Elektroniikka ja soitinrakennus ›

poppamies: Niin ja merkittävin asia ehkä on että lakka on selluloosalakka eikä mitään muovipaskaa.
 
oukki doukki.
elikkäs suunnitelma taitaapi olla seuraavanlainen: pohjalle mustaa pari-kolme kerrosta ja päälle sellulakkaa ja jotain viininpunasta väriä. sprayllä siis.
oiskos tohon pohjiin jotain merkki-suosituksia? aattelin että metallikiiltoa sen olla pitäs mutta oon vähän epäileväinen onko siitä mitään apua?

itseasiassa tässä pohdiskelen myös kaulan käsittelyä. se on yhestä puusta veistetty ja väri vähän turhan vaalee ja sellanen luonnollisen karhee. niinku halvoissa kopioissa yleensäkin. pitäs aavistuksen tummemmaksi saada ja sileemmäksi ja kiiltävämmäksi. lapa varsinkin kaipais väriä pintaan.
muuten ku toi kaula (tai lähinnä otelauta) nyt sattuu oleen sen verran hyvä niin oon mieluummin sörkkimättä ollenkaan jos on vaarana että menee piloille. onko tällaista vaaraa olemassa?

jahas. eli siis selluloosalakka käy vain sillä itsellään käsitellyille tai kokonaan käsittelemättömille pinnoille. http://www.digipaper.fi/paints/44867/index.php?pgnumb=18
 
jotenka se siitä.

Jatkanpa omalla kysymyksellä tässä.
 
Eli oon kyllästyny mun stratocasterin sunburstiin ja siihen, että tossa on niin paksu maali- ja lakkakerros, että se kuluu "rumasti" (eli normaalit naarmut ei edes jätä kunnon jälkea, mutta osumakohdat lohkeilee ja tilalle jää korkeat reunat joista irtoilee välillä lastuja). Tarkotus olis nyt tehdä kitarasta kutakuinkin tän näkönen:
 
http://i601.photobucket.com/albums/tt95/artkungle/masacaster.png
 
Haluaisin kokeilla nitroselluloosalakkaa, mutta en oikein tiedä mitä maalia pitäis käyttää. Pitääkö maali sekottaa lakkaan, ja minkä tyyppinen maali sopii nitroselluloosalakan kanssa, ettei se lähde kuplimaan tai jotain muuta vittumaista? Lakkauksen ja maalauksen ajattelin tehdä pensselillä.
 
Muutkin vinkit projektin suorittamiseen ja esivalmisteluihin tervetulleita!

don_D.o.e.: jahas. eli siis selluloosalakka käy vain sillä itsellään käsitellyille tai kokonaan käsittelemättömille pinnoille. http://www.digipaper.fi/paints/44867/index.php?pgnumb=18
 
jotenka se siitä.
 
Itseäni toistaen akryylispraymaalit (ainakin Motip) ja Dicco toimivat yhdessä.
Marko

On vanha aihe, mutten uutta viitsinyt tehdä kun kysymys liippaa läheltä. Eli tarkoitus olisi maalauttaa kitara uudestaan kaverilla joka on automaalari. Tarvitseeko vanha lakka ja maali poistaa ensiksi vai voiko siihen päälle maalata suoraan? Lähinnä muistelisin, että joku on joskus maininnut, että ohuempi maali- ja lakkakerros on parempi kuin paksu.

Kiksaus: On vanha aihe, mutten uutta viitsinyt tehdä kun kysymys liippaa läheltä. Eli tarkoitus olisi maalauttaa kitara uudestaan kaverilla joka on automaalari. Tarvitseeko vanha lakka ja maali poistaa ensiksi vai voiko siihen päälle maalata suoraan? Lähinnä muistelisin, että joku on joskus maininnut, että ohuempi maali- ja lakkakerros on parempi kuin paksu.
 
Sanovat että paksu lakka "tappaa soundin". Tärkeintä on kuitenkin tietää, miten tuo alkuperäinen lakka reagoi uuden kanssa. Automaalarin luulisi tietävän asiasta riittävästi.

Old Joe: Sanovat että paksu lakka "tappaa soundin". Tärkeintä on kuitenkin tietää, miten tuo alkuperäinen lakka reagoi uuden kanssa. Automaalarin luulisi tietävän asiasta riittävästi.
 
Tästäkin on olemassa monta koulukuntaa. Muistetaan nyt kuitenkin että sähköisessä pelissä on ne mikit ja vaffari sekä kaiuttimet se pääasia soundissa. Jos vanha maali on kunnossa, pinta puhtaaks paskasta ja 240-320 hiomapaperilla pinta rikki. Samaa lakkaa/maalia päälle kuin edellinen (polyn päälle poly, nitron päälle nitro). Muistettavaa on, että jos mustan haluat valkoiseksi, hohtaa se musta aika pitkälle läpi. Eli joutuu reippaammin vetään maalia päälle. Semmosissa tapauksissa kandee melkein vetää pohjamaalille asti pois. Näistäkin asioista vois seuraava ukko olla jälleen eri mieltä ;)

Old Joe: Sanovat että paksu lakka "tappaa soundin". Tärkeintä on kuitenkin tietää, miten tuo alkuperäinen lakka reagoi uuden kanssa. Automaalarin luulisi tietävän asiasta riittävästi.
 
