Kitarat: soittaminen ›

kuis moni täällä on lukenu "Zen Kitara" kirjan?
Ite lueskelin joskus nuorempana ku oli tuo Zen aika tärkeä muutenki. Siellähä sitä kitaran soittoa lähestyttiin justiinsa siltä kannalta että soittaa itselleen sitä "omaa melodiaansa", eli ei kiinnitetä huomiota teoriaan ja tekniikkaan muutenkuin pakollisina välineinä korkeamman päämärään saavuttamiseksi.
 
Ihan mielenkiintone opus ja itelle sillo nuorempana oli jotenki helpottavaa lukea että tärkeintä ei ole se miten soittaa vaan mitä soittaa ja minkä takia, ois varmaan nytkin ihan hyvä kirja monelle ku tuntuu et aika moni keskittyy siihe soittamisen tekniikkaan enempi kun soittamiseen.

ubik: kuis moni täällä on lukenu "Zen Kitara" kirjan?
 
Hyvä kirjahan se. Suosittelen lukemaan, jos joku ei oo vielä läpi kahlonu.

Kitaraa olen soitellut jollain tavalla vuodesta -78 alkaen, välissä on ollut vuosia, jolloin ei ole asia kiinnostanut, välillä on taasen innostunut jotain soittelemaan.
Välillä on jotain bändejäkin ollut, missä on tullut jotain kolmensoinnunpohjiin kappaleita pyöriteltyä.
Viime syksynä sitten törmäsin soitinliikkeessä sitten Fenderin G-DEC vehkeeseen, (ehkä samalla idealla on ollut laitteita, mutta minulle uusi juttu). Samalla tarttui mukaan Stratokin.
No miten asia sitten liittyy otsikkoon.
Koskaan ei ole ollut sellaista bändiä, jonka kanssa olisi päässyt samanlaiseen soittamisen nirvanaan, kuin tuon laitteen avulla. Kerran soittelin yhden pohjan päälle yhtäsoittoa tunnin verran.
Mikä soitosta tekee kuin "sielusta soittaisi". Äänet uppoavat omasta mielestä rytmillisesti ja soinnillisesti pohjaan kokonaisvaltaisesti itseään miellyttävästi. Oletusarvohan on se, että musiikki ja äänten harmonia ja epäharmonia miellyttävät.
Kun soitto sujuu mukavasti on ikäänkuin musiikin sisällä, kokonaisuus tuntuu lähes täydelliseltä, olet yhtä musiikin sykkeen kanssa. Samaa sykettä voi kokea esimerkiksi: eilen laskettelurinteessä löysi mäen ominaisrytmin millä siinä mukavasti laskee; musiikistahan ei ole kyse, mutta samasta tunteesta hieman.
Musiikin ja äänten harmonian miellyttävyys on "sisäänrakennettuna" lähes kaikissa ihmisissä, kuinka hyvin sen sitten soittamalla hallitsee/tekee vaatii vain 10 000 tunnin harjoittelun ;) (tuntimäärä, millä saavuttaa melkein minkä tahansa inhimillisen taidon ns. mestaruustason)
 
...niin vielä.
- Musiikin lajilla ei ole sitten loppupeleissä mitään merkitystä.
- Kaikki sävellykset ovat olemassa, ne vain otetaan käyttöön. Musiikkihan on "vain" ääniä äänien päälle, kaikki äänten väliset suhteet ja niiden variaatiot ovat kokoaika olemassa
 
Ketjussa on monia hyviä näkökulmia asiaan, oliko tässä sitten jotain uutta, sen päättäköön jokainen itsetykönänsä, kunhan kirjoittelin kun aihe kiinnostaa ;)

Tarina kertoo, että Albert King sanoi kovasti jännittäneelle Stevie Ray Vaughanille jotain tyyliin:
 
"Älä suotta jännitä. Pane silmät kiinni, ja anna mennä vaan."

akuankkakomppi: Tarina kertoo, että Albert King sanoi kovasti jännittäneelle Stevie Ray Vaughanille jotain tyyliin:
 
"Älä suotta jännitä. Pane silmät kiinni, ja anna mennä vaan."
 
Sitten suurimmalle osalle perusohjeena, että pidä nyt ainakin silmät auki!