| Aihe: Sarjanumeroista sananen | |
|---|
 fox
15.02.2011 00:20:56 | |
|
Taas tuolla palstoilla on juttua "omille teilleen" lähteneistä soittimista.. Hyvin murheellista, ja vielä murheellisemmaks sen tekee se, että eipä kovinkaan suurella todennäköisyydellä helposti pysty niitä identifioimaan, jos vaikka vastaavan lainen/värinen/mallinen vastaan tulisi..
Jaa niin miksi?
No, kun EI OLE SARJANUMEROA KIRJOITETTU MUISTIIN
Tuolta voi lukea vähän lisää, on vinkkejä ja muuta..
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=163265 | |
Kiinnitin täsmälleen samaan asiaan huomiota!
Sarjanumeron lisäksi jokaisesta soittimesta, vahvistimesta ja jopa pedaalista KANNATTAA olla kunnollisia valokuvia, mielellään eri kulmista. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä siinä vaiheessa, jos tavara joutuu vääriin käsiin. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | fox
15.02.2011 00:46:22 | |
|
Ja sitten tosiaan vielä siitä sarjanumerosta itsessään se sananen..
Sarjanumero soittimessa on yksilöllinen! Jokaisessa soittopelissä on siis ihan omansa, (poislukien tietty Kiinan väärennökset laatusoittimista, joissa saattaa olla kaikissa sama sarjanumero tjsp, mutta niistä nyt ei oo väliä)
se uniikki numero ei ole siinä soittimessa sen vuoksi, että sillä joillakin merkeillä pystyy ko. soittimen valmistusajankohdan määrittämään - jos pystyy, se on sille ostajalle vain bonusta. Se numero on siinä sen vuoksi, että kyseisen soittimen pystyy tunnistamaan, oli se sitten tehtaan takuukorjausta varten, tai varkaustapauksissa viranomaiset pystyvät sen tunnistamaan, MIKÄLI heillä se on. "Kas, kelmillä oli himassa Pete Röppösen kitara, haa!"
Ehdoton "ei näin" on soitinkaupoille ryhtyessä tilanne, jossa soittimesta on jollain jyrsimellä koiverrettu identifiointitiedot huut hittoon, ellei muuten. |  Twinkle
15.02.2011 09:18:03 (muokattu 15.02.2011 09:20:03) | |
|
Jucciz: Sarjanumeron lisäksi jokaisesta soittimesta, vahvistimesta ja jopa pedaalista KANNATTAA olla kunnollisia valokuvia, mielellään eri kulmista. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä siinä vaiheessa, jos tavara joutuu vääriin käsiin.
Eipä niistä kuvista kummemmin hyötyä ole, koska ainoa juridisesti pätevä tapa tunnistaa esine on sen sarjanumero ellei soitin ole täysin yksilöllinen. |  Numbie
15.02.2011 09:23:57 (muokattu 15.02.2011 09:24:45) | |
|
Twinkle: Eipä niistä kuvista kummemmin hyötyä ole, koska ainoa juridisesti pätevä tapa tunnistaa esine on sen sarjanumero ellei soitin ole täysin yksilöllinen.
Helpottaapa kuitenkin huomattavasti esim. poliisin duunia tunnistamisen suhteen kun on kunnolliset kuvat apuna. Jos vaikka on reilummin modailtu kitara niin alapa siinä selittelemään jonkun katalogikuvan kanssa että "joo niinku tämmöne mut naturalina ja kultahardware ja kahleri ja öö". | |
Tässä yksi syy, miksi pidän naturaaleista, etenkin voimakkaista syykuvioista. Muistattehan Minority Reportin ja ne puukuulat? Puun syykuviot ovat yksilölliset.
Close the iris! | |
Twinkle: Eipä niistä kuvista kummemmin hyötyä ole, koska ainoa juridisesti pätevä tapa tunnistaa esine on sen sarjanumero ellei soitin ole täysin yksilöllinen.
Tä?
Kyllä niistä on todella paljon hyötyä. Yleensä joka kitarassa on kuitenkin kolhut ja naarmut vähän eri paikassa ja kaikissa soittimissa, joissa puun syyt näkyy, kuviointi on erilainen. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | Twinkle
15.02.2011 12:54:06 (muokattu 15.02.2011 12:55:38) | |
|
Jucciz: Tä?
Todennäköisyys on aika pieni jos haluaa saada soittimensa takaisin siihen vedoten, että siinä on naarmut tietyissa paikoissa ja tai puun syyt niin tai näin. Harvassa tapauksessa, niillä on mitään todistusarvoa ellei laite ole todella harvinainen tai ainoa laatuaan. Viralliset reitit vaatii kuitenkin sarjanumeron ja mielellään vielä dokumentin siitä, että tuote on todella jotakin reittiä päätynyt käpäliin.
