baron: Itse asiassa sointu kaikkine "sallittuine" laajennuksineen on yhtä kuin asteikko.
(Vai onko duuriasteikko/jooninen poikkeus? F ei oikein mahdu?)
Mutta tässä puhutaan siittä mitä ovat ne "sallitut" laajennukset. Tässä "commontone(?)"-tekniikassa pyritään pysymään biisin ajan yhdessä sävellajissa ja laajennukset tulevat sieltä. Muilla tekniikoilla tulee omat tulokset.
Kaikkien soittajien tulisi ajatella sointua ja asteikoita samana asiana, koska sitä ne on.
Mutta!, muistaakseni luin Tabellin kirjasta että Imaj7 laajenee 9 #11 13 joonisesta huolimatta. Tiedä häntä.
"Common tone" taitaa olla tämän lähestymistavan nimi.
Käsittääkseni tämä on kehitetty Berkleessä ja ensisijainen lähestymistapa. Ilmeisesti myös suomalaisissa musiikkiopistoissa. (mikäli tuo on se termi). |
widebit: ..Käsittääkseni tämä on kehitetty Berkleessä ja ensisijainen lähestymistapa. Ilmeisesti myös suomalaisissa musiikkiopistoissa. (mikäli tuo on se termi).
Varmaankin. Mick Goodrick on mulla lähteenä tuon common tonen takana, ja Goodrick on Berkleen miehiä. Common tone ei mun käsittääkseni kuitenkaan ole ihan vieras klasaripuolellakaan.
Ja tosiaan, samoille asioillehan voi antaa monia nimiä. Sävellajista poikkeavan soinnun käsittely mitä-muuttuu-mitä-pysyy-samana konstilla olen oppinut tuntemaan just common tone ajatteluna. Tällä esim Cmaj7 => Bbmaj7 vaihdossa Bbmaj7:lle puotoaisi aika luonnostaan lyydinen. Tosin kai muutenkin... White men can't Monk |
widebit:
Kaikkien soittajien tulisi ajatella sointua ja asteikoita samana asiana, koska sitä ne on.
Jep. Mites muuten, kun dimi-, kokosävel- ja jazzmollinkin voi mieltää 6..8:ksi nelisoinnuksi, ootteko miten paljon oikeasti treenailleet noita (tai eksoottisempia ?) asteikkoja arpeggioina diatonisten lisäksi?
Itellä on projekti menossa, että saisin diatoniset skaalat eri sävellajeissa menemään up-tempossa peräkkäisinä nelisointuina vuorotellen laskevia ja nousevia arpeggioita. Pistin 240 tavoitteeksi kaheksasosina. Näistä on ollut melkoisesti apua ja tuntuvat riittävän aika pitkälle, niillä pääsee tarvittaessa myös mukavasti ulos. (Treenaako kukaan muu tämmöistä...?)
Välillä oon kokeillut noita muitakin, ja hyvältähän ne kuulostaa, vaikkapa kokosävelskaalan ja melodisen arpeggiot, mutta aika lailla paukkuja menee ihan noiden diatonisten kanssa...
Eihän noita keikalla tietenkään sellaisenaan viitti huljutella kovin pitkään, vaikka joku Henderson niitä veteleekin aika ahkeraan, mutta kunkin vaihtuvan sävellajin nuotit tuntuu vaan löytyvän nyt vikkelämmin, ja pidätys/purkaus on aina taattu kun soittaa skaalasta seuraavan arpeggion :D . |
arvatka mikä on ärsyttävää jazzin aloituksessa?
se, että kun kuuntelee jotain standardeja (kuullakseen sieltä, että mimmoset soolot biisiin kandeis ehkä yrittää tehdä), niin vaikka ei ois kyse bebopista tms. niin ne on usein raiskattu niin erilaisiksi kuin nuoteissa oleva versio, että ei paljoa auta
(tällä hetkellä yritän tota "on the sunny side of the street") a gypsy woman told my mother before i was born you have a boy chile comin' gonna be alemman tason mies |
sub zero: raiskattu
Päätit sitten valita semmoisen sanan... Usein puhutaan tulkinnasta, uudelleensoinnuttamisesta, sovittamisesta - itse kutsun sitä jazziksi. VeKrio: mitä isompi rumpu sitä pyöreämäpi viiste. |
widebit
Zeeboo
sub zero
jazzmies