuvata RAW-muodossa jos mahdollista, tästä kuvasta voi sitten tehdä vaikka jpg:n ja vaikka rajata henkkarit pois. Näin ollen kun et levitä raakakuvaa mihinkään vaan käytät sitä jpg kuvaa ei rosvotkaan pääse alkuperäiseen käsiksi. Toki se sarjanumero on erittäin oleellinen asia joka tulisi jokaisen ottaa talteen omista kamoistaan.

Juu. Kuvia on soittokamoista. Olen yrittänyt ottaa kuvia, joissa näkyisi sarjanumero ja vahvistimesta otin kuvan, jossa näkyy selvästi pieni ruhje, joka siinä on.

B-tone-flat: Sä olet katsonut liikaa amerikkalaisia rikossarjoja. Ei tälläinen aukoton omistuksen tai ajankohdan todistaminen ole merkityksellistä.
 
Ei, vaan se perustuu kokemukseen, siihen kun minulta vietiin muutaman tonnin arvosta tavaraa omasta asunnostani ja vaikka tekijät jäivät kiinni niin tavaroita ei saatu takaisin: ne oli myyty sinne tänne ja vaikka ostajat voitiinkin jäljittää osassa tapauksessa, niin niiden tavaroiden omistussuhdetta ei. Ei siihen kukaan katsonut tarpeelliseksi nähdä vaivaa: poliisi toimi lähinnä kirjaajana, tavara katsottiin menetetyksi saman tien ja alle kahdessa tunnissa vakuutuskäsittely oli vauhdissa ja ensimmäisiä korvaavia tuotteita oli mahdollista hakea lähiliikkeestä.

Twinkle: Mikä mahtaa olla pätevä tapa todentaa se, että milloin kukin valokuva on otettu ja kenen omistuksessa se oli kyseisenä ajankohtana?
 
Tässä on monta tapaa todentaa ja yleensä ei tarvi edes hirveesti todentaa omaa omistustaan jos ja kun on tehnyt asiasta vielä rikosilmoituksen, omaa tavarasta kuitin ja lisäksi on valokuvia ja näitä valokuvia voi olla esim. kuvapankeissa.
 
Rosmolla on aika paha näyttää se, että sun kuvat olis jotenkin manipuloitu tai väärennöksiä tai että miten se rosmo selittäisi sen, että kuvat on otettu sun kotoota todistettavasti. (kenties se rosmo on sitten lainannut sulle pöllimäänsä kitaraa että voit ottaa siitä kuvia? )
 
Jos se kitara ei koskaan ole sun omistuksessa ollut niin miten helvetissä siitä olisi voinut kotoota ottaa kuvan?
 
Toki rosvo voi sen kuvan itekin ottaa ja väittää omakseen, mutta tämän voi aika helposti kumota vaikka siten, että ottamasi kuvat talletat vaikka johonkin kuvaverkkopankkiin ja lisäksi lähetät vaikka oman duunisi sähköpostiin, jolloin näistä jää kyllä ns. aikaleimaa milloin kuvat on laitettu datamuodossaan johonkin.
 
Lisäksi aina niistä kuvista voi teettää kuvat vaikka kuvapalvelussa, tästä tulee myös kuittia ja kun pyytää sen vieläpä DVD aihioon niin luulis jo olevan selvää näyttöä missä kuva on teetetty ja milloin sekä että kyseinen DVD esim. on tehty kuvapalvelussa.
 
Mä luulen ihan oikeasti, että sillä rosvolla on paljon enempi todistettavaa kuin uhrilla tässä tapauksessa.
 
Lisäksi kun asiaan yhdistetään asiat kuten ostokuitti ja ostoon muutenkin liittyvä todistaminen kuten vaikkapa vakiomyyjän lausunto mitä on milloinkin myyty ja vieläpä sarjanumero ja siitäkin kuvat niin ei luulisi olevan kauheaa sherlokkityötä selvitää kuka on varkauden uhri ja kuka rosmo ;-)
 
Aikaisemmassa kirjoituksessani puhuin näistä kuvista koska ne mielletään jotakuinkin "merkityksettömiksi" ja mun mielestä näin ei asia ole.
 