Siksi minä pyrinkin ottamaan sarjanumeron ylös ja tekemään soittimista kauppakirjan, niin on ainakin joku todiste siitä, että minulla on ollut kyseinen roju ostettuna. Se on hyvä olemassa jo senkin takia, että niitä vaanii muutkin jutut kuin varkaat, esim. luonnonvoimat. Itse ainakin kerään tiedot omistuksistani sen takia, vakuutusyhtiöt uskoo ongelmien tullessa laitteen omistamisen enkä sen takia, että varkauden sattuessa saisin sen esineen jossakin vaiheessa takaisin.
Mut toki, jokainen kuvatkoon soittimensa niin tarkoin kuin haluaa ja ainahan se on kotiinpäin, mutta itse suosittelen painottamaan nimenomaan siihen sarjanumeroon. Todennäköisyys on kuitenkin äärimmäisen pieni sille, että varastettu soitin jossakin vaiheessa löytää kotiinsa. | |
Twinkle: Mut toki, jokainen kuvatkoon soittimensa niin tarkoin kuin haluaa ja ainahan se on kotiinpäin, mutta itse suosittelen painottamaan nimenomaan siihen sarjanumeroon.
Kannattaa kuvata se sarjanumero. | fox
15.02.2011 13:22:32 | |
|
Krice: Kannattaa kuvata se sarjanumero.
Se väittelyketju on tuos alempana. Mikä mystinen juttu siin on, että kun koittaa toisia auttaakseen selvittää sitä soittimen identifioinnin kannalta oleellisinta juttua, niin siitä tulee sitten tällasta ihme kälätystä?
Tähdennän vielä, että jokainen saa toteuttaa tuon muistiinmerkinnän miten haluaa, tai, jos se on ylivoimasta, jättää vaikka kokonaan tekemättä.
Ei oo minulta pois se. | |
Hyvä homma, että otit tämän aiheeksi Kettu.. Itsekin tuossa jokin aika takaperin otin ylös sarjanumerot omista soitinkamoista ja pistin varmaan talteen. Koskaan ei voi tietää, milloin se voro vie jotain..
Tuosta kuvien ottamisesta yms hieman hipoen kerronkin seuraavan hassun tarinan (toivottavasti en sitä aiemmin ole kertonut):
Koulussa aikoinaan valmistelin itselleni loimukannella varustettua les paul-tyylistä kepakkoa.. No, siellähän oli tietysti sellainen varasto, johon sen sai pistää jemekseen, ihan opettajat sanovat että siellä säilyy. Tuli joululoma, meni joululoma.. Palasin koululle ja kas, kitaranraakile oli hävinnyt, aina ylijäämäpalasia myöten. Ilmoitukset opettajille ja sitten poliisin pakeille. Ottivat tarkat tuntomerkit talteen ja sanoivat että palailevat asiaan. Noin 20 min päästä soittaa joku tutkintapäällikkö ja sanoo että ei oo mitään tsäänssiä saada kitaraa enää ikinä takasin, suosittelen unohtamaan koko jutun ja mahdollisesti kääntymään koulun puoleen vakuutuksien toivossa.
Eihän sieltä tietysti mitään korvauksia saanu irti, lähinnä vittuilivat.
Meni nelisen kuukautta, kun sain soiton hyvinkäältä (asun siis oulussa itse), äitini aviomieheltä, että katoppas tämä ja tämä asefoorumi netistä, siellon sellanen ketju, jossa jollakin on kuva raakileesta les paulista..
Noh, menin sitten ko. foorumille, selailin noin 35 sivua juttuja koskien esim. aseiden piippuja, custom tukkeja yms. kunnes löysin kuvan, jossa oli kuvattu jotain kiväärinperää, jonka joku heppu oli tehnyt.. Ja taustalla oli, kappas vaan, minun les paul-tekeleeni! Siinä samalla omaa aseenperäänsä kehuen tyyppi yritti myydä sitä jollekkin ja kehui löytäneensä jostain ja pelastaneensa roskiksesta..
Luonnollisesti laitoin heti samalle foorumille (pikaisen rekisteröitymisen jälkeen :D) kysymyksen että mitähän mahdat tehdä MINUN les paulillani joka varastettiin kuukausia sitten.. Sain sitten yhteystiedot tyypiltä itseltään ja lopulta heppu sitten toi kitaran kaikkine jämäpaloineenkin mulle luokkaan ja oli kuulemma hyvinkin pahoillaan. Joku opettaja ilmeisesti oli käskenyt tyhjentää sen varaston ja heittää kaiken roskiin ja tämä tyyppi sitten tuon kitara-aihion oli napannu talteen ettei mene hakkuriin. Oli kuulemma vaan miettiny että mitähän sillä keksis, kun ei itse osaa tehdä mitään ko. vehkeelle.
