Rock, pop, alternative ›

Ei kyllä olekaan tarpeeksi hauska provo.

Meadow: Tähän ketjuun ei saa postata ellei omista vähintään kymmentä Gary Mooren levyä?
 
Eikun yritetään arvostaa, kehua ja kannustaa muusikkoja jo näiden elinaikana ostamalla virallisia äänitteitä, käymällä keikoilla jne.

akuankkakomppi: Eikun yritetään arvostaa, kehua ja kannustaa muusikkoja jo näiden elinaikana ostamalla virallisia äänitteitä, käymällä keikoilla jne.
 
:---------D Aika hyvä
 
EDIT: Harmi, ettei kaikki alle kymmenen levyä ja paria keikkakertaa köyhemmät oo niin kovia tyyppejä

MarkoA: Keikkoja olen nähnyt vain yhden, 1997 Porissa.
 
Näin sen 1986 Ruisrockissa kun oli bändissä Bob Daisley ja Cozy Powell. Hyvä oli keikka.

Onkos kukaan kuullut mitään G-Forcen livevetoja? Muutamia keikkoja kokoonpano teki ja onhan levylläkin hetkensä hajanaisuudesta ja kolkosta soundista huolimatta. Tony Newton/Mark Nauseef/Moore -akseli on kova, Willy Dee taas se bändin turha mies.

Loppujen lopuksi se tärkein kitaristi minulle. Loistava biisinikkari, kitaristi ja hyvä laulaja. En pysty nyt nimeämään toista, jolla olisi nuo ominasuudet. Legendaarisia biisejä. Riihivuori rockissa -07 tuli nähtyä.
 
R.I.P Gary Moore.

2541: Onkos kukaan kuullut mitään G-Forcen livevetoja? Muutamia keikkoja kokoonpano teki ja onhan levylläkin hetkensä hajanaisuudesta ja kolkosta soundista huolimatta. Tony Newton/Mark Nauseef/Moore -akseli on kova, Willy Dee taas se bändin turha mies.
 
On kuullut. Mulla on jossain kasetilla kaappien syövereissä radioitu keikkatallenne vuodelta 1980 ja se on käsittääkseni BBC:n äänittämä. En muista tarkemmin biisilistaa, muuta kuin että G-Forcen biisejä siinä on lähes kaikki, oisko ollut jotain 7 kappaletta. Ja eka biisi on Lizzyn kappale (oisko Dont believe..? en muista) Kasetti dekki on puuttunut jo useita vuosia, joten on kuuntelematta ollut.
 
Nuot BBC:n taltioimat on kyllä hyvälaatuisia ihan järkiään. Oiskin loistojuttu jos joskus julkaistais Mooren soitantaa BBC:n äänittämänä.
 
Itse siitä keikasta, Mooren soitto on kovaa tasoa ja kuulostaa normaalilta vs G-Force levyn ihme säröinen soundi. Laulaja on mielestäni ihan ok. Kovaa tempoa ja tiukkaa soittoa mitä nyt muistaa siitä.

akuankkakomppi: Eikun yritetään arvostaa, kehua ja kannustaa muusikkoja jo näiden elinaikana ostamalla virallisia äänitteitä, käymällä keikoilla jne.
 
Siis tässä on vähän niinku sama idis että ostetaan niitä paikallisia kaljoja ennenku tehdas suljetaan?

MarkoA: On kuullut. Mulla on jossain kasetilla kaappien syövereissä radioitu keikkatallenne vuodelta 1980 ja se on käsittääkseni BBC:n äänittämä. En muista tarkemmin biisilistaa, muuta kuin että G-Forcen biisejä siinä on lähes kaikki, oisko ollut jotain 7 kappaletta. Ja eka biisi on Lizzyn kappale (oisko Dont believe..? en muista) Kasetti dekki on puuttunut jo useita vuosia, joten on kuuntelematta ollut.
 
Ainakin "Toughest Street In Town" on näkynyt joillain bootleg -listoilla.
 

Itse siitä keikasta, Mooren soitto on kovaa tasoa ja kuulostaa normaalilta vs G-Force levyn ihme säröinen soundi. Laulaja on mielestäni ihan ok. Kovaa tempoa ja tiukkaa soittoa mitä nyt muistaa siitä.
 
Levyllä tosiaan kuulostaa kun kitara olis vedetty suoraan pöytään säröpedaalin läpi. Toimii Hüsker Dün "New Day Risingilla", mutta ei G-Forcella.:)

Kuinkas hyviä nuo Mooren uudemmat blues-levyt ovat, meinaan ovatko samaa tasoa melodioiltaan kuin esim. Still Got The Blues tai After Hours? Pitkään on kiinnostanut tuo Bad For You Baby vinyylinä hankkia mut enpä ole yhtään biisiä kuullut levyltä. Uusin levyni Moorelta on muutenkin vuodelta 1992 jolloin tyyli oli melko vasta vaihtunut hard-rockista bluesiin takaisin.

