Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Jimmy Witherspoon & Robben Ford - Live (1976)
 
Robbeni kyllä osasi tuon kitaransoiton aika mallikkaasti jo 35 vuotta sitten.
 
Ja kaikkea mielenkiintoista esim: 1968
 
Louisiana Fog
Charlie Musselwhite (1968)
 
This album was originally released in 1968 by Cherry Red Records and later re-released by Kent Music without the liner notes or personnel information as "Takin' Care Of Business". It was re-released again on CD in 1995, complete with Barry Levinson's liner notes. In them he says: "These sides were recorded live in the studio, the way it's played on stage." He closes with: "This is the true blues, a must for any fan of the blues."
Tracks
1) Louisiana Fog (Musselwhite)
2) Takin' Care Of Business
3) Big Legged Woman
4) Riffin (Musselwhite)
5) Leavin' (Musselwhite)
6) Just A Little Bit (Musselwhite)
7) Fell On My Knees
8) Directly From My Heart
9) Fat City (Musselwhite)


Musicians
 
* Charlie Musselwhite, Harmonica
* Robben Ford, Horns, Lead Guitar
* Pat Ford, Drums, Percussion
* Clay Cotton, Piano
* Stu Feldman, Bass
* Tim Kaihatsu, Guitar
* Norm Bellas, Organ
* Mike Osborne, Guitar
* Stan Poplin, Guitar
* Victor Vigeant, Bass
* Michael Kowalsky, Drums, Percussion
* Ed Carter, Guitar
 
Tältä sivulta löytyypi esim. että millä levyillä Robben on soitellut Charlie Musselwhiten kanssa
 
http://www.musselwhite.com/charlie/discs.html

http://www.youtube.com/watch?v=PA97KQg04ko
 
Rex Brownin uus prokkis. Ei oo kyl lätty vielä tullu ulos, mutta hyvältä vaikuttaa!

Dave Davies ja Kinks. Tältä haluaisin oman soittonikin kuulostavan...

Elmore Jamesia....Jotta muistaa,miltä hyvä slidesoitto kuulostaa....

Jason Becker - Perspective
 
On se vain kaunista. :)
 
Edit. En viitti spämmätä useilla viesteillä kun näköjään vielä kerkee editoida vanhaankin.
 
Nyt alkoi meikällä nimittäin Beatles-kausi. Olen katkera etten ole kirjoittanut itse Yesterdayta, All my lovingia, Helpia tai Let it beta puhumattakaan Eleanor Rigbysta. Teininä sivuutin bändin kokonaan kun ei ollut "HEWYMEEDALIA" mutta hyvä että viimeistään nyt heräsin. :)

Pat Methenyn ja Charlie Hadenin Beyound the Missouri sky. On se vaan Metheny aika ihmeellinen kitaristi, ja Haden vähintään yhtä kova basisti. Nimeen omaan sitä musikaalista soittoa mikä on ollut kaikkien huulilla viime aikoina.

In Flames (Come Clarity)
 
Onhan tälläkin bändillä näköjään muitakin hyviä biisejä kuin ne Spotifyn top-5 biisit. Tosin en kyllä paria biisiä lukuunottamatta välitä tätä Come Clarityä aikaisemmasta tuotannosta ja laulajan äänestä en niin hirveästi pidä. Uusi levyhän näiltä on kai tänä vuonna tulossa. Toivottavasti bändin vanhan kitaristin lähtö ei hirveästi vaikuta lopputulokseen.

M4ss3 m/: In Flames (Come Clarity)
 
Onhan tälläkin bändillä näköjään muitakin hyviä biisejä kuin ne Spotifyn top-5 biisit. Tosin en kyllä paria biisiä lukuunottamatta välitä tätä Come Clarityä aikaisemmasta tuotannosta ja laulajan äänestä en niin hirveästi pidä. Uusi levyhän näiltä on kai tänä vuonna tulossa. Toivottavasti bändin vanhan kitaristin lähtö ei hirveästi vaikuta lopputulokseen.
 
