| Aihe: alottelijan tyhmä kysymys äänialasta ja biisien vireestä | 1 |
|---|
|
Koitin selailla näitä kirjoituksia läpi mutta en löytänyt puusilmilläni mitään tähän sopivaa.. saattaa olla että nää on ihan tyhmiä kysymyksiä mutta auttakaapa alottelijaa :) Käsitykseni on että laulamaan pystyy melkein mistä tahansa vireestä omilla melodioilla. Meillä muutettiin biisit soimaan dropped h vireestä koska ajateltiin että äänialani (jota en siis tiedä) tai ääneni soi kuitenkin siitä h:sta. Meillä on myös toinen vire mitä juuri nyt en muista kun en tiedä soittamisesta tai nuoteista mitään
Laulut onnistuu ihan mukavasti mutta joihinkin biiseihin olen itse onnistunut tekemään itselleni melodiat joita on vaikeata laulaa :D Laulumelodioita tehdessä melodiat vain tulevat minulle eikä minulla ole niihin paljon sananvaltaa heh mielellään en myöskään muuttaisi niitä melodioita mitkä olen saanut biisiin koska ne ovat yleensä ne ns. oikeat juuri siihen. Ne menivät juuri siihen että voisin laulaa melodian korkeammalta tai sitten matalammalta koko biisin virettä vaihtamalla tietty mutta juuri siinä vireessä se ei tunnu yhtään hyvältä. itsellä tuntui mitä matalammalle mennään vireessä sitä korkeammalta pystyn laulamaan ja se menisi myöskin toisinpäin että pitäisi mennä korkealle vireessä että pystyisin laulamaan normaaliäänessäni. Kyselisinkin että miten tämä on mahdollista ja onko sillä sitten todellakin sen verran suuri merkitys että mistä vireestä biisit soitetaan että ne kelpaa laulajan äänialaan? ja miten se löydetään se oikea "vire"? Vai olenko vain niin huono laulaja että laulaminen tökkii vaikka missä vireessä soitettaisiin? sitä en kyllä usko mutta jotenkin tämä asia ihmetyttää hulluna ja en löydä oikeata vastausta tähän. Tunnen sen sellaisena epämiellyttävänä tukkoisuutena kurkussani että ääni ei tule yhtä hyvin kun mitä se tulee jos yksin lauleskelen ilman minkäänlaista taustaa saman biisin koska se menee automaattisesti siihen omaan versioon.
Toinen kysymys olisi että jos meillä bändissä joku muu kuin minä teen laulumelodiat eli miespuolinen henkilö niin miten se saadaan sovitettua minun naisäänelleni että biisiä/melodioita ei tarvitsisi muuttaa hirveästi? Mies ääntä kun monesti joutuu laulamaan paljon korkeammalta tai matalammalta. |
|
Suosittelen, ettette lähde muuttamaan vireitä, jos ette kerran tiedä että mihin niitä kannattaisi siirtää kuten sanoit? :D
Pistäkää se perus EADGBE vire sinne kitaraan ja sitten laulelet ja jos tuntuu huonolta niin muuttaa melodiaa vaikka jonkin verra. Sitten myöhemmin kun alkaa olla vähän hajua omasta äänestä niin voi rueta sitten kikkailemaan. Näin siis minä tekisin, tuollaisella säätämisellä sekoittaa vaan päänsä. |
 AlaE
12.09.2010 16:30:48 | |
|
Minäkin transponoisin tarvittaessa biisikohtaisesti. Vähän vaivaa soittajille, mutta hyvä sekin on opetella.
Kokeilkaa ja merkitkää ulos, mihin ääniin yllät alhaalla/ylhäällä. Säveltäjä voi sitten kirjoittaa pahvit tms. oikealle sävellajille. |
|
Vähän haasteellista on vastata tähän kysymykseen.
Usein on kuitenkin niin yleisesti ottaen, että kappale jää hieman vaisuksi ja jopa tukkoiseksi mikäli lauletaan liian matalalta - tämä "kuoppa" on kuitenkin melko helppo välttää.
