Laulaminen ›

screamforme: Huh. Ovatko tuntemukset jotenkin samanlaiset kuin jos työntäisit sormea kurkkuun eli oksennusrefleksi? Olen lukenut laulajista jotka ovat tukahduttaneet oksennusrefleksin vähitellen siirtämällä sormia kieltä pitkin alas ja rentouttaen kieltä samalla.
 
Tuntuu jsut tuolta oksennus refleksiltä. Itse huudan bändissä ja tuo oksennus refleksi alkaa jo ennen huutamista. Sittenkun alkaa huutaa niin kyökkä meinaa tulla.
En usko että se on jännityksestä. Ja ennen pystyin huutamaan ilman tätä "oksennus refleksiä"
Mikä siis avuksi?

R85: Tuki saattaa olla käsitteenä hieman harhaanjohtava..
 
https://www.doria.fi/bitstream/hand … /stadia-1211528464-0.pdf?sequence=1 (2008 vuodelta opari aiheesta)
 
lainaus "Laulajat käyttävät termiä "tuki" kuvaamaan
uloshengityksen ilmanpaineen säätelyä äännön aikana."
 
" Jos ääntä yritetään väkisin voimistaa ilman tukea, kurkunpään
lihakset joutuvat säätelemään niihin kohdistuvaa liiallista ilmanpainetta.
Kurkunpään lihakset väsyvät, äänihuulet rasittuvat ja äänentuotto vaikeutuu."
 
-ts. jos ääntä "puskee" ulos..
 
tuossa opinnäytetyössä oli jotain pointteja.. ja olipa siinä tutustuttu myös tähän CVT:hen.
 
Itse olen käynyt laulutunneilla 8vuotiaasta lähtien ja sanoisin että tuki on itseasiassa varsin kuvaava termi. Tuen aikaansaamiseksi on monia pieniä niksejä, kuten selän suorassa pitäminen, pää samassa linjassa, polvien rentous (ei esim. takalukkoja), sekä lantion pieni kääntöliike eteenpäin. Se sama minkä teet jos pyörittelet lantiota ja olet etuasennossa, tosin vain hyvin pienenä liikkeenä. Tämä pitää myös ryhdin suorana lähes automaattisesti.
Kevyessä laulamisessa tuki ei tosin ole niin tärkeässä osassa. Mikkiä käytettäessä laulajan ei tarvitse saada ääneensä vastaavaa volyymi tasoa jota esim. klassisessa laulussa tarvitaan kun lauletaan isossa salissa ilman äänentoistoa. Mutta toki se helpottaa äänen luonnollista tuottamista.
 
Ihan sama laulatko kevyttä vai klassista - perussääntö on se ettei laulamisen pitäisi koskaan sattua. Tietty kevyessä voi joutua puskemaan joissain kohdin, mutta senkään ei pitäisi silti tehdä kipeää. Ylä-ääniä kannattaakin harjoitella äänialanlaajennus -harjoituksilla, sekä opetella rentouttamaan kasvolihakset laulettaessa. Tietty se näyttää kivalta kun laulaja irvistelee lavalla, mutta esim. rento leuka helpottaa korkeiden äänien laulamista hirvittävästi.
Ja vielä viimeiset neuvot. Eli kun laulaa niitä korkeita ääniä, voi myös muuttaa sitä kirjainta mitä on laulamassa. Esim. e:n voi helposti muuttaa hieman enemmän i-kirjaimeen päin mikä ainakin itselläni helpottaa laulamista huomattavasti. Samoin esim. ä lausutaan usein laulettaessa hieman a:n kuuloisena, vaikkei eroa kuunnellessa huomaakkaan.

TyhjäSoinnulta todella hyvä kommentti!
 
Jos joku noita vokaaleja ja niiden paikkoja miettii enemmänkin, seuraava hassu graafi voi olla avuksi:
 
i---u
-e-o-
--a--
 
Tuossa suu sivulta poikkileikkauksena nähtynä, huulet vasemmalle. Kukin kirjasin kuvastaa kielen paikkaa suussa. Tai kääntäen, kun kieli on tuolla kohtaa, siitä syntyy äänne, jota latinalaisten aakkosten länsimaissa on tapana kuvata ylläolevalla kirjaimella. Nämä ovat siis kaikissa maailman (tuhansissa ja tuhansissa) kielissä samalla lailla (paitsi tietysti niissä joissa on vain kolme äännettä jotka sitten poikkeuksetta ovat i, a, ja u.) Sitten meikäläistenkin y, ä, ja ö ovat pieniä variaatioita äänteistä u, a, ja o joten niitä voi laulaja treenata palttiarallaa kuten "pää-äänteitäänkin".
 
Jos nyt ketään kevyet kenttälingvistiikat kiinnosti. :P
 
(Sivuraide: tämä hauskasti kertoo kuinka paljon perustavanlaatuisempi olio puhekieli on kuin kirjakieli, vaikka jotkut aina välillä asiasta toisinpäin tuhahtelevat...)