Kitarat: kitarakamat ›

aristoteles666: muistat ehkä väärin...
 
Dementia saattaa tehdä temput merkin kohdalla, mutta ei vahvuuden. Saattoivat olla myös D'Addariot. Näitä sai silloin irtokielinä, ja vähän joka jamppa teki oman customsetin. Tosin ilman hajuakaan siitä oliko se customsetti järkevästi kasattu vai ei. Mutta olipahan yksi sauhuamisen aihe lisää meidän kaikesta kaikentietävien keskuudessa... (sardoninen hymiö). Onneksi soittamisessa alkutaipaleella olevat kitaristit ovat nykyään monta pykälää meitä fiksumpia, eivätkä kiihkoile jonniijoutavista.

nypdjaz: Opiskelin joskus aihetta ja Carcass veti 12-56 setillä, ihan tarpeeksi spagettia sekin.
 
Linkkiä? Olikohan punotulla Deellä?

trih: Linkkiä? Olikohan punotulla Deellä?
 
Ei nyt löydy enää sitä artikkelia, mutta oli jonkun kitaralehden skannattu haastattelu ysäriltä, d kielenä sanoi Bill Steer olevan punomaton .22

Tähän nyt kiinnostaa kommentoida täysin asiasta mitään tietämättömänä.
 
Olen elämäni soittanut koskettimia ja urkuja. Aika monessa lankussa se ei ole kuin transponoida tai sitten paremmat soittajat vaan soittaa eri kohdasta.
 
Nyt kuitenkin olen innostunut soittamaan kitaralla stoner-rokkia ja tuntuu, että kitarani kielet on aika ohuet. (en tiedä onko oikeasti)
 
Jos ja kun kielet pitää kohta vaihtaa, niin millainen kielisetti pitäisi hankkia? Tai onko sillä sitten mitään väliä/suurta eroa soundiin? Soiteltu on pääasiassa C-vireestä...
 
Voi olla uuno-kyssäreitä, mutta ei sitä korkeushyppääjäkään osaa seivästä välttämättä hypätä vaikka molemmat korkealle yrittää...

Onko sulla minkälaisessa skaalalla toi kitara? Lyhyemmällä skaalalla voi olla hankalaa saada toimimaan ohuemmilla kielillä ja noinkin matalassa vireessä. Mulla on Tokain lespassa C-vireessä toiminut 0.13 setti punotulla G:llä, johon olen vaihtanut E-kileksi 0,60 vaijerin. Pelittää ihan ok ja g-kielen vireenpitävyyskin parani huomattavasti punotulla kielellä.
 
Loppujen lopuksi se minkä paksuinen kielisetti toimii on kiinni säädöistä (tiettyyn rajaan asti) ja siitä minkälaista tuntumaa haet. Itse tykkään siitä että kielten jännitys on suunnilleen sama kuin normivireessä. Stoneriin voi toki toimia myös hieman ohuemmat kielet ja löysemmpi tuntuma.

Melki joka stouner-jäbällä on 24.75 skaalalla oleva keppi. Ihan hyvin toimii. Kielien paksuudesta en osaa niin paljoa basistina sanoa. Ite laitoin viimeksi tollasen Wylde-setin kun vaihdoin, mutta vaihdoin g-kieleksi jonkun punotun.
 
http://www.thomann.de/fi/ghs_ghsgbzw_zakk_wylde.htm

Stoneriin voi toki toimia myös hieman ohuemmat kielet ja löysemmpi tuntuma.
Miksi? Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Toimii kyllä, ei siinä mitään. Säätämistä vaan oli hieman enemmän, että sai pelittämään, etenkin toi g-kieli oli suht hankala saada pysymään vireessä. Joskus aikoinaan RG:llä virittelin samaan vireeseen, enkä törmännyt noihin ongelmiin. Onhan tossa vähän pidempi toi skaala kuin lespassa. Ei sen puoleen etteikö kyseessä voisi olla ns. käyttäjän virhe ;)

Joo, siis mulla ei ainakaan pysynyt millään C-vireessä toi Wylde setin 0.17 kieli... Sen takia juurikin vaihdoin sen punottuun. (Oisko ollu 0.22 paksu?)

Alfauros: Miksi? Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
Mun (puu)korvaan saundissa on eroa sillloin kun kielissä on vähemmän jännitystä. Eli jos kitara on nyt vaikka sitten viritetty C-vireeseen ohuemmilla kielillä niin se kuullostaa erilaiselta kun samassa vireessä paksuilla kielillä ja standardivireen tuntumalla. Tai sitten sitä tulee soitettua erilailla pienemmän jännityksen vuoksi. Sanotaan nyt vaikka että se kullostaa enemmän siltä kuin se olisi viritetty alavireeseen.

Noita Wylden settejä en kyllä tajua, soittaako se muka oikeasti itse noilla? Eihän tossa ole mitään järkeä että 3. ja 4. kielen välillä on niin suuri jännite-ero. Ei noi sovellu mun mielestä tommoisenaan mihinkään vireeseen. Aikoinaan ostin Thomannilta noita vaan sen takia että sai halvalla .70 kielen seiskakieliseen ja varakieliä kaupan päälle.