Mikäli lauletaan liian korkealta voi biisi lopulta mennä huutamiseksi mikäli kappaleessa pitää käyttää täyttä ääntä.
Laulutekniikasta riippuen kuullostaa korkea laulu joko hieman operaattiselta tai sitten mennään huutamisen puolelle. Äänen pettäminen voi tietenkin myös tulla eteen :=)
Tarkkana pitää olla mikäli biisissä esiintyy jatkuvasti joku tietty korkea sävel että tämä myös soi ja onnistuu varmasti. Monet rokkikappaleet pyörii uskomattoman kapealla sävelalueella...
Kun kysyjä mainitsee tuossa että ääneni lähetee H:sta, ok. Tuo voikin pitää paikkaansa esim. blues musiikissa, jossa sävelten käyttö perussäveleen nähden on usein jokseenkin ennalta arvattavaa... tämä ei kuitenkaan päde kaikessa musiikissa. |
AlaE
12.09.2010 17:47:19 | |
|
MartinB: Mikäli lauletaan liian korkealta voi biisi lopulta mennä huutamiseksi mikäli kappaleessa pitää käyttää täyttä ääntä.
Ymmärrän uskoakseni, mitä tarkoitat. Rockissa kuitenin joskus huutaminen on osa hyvää ääntä. Tarkoitan tällä sitä, että joskus viimeinen särmä syntyy "huutamisella". Kuunnelkaapa vaikka John Fogertya. Ääni on sellainen, ettei sitä saa lauleskelemalla hiljakseen. |
|
Minusta alkaa tuntuun että ehkä sekoilen ihan omiani tämän asian kanssa :D biisien transponointia en ymmärrä silllä keikallahan biisien virettä ei lähdetä kuitenkaan muuttamaan joka biisissä niin mitä järkeä siinä olisi? tärkeintä olisi vaan löytää se oikea vire mistä soitettaisiin tai muutama sellainen mistä laulu onnistuisi parhaiten. Mutta onko sellaista tosiaan olemassa sitä oikeata virettä mistä pojat soittaa että pystyisin laulamaan korkealla äänelläni kunnolla vai onko tämä pelkästään harjoituskysymys? onko suht korkealle äänelle oma skaalansa missä liikutaan? täytyy sanoa että ääneni kehittyy hurjaa vauhtia mutta silti tämä tietty biisi kuulostaa äänelleni tukkoiselta vaikka sen pystyisin helposti laulamaan joko matalampaa tai korkeammalta eri vireistä.. huutamista tai äänenpettämistä ei ole tullut vastaan. |
AlaE
12.09.2010 20:11:51 | |
|
Ravenwave: biisien transponointia en ymmärrä silllä keikallahan biisien virettä ei lähdetä kuitenkaan muuttamaan joka biisissä niin mitä järkeä siinä olisi? tärkeintä olisi vaan löytää se oikea vire mistä soitettaisiin tai muutama sellainen mistä laulu onnistuisi parhaiten.
Mutta onko sellaista tosiaan olemassa sitä oikeata virettä mistä pojat soittaa että pystyisin laulamaan korkealla äänelläni kunnolla vai onko tämä pelkästään harjoituskysymys?
Täytyy tunnustaa, että en taida pysyä kärryillä.
Tottakai ne biisit harjoitellaan, jossain "korkeudessa" ("Mistä lähtee?" "Lähtee eestä"). Samassa sävellajissa vedetään keikkakin, eikö?
Kun puhut tuosta vireestä, tulee mieleen soitinten vire, jota voidaan laskea. Siis kitarat viritetään askela alaspäin tms.
Kysymyksesi innoittamana kokeilin pitkästä aikaa oman äänialani. Niinhän siinä oli käynyt kuten tupppaa käymään ikääntyessä ilman harjoitusta. Ylhäältä oli hävinnyt puoli oktaavia. Pitää pärjätä sillä, mitä on jäljellä tai pitää treenata osa takaisin. Kyllä kahdella oktaavilla vetelee aika monta laulua, kun hakee oikean sävellajin. Ja siitähän sinullakin on kysymys, oikeista sävellajeista. |
|
Kun puhut tuosta vireestä, tulee mieleen soitinten vire, jota voidaan laskea. Siis kitarat viritetään askela alaspäin tms.
