Kitarat: soittaminen ›

Burn: Varsin todenmukaisia sanoja. Omalla kohdalla juurikin ne oman järkeilyn kautta koetut ahaa-elämykset toimivat suunnattomina tsemppaajina ja kannustivat ottamaan asioista selvää kahta innokkaammin. Nykyään kun opetusmateriaalit sun muut on helposti saatavilla kotikoneelta käsin niin jotenkin tuntuu siltä, että joiltain aloittelevilta kitaristeilta puuttuu se tietty kunnianhimo. Opittavia asioita pidetään itsestäänselvyyksinä kun tiedonjano pystytään sammuttamaan yhdellä googletuksella.
 
Tää on totta. Tietoa on helposti saatavilla mutta mulla on sellanen pers tuntuma esim.että soolojen plokkailu janttereilta on nykyään jäänyt vähän vähemmälle kun tabit löytyy netistä ja yleensä vielä ruotoinee päivineen niitä hotkitaan.

Burn: Varsin todenmukaisia sanoja. Omalla kohdalla juurikin ne oman järkeilyn kautta koetut ahaa-elämykset toimivat suunnattomina tsemppaajina ja kannustivat ottamaan asioista selvää kahta innokkaammin. Nykyään kun opetusmateriaalit sun muut on helposti saatavilla kotikoneelta käsin niin jotenkin tuntuu siltä, että joiltain aloittelevilta kitaristeilta puuttuu se tietty kunnianhimo. Opittavia asioita pidetään itsestäänselvyyksinä kun tiedonjano pystytään sammuttamaan yhdellä googletuksella.
 
Ootko tosissasi? Hivenen katkeruutta havaittavissa =)
 
Mitenkä eroaa opetusmateriaalin noutaminen kirjastosta verraten netistä hakemiseen? Mietipä, kuinka monta aikaa menee hukkaan (pois treeniajasta) kirjastossa käyntiin.
 
Oletko opiskellut? Kuinkas monta verkkokurssia olet tehnyt ( = kunnianhimoton lusmu)? Nykyään lukionkin voi suorittaa kokonaan verkossa. Ovatko he huonompia opiskelijoita kuin ne, jotka käyvät fyysisesti 6-8h/pv koulussa?

tender.insanity: Ootko tosissasi? Hivenen katkeruutta havaittavissa =)
 
Mitenkä eroaa opetusmateriaalin noutaminen kirjastosta verraten netistä hakemiseen? Mietipä, kuinka monta aikaa menee hukkaan (pois treeniajasta) kirjastossa käyntiin.
 
Oletko opiskellut? Kuinkas monta verkkokurssia olet tehnyt ( = kunnianhimoton lusmu)? Nykyään lukionkin voi suorittaa kokonaan verkossa. Ovatko he huonompia opiskelijoita kuin ne, jotka käyvät fyysisesti 6-8h/pv koulussa?
 
Katkeruutta missä mielessä? Mulle on ihan se ja sama miten porukka etsii haluamansa tiedon, lähinnä otin kantaa tohon Jucciksen sanelemaan ongelmaan "kaikkemullehetinyt". En mä meinaa että asioiden tekeminen helpomman kautta tekisi jostain automaattisesti "kunnianhimottoman lusmun", mutta tommonen itsenäinen pähkäily kehittää näppärästi vaikkapa sitä omaa tyyliä kitaristina. Koska nykyään on kaikki tieto niin helposti saatavilla niin aloitteleva kitaristi voi hypätä hetimiten Ynkän tuotantoon ilman mitään pohjatyötä. Kun tätä infoa ei ollut tarjolla kymmenen vuotta sitten niin tuli myös ymmärrettyä paremmin ne omat taidot ja puutteet. Kai.
 
EDIT ja opiskeltu on ja opiskellaan edelleenkin, eikä verkkokursseissa todellakaan ole mitään vikaa.