Eb-tuning: Kuinkas hyviä nuo Mooren uudemmat blues-levyt ovat, meinaan ovatko samaa tasoa melodioiltaan kuin esim. Still Got The Blues tai After Hours?
 
No yhtä monipuolisia ei ole (Still got the blue) eikä yhtä pieteetillä tuotetun kuuloista (After Hours). Mutta sanoisko että enemmän kitaravoittoista ja juurevammin äänitettyä ainakin paikoitellen.
 
1992 jälkeen on tullut nii-in monta levyä, että niistä on oikeastaan mahdotonta sanoa mitään koostetta. 1993 BBM, Cream uudelleen versioituna. Tykkään. Moni ei (kuulemma) tykkää. 1995 Blues for Greeny on taas sellaisella pieteetillä tehty että tarkempaan tuskin ois voinut päästä. Loistava levy muuten. Fleetwood/Green ystävän pakko hankinta.
 
A Different beat on nimensä mukainen. Jotain ihan muuta.. Kyllä sillekin paikkansa löytyy vaikka aika outo levy onkin. Ja Dark Days on taas vähemmän (soolo)kitara voittoinen levy jolle sävellykset ja kokeilu on ollut suuremmassa osassa. Hienoa kitarointia toki silläkin, mutta ei sitä mitä Garyltä yleensä on kuultu.
 
2000 luvulla taas blues rockin parissa. Esim power of the blues on vahvaa kitarointia erittäin Mooremaista, karua ja agressiivista. Hienoa. Sisältää coverit I cant quit you baby ja Evil. Loistavia. Old, New, Ballads, Blues albumi taas on jonkinsortin välilevy ;) Hyvä sellaisenaan, muttei mikään maamerkki. Close as you get ja Bad for you baby ovat taas jotenkin jatkoa Power of the Bluesin hengessä. Useita hienoja hetkiä ja soittoa. Soundit paikoitellen erikoiset Mooreksi. Vahvarisäröä ja jotenkin soittotatsi rennompaa (?).
 
Ole onnellinen, ettet ole kuullut noita "uusimpia" levyjä. Sulla on vielä monta tuoretta Moore levyä siis "tulossa"!
 
edit: Back to the Blues (2001) levyyn mulla semmonen oma "juttu".. Joskus 1999 vuoden lopulla kirjoitin oikeen tunteella Mooren nettisivun kautta sellaisen pitkän kirjeen mitä Mooren soitto on merkinnyt ja kuinka palava halu ois kuulla blues soitantaa vielä tulevaisuudessakin (huom. edellinen blues levy oli Greeny 1995). Latasin siihen kaikki mitä itsestäni tällä kielitaidolla sain. Seuraava levy oli Back to the Blues vuonna 2001 ja levyn kiitos osiossa on listalla "Marko" - ja juuri noin allekirjoitin sen sähköisen kirjeen aiemmin. Olen halunnut elää siinä uskossa, että tuo kirjoitus tavoitti itse maestron ja, että sillä ois ollut edes jotain merkitystä. Mene ja tiedä.. Saahan sitä kaikkea uskoa :D

Seuraava levy oli Back to the Blues vuonna 2001 ja levyn kiitos osiossa on listalla "Marko" - ja juuri noin allekirjoitin sen sähköisen kirjeen aiemmin.
 
VOW, oikeasti hieno juttu. Eiköhän tuossa juuri sinua kiitetä...

Riittääkö se kun mulla on vain vinyylinä 2 tukkahevilevyä (kyllä te tiedätte) ja cd:nä 'Have some Moore' ja 'Blues Alive'? Livenä en ole nähnyt Moorea mutta en juuri muitakaan. Röyhkän WUP:ssa pari vuotta sitten ja sitten ne Youngin veljekset, Glimmer twinsin, Edgen, Murrayn & Smithin sekä Fogertyn. Lupaan kyllä mennä stadionille ensi kesänä Murrayta & Smithiä kuuntelemaan.
 
Spotifyssa soi just 'Power of the Blues'. Tämä on sitä, miten minä bluesin ymmärrän. Vaikka en muuta soitakaan kuin suuta, niin olen kaavaillut perustavani joskus (eläkkeellä) bändin, joka rätkisi samaan kasaan Thorogoodin, AC/DC:n ja vaikka just tämän Mooren. Siis, bluesin raskaalla kädellä.
 
Vaikka teen nyt just niinku ei sais, hankin hiljalleen vuosien mittaan omistusoikeuden kymmeneen (10) Gary Mooren albumiin. Power of the Bluesin jo levykaupasta tilasin. Onhan se tietenkin totta, että artistia pitäisi tukea jo hänen elinaikanaan, mutta kun on tällainen - kuitenkin enemmän - sunnuntai-harrastaja, paljon jää hyviä levyjä ja hyviä artisteja tarkastamatta.