Kysymyksesi innoittamana kokeilin pitkästä aikaa oman äänialani. Niinhän siinä oli käynyt kuten tupppaa käymään ikääntyessä ilman harjoitusta. Ylhäältä oli hävinnyt puoli oktaavia. Pitää pärjätä sillä, mitä on jäljellä tai pitää treenata osa takaisin. Kyllä kahdella oktaavilla vetelee aika monta laulua, kun hakee oikean sävellajin. Ja siitähän sinullakin on kysymys, oikeista sävellajeista.
Juu soittimien vireestä minä puhunkin mutta ei sitä keikoilla mielestäni joka biisiä soiteta eri vireestä ja biisien vire on se tekijä siihen miten pystyn laulamaan ..luultavasti? Minulla ei niin hirveästi ole hajua mistään lauluun liittyvistä termeistä niin voin olla vähän sekavan kuuloinen selittäessäni tätä :) Miten sen oikean sävellajin sitten löytää? koska ei minulle ainakaan auttanut se että katsottiin kuinka alas ja ylös pääsen.. eli missä se mukavuus piste on? voi olla että jos olisin tiennyt että sitä sanotaan savellajiksi täältä olisi löytynyt vastauksia siihen heh no ei voi mitään..
se transponointi voisi auttaa siinä varmasti jos meidän säveltäjä miespuolinen tekee joihinkin biiseihin niitä laulumelodioita niin ne biisit sitten alennettaisiin minulle sopivaksi.. |
AlaE
12.09.2010 23:02:06 | |
|
Ravenwave: Juu soittimien vireestä minä puhunkin mutta ei sitä keikoilla mielestäni joka biisiä soiteta eri vireestä ja biisien vire on se tekijä siihen miten pystyn laulamaan ..luultavasti? Minulla ei niin hirveästi ole hajua mistään lauluun liittyvistä termeistä niin voin olla vähän sekavan kuuloinen selittäessäni tätä :) Miten sen oikean sävellajin sitten löytää? koska ei minulle ainakaan auttanut se että katsottiin kuinka alas ja ylös pääsen.. eli missä se mukavuus piste on? voi olla että jos olisin tiennyt että sitä sanotaan savellajiksi täältä olisi löytynyt vastauksia siihen heh no ei voi mitään..
se transponointi voisi auttaa siinä varmasti jos meidän säveltäjä miespuolinen tekee joihinkin biiseihin niitä laulumelodioita niin ne biisit sitten alennettaisiin minulle sopivaksi..
Joo, keikoilla ei kannata virittää kitaroita biisien välissä, laskea ja nostaa.
Mä en tiedä mukavuuspisteestä. Itse pyrin "luonnolliiseen", helppoon, pakottamattomaan ääneen. Usein ääni soi parhaiten korkeammalla (itse olen baritoni, korkea ei ole kovin korkea, jossain G-C).
Soitatko itse jotain sointusoitinta, kitaraa, pianoa? Sen kanssa sä löydät äänesi. Musta sun kannattaisi treenata ilman bändiä välillä. |
|
Ravenwave: Miten sen oikean sävellajin sitten löytää? koska ei minulle ainakaan auttanut se että katsottiin kuinka alas ja ylös pääsen.. eli missä se mukavuus piste on? voi olla että jos olisin tiennyt että sitä sanotaan savellajiksi täältä olisi löytynyt vastauksia siihen heh no ei voi mitään..
En ole varma, ymmärsinkö kysymystä oikein, mutta ollaanhan yhtä mieltä siitä, että sopiva sävellaji on biisikohtainen... Siis ei silleen, että "Soitetaan kaikki biisit hoosta, kun se on mulle paras" vaan "Soitetaan tämä biisi hoosta, koska tässä biisissä se tuottaa helpoimmin laulettavat äänenkorkeudet, ja tuo toinen biisi soitetaan aasta".