Jucciz: Pakko pamauttaa Jzcille plussa, niin liikuttavan totta. Nimenomaan tuo asioiden oivaltaminen itse on jotain, mitä monet nuoret soittajat tuntuvat nykyään suorastaan pelkäävän: vastaus ihan kaikkeen pitää kaiken varalta käydä kysymässä netistä, jotta ei vahingossakaan keksisi mitään itse ja tulisi parhaimmillaan kehittäneeksi ilmaisuunsa jotain persoonallista.
 
No meikäläisellä taas oli tekniikat niin perseellään lähemmäs 10 vuotta ku en vaan tajunnu, että miten sitä kitaraa oikeasti soitetaan. Se oli ihan vitun turhauttavaa. Sit ku viimein ymmärsin, että mitä olen aina tehnyt väärin ja aloin oppia sitä soittamista oikein, niin olihan se tietenki ihan siistiä (siis se oivaltamisen tunne), mutta helvetti mä oisin ollu ilonen, jos oisin ne jutut tajunnu vaikka joskus 8 vuotta sitten.
 
Tää oman itsensä ylistäminen on taas jotain näitä juttuja, jotka tuntuu mun mielstä menevän vähän yli nykypäivänä. Toiki että pitäis itse oivaltaa kaikki on jotenki ihan vitun absurdi ajatus. Miksi rämpiä suossa eteenpäin ku vieressä menee pikitie? No siksi tietenki että sinne suohon on kätketty sellanen harvinainen Pokemon-kortti, jota kellään muulla ei oo. Sit jos sen saa, niin on "paras" tai jotain.
 
Kyl mä toki ymmärrän senkin, että on näitä ihmisiä, jotka haluaa varmistuksen kaikkeen ja se on sit se toinen ääripää. Nyt internetin kautta on vaan päässy valtavasti ääneen näitä ihmisiä, joilla on ihan hiton paska itsetunto. Silloin ennen muinoin muista ihmisistä sai selkoa lähinnä radiosta ja telkkarista ja ne oli niitä tyyppejä, joilla oli hyvä itsetunto ja jotka oli nähny sitä vaivaa ja kokeillu niitä asioita itse.
 
Ei internet siis oo varsinaisesti mitään tollasta ongelmaa aiheuttanu. Se on vaan paljastanu sen.
 
Ne, joilla on hyvä itsetunto, kehittävät kyllä sitä omaa tyyliään vaikka niille joku olisi kädestä pitäen oikeat tekniikat opettanutkin. Ne on niitä yksittäisiä harvinaisia tapauksia, joita siis on aina ollut ja tulee aina olemaan. Nykyään vaan nää heikkoitsetuntosemmatki yksilöt pystyy opetteleen valtavasti teknisiä taitoja kun oppaat on siihen tarjolla nokan edessä.

Burn: Katkeruutta missä mielessä? Mulle on ihan se ja sama miten porukka etsii haluamansa tiedon, lähinnä otin kantaa tohon Jucciksen sanelemaan ongelmaan "kaikkemullehetinyt". En mä meinaa että asioiden tekeminen helpomman kautta tekisi jostain automaattisesti "kunnianhimottoman lusmun", mutta tommonen itsenäinen pähkäily kehittää näppärästi vaikkapa sitä omaa tyyliä kitaristina. Koska nykyään on kaikki tieto niin helposti saatavilla niin aloitteleva kitaristi voi hypätä hetimiten Ynkän tuotantoon ilman mitään pohjatyötä. Kun tätä infoa ei ollut tarjolla kymmenen vuotta sitten niin tuli myös ymmärrettyä paremmin ne omat taidot ja puutteet. Kai.
 
EDIT ja opiskeltu on ja opiskellaan edelleenkin, eikä verkkokursseissa todellakaan ole mitään vikaa.
 