Ainakin mitä albumin nimeen tulee niin ei kovin hyvältä vielä vaikuta.. "Sounds Of A Playground Fading"
 
noh katellaan.

jokerboy: Ainakin mitä albumin nimeen tulee niin ei kovin hyvältä vielä vaikuta.. "Sounds Of A Playground Fading"
 
No joo, kyllä toi aika oudohkolta valinnalta vaikutti.

M4ss3 m/: In Flames (Come Clarity)
 
Onhan tälläkin bändillä näköjään muitakin hyviä biisejä kuin ne Spotifyn top-5 biisit. Tosin en kyllä paria biisiä lukuunottamatta välitä tätä Come Clarityä aikaisemmasta tuotannosta ja laulajan äänestä en niin hirveästi pidä. Uusi levyhän näiltä on kai tänä vuonna tulossa. Toivottavasti bändin vanhan kitaristin lähtö ei hirveästi vaikuta lopputulokseen.
 
Mitä ihmettä, nyt vasta kuulin ekan kerran että Strömblad on lähtenyt bändistä, ja tästäkin on aikaa jo kohta vuosi :/
 
Pakko kyllä myöntää, että en ole kolmesta viimeisestä In Flamesin albumista tykännyt oikeastaan lainkaan, alkupään tuotannossa oli oikeita helmiäkin mukana. Enpä ole siis bändin touhuja enää nykyään seurannutkaan, vaikka joskus vielä vanhoja albumeita kuuntelenkin. Itse asiassa viime viikolla viimeksi kuuntelin lenkillä käydessä The Jester Racea sekä Whoraclea. Jos minä saisin kasata listan death metallin parhaimmista levyistä, niin vähäisellä tietämykselläni asettaisin nuo kaksi levyä kyllä melko korkeille sijoille.
 
Voisinpa itse asiassa yrittää kuunnella uutta tuotantoa tähän väliin.

Pari levyä No Shamea, The Heartburnsien fucked up in a bad way ja Jukka Tolosen Hysterica ovat pyörineet aika kovasti viimeisen viikon ajan. Kunnioitus Tolosta kohtaan kasvaa päivä päivältä, melkoisen uskomatonta soittoa.

Karipiirto: Nyt alkoi meikällä nimittäin Beatles-kausi. Olen katkera etten ole kirjoittanut itse Yesterdayta, All my lovingia, Helpia tai Let it beta puhumattakaan Eleanor Rigbysta. Teininä sivuutin bändin kokonaan kun ei ollut "HEWYMEEDALIA" mutta hyvä että viimeistään nyt heräsin. :)
 
Tervetuloa kerhoon. Tai no, itellä alkoi Beatles-kausi varmaan ekan kerran silloin kun synnyin, koska isi on bändiä kuunnellut aina. Mut siis, jokunen vuosi sitten innostuin sillai oikein tosissaan ja ei tähän kyllä kyllästyä voi. Upeita sävellyksiä ja niin paljon hienoa laulua, soittoa, kauniita melodioita ja ennen kaikkea todella makeeta yhteissoittoa ja 60-luvun soundeja.
 
Revolver ja Rubber Soul kilpailevat vuoropäivinä parhaan levyn paikasta tällä hetkellä. Kummaltakaan ei tunnu löytyvän huonoja biisejä.
 
Yksinkertaisesti parhautta.

Muddy Waters: Newport Live. Hienoa maanantaimusiikkia pimeään talvi-iltaan.
 
Spotifysta tosin soi, tiedä sitten lasketaanko näitä tähän ketjuun.

Tuomoo:
Itse asiassa viime viikolla viimeksi kuuntelin lenkillä käydessä The Jester Racea sekä Whoraclea. Jos minä saisin kasata listan death metallin parhaimmista levyistä, niin vähäisellä tietämykselläni asettaisin nuo kaksi levyä kyllä melko korkeille sijoille.
 
Itse just kuuntelen nyt tätä alkupään tuotantoa ja aika mitäänsanomatonta on kyllä.

Jucciz: Tervetuloa kerhoon. Tai no, itellä alkoi Beatles-kausi varmaan ekan kerran silloin kun synnyin, koska isi on bändiä kuunnellut aina. Mut siis, jokunen vuosi sitten innostuin sillai oikein tosissaan ja ei tähän kyllä kyllästyä voi. Upeita sävellyksiä ja niin paljon hienoa laulua, soittoa, kauniita melodioita ja ennen kaikkea todella makeeta yhteissoittoa ja 60-luvun soundeja.
 