MarkoA:
 
edit: Back to the Blues (2001) levyyn mulla semmonen oma "juttu".. Joskus 1999 vuoden lopulla kirjoitin oikeen tunteella Mooren nettisivun kautta sellaisen pitkän kirjeen mitä Mooren soitto on merkinnyt ja kuinka palava halu ois kuulla blues soitantaa vielä tulevaisuudessakin (huom. edellinen blues levy oli Greeny 1995). Latasin siihen kaikki mitä itsestäni tällä kielitaidolla sain. Seuraava levy oli Back to the Blues vuonna 2001 ja levyn kiitos osiossa on listalla "Marko" - ja juuri noin allekirjoitin sen sähköisen kirjeen aiemmin. Olen halunnut elää siinä uskossa, että tuo kirjoitus tavoitti itse maestron ja, että sillä ois ollut edes jotain merkitystä. Mene ja tiedä.. Saahan sitä kaikkea uskoa :D
 
Hieno kirjoitus Markolta, loistava esimerkki artistin ja fanin välisestä vuorovaikutuksesta. Voit olla ylpeä itsestäsi, ihan joka jätkällä ei tuon tason huomionosoitusta ole.

MarkoA: On kuullut. Mulla on jossain kasetilla kaappien syövereissä radioitu keikkatallenne vuodelta 1980 ja se on käsittääkseni BBC:n äänittämä. En muista tarkemmin biisilistaa, muuta kuin että G-Forcen biisejä siinä on lähes kaikki, oisko ollut jotain 7 kappaletta. Ja eka biisi on Lizzyn kappale (oisko Dont believe..? en muista) Kasetti dekki on puuttunut jo useita vuosia, joten on kuuntelematta ollut.
 
Tollanen löyty:
http://vimeo.com/19593626
 
Tosin yleisön joukosta nauhoitettu ja melko suttuinen muutenkin. Komppiryhmä toimii ja kuulostaisi siltä, että myös Willie Dee soittaisi kitaraa.

MarkoA: levyn kiitos osiossa on listalla "Marko" - ja juuri noin allekirjoitin sen sähköisen kirjeen aiemmin. Olen halunnut elää siinä uskossa, että tuo kirjoitus tavoitti itse maestron ja, että sillä ois ollut edes jotain merkitystä. Mene ja tiedä.. Saahan sitä kaikkea uskoa :D
 
No voi helvetti. Olipa upea tarina tämä. Pakko oli kuitenkin tarkistaa just levyn kiitokset. Siellähän komeilit. Ole ylpeä itsestäsi! Ja vähintäänkin plussan ansaitsit.

Riverman: No voi helvetti. Olipa upea tarina tämä. Pakko oli kuitenkin tarkistaa just levyn kiitokset. Siellähän komeilit. Ole ylpeä itsestäsi! Ja vähintäänkin plussan ansaitsit.
Samaa mieltä, kerrassaan aivan messevä juttu, toiset kehuvat saamallaan nimmarilla mutta tässäpä tosifanin nimi on "MESTARIN" levyn kiitostekstissä!!! Et ollut sitten myöhemmin mitenkään yhteyksissä asiantiimoilta...? Kuinkahan moni nyt tarkistaa onko tuo nimi todella siellä...jos ei ole omaa niin mentävä kauppaan!!!

Hieno tosiaan tuo Markon juttu ja hyvä esimerkki fanin ja artistin välisestä vuorovaikutuksesta parhaimmillaan. Kyllähän nimi levynkannessa on hienompi juttu, kuin esim. artistilta saatu nimmari, tai vastausposti. Ja se, että siinä lukee pelkästään Marko ilman sukunimeä on tavallaan vielä hienompi, koska se erottaa sen nimen silleen, että kyseessä on joku spesiaalimpi tyyppi. Moni varmaan katellut, että kukahan tämä "Marko" on. :)

Kiitos kaikille mukavista kommenteista. Olin ajatellut, etten koskaan tuota täällä tahi muualla mainitse kun arvelin että asenne on automaattisesti: ei, se et ole sinä vaan Se yks "levy-yhtiön Marko" jolla ei ole sukunimeä ;)
 
bluesy: Et ollut sitten myöhemmin mitenkään yhteyksissä asiantiimoilta...?
 
No arvaa vain...! Tottakai sitä piti heti koettaa tiedustella. Mutta en koskaan saanut suoraa vastausta itse GM:ltä. Webmasterin (ilmeisesti) vastaus oli, jotakuinkin sellainen, että jos uskon sen tarkoittavan minua, silloin se tosiaan voi tarkoittaa minua.. :) Nyt sitä on enää huono varmistaa. Itse (ja vaimo, kun se tiesi tän jutun jo ennen Back to Bluesia) on aina uskonut asian todella menneen näin.
 
Ja oli muuten liikuttava hetki tuo levyn kyseisen julkkari. Blues levyä olin odottanut kovasti jo pidempään. Sitten kun se tuli, ja siellä oli se oma nimi..!
 
Moore oli hieno artisti jonka musiikki elää edelleen. Soittajana erittäin omaperäinen ja yksi ns. alkuperäisistä tyyleistä, mielestäni.