Ja nitroselluloosalakka antaa soittimen hengittää ja soundi on ilmavampi. Just joo. Uskoo ken haluaa. Jos entinen maali on kunnossa niin huolellinen rasvanpoisto ja pinnan mattaus riittää. Sen maksimissaan muutaman kymmenesosamillin paksuisen uuden maalikerroksen vaikutus soundiin on mitätön.

Kiitoksia selvennyksistä. Uskon, että pieni hionta riittää ja nuo naarmut maalipinnassa peittyy kyllä automaalin alle. Väriksi tulee old muscle car red (candy apple). Vähän niinku Satrianin uus keppi. Punaisen ja oranssin sekoitus.

MPU: Ja nitroselluloosalakka antaa soittimen hengittää ja soundi on ilmavampi. Just joo. Uskoo ken haluaa. Jos entinen maali on kunnossa niin huolellinen rasvanpoisto ja pinnan mattaus riittää. Sen maksimissaan muutaman kymmenesosamillin paksuisen uuden maalikerroksen vaikutus soundiin on mitätön.
 
En tiedä vaikuttaako lakkakerroksen vahvuus soundiin, näin kuitenkin olen usein kuullut väitettävän. Nitroa saa vedellä monen monta kerrosta, ennenkuin saa saman vahvuuden, kuin normaalisti uretaanilakalla vedellessä. Ehkäpä siinä on selitys väittämään nitron hengittävyydestä, nitrolakkaa kun tavallisesti on huomattavasti ohuemmalti. Kun riittävä vahvuus muovilakkaa on (laminoituna) rungon päällä, voidaan kai jo puhua komposiittirungosta :)

Kiksaus: Kiitoksia selvennyksistä. Uskon, että pieni hionta riittää ja nuo naarmut maalipinnassa peittyy kyllä automaalin alle. Väriksi tulee old muscle car red (candy apple). Vähän niinku Satrianin uus keppi. Punaisen ja oranssin sekoitus.
 
Ennen maalausta tulisi pinnan olla täysin tasainen. Syvemmät naarmut näkyy maalipinnassa. Eli vaikka peittyy, niin kraaterit paistaa läpi. Sen takia suositellaan (mm. oma soitinrakennusohjaajani) että ennen maalia on pinta vedetty hienommalla hiomapaperilla kuin lakkakerrosten välihiontojen välissä. Väittäisin että 320 ois sopiva karkeus. Sama homma myös bursteissa...

Mulla on työn alla yks kitarabody josta otan vanhan maalin pois ennen uudelleenmaalausta. Oli aika jännä kokemus eilen kun maalinpoistoaine ei pure siihen vanhaan pintaa ollenkaan. Ihme juttu. Annoin hyytelön olla vaikuttamassa koko yön ja lopputulos täysi nolla. En ole ennen tällaiseen törmännyt että saa aamulla vaan pyyhkiä pelkät hyytelöt pois ja miettiä koko homma uusiksi.
Noh, huomenna saa kaupasta hiekkapaperia niin vedetään sitten vanhalla kaavalla tämä homma käyntiin.

Old Joe: En tiedä vaikuttaako lakkakerroksen vahvuus soundiin, näin kuitenkin olen usein kuullut väitettävän. Nitroa saa vedellä monen monta kerrosta, ennenkuin saa saman vahvuuden, kuin normaalisti uretaanilakalla vedellessä. Ehkäpä siinä on selitys väittämään nitron hengittävyydestä, nitrolakkaa kun tavallisesti on huomattavasti ohuemmalti. Kun riittävä vahvuus muovilakkaa on (laminoituna) rungon päällä, voidaan kai jo puhua komposiittirungosta :)
 
Puu on hartsin ja selluloosan komposiitti jo itsessään. Akustisessa soittimessa lakan ylenmääräinen paksuus vaikuttaa varmasti sointiin mutta yli 40mm paksun puupalan värähtelyyn ei kyllä lakan materiaali tai hiukan toista lakkaa paksumpi kerros vaikuta.
Sitten kun joku lataa tiskiin samasta lankusta samoilla osilla ja samoilla säädöillä tehtyjen eri lailla lakattujen soittimien samalla tavalla soitetut ja tallennetut näytteet joista eron kuulee uskon lakan vaikutuksen sointiin.

