Yleistä keskustelua musiikista ›

Halvinmissakin hintaluokissa on ok vermeitä. Mutta on tullu vastaan sellaista
paskaa ettei sillä ees Jimi sais sointua aikaseks.
Pointti on tämä; jos penskas haluaa oikeesti soittaa, anna sen kokeilla ihan
tasokasta soitinta, jos kiinnostaa, niin sitte ostat vaikka käytetyn merkki-
vermeen, sillä rahallinen arvokin pysyy tai jopa nousee.
Oon saanu kokea tämän ihan omakohtaisesti, kun pitäis kasvaa, kumman
tissin ite ottaisit, täynnä vettä, vaiko maitoa??

Contantine on kyllä melkoinen biisinikkari ja kitaristi.
 
Hyvillä kamoilla on muutenkin mukava soittaa.

Totta.
 
Laite- ja soitinvalmistajien ajatuksena ei nykyään olekaan tuottaa laadukkaita ja kestäviä soittimia vaan tuottaa niitä mahdollisimman halvalla ja myydä niitä kuluttajille mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä saaden. Joten jos joku halpa ritsa hajoaa, niin se on niiden näkökulmasta vain hyvä asia. Saavatpa myydä sulle toisen, mahdollisesti vähän kalliimman ritsan.
 
Noinhan kaikki muukin nykyaikana toimii. Maailma sitten pikkuhiljaa hukkuu rikkinäiseen paskaan.
 
Eli juuri näin: ostakaa ensisijaisesti käytettyjä soittimia ja laitteita ja jos ostatte uutta, ostakaa laadukasta. Se on kaikilla tasoilla oikein ja järkevää.

Mutta eikös kaikkein edullisimpien soittimien laatu ole noussut selvästi sitten 80-luvun samalla kun reaalihinta on koko ajan laskenut? Syinä lähinnä Kiina ja robottitekniikka. Silloin ennen oli halvimmissa valittavina Itäliiton tai Vinkuintian laitteita jotka eivät laadussa pärjää tämän päivän kiinalaiselle peruskamalle. Ja vielä 70-luvulla - voitteko kuvitella - jopa japanilainen soitin saattoi olla huono!
 
Tällä hetkellä sadalla eurolla saa esimerkiksi hämmästyttävän hyvän Wilkinsonin mikeillä varustetun Jack & Danny -stratokopion. Neljännesvuosisata sitten nelinkertaisella reaalihinnalla sai Rocky-kitaran joka on aivan surkea. Sataa euroa vastaavalla summalla, joka oli noin kaksisataa markkaa tuolloin, ei saanut edes käytettyä ehjää soitinta.

Miun vehje on aika halpa, mutta mukava sillä on soittaa, vire pysyy ja kaveritki tykkää. Eikä kitarassakaan mitään valittamista.

Mutta se on taivahan tosi, että nimenomaan aloittelijoille ne "paskat" puljuista myydään. Siinä on sellainen jännä juttu, että edistyneemmät harrastajat ei enää niihin kovinkaan helpolla sorru myyjien markkinointipuheista huolimatta.
 
Yhdyn kuitenkin tohon kuoroon nykyisen halpatuotannon hyvästä laadusta. Ehkei ne kepit nyt oo aina säädöissä jne, mutta ihan soittokelvottomia ei ole tullut aikoihin enää vastaan ilman sen aloittelevan harrastajan "tatsia parantavia säätökokeiluja".

Koskeeks tää nyt vähän kaikkea niin kuin tuossa aikaisemmin kirjoitettiin? Ostan ekat stereot -> googletan -> hei täähän on kiva. netistä saa tosi halvalla postiin. ei tarvim lähtee mihnää pdemmälle -> näähän on iham paskat -> googletan jne.