Kyllä siinä alavireisessä löysyydessä on joku viehätys, mutta vibraatto kuulostaa vähän hassulta jos soittaa samalla tatsilla kuin normivireessä, eli pitää vähän muuttaa tatsia... Itsehän pystyn soittamaan millä löysyydellä/kireydellä vaan, osaan myös muuttaa soundia ajatuksen voimalla ja säädellä pierun hajua.
 
Aloittajan hakemaa pointtia sivuten (?), olen miettinyt että onko niin, että nykyisin välineiltä vaaditaan jotenkin enemmän kuin ennen? Ovatko soittajat vähemmän mukautumiskykyisiä ja nirsompia, eli kelpaako vain se yksi tai kaksi kitaramallia? Kun tönästään ipanetsin sijaan strato tai munkers nakkeihin, niin sujahtaako ne nakit otelaudan sijasta rektumiin?

Sopivasti löysempi tatsi tuo semmosta pörinää, joka voi vaikka niihin stoner-hommiin natsata. Liian lujalla runttaamisella kielet kyllä menee härskisti epikseen, mutta se on kuulijan korvassa onko siitä haittaa :)

No joo eihän siinä mitään, itsekin soittelen löysillä kielillä mutta yleensä tätä foorumia lukiessa huomaa että kaikki käyttävät jotain tyyliin 13 settiä perusvireessä.

Alfauros: No joo eihän siinä mitään, itsekin soittelen löysillä kielillä mutta yleensä tätä foorumia lukiessa huomaa että kaikki käyttävät jotain tyyliin 13 settiä perusvireessä.
 
No jaa, mitä nyt pari tyyppiä vaan urostelee aiheella...

Alfauros: 13 settiä perusvireessä.
 
Akustisessa kyllä .13. Mutta on se mun mielestä sähkikseen vähän tuhti, siksi niissä .11.

Numb: Akustisessa kyllä .13. Mutta on se mun mielestä sähkikseen vähän tuhti, siksi niissä .11.
 
saati että sitten pitää ostaa erikseen plain g kieli.

Ai tänne voiki tarinoida kaljaa hörppiessä.. Mitä noihin paksuuksiin tulee, niin ohuet kielet on ihan yhtä perusteltuja ku paksut, eri perusteet vaan.
 
Terry Pantheras: Aloittajan hakemaa pointtia sivuten (?), olen miettinyt että onko niin, että nykyisin välineiltä vaaditaan jotenkin enemmän kuin ennen? Ovatko soittajat vähemmän mukautumiskykyisiä ja nirsompia, eli kelpaako vain se yksi tai kaksi kitaramallia? Kun tönästään ipanetsin sijaan strato tai munkers nakkeihin, niin sujahtaako ne nakit otelaudan sijasta rektumiin?
 
Uskoisin että olet ihan rahan päällä. Valikoima on niin paljon laajempi ja tuotteista tiedetään paljon enemmän. Just jostain luin kuinka Hendrixin maagiset stratot ei nyt ainakaan kaikki niin hirveän maagisia sittenkään ole, vaan niitä, jotka sattu kaupasta löytymään (nyt joku sanoo, että "mut sillon tehtiinki parempia". Ehkä, mutta yksilöerot oli suuria ja valikoima pieni ainaki Lontoon puolella) Mutta onhan se täydellisen saundin metsästys yksityiskohtineen mukava harrastus ainakin meikäläiselle. Vielä ku olis rahaa.
 
nypdjaz: Noita Wylden settejä en kyllä tajua, soittaako se muka oikeasti itse noilla? Eihän tossa ole mitään järkeä että 3. ja 4. kielen välillä on niin suuri jännite-ero. Ei noi sovellu mun mielestä tommoisenaan mihinkään vireeseen. Aikoinaan ostin Thomannilta noita vaan sen takia että sai halvalla .70 kielen seiskakieliseen ja varakieliä kaupan päälle.
 
En oo perehtyny mut olisko takana sellanen, että Wylden komppailussa alakielten vire on koetuksella ja varmaan tanakampaa saundiakin hakenut, mut yläkielet kuitenkin halunnut pitää helposti laulatettavina ja helpposoittoisina saatanallisia tilutuksia varten. Ts. voisin kuvitella että toimii herralle ihan hyvin tuo. Soitto on kuitenkin jossain määrin kaksijakoista alakielikompit/yläkielisoolot.

Arkka: En oo perehtyny mut olisko takana sellanen, että Wylden komppailussa alakielten vire on koetuksella ja varmaan tanakampaa saundiakin hakenut, mut yläkielet kuitenkin halunnut pitää helposti laulatettavina ja helpposoittoisina saatanallisia tilutuksia varten. Ts. voisin kuvitella että toimii herralle ihan hyvin tuo. Soitto on kuitenkin jossain määrin kaksijakoista alakielikompit/yläkielisoolot.
 
Voipi olla. Musta nuo Wylde-setit ei vaan ole mitenkään järkeviä, vailla balanssia. Itekin tykkään pikkaisen paksummista punotuista kielistä, mutta siinäkin on joku järki. Ite käytin noita settejä joskus - kuten kai monet muutkin - nappaamalla toisista seteistä yläkielet.