Kitarat: kitarakamat ›

gunnar: Ei ole mitään vikana, vuoden olen 08 stankulla soitellut ja erittäin tyytyväinen olen. Kitara on erittäin toimiva siis nimenomaan soittimena, muusta vintage respectistä en sit tiedä ;) ..
 
Komppaan. Kitaran isoin ongelma lienee erilaisten kimittävien LP-foorumilaisten muutosvastarinta. Soi liian voimakkaasti akustisesti, on liian kevyt, liian tasapainoinen, sisältää piirilevyn palan konehuoneessa, väärän tyyppinen volumepotikka, turha standard-teksti lavassa ja "outo" kaulaprofiili jne.
 
Onhan tuossa kieltämättä eri tuntuma kuin monessa muussa LP:ssä, mutta instrumenttinä yksinkertaisesti hyvä. Varustukseltaan myös sitä osastoa, ettei oikeastaan tarvitse jälkeenpäin tuunailla. Vielä kun olisi puolitettavat mikit ja piezotalla...

Nuo ominaisuudet kuulostaa siltä että LP Standard on just sopiva mulle. Soitinkauppaan -->

En ole itsekään innostunut tuosta lukittavasta jakista. Ei se nyt haittaakaan, mutta aika hyödytön uudistus. Kulmaplugipiuha ja piuha hihnan takaa pitää piuhan niin tiukasti paikalla kuin on tarvetta.

Alkaa Standard 2008 kuitenkin kuulostamaan minun kitaraltani. Pitää vielä se kaula käydä kokeilemassa. Gibson LP:n haluan ja Standard 2008 / Traditional-vaaka alkaa kallistua tämän ketjun ansiosta yhä vahvemmin Standard 2008 suuntaan. Lisäkommentit ovat tervetulleita. Iced tea-bursti miellyttää eniten.
 
Seuraavaksi täytyy löytää sopiva vahvistin. Korean ihmeet soivat vielä Cube30X:llä, mutta kyllä Standardille pitää löytää arvoisensa vahvari 80-l. L.A. Stripin musiikkiin kotisoittoon :)

Kalm: Komppaan. Kitaran isoin ongelma lienee erilaisten kimittävien LP-foorumilaisten muutosvastarinta. Soi liian voimakkaasti akustisesti, on liian kevyt, liian tasapainoinen, sisältää piirilevyn palan konehuoneessa, väärän tyyppinen volumepotikka, turha standard-teksti lavassa ja "outo" kaulaprofiili jne.
 
Liian kevyt? Mun LP 2008 Std painaa päälle 4 kg.

Minushuman: Liian kevyt? Mun LP 2008 Std painaa päälle 4 kg.
 
Kalm meinas vissiin tuost "usein nähdystä" painokysymyksestä kuittia heittää.. ;)
Mutta tosiaan, itse en voi muuta ku tuota Kalmin kommenttia myötäillä, noinhan se just menee. Vuosien mittaan Giballa on ollut suuri määrä malleja, jotka on ollu "uutta ja innovatiivista" mutta ostajakunta ei oo niille lämminnyt, syystä tai toisesta.
Ja usein juur noilla perusteillakin jopa. Niinku täälläkin tuos todettiin, että mikäli siellä konehuoneen-puolella laitetaan tuotannon tehostamiseksi ja kustannusten karsimiseksi esmerkiks laadukkaat Bournsin potikat sisälle, mutta kiinnitettynä _piirilevylle_ se on ilman muuta huono Gibsonille, jollain toisella taas se ominaisuus saattais olla "nerokas ja uusia suuntia avaava"..
Mutta juu, milloin ne soittimet on liian kalliita, milloin liian halpoja tai sitten liian sopivia... =)

Minushuman: Liian kevyt? Mun LP 2008 Std painaa päälle 4 kg.
 
Oma Traditional on suht painava, mutta vaa'alla en oo käynyt sen kanssa. Ei kolise akustisesti yhtä äänekkäästi kuin kaverin chambered 50's Tribute LP, mutta resonoi sähköillä niin maan pirun hienosti.
 
Hyvän kitaran soinnin erottaa huonoista hiljaisella tatsilla soittaessa - about kaikki kitarat klangaavat kun tarpeeksi roiskii, mutta vain ne hyvät syttyvät kun hiljaa näppää.