Täällä puhuttiin myös jostain kuvan ajankohdan väärentämisestä jne. joka on varmaan helppoa mutta epäilenpä näin kuitenkin, että siinä datassa on sellaista tietoa jota tavallinen pulliainen ei edes tiedä siinä olevan eli todennäköisesti oikeilla vehkeillä ja taidolla siitä kuvan datasta saadaan selville onko aikaleimaa muutettu kotikonstein vai ei, ja myöskin muuta tietoa uskoisin datassa olevan.
Se kuka tästä tietää tarkemmin eli on tämän lajin asiantuntija tietotekniikan suhteen voisi kertoa että mitä kaikkea piilotettua on datatiedossa.
 
Esimerkkinä datasta vaikkapa se, että kovalevyltäkin saadaan selville poistettuja tiedostoja vaikka olisi kirjoitetti useampaan otteeseen päällekin. Meillä esim. töissä kun aikoinaan tuhottiin kovalevyt niin ne kirjoitettiin 7 kertaa päälle kokonaan, lisäksi ne kovalevyt meni murskaten, joten luulisi, että kuvan aikaleiman väärentäminen on varsin helppo todeta datatiedosta kun sen vaan osaa tehdä.
(tästäkin voisi joku Guru kertoa varmaan tarkemmin jos tieto löytyy).
 
Tuossa nyt muutama juttu.
 
Enempää en todennäköisesti tule tähän ketjuun kirjoittamaan koska näköjään nämä keskustelut aina levähtää käsiin täälläkin foorumilla joten mun puolesta voitte jatkaa keskustelua.

Mun mielestä on jotenkin outoa että täällä yritetään antaa hyödyllisiä vinkkejä ja sit tullaan vaan toteamaan että ei niistä ole mitään hyötyä.
Tottakai sarjanumero on selkein ja todennäköisesti paras olla tiedossa jos jotain fuulaa käy. Mut en mä näe mitään haittaa siitä että kuvia on otettuna myös. Enemmän dokumentaatiota aiheesta luulis olevan aina parempi.
Jos joltain pöllitään ruoska niin en mä käy sen sällin ruoskan sarjanumeroa ulkoa kuitenkaan opettelemaan jos semmonen tulee vastaan. Sen sijaan kuvan kun olen nähnyt ja vastaavanlainen tulee vastaan nii kyllä mä ainakin helpommin moisesta havahdun. Sen jälkeen on helppo tarkistaa sarjanumerot ja katsoa osuiko kohdilleen.
Aivan sama onko se kitara uniikki vai ei. Jos tiedossa on että valkonen strato on pöllitty ja semmonen sattuu tulemaan, ehkä jopa hieman hämärästi, vastaan niin kyllä mulla hälytyskellot ainakin kilahtaa.
 
Ei ne kuvat välttis juridisessa mielessä todista mitään, mistä ilmeisesti Twinklekin jaksaa jauhaa tajuamatta muiden pointtia. Mutta isoa apua niistä aivan varmasti voi olla.
 
Mä jatkan edelleen kuvien ottamista ruoskista sarjanumeroiden kera.

Twinkle: vaikka ostajat voitiinkin jäljittää osassa tapauksessa, niin niiden tavaroiden omistussuhdetta ei. Ei siihen kukaan katsonut tarpeelliseksi nähdä vaivaa: poliisi toimi lähinnä kirjaajana, tavara katsottiin menetetyksi saman tien ja alle kahdessa tunnissa vakuutuskäsittely oli vauhdissa ja ensimmäisiä korvaavia tuotteita oli mahdollista hakea lähiliikkeestä.
 
Varastetun irtaimen esineen ostaja ei saa vilpittömään mieleen vetoamalla suojaa, vaan hän joutuu palauttamaan esineen korvauksetta sen oikealle omistajalle. Myös vajaavaltaisen etu on suojattu niin, ettei oikeustoimessa voi vedota luottamuksensuojaan.
 
Tuntuu oudolta, koska varastetun tavaran ostaja ei saa vilpittömään mieleen vetoamalla suojaa vaan joutuu palauttamaan esineen korvauksetta omistajalle.
 
Tuntuu hieman ihmeelliseltä ettei tavaran omistussuhdetta voitu jäljittää?
- Ostokuitit, valokuvat, sarjanumerot.
 