Revolver ja Rubber Soul kilpailevat vuoropäivinä parhaan levyn paikasta tällä hetkellä. Kummaltakaan ei tunnu löytyvän huonoja biisejä.
 
Yksinkertaisesti parhautta.
 
No onhan se juuri noin kuten sanoit.
 
Omakin musiikkillinen mieltymykseni ja kiinnostukseni populaarimusiikkiin alkoi juurikin The Beatlesin opastuksella, koska vanhempani ovat The Beatles aikakautta (ja itse silloin varttuneena), niin sieltähän se varhaistieto bändistä ensin tuli...loistava bändi, johon on aika-ajoin hauska palata/ottaa vaikutteita yhä ja myöhemminkin. Suht' pian The Beatlesien tutustumisen jälkeen sain kuulla The Rolling Stonesia ja sen vaikutus oli niin valtava itseeni, että eipä ole ollut enään paluuta entiseen ;)
 
Levyistä puheen ollen The Beatlesien 'Rubber Soul' on ollut itselläni viimeksi nosteessa ja sieltä biisit 'Norwegian Wood' sekä 'You've Got Hide Your Love', joita myös itse mukana teräskielisellä fiilistellyt.
 
Gary Mooren poismenon muistoksi on tullut nyt myös kierrätettyä ja inspiroiduttua itsekkin treenaamaan tosissaan 'Still Got The Blues' biisiä.

Gary Moore - Back on the streets

Mr. Big - What if...
 
Ison bändin pojat on taas tehneet levyn ja tällä kertaa valitsivat tuottajaksi Kevin Shirley:n! Caveman on osannut paitsi hioa biiseistä ytimekkäitä timantteja, mutta myös osannut sopivalla tavalla löysätä bändin soundia modernimmaksi.
 
Niille, joille bändi ei ole entuudestaan tuttu, riittänee mainita kitaristi ja basisti: Paul Gilbert & Billy Sheehan.
 
Mr. Big erottuu valtaosasta huipputeknisten soittajien bändeistä pääasiassa siksi, että tämä jengi soittaa helposti kuunneltavaa hard rockia. Biisit ovat tarttuvia ja tekninen osaaminen on vahvasti läsnä, mutta vain siellä missä sille on tilaa!
 
Levy löytyy Spotifystä ja makupaloiksi suosittelen biisejä Undertow, I Won't Get In My Way ja Around The World.

Arttu_Ace: Mr. Big - What if...
 
Ison bändin pojat on taas tehneet levyn ja tällä kertaa valitsivat tuottajaksi Kevin Shirley:n! Caveman on osannut paitsi hioa biiseistä ytimekkäitä timantteja, mutta myös osannut sopivalla tavalla löysätä bändin soundia modernimmaksi.
 
Niille, joille bändi ei ole entuudestaan tuttu, riittänee mainita kitaristi ja basisti: Paul Gilbert & Billy Sheehan.
 
Mr. Big erottuu valtaosasta huipputeknisten soittajien bändeistä pääasiassa siksi, että tämä jengi soittaa helposti kuunneltavaa hard rockia. Biisit ovat tarttuvia ja tekninen osaaminen on vahvasti läsnä, mutta vain siellä missä sille on tilaa!
 
Levy löytyy Spotifystä ja makupaloiksi suosittelen biisejä Undertow, I Won't Get In My Way ja Around The World.
 
Eli voitaisiinko Mr. Big tietyssä mielessä rinnastaa Extremeen? Hekin soittavat mielestäni hard rockia, eikä homma tosiaan jää soitannollisesta osaamisesta kiinni, mutta silti kaverit tekevät ihan oikeita biisejä, eivätkä vain taustakomppeja soittotekniikan esittelylle.
 
Kyselee newbie, joka kyllä arvostaa Gilbertiä kitaristina.

http://www.youtube.com/watch?v=nbjCU-7hDJw
 
Nää on jo kovia jätkiä.. Adrenaliinipiikki parhaimmillaan!