Onkohan tällä yhteyttä siihen, miksi niin moni nuori kitaristi kuulostaa niin yksi yhteen Petruccin kanssa. Se yksikin licki, missä liu-utetaan vuoron perään säveltä alas ja ylös under a glass moonin soolon tapaan toistuu melkein jatkuvasti sooloissa. Olen alkanut suorastaan inhoamaan sitä lickiä, kun se tulee jatkuvasti vastaan siellä täällä.
 
Edit. Tosta vielä se soolo. Meinaan siis tota liukujuttua tuossa heti alussa. ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=bVmq2C5kLoM
 
Edit2. linkkikin olis hyvä pistää tosiaan. :D

Burn: Katkeruutta missä mielessä? Mulle on ihan se ja sama miten porukka etsii haluamansa tiedon, lähinnä otin kantaa tohon Jucciksen sanelemaan ongelmaan "kaikkemullehetinyt". En mä meinaa että asioiden tekeminen helpomman kautta tekisi jostain automaattisesti "kunnianhimottoman lusmun", mutta tommonen itsenäinen pähkäily kehittää näppärästi vaikkapa sitä omaa tyyliä kitaristina. Koska nykyään on kaikki tieto niin helposti saatavilla niin aloitteleva kitaristi voi hypätä hetimiten Ynkän tuotantoon ilman mitään pohjatyötä. Kun tätä infoa ei ollut tarjolla kymmenen vuotta sitten niin tuli myös ymmärrettyä paremmin ne omat taidot ja puutteet. Kai.
 
EDIT ja opiskeltu on ja opiskellaan edelleenkin, eikä verkkokursseissa todellakaan ole mitään vikaa.
 
Niin. Mä tuolla aiemmin kerroin tässä ketjussa omia kokemuksia ajalta ennen intterwebbiä ja itsenäisestä pähkäilystä. Ei se niin yksioikoista ole aina. Ei kaiken pidä olla kuin Civilization peliä, jossa kaikesta pitää lähteä liikkeelle "keppi ja kivi" -vaiheesta ja kantapään kautta jokainen askel kerrallaan eteenpäin. Asioita voi oikoa ja usein on ihan fiksuakin. Mutta jos lähdetään siitä ajatusmaailmasta, että pitää olla särkynyt sydän, työtön ja monen vuoden alkoholismi takana (+ ihonväri musta), että saa soittaa bluesia, niin vähän väärillä urilla ollaan.
 
Tuo "kaikkimullehetinyt" ajattelutapa on vain iskostunut ihmisiin ja yhteiskuntaan sen verran, että jos ei pysy menossa mukana, on outo/epäonnistunut. Joku kitaransoitto on vain pieni kärpäsenkakka siinä kokonaisuudessa. Jos esim. lapsi ei pysy mukana yleisessä kehityskaaviossa, ollaan heti tunkemassa puheterapeuteille, erityisryhmiin tms. Jos et ole 15v mennessä harrastanut seksiä ja ollut kännissä, olet epänormaali. Jos et peruskoulun päättyessä tiedä, mitä elämältäsi tahdot, tulet olemaan alkkis ja työtön (hyvät mahdollisuudet bluesin soittoon, muuten).
 
Ja taas turhaa offtopiccia. Tylsä työpäivä, niin aikaa kirjoitella =)

tender.insanity: Tuo "kaikkimullehetinyt" ajattelutapa on vain iskostunut ihmisiin ja yhteiskuntaan sen verran, että jos ei pysy menossa mukana, on outo/epäonnistunut. Joku kitaransoitto on vain pieni kärpäsenkakka siinä kokonaisuudessa. Jos esim. lapsi ei pysy mukana yleisessä kehityskaaviossa, ollaan heti tunkemassa puheterapeuteille, erityisryhmiin tms. Jos et ole 15v mennessä harrastanut seksiä ja ollut kännissä, olet epänormaali. Jos et peruskoulun päättyessä tiedä, mitä elämältäsi tahdot, tulet olemaan alkkis ja työtön (hyvät mahdollisuudet bluesin soittoon, muuten).
 