Omistus suhdettaanhan ei menetä tavarastaan joka on varastettuna toisella, se omistus suhdehan pitäisi säilyä...
 
Eli aika outoa kerrassaan tuo keissi tuon suhteen.

B-tone-flat: No mutta tässähän se tuli todistetuksi että sait korvauksen ilman että aukottomasti ja vedenpitävästi todistit omistavasi sulta viedyt tavarat. Ja ilmeiseti vakuuyhtiökään ei ruvennut sun kanssa asiasta kinaamaan koska noin nopeasti asiat etenivät.
 
Joo, jos ostan jotakin muuta kuin kulutustavaraa niin säilytän kaikista kuitit, ihan sen takia että ne on takuun kannalta samassa paikassa ja myös tapaturmien varalle. koko mappi oli sitten helppo viedä vakuutusyhtiöön kun poliisi oli ne puutteet kirjannut ylös ja ne löytyi rikosilmoituksesta.
 
Sehän on aivan asia erikseen sitten saako varastettuja tavaroita takas koskaan. Niitten etsiminenhän ei poliisille kuulu.
 
Se on vieläpä epätodennäköistä, koska tuo edellä mainittu vilpittömyyden suoja aiheuttaa sen, että jos ostaja on varkaalta ostanut jotakin, niin tappio siirtyy ostajalle maksetun hinnan jäätyä varkaalle mutta tuotteen mentyä oikealle omistajalleen. Sen vuoksi on epätodennäköistä että ostaja ilmoittaa/myöntää vaikka olisikin sotkeutunut varastettuun tavaraan.

Twinkle: Joo, jos ostan jotakin muuta kuin kulutustavaraa niin säilytän kaikista kuitit, ihan sen takia että ne on takuun kannalta samassa paikassa ja myös tapaturmien varalle. koko mappi oli sitten helppo viedä vakuutusyhtiöön kun poliisi oli ne puutteet kirjannut ylös ja ne löytyi rikosilmoituksesta.

 
Entä jos rosvo pöllii tämän mapin? Siksi herää kysymys, onko mapista valokuvat?
(vitsi)
 
Eiku, tuo "kaikki kuitit mappiin" systeemi on myös mulla käytössä, jos tavarassa on takuu ja maksaa sen verran että jaksan vaivautua valittamaan. Ei tarvi arpoa mistä löytyy tarvittaessa. Esim. pojan läppäri hajos (osoittautui että emolle integroidussa näytönohjaimessa tyyppivika). Nooh, kutista tarkistettiin ostopäivä ja olihan riemu ja satumainen onni kun takuuaikaa oli vielä pari viikkoa jäljellä. Ilman kuittia olisi tod.näk. kärsitty itse.

darrell: Entä jos rosvo pöllii tämän mapin? Siksi herää kysymys, onko mapista valokuvat?
(vitsi)
 
totta toinen puoli, joskus miettinyt että miten järjestelmä pitää jos tulee esim. tulipalo ja se syö meikäläisen kämpän.

Twinkle: totta toinen puoli, joskus miettinyt että miten järjestelmä pitää jos tulee esim. tulipalo ja se syö meikäläisen kämpän.
 
Tulenkestävä kassakaappi. Jos asut missään taajama-alueella niin ei sun kämppä niin kauaa ehdi palaa, etteikö tollasessa yks mappi säilyis pahemmin hiiltymättä.

Twinkle: totta toinen puoli, joskus miettinyt että miten järjestelmä pitää jos tulee esim. tulipalo ja se syö meikäläisen kämpän.
 
skannaa ja lähetä itsellesi ne vaikka sähköpostina.

Twinkle: totta toinen puoli, joskus miettinyt että miten järjestelmä pitää jos tulee esim. tulipalo ja se syö meikäläisen kämpän.
 
kait sulla nyt on kuva sun kämpästä ja sen sarjanumerosta? :) Pistät kaikki romut siihen keskelle ja otat kuvan ja siitä muutama sata kopioo ja jaat niitä kavereille. helppoa:)
 
Ei no, kotivakuutus kuntoon. Korvaushakemukseen on sitten kiva laittaa että "ai niin olihan mulla se Gibsonin 1956 Gold Top kanssa, meinas ihan unohtua"

Pitääpä muuten taas päivittää kamalista kun viime kerran jälkeen on pari vermettä tullut lisää.
 