fox: Kalm meinas vissiin tuost "usein nähdystä" painokysymyksestä kuittia heittää.. ;)
Mutta tosiaan, itse en voi muuta ku tuota Kalmin kommenttia myötäillä, noinhan se just menee. Vuosien mittaan Giballa on ollut suuri määrä malleja, jotka on ollu "uutta ja innovatiivista" mutta ostajakunta ei oo niille lämminnyt, syystä tai toisesta.
Ja usein juur noilla perusteillakin jopa. Niinku täälläkin tuos todettiin, että mikäli siellä konehuoneen-puolella laitetaan tuotannon tehostamiseksi ja kustannusten karsimiseksi esmerkiks laadukkaat Bournsin potikat sisälle, mutta kiinnitettynä _piirilevylle_ se on ilman muuta huono Gibsonille, jollain toisella taas se ominaisuus saattais olla "nerokas ja uusia suuntia avaava"..
Mutta juu, milloin ne soittimet on liian kalliita, milloin liian halpoja tai sitten liian sopivia... =)
 
Jep, Kalmin sarkasmi osuu ytimeen, mutta itse en sitä kyllä aivan täysin allekirjoita. Ei Gibson tehnyt standardistaan onttoa siksi, että se olisi niin hyvä, vaan siksi, että hyvin soivia kevyitä puita ei ole enää tuossa hintaluokassa tarjolla. Tuossa on varsin suuri vivahde-ero. Jos koverrukset olisivat olleet jotakin tavoiteltavaa, niin siten olisi menetelty jo 50-luvulla kuten jokunenkin kilpailija jo silloin menetteli.
 
Itselleni oli jokseenkin korvat avaava kokemus törmätä ensimmäistä kertaa hyvin soivaan (ja myös erittäin kevyeen, lieneekö sitten vain sattumaa) umpipuiseen pauliin. Itse en tiedä onko tuollainen tavoiteltavaa, mutta ymmärrän hyvin jos joku asian niin kokee.
 
Ja sanotaanko nyt vielä, että tuo 2008 standardi on mielestäni oikein hieno kitara, mutta jostain syystä se joutuu selittelemään olemassaoloaan ja kamanysvärille (hep!) se ei välttämättä edusta mielenkiinnon kohdetta vaan hyödykettä. Vähän niinkuin Tokait ;)

Minushuman: Liian kevyt? Mun LP 2008 Std painaa päälle 4 kg.
 
Mullakin on tommonen yli nelikilonen LP vonkale vuodelta 2006. Oisko tuo jo läpeensä porattu vaiko neitinen ?
 
Matti

mattim: Mullakin on tommonen yli nelikilonen LP vonkale vuodelta 2006. Oisko tuo jo läpeensä porattu vaiko neitinen ?
 
Matti
 
Kyllä se swiss cheese -poraus on jo vuodesta -82 ollut Nashvillessa tapana.. ;)
Siihen mitenkään suuremmin puuttumatta, kaiketi se kuitenkin on tärkeämpää että se skeba soi, eli soitinrakennuspuut on laatuisia ja "akustisilta ominaisuuksiltaan" riittäviä. Pienempi paino sitten on plussaa. Kyllähän "tämän päivän puistakin" saadaan kevyitä umpipuisia soittimia, jos valitaan ne vähän höttöisämmät puut, tuppaavat vaan demppaamaan sointia, kun ei tuollanen "pumpulipuu" sitä sustainia tarjoa. Mutta, olisko tämä sitten sitä "puristien ja vastaavien" argumentointia, vaikea sanoa. Swietenia -mahonkia ei oikein oo saatavilla enää niin suuria määriä ja hyvälaatuisena, että sillä pystyisi, vallankaan kilpailukykyiseen hintaan, mitään suuria sarjatuotantomääriä tekemään?

Jos pelkkää sustainia kuuntelee, niin oma Studio on jopa parempi kuin mun Traditional. Soundi on kyllä selvästi tummempi, joku haukkuis vertailussa jopa tunkkaiseksi. Trad soi nätisti jo ihan puhtailla & akustisesti. Kirkkaampi ja eloisampi soundi. En kyllä tiedä mikä tuon tekee... Erilaiset puut?
 
E: Tradissa painoa on selkeesti enemmän... Tiettvästi molemmat ovat tätä kevennysporausosastoa, eli ei chambered. Veikkaan, että tuon kyllä akustisesta soundistakin huomais, jos ois siis chambered.

sikki-six: En kyllä tiedä mikä tuon tekee... Erilaiset puut?
 
Potikat ja mikit varmaan myös?

Kivijalka: Potikat ja mikit varmaan myös?
 
Eron huomaa selkeästi myös ilman sähköjä.

sikki-six: Kirkkaampi ja eloisampi soundi. En kyllä tiedä mikä tuon tekee... Erilaiset puut?
 
E: Tradissa painoa on selkeesti enemmän... Tiettvästi molemmat ovat tätä kevennysporausosastoa, eli ei chambered. Veikkaan, että tuon kyllä akustisesta soundistakin huomais, jos ois siis chambered.
 
Eikös vaahterakansi ole se mikä tuon kirkkaan saundin tekee.