Ja taas turhaa offtopiccia. Tylsä työpäivä, niin aikaa kirjoitella =)
 
No näinhän tuo männöö, ajat muuttuu.

Mulla paras kehittäjä soiton kannalta on ollut oman soiton äänittäminen. Se on pikkuhiljaa johtanut siihen että tyhjänpäiväinen ja huono sooloilu on jäänyt minimiin ja kunnianhimo ja mielenkiinto on siirtynyt timeen, pieniin mutta tärkeisiin yksityiskohtiin ja tarkkaan soittoon. Hyvä en ole vieläkään, mutta paljon parempi kuin silloin kun soittelin vain levyjen mukana. Molempi parempi.

Seuraavassa omaa kokemustani, nyt kun olen päättäny radikaalisti uudistaa omaa harjoitteluani. Eli olen jo pitkään haaveillut, lähes tulkoon kitaran soiton aloittamis hetkistä, että osaisin joskus soittaa "kaikki" biisit pelkän korvan avulla. Muutama päivä sitten päätin vihdoinkin, että en käytä harjoittelussa enää "valmiita transkriptioita", vaan pelkkää korvaa. Saa nähdä miten tämä testi/muutos tulee muuttamaan minua ja suhdettani kitaraan:)
 
Asiaan! Eilen oli taas erittäin hyvä treenipäivä, henkisestikkin palkitseva:)
Aloitin treenaamalla 25 minuuttia kumpaakin biisiä, All that remains - Six ja As I lay dying - The sound of truth. Näitä olin jo joku viikko sitten aloittanut harjoittelemaan tabulatuureista, joten treenataan ne vielä pois alta! Pidin hieman taukoa, söin ja kävin nopeasti kävelemässä.
 
Loppu illan eli reilu 2 tuntia plokkailin korvalta seuraavia biisejä ja soittelin niiden mukana:
 
Nirvana - All apologies (koko biisi)
Nirvana - Smells like teen spirit (koko biisi ja soolo)
Police - Every breath you take (intro, verse)
Popeda - Tahdotko mut tosiaan (melodia)
Viikate - Leimu (intro melodia ja säätelin vähän vastaavanlaista kaiku saundia)
Megadeth - Black curtains (lähes tulkoon koko biisi, ei sooloa)
Megadeth - Disconnect (lähes tulkoon koko biisi, ei sooloa)
 
Voin tässä sanoa, että nuo biisithän ovat helppoja, mutta ei näillä korvilla vielä paljoa vaikeampia plokkailla:) Yllätykseni löysin kaikki nuo erittäin nopeasti käytännössä muutaman minuutin kokeilulla. Ja sen voin sanoa, että henkisesti tuo oli mahtava tunne! Käytössä winamp ja siinä AudioMaker plugin jolla voi tempoa hidastaa. Noissa biiseissä ei tarvinnut tempoja hidastella kuitenkaan.
 
Olen tässä vuosia jo soitellut. Tehnyt erilaisia treeniohjelmia, missä harjoiteltua skaaloja, sointuja yms. kaikenlaista ja aina biisejä siinä samalla. Treenannut noita netissä olevia ear trainereita yms. Ainoa miinus puoli mitä tässä hommassa koen nyt on se, että bändin kanssa soittelemme hivenen monimutkaisempia biisejä, eli miten näiden "vaikeampien" kappaleiden opettelu luonnistuu. Olen tässä muutamat päivät tehnyt samaa treeni tapaa ja ainakin nyt se tuntuu hyvältä.
 
En tiedä liittyykö aiheeseen, mutta oli hauska kertoa!
 
Edit: Niin kai tässä oli vielä tarkoitus sanoa, että luulin, että korvani ovat aivan surkeat, mutta eivät olekkaan ehkä ihan niin huonot:) Olin vain tuudittautunut liikaa valmiiksi kirjoitettuun materiaaliin ja käyttänyt sitä itsestään selvyytenä.