En tiedä puhuiko tyyppi totta, vai jäikö varas kiinni suht nolosti, mutta sain kitaran takaisin ja sovittiin että annetaan asian olla, kun sen sitten minulle toi ihan henkilökohtaisesti takaisin.
Summa summarum: Olipahan kitaran tuntomerkeistä jotain hyötyä, kun puolen suomen päästä ukko bongaa satunnaiselta asefoorumilta ja ilmoittaa heti asianomistajalle asiasta.
Eli jos ei nyt välttämättä kuvista ole hyötyä, niin ottakaa Kettu-sedän neuvosta vaari ja napatkaa se sarjanumero talteen. Joku tarkkasilmäinen kanssamuusikko/ihminen voi sen jostain vielä bongata ja saat vehkeen takaisin.
"vedän tähän häröön taustaan jotain häröä lirutusta ja trillejä ja pari norsun ääntä." | |
fox: Mikä mystinen juttu siin on, että kun koittaa toisia auttaakseen selvittää sitä soittimen identifioinnin kannalta oleellisinta juttua, niin siitä tulee sitten tällasta ihme kälätystä?
No olipas hyökkäävä reaktio ihan normaaliin viestiin. Ota pastilli! | |
Itsehän juuri eilen kuvailin ruoskiani kun oli vähän viimeisen session jälkeen päivittynyt kalusto. Sarjanumerot on sekä kuvissa näkyvillä että paperilla ylhäällä. Ja kuvissa yritin juurikin kiinnittää huomiota lommoihin ja muihin sopiviin yksityiskohtiin. En näe tuosta operaatiosta mitään haittaakaan olevan.
Muutaman mun kitaran kanssa ei sinänsä ole väliä jos sattuis sarjanumerot unohtumaan kun ne on valmistajalla mun nimissä kuitenkin ja sieltä ne saan tarvittaessa.
Se on hyvä homma että Kettusetä jaksaa näistäkin hommista muistutella. Loafers
Grunge-garagerokin räimettä höystettynä powerbluesilla á la Zepukat -fox
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. | |
Kyllä sarjanumeron lisäksi kannattaa aina myös laite kuvata. Mites esmes toimitaan itse rakennettujen musalaitteiden kanssa? Täälläkin väsätään kitaroita ja vahvistimia. Tuskin monikaan niitä alkaa sarjanumeroimaan. Vaikeuttaa mahdollisen rikosilmoituksenkin tekemistä jos laitteesta ei ole edes kuvaa.
Marshall Amp makes Amazing Noise and has a Black Tone | |
B-tone-flat: Kyllä sarjanumeron lisäksi kannattaa aina myös laite kuvata. Mites esmes toimitaan itse rakennettujen musalaitteiden kanssa? Täälläkin väsätään kitaroita ja vahvistimia. Tuskin monikaan niitä alkaa sarjanumeroimaan. Vaikeuttaa mahdollisen rikosilmoituksenkin tekemistä jos laitteesta ei ole edes kuvaa.
ne onkin niitä yksilöllisiä soittimia. Se on ihan eri asia kuitenkin, jos kyseessä on esim. "Gibson SG, musta" niin homma menee vaikeaksi. Vaikka siitä olisi kuva olemassa, niin se "Gibson SG, musta" on todella hyvin piilossa muiden marjojen joukossa. Jos siinä ei ole mitään todella yksilöllistä, pysyvää tuntomerkkiä mitä ei pysty lisäämään tai muokkaamaan, vaihtamaan tai poistamaan niin kuvan todistusarvo on hyvin vähäinen. |  darrell
16.02.2011 10:57:20 (muokattu 16.02.2011 10:58:45) | |
|
Kyllähän ne kuvat löytyy vastaavasta tuoteesta netistäkin. Onko kuva juurikin ko. kamasta, niin sillä ei ole niin suurta merkitystä, ellei kyseessä ole kustom/uniikki kappale, jonka tunnistaminen olisi muuten vaikeaa.