Ja kyllä minä ainakin otan myös kuvat, vaikka ne eivät olekaan juridisesti päteviä todisteita niin uskoisin etta tuo lisää uskottavuutta siinä vaiheessa jos vakuutusyhtiö esimerkiksi päättääkin väittää että "ei sulla tuollaisia kamoja ole koskaan ollutkaan, koetat kusettaa". Tosin mitä olen kuullut niin turhankin löyhäkätisesti korvaavat, useita tapauksia tullut tietoon missä kadonneet kamat ovat varastettaessa mystisesti muuttuneet pykälää arvokkaammiksi malleiksi ja vakuutushtiö on mukisematta korvannut. Toisaalta tietysti käsittelijäthän ovat vain töissä, se ei ole heidän rahaansa ja vakuutusyhtiöt kyllä osaavat ottaa tappion takaisin vakuutusmaksuissa.
 
Kuvat kannattaa toki ottaa tunnistettavassa ympäristössä, omani on otettu treenikämpällä niin että ympäristö ja osa muita kamojakin näkyy jolloin on helpompi todistaa että kamat ovat olleet hallussa samaan aikaan eikä esim. yritä laskuttaa jo myytyjäkin tavaroita.
 
Poliisia ei todellakaan nykyään voisi omaisuusrikosten selvittely vähempää kiinnostaa, ilmeisesti nopeuksien tutkaaminen ja epäiltyjen hampunkasvattajien ratsaaminen on tärkeämpää. Jossain toisessa ketjussa kerroinkin jo että työpaikalleni tehtiin joitain vuosia sitten murto jossa hävisi usean kymppitonnin arvosta kamaa, poliisi ei edes vaivautunut paikalle vaikka johtolankoja olisi taatusti löytynyt ja vahvoja epäiltyjäkin oli. Eli turha odottaa että treenikämppämuron jälkeen joku CSI tulee ottamaan sormenjälkiä ja keräämään karvanäytteitä ja vertailemaan niitä rekistereihin, poliisi vain kirjaa rikosilmoituksen ja homma siirtyy vakuutusyhtiölle.

Murgo:
 
Tosin mitä olen kuullut niin turhankin löyhäkätisesti korvaavat, useita tapauksia tullut tietoon missä kadonneet kamat ovat varastettaessa mystisesti muuttuneet pykälää arvokkaammiksi malleiksi ja vakuutushtiö on mukisematta korvannut.
 
Tätä mystiikkaa kutsutaan arkikielessä vakuutuspetokseksi.
:-)

Onko kellään muuten jakaa omakohtaisia kokemuksia tapauksista, joissa varastettuja soittimia on löydetty ja saatu takaisin? Meinaan että kuinka usein ja minkähänlaisella prosentilla niitä ylipäänsä saa takaisin.
 
Tai vastaavasti onko kokemuksia vakuutusyhtiön kanssa asioimisesta kamojen häviämisen jälkeen, mitä dokumentteja, kuitteja, kuvia, sarjanumeroita ne vaatii että korvaukset juoksee? Tokihan ensimmäinen asia on ylipäänsä hommata vakuutus, mutta mitä muuta vaaditaan?

Juntunen: Onko kellään muuten jakaa omakohtaisia kokemuksia tapauksista, joissa varastettuja soittimia on löydetty ja saatu takaisin?
 
Minulta varastettiin joskun 90-luvun puolivälissä kitara takahuoneesta keikan jälkeen. Laitoin Rumbaan ilmoituksen ja joku ystävällinen nimetön ilmiantaja soitti ja kertoi kenellä ja missä kaupungissa kitara on.
 
Kävin sitten herran keikalla jututtamassa, oliko uusia edullisia hankintoja kitararintamalla viime aikoina tehty. Oli sitten tuntemattomalta mieheltä muutamalla satasella (mk) ostettu... ja oli vielä menty maalaamaan se uusiksi jälkien peittämiseksi.

Palautti ihan suosiolla. Vakuutusyhtiö korvasi uudelleen maalauksen. Sitä, että kitaran arvo on nykyään puolet siitä, mitä se alkuperäisissä maaleissa olisi ollut ei korvaa kukaan. Ei silti, en sitä ole myymässäkään, että koituu sitten perikunnan vahingoksi.