Spiral: Mulla paras kehittäjä soiton kannalta on ollut oman soiton äänittäminen. Se on pikkuhiljaa johtanut siihen että tyhjänpäiväinen ja huono sooloilu on jäänyt minimiin ja kunnianhimo ja mielenkiinto on siirtynyt timeen, pieniin mutta tärkeisiin yksityiskohtiin ja tarkkaan soittoon. Hyvä en ole vieläkään, mutta paljon parempi kuin silloin kun soittelin vain levyjen mukana. Molempi parempi.
 
Plussasin poskelle, pers-.
 
Mitä nopeammin rupeaa äänittämään omaa soittoaan, sitä parempi. Soittaessa kuitenkin (toivottavasti) pääpaino on soittimen hallinnassa, ideoiden tuottamisessa ja niiden toteuttamisessa soittimen kautta. Ei siinä korvat yksinkertaisesti voi olla niin tehokkaasti läsnä kuin sitten, kun soitin on poissa kourasta ja voi keskittyä vain kuuntelemaan aikaansaannoksiaan.
 
Levyjen päälle soittelukin on toki hyödyllistä ja kivaa, sitäkin kannattaa tehdä. Ennemmin mää itse asiassa levyn kun metronomin kanssa soitan, koska se vastaa paljon enemmän live-tilannetta, etenkin jos siis levy ei ole metronomin kanssa äänitetty. Silloin on pakko kuunnella "kanssasoittajia" eikä vain tylsää naksutusta. Ei metronomikaan huono harjoittelukumppani ole, mutta jotenkin olen taipuvainen uskomaan, että levyjen kanssa soittelijoiden soitto olisi vähemmän konemaista ja enemmän ihmismäistä kuin pelkän metronomin kanssa treenaavien. Avainsana lienee tasapaino noiden kahden välillä.

Vasta muutaman päivän tehnyt tätä pelkästään korvalla soittamista, mutta nyt täytyy sanoa, että perkele kun on hyvä fiilis!
 
Äsken väkersin varmaan puoli tuntia tajuttomalla innolla seuraavan biisin kohdasta 2:11 alkavaa täppäyskuviota. Periphery - Buttersnips. Biisi jonka laitoin viikko sitten "korvalappustereoihin". Tuossa on mielestäni kaunis melodia. Mutta sanottakoon, että tälläistä onnistumisen riemua en kyllä ole varmaan vuosiin kokenut opettelemalla "lapuista". Ja tosiaan ehkä riemua saan siitä kun olen aina epäillyt korviani.
 
http://www.youtube.com/watch?v=9MR3gTQ_TKo
 
No tälläistä tällä kertaa, toivottavasti ei pilannu kenenkään päivää:)
 
Edit: niin ja tosiaan ei mene ihan tuohon tempoon vielä, mutta luottaisin korviini että sain riffin napattua oikein mikä olikin tässä tärkeintä.

Eräs kova musikantti sano että soittamalla oppii soittamaan ja harjoittelemalla harjoitelemaan. Jos sulla on intohimoa niin anna palaa, mutta vedä niinku ittestä tuntuu. Jos sulla siis on paloa soittaa kitaraa niin tämänkin ketjun lukeminen on täysin turhaa sun ei tarvi tehdä muutakuin SOITTAA.

Jamppa2: Eräs kova musikantti sano että soittamalla oppii soittamaan ja harjoittelemalla harjoitelemaan. Jos sulla on intohimoa niin anna palaa, mutta vedä niinku ittestä tuntuu. Jos sulla siis on paloa soittaa kitaraa niin tämänkin ketjun lukeminen on täysin turhaa sun ei tarvi tehdä muutakuin SOITTAA.
 