En ole aikoihin ihmetellyt Gibsonien hintoja, mutta näyttäisivät tulleen reilusti alaspäin. Vuosi tai pari sitten ei tuntunut saavan Standardia millään alle 2-2.5 tonnin, nyt ainakin Thomannilta irtoaisi n. 1600 Traditionalia ja loimuvaahterakannellakin alle 2k euron. Johtuneeko tää nyt dollarin kurssista vai onko Gibsonin yritysrakenteessa joku muuttunut, heillähän kuitenkin aiemmin on hinnat lähinnä menneet ylöspäin.
 
Kun kerta hintaero 2008:n ja Traditionalin välillä näyttäisi olevan sellainen 400-500 euroa, kannattaisi varmaan testata nuo Traditionalitkin. Gibsonilla kun on tunnetusti laatu välillä heitellyt, niin erinomaisia yksilöitä voi löytyä kummasta sarjasta vaan. Tuossa 2008:ssa ei näytä olevan muuta erikoista kuin tuo asymmetrinen kaulaprofiili ja ontoksi koverrettu runko (joka ei ainakaan mulle ole plussa kitaramallissa, joka on yksi tärkeimmistä solid body sähkiksistä). Toneprosin tallalla ei mun kokemuksen mukaan ole juuri mitään tekemistä soundin kanssa, se on vaan kätevämpi kieliä vaihtaessa. Lukkovirittimetkin saa melko halvalla vaihdettua.
 
Mun kokemuksieni mukaan se kitaran painokaan ei välttämättä kerro mitään. Tullut soitettua tosi painavia ja tosi kevyitä mutta silti hyvällä sustainilla ja resonanssilla varustettuja kitaroita. Tietty kevyempää on mukavampi soitella pidempään, mutta hihnavalinnalla voi vaikuttaa aika paljon tuohonkin.
 
Mallista riippumatta suosittelen tarkistamaan ne tyypilliset Gibsonien ongelmakohdat, eli:
- kaulan kulman (jos liikaa niin tallan ja peräkappaleen joutuu nostamaan tosi korkealle -> huonompi sustain)
- viimeistelyn laadun (ei maaliläiskiä reunalistoissa, appelsiininkuoriefektiä maalipinnassa jne)
- satulan (pyytää liikettä korjaamaan jos kielet ottaa kiinni)
- nauhojen viimeistelyn (ei pitäisi 2008:ssa olla Plek-hionnan takia ongelma, Traditionalissa tuota ei taideta käyttää?)

Wesu1981: Mikähän ko. mallissa mättää kun niitä on monessa liikkeessä aika edullisesti myytävänä? Onko se tuo chambered-body vai mikä? Eikö sitä "pidetä" oikeana Les Paulina?
 
Tarkoitus olisi päivittää Korean ihme vähän parempaan kitaraan. Studion yli hyppään suosiolla, traditional ei taida sopia musiikkimakuun. Musiikkimaku 80-l. rock.
 
Toiseksi kitaraksi tarkoitus hankkia myöhemmin USA / Japani Charvel, B.C. Rich, ESP tms. "kasarimeikkitukka"-kitara.
 
Selvennyksenä OP:lle vielä:
 
Traditional = Standard vuosilta about 2001-2006 (eli 9 reikää rungossa chamberingin sijaan, ilman näitä 2008 standardiin tulleita muutoksia kuten epäsymmetristä kaulaa jne, ja muutenkin perinteisellä rakenteella).
 
Eli jos haluat sen "perinteisen standardin" niin haet kaupasta Traditionalin ja jos haluat jotain moderninpaa niin haeta 2008-> Standardin.
 
Sit jos pitää olla vintage-korrektia (tai ees melkein), niin custom shopin re-issueita katsastamaan. Tosin tätä ei taidettu tässä hakea.
 
Noin yleisesti ottaen, en ole itse vielä sellaista Les Paulia kädessä pitänyt, jolla ei 80-l. rock irtoaisi heittämällä, eli sikäli tossa on vaikea mennä metsään.

-JiiTee-: Noin yleisesti ottaen, en ole itse vielä sellaista Les Paulia kädessä pitänyt, jolla ei 80-l. rock irtoaisi heittämällä, eli sikäli tossa on vaikea mennä metsään.
 
Näin on, tuskin noilla millään metsään menee kun "Les Paul-saundia" hakee. Soittajan omista neurooseista riippuu sitten mikä malli parhaiten istuu käteen.

LaXu:- nauhojen viimeistelyn (ei pitäisi 2008:ssa olla Plek-hionnan takia ongelma, Traditionalissa tuota ei taideta käyttää?)
 
Kyllä Traditionaleissa on sama Plek-käsittely.
Ainakin omassani oli se Plek-tarra siinä mikkiin liimattuna.

Mikähän malli sitten mahtaa olla tämä:
Gibson LP 2008+ Honey Burst
 
Standard vai joku muu?
 
http://www.musikantti.fi/product_details.php?p=1797