Juu,ei valmistajien mielesta tunnu lakkakerros paljon saundiin vaikuttavan,mulla on kolhujen paikkaus projekti menossa Patrick Egglen kanssa ja siina on noin 1mm.paksulakkakerros,suurimmat lohkeamat taytin ensin epoksilla ja sitten lakkaa paalle.
Maalaus projektina vanha Mosrite kopio,joka oli jossain vaiheessa maalattu sinisella vasaralakalla.Sen poistaminen olikin aika tyolas,maalinpoistoaine ei tehonnut yhtikaas,kunnes ensin karhennin karkealla santapaperilla pinnan,sitten kangas podya vasten,maalinpoistoainetta runsaasti ja peitin tiiviisti muovikelmulla,ettei aine haihdu.
Tunnin"hautomisen "jalkeen maalipinta antautuija suurin osa puhdistui suht helposti.
Nimim.Osterin kannattaa kokeilla samaa konstia,sinisen alla oli alkuperainen musta maali,jonka hioin vesihionnalla 400;nasti, muutamasta kohtaa tuli puupinta nakyviin,joten aloitin maalaamisen lakkakerroksilla(automaali liikkeesta Saksalaista 4cr
automaalia ja lakkaa akryyli-sprayna).
Ekaksi 3-kerrosta lakkaa vartin valein,viikon kuivatus,vesihionta 600;asti,mustaa parikerrosta,kunnes peittaa taysin,lakkaa paalle vartin valein 3-kerrosta.
Taas viikon kuivatus, vesihionta varovasti 600;lla ja lakkaa 4-5kerrosta,jos on tarpeeksi silea,tulee hyvapinta toki yhdellakin kertaa.
Spray-maalin lapi nakyy uskomattoman pienet naarmut,joten mita sileampi sen parempi.
Nyt kitara on kasattu,mutta kuukauden paasta olis kiilloitus vuorossa,onhan se nyt hieonon kiiltava,mutta lakkapintaan tulee pienta naarmua helposti.
Ei kiireisen hommia, parikuukautta taitaa menna koko projektiin.
-cerdo-

MPU: Puu on hartsin ja selluloosan komposiitti jo itsessään. Akustisessa soittimessa lakan ylenmääräinen paksuus vaikuttaa varmasti sointiin mutta yli 40mm paksun puupalan värähtelyyn ei kyllä lakan materiaali tai hiukan toista lakkaa paksumpi kerros vaikuta.
Sitten kun joku lataa tiskiin samasta lankusta samoilla osilla ja samoilla säädöillä tehtyjen eri lailla lakattujen soittimien samalla tavalla soitetut ja tallennetut näytteet joista eron kuulee uskon lakan vaikutuksen sointiin.
 
Tommosia testejähän on koitettu saada alulle jo vaikka kuinka monta, mutta aina ne on johki kaatunu :P Kun miettii että vaikka tekis kaksi soitinta saman kaadetun puun lankuista, niin ne ei silti olis 1:1. Orgaanisesta epähomogeenisesta aineesta on vaikea tehdä klooneja. Tosin soittohommat lähtee useimmiten fiilispohjalta, eikä tieteellisesti :) Ja valmistajat käytää juuri tätä akilleen kantapäätä markkinoinnissa ;)

joseplluissans: Tommosia testejähän on koitettu saada alulle jo vaikka kuinka monta, mutta aina ne on johki kaatunu :P Kun miettii että vaikka tekis kaksi soitinta saman kaadetun puun lankuista, niin ne ei silti olis 1:1. Orgaanisesta epähomogeenisesta aineesta on vaikea tehdä klooneja. Tosin soittohommat lähtee useimmiten fiilispohjalta, eikä tieteellisesti :) Ja valmistajat käytää juuri tätä akilleen kantapäätä markkinoinnissa ;)
 
Sitä, mitä ei voi mitata on helppo käyttää mainostuksessa itsensä hyödyksi. Käärmeöljyn myyjät ovat aina jotenkin pystyneet itsensä elättämään. Moni kuulee näkemänsä eli psykoakustiikka on vahva tekijä soundin muodostumisessa.

MPU: Sitä, mitä ei voi mitata on helppo käyttää mainostuksessa itsensä hyödyksi. Käärmeöljyn myyjät ovat aina jotenkin pystyneet itsensä elättämään. Moni kuulee näkemänsä eli psykoakustiikka on vahva tekijä soundin muodostumisessa.
 
Onneks psykoaskustiikka ja imago on tekijöinä soitinmeiningeissä, muuten kaikki soittimet ois pellava- tms. puristetta...

joseplluissans: Onneks psykoaskustiikka ja imago on tekijöinä soitinmeiningeissä, muuten kaikki soittimet ois pellava- tms. puristetta...
 
Imago varsinkin. Kukapa ei haluaisi just sellasen soittimen kuin kovilla soittajilla on. Vaikka se soitin olisi kuinka kaulapainoinen, painava, hankala pitää vireessä, suriseva mikeiltään....