No joo, periaatteessa näin, mutta kunpa asia myös käytännössä olisi näin yksioikoinen. Eräs kova musikantti ei ainakaan ollut erityisen kova pedagogi.

Jamppa2: Eräs kova musikantti sano että soittamalla oppii soittamaan ja harjoittelemalla harjoitelemaan.
 
Joo, kuulostaa kyllä syvälliseltä mutta ei oikein kestä lähempää tarkastelua. Harjoittelu voi toki olla soittamista mutta soittaminen on vaikeaa jos sitä ei harjoittele. Ja jos soittaa aina niitä juttuja jota osaa soittaa kehitys on äärimmäisen hidasta.

Spiral: Joo, kuulostaa kyllä syvälliseltä mutta ei oikein kestä lähempää tarkastelua. Harjoittelu voi toki olla soittamista mutta soittaminen on vaikeaa jos sitä ei harjoittele. Ja jos soittaa aina niitä juttuja jota osaa soittaa kehitys on äärimmäisen hihasta ravistettu myytti.

Spiral: Mulla paras kehittäjä soiton kannalta on ollut oman soiton äänittäminen. Se on pikkuhiljaa johtanut siihen että tyhjänpäiväinen ja huono sooloilu on jäänyt minimiin ja kunnianhimo ja mielenkiinto on siirtynyt timeen, pieniin mutta tärkeisiin yksityiskohtiin ja tarkkaan soittoon.
 
Täysin samaa mieltä. Ketuttaa vaan, että hoksasin tuon vasta tässä (soitto-) elämänvaiheessa :( Vasta nyt, kaikkien haaskiolle menneiden vuosien jälkeen, alkaa olla orastavia resursseja keskittyä näpertelyn sijasta itse musaan.

Kyllä, oman soittonsa äänittäminen ja kuuntelu on todella hyödyllistä ihan omassa yksityisyydessäänkin toimiessa.
 
Ja kun äänitysvehkeet kerran on hommattu, niin täällähän samaa hommaa voi harrastaa myös yhteisöllisesti näissä monissa mainioissa skaboissa, jolloin tuo äänitys-kuuntelu-kehittymispointti kohoaa parhaimmillaan uusiin ulottuvuuksiin: skaboissahan saattaa saada myös muiden arvioita omasta soitostaan ja toisaalta "joutuu" kuuntelemaan ja arvioimaan myös toisten vastaavaa soittoa, mikä avaa silmiä sekin.
 
Mistä tulikin mieleeni että sooloskabaan ja rootsskabaan mahtuu ja ehtii vielä hyvin mukaan meneillään oleville kierroksille! :)

Spiral: Joo, kuulostaa kyllä syvälliseltä mutta ei oikein kestä lähempää tarkastelua. Harjoittelu voi toki olla soittamista mutta soittaminen on vaikeaa jos sitä ei harjoittele. Ja jos soittaa aina niitä juttuja jota osaa soittaa kehitys on äärimmäisen hidasta.
 
Ei tos mitään syvällistä oo. Tarkoittaa vaan että jos sua todellakin kiinnostaa soittaminen niin se ruokkii kyllä itseään. Kaikki muu tulee jos on tullakseen.

Jamppa2: Eräs kova musikantti sano että soittamalla oppii soittamaan ja harjoittelemalla harjoitelemaan. Jos sulla on intohimoa niin anna palaa, mutta vedä niinku ittestä tuntuu. Jos sulla siis on paloa soittaa kitaraa niin tämänkin ketjun lukeminen on täysin turhaa sun ei tarvi tehdä muutakuin SOITTAA.
 
Tosta tulee mieleen Charlie Parkerin lausahdus, johon törmäsin eräällä toisella foorumilla: "Master your instrument, Master the music, and then forget all that bullshit and just play."
 
Eli varmaankin sitten kun auto nimeltä Aivot on tankattu täyteen tietotaitoa, voi avaimet antaa Sielulle. Hahaa!