Rock, pop, alternative ›

Dipsetcityboy: E.S.T. on mielettömän kova biisi. Ei mul oikeen muuta. Eka levy on kyllä sen verran kuunneltavaa scheissea, että pitänee ottaa tämä uutukainenkin kuunteluun jossain vaiheessa.
 
Näin on. Samaa mieltä ensimmäisestä levystä muutenkin, ei nyt mistään mestariteoksesta puhuta, mutta mainettaan paremmasta ainakin. Uudemmasta en innostunut pari biisiä kuunneltuani. Saas nyt nähdä.

Musen lämppärinä kesällä 2010 kuulin ekan kerran ja heti nappas. On WL kuitenkin sen verran hyvän kuuloista musaa, että vaimolle lippu Helsingin keikalle 2011 piti varmistaa. Noh, ostin itsellekin samalla :) Interpol on levyhyllyssä myös ja siitäkin diggaan, kun näitä referenssejä täällä mainitaan. Editors ei ole kolahtanut, en tiedä miksi.....

Osteri: Musen lämppärinä kesällä 2010 kuulin ekan kerran ja heti nappas. On WL kuitenkin sen verran hyvän kuuloista musaa, että vaimolle lippu Helsingin keikalle 2011 piti varmistaa. Noh, ostin itsellekin samalla :) Interpol on levyhyllyssä myös ja siitäkin diggaan, kun näitä referenssejä täällä mainitaan. Editors ei ole kolahtanut, en tiedä miksi.....
 
Kauheastihan tätäkin bändiä verrataan Editorsiin ja Interpoliin, mutta kyllä tämä bändi aika erilainen noiden kahden bändin kanssa on. Ja sitä Joy Divisioniin vertaamista en ymmärrä ollenkaan. Eihän näissä kahdessa bändissä ole oikein mitään yhteistä ja ylipäätään bändeissä, joita Joy Divisioniin verrataan, niin on harvoin mitään yhteistä. Eipä Interpol ja Editorskaan nyt ihan hirveämmin Joy Divisionilta kuulosta. Mutta ehkä sitä aina pitää löytää se joku vertailukohta. Luulisin vaan, että aika moni näiden bändien kuuntelija pettyisi, kun kuuntelisi Joy Divisionia.

Mun mielestä taas White Lies ei ole järin omaperäinen, vaan kuulostaa hyvin pitkälti joltain vuoden '82 brittiläiseltä new wave-bändiltä. Laulajallakin on hyvin oppikirjan mukainen, tyylipuhdas brittipop-ääni. Mutta kyllähän pojilla muutama mukava biisi on tullut tehtyä. Uutta levyä en ole ehtinyt sinkkubiisiä lukuunottamatta kuunnella.

Uus levy on jotenkin mitäänsanomaton. Lisäksi laulajan tulkinta alkoi tällä levyllä tuntua äärimmäisen tylsältä. Ekalla levyllä tätä ongelmaa ei ollut. Ehkä biisimateriaali ei sitten ole niin laadukasta että tällaiset asiat alkaa häiritä. Puolet Ritualista on ihan hyvää tavaraa ja pari helmeäkin siellä on, mutta toinen puoli on kuraa.

carnation: Tiedättehän sellaisia bändejä, joilla on tasan tarkkaan yksi ylivertaisen hyvä biisi ja muu tuotanto hyvin pitkälti hajutonta ja mautonta, ellei jopa suoranaista roskaa? White Lies on sellainen bändi, nimittäin Death on todella hieno kappale mutta muuten ei kyllä nappaa tämä. Luulisi, että jos yhtye saa aikaiseksi noinkin hyvän biisin niin löytyisi ainakin toinen samanmoinen, mutta etsiminen ja lisäkuuntelu ei ole tuottanut tulosta.
 
Mitä helvettiä!
 
Nyt näiltä löytyi toinenkin hyvä kappale, uusi single There Goes Our Love Again http://www.youtube.com/watch?v=8Cn4huIqY8o
 
En tiiä mikä siinä on mutta kyl mie tuosta tykkään, tarttuva.

E.S.T on loistava biisi siksi koska se on myös meidän bändin keikkalistalla. Tosin tykätään tulkita sitä alavireisempänä kitararockina. Mut kiva biisi.

To Lose My Life on vallan mainio levy kokonaisuudessaan. Ritualilla on muutama ässäbiisi, mutta tämä uusin levy on kyllä melko mitäänsanomaton. Muutaman kuuntelun jälkeen ei ole jäänyt mitään mielenkiintoista käteen.

Tykkäsin ekalla levyllä useammastakin biisistä, mutta Death oli se iso asia. Tokalla levyllä tuntui jotenkin ongelmalliselta toiminta ja toi kolmannen johtosingle kuullosti siltä että ois voinut olla kakkoslevyllä. Jotenkin tuntuu, että nämä ovat jääneet kiinni soundin hinkkaamiseen ja ekaa levyä paljon yksinkertaisempaan, korvamatoja tonkivaan pop-hakuisuuteen. jospa neljännelle levylle antaisivat sitten taas mustan tukan tulla takaisin silmille ja kirjoittaisivat lisää biisejä joissa on vitutusta ja kuolemankaipuuta.