Kuvasta on hyötyä siinä vaiheessa, kun kadonnutta tavaraa lähdetään etsimään. Kitarakamoja tuntemattomalle esim. Ibanezin mallinumerot (n kpl erilaisia malleja) eivät kerro yhtään mitään, mutta kuvaa katsoessa voi melkeinpä yhdellä silmäyksellä sanoa onko kyseessä etsitty tavara vai ei. Saattaapa jäädä kuva mieleen, ja jos tulee kadonnutta tavaraa vastaan jossain muussa yhteydessä, niin silloin kuva palautuu paremmin mieleen, kuin malli. ja sarjanumero. Tietenkin itse juridinen tunnistaminen tehdään parhaiten sarjanumeron perusteella.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. | |
Sarjanumero kannattaa tosiaan kirjata muistiin, ei oo iso vaiva mutta tosipaikan tullen voi olla arvaamaton apu. Joissakin kitaroissa sarjanumero on tyhmästi laitettu niin, että sen poistaminen tai vaihtaminen käy käden käänteessä. Esim. kalliimmissa vintage-tyylisissä Fendereissä tuo sarjanumero on vanhaan tyyliin tyhmästi stanssattu kaularuuvien aluslevyyn, jonka vaihtaminen on muutaman minuutin homma. Siksipä kannattaa myös valokuvata skitta etenkin niistä kohdista, joissa on tunnistettavia piirteitä, esim. kolhuja, kulumia tai syykuvioita. Myös pulttikaula kannattaa irrottaa ja merkitä kaulataskun merkinnät muistiin. Jotkut jopa piilottaa skittojensa uumeniin salaisia merkintöjä.
Uusissa Danelectroissa sarjanumero on lapaan liimatussa tarrassa. Todella kestävän luokan identifiointi... Halpa skitta, mutta olisihan tuon numeron voinut ihan siihen kitaran pintaankin präntätä. Arvo se on tunnearvokin.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Jucciz: Tä?
Kyllä niistä on todella paljon hyötyä. Yleensä joka kitarassa on kuitenkin kolhut ja naarmut vähän eri paikassa ja kaikissa soittimissa, joissa puun syyt näkyy, kuviointi on erilainen.
Samaa mieltä Jucciz kanssa, jokainen skitta on yksilö ja niissä olevat naarmut ym. kolhut jne. ja tämä toimii hyvin sarjanumero tunnisteen kanssa.
Kyllähän varastettua tavaraa mm. tunnistetaan muunkin kuin pelkän sarjanumeron perusteella ja myöskin helpottaa yksilöimään onko kyseessä se tietty tavara eli tässä tapauksessa soitin eli kitara.
Kun omasta kitarasta löytyy siis seuraavat asiat niin tunnistaminen on helpompaa:
- sarjanumero
- ostokuitti (joskaan muuten tämä ei ole pakollinen kuvio, jos pystyy todistamaan että laite on omistuksessa ja mm. omistajan ottamat kuvat on todiste siinä missä muutkin todisteet).
- tarpeeksi hyvin otetut valokuvat (joissa toki on yksilöllisiä ulkoisia tunnisteita)
(paha sen rosmon on edes yrittää selittää miksi joku olisi ottanut kuvan etukäteen "hänen" laitteestaan ja erittäin paha todistaa, että kuva olisi ns. jollain vippaskonsteilla saatu otettua tai manipuloitua).
Joku sanoi, ettei mahdollisilla kuvilla ole mitään merkitystä, mutta mä en tästä ole siis samaa mieltä vaan Jucciz kanssa mennään samoilla linjoilla.
Esimerkkinä vaikka pieni kolhu lavassa, kannessa naarmu, kannen kuvio ja ehkä jotain muuta niin näillä on aivan varmasti tunnistusmielessä merkitystä tuon sarjanumeron lisäksi koska kun ja jos joku on nämä kuvat nähnyt ja törmää vastaavaan laitteeseen niin on aika helppo päätyä oikeaan tunnistukseen myös siis kuvien perusteella. (tietysti asiaa helpottaa se, että on siis selvästi haivaittavat yksilölliset tunnisteet joten vasta hankitussa ei noita naarmuja välttämättä ole, mutta sitten lähinnä ne kannen kuviot ym.).
Pitäsköhän vartavasten modata skittansa tekemällä siihen muutamat selvät naarmut ;-) | |
Ukkovaari:
- tarpeeksi hyvin otetut valokuvat (joissa toki on yksilöllisiä ulkoisia tunnisteita)
(paha sen rosmon on edes yrittää selittää miksi joku olisi ottanut kuvan etukäteen "hänen" laitteestaan ja erittäin paha todistaa, että kuva olisi ns. jollain vippaskonsteilla saatu otettua tai manipuloitua).
Mikä mahtaa olla pätevä tapa todentaa se, että milloin kukin valokuva on otettu ja kenen omistuksessa se oli kyseisenä ajankohtana? |  Entropia666
16.02.2011 16:23:22 (muokattu 16.02.2011 16:24:15) | |
|
Twinkle: Mikä mahtaa olla pätevä tapa todentaa se, että milloin kukin valokuva on otettu ja kenen omistuksessa se oli kyseisenä ajankohtana?
Exif on hankala poistaa kuvista. Jotenkin se onnistuu, en itse vaan tiedä kuinka. Tuskin tietää normirosvotkaan.
Rokkifotoja
www.haje.fi | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