Tuolla lailla se ainakin meidän bändissä menee, ja käsittääkseni useimmilla muillakin :)
Sopivaan sävellajiin vaikuttaa biisin laulumelodia. Esimerkiksi voi olla, että biisissä X on pitkälle ylöspäin menevä sävelkulku, ja pystyt laulamaan sen aloittaen hoosta. Ja biisissä Y on sitten pitkälle alaspäin menevä sävelkulku, jota et ehkä pystykään laulamaan hoosta, vaan pitää mennä korkeammassa sävellajissa vaikkapa deestä, jotta laskeutuessa biisin matalimpiin ääniin sinun äänesi ei lopu kesken matalissa sävelissä.
Toivottavasti tästä oli jotain apua, vai sekoittiko vain lisää :) |
|
Ravenwave: Minusta alkaa tuntuun että ehkä sekoilen ihan omiani tämän asian kanssa :D biisien transponointia en ymmärrä silllä keikallahan biisien virettä ei lähdetä kuitenkaan muuttamaan joka biisissä niin mitä järkeä siinä olisi?
Tuntuu vähän siltä, että aloittaja sekoittaa soitinten virityksen biisien sävellajiin. Selvennetäänpä vähän, mahdollisimman epäteoreettisesti ja helppotajuisesti, mitä tietyillä termeillä tässä tapauksessa tarkoitetaan:
vire:
a) määre, jolla määritellään kuinka "puhtaasti" (eli vireisesti) soitin/laulu soi itsensä tai muiden soitinten kanssa, esim. epävireinen laulu on kansanomaisesti "nuotin vieressä"
b) mihin säveliin kitaran kielet on säädetty (tavallisesti EADGHe), sanotaan myös viritykseksi
sävellaji:
määrittelee kuinka matalalta ja korkealta tietty biisi menee, voidaan muuttaa mihin suuntaan vain ja kuinka paljon tahansa
transponointi:
sävellajin muuttaminen, ei vaadi virityksen vaihtamista
Kitaran viritys ei siis vaikuta määräävästi sävellajin valintaan - millä tahansa vireellä voidaan soittaa mistä tahansa sävellajista.
On tietysti huomioitava, että tietyillä vireillä kannattaa tai on helpompi soittaa tietyistä sävellajeista. Esimerkiksi rockissa ja hevissä käytetään usein vapaisiin kieliin perustuvia riffejä, jolloin mitä luultavimmin tuolla H-vireellä möyrivä bändinne tykkäisi soittaa biisejä H- tai E-mollista/D- tai G-duurista.
Kuitenkin, laulajalla pitäisi olla viimeinen sana bänditouhuissa. Sävellajia on huomattavasti helpompi muuttaa kuin laulajan kasvattaa äänialaansa. Tai jos laulajan ääni ei yhtään sovi bändin kuvioihin, niin se on sitten vaihdon paikka.
Mikäli bändissänne on joku (mahdollisesti biisien säveltäjä?), joka ymmärtää edes hiukan musiikin teoriasta, hän varmasti selittää asiat sinulle vielä tarkemmin. Sen jälkeen voitte yhdessä etsiä vanhoihin biiseihin hyvät sävellajit, ja säveltäjä voi vastaisuudessa säveltää suoraan oikeasta sävellajista. Kyse on bändin sisäisestä kommunikaatiosta.
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Ellei bändinne sisällä ole ketään teoreetikkoa, etsi sellainen käsiisi ja pyydä näyttämään käytännössä mitä transponointi tarkoittaa.
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain/Neil Young |
 Karipiirto
13.01.2011 16:04:43 (muokattu 13.01.2011 16:06:23) | |
|
Tyhmä vastakysymys aloittajalle. Kirjoitatko ne laulumelodiat ensin johonkin ja vasta sitten koitat laulaa? Vai laulatko vain ja kuulostelet miltä kuulostaa? Vähän sain semmoisen käsityksen että väsäisit jollain pianolla/muulla ne melodiat ennen kuin koitat laulaa.
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
määrittelee kuinka matalalta ja korkealta tietty biisi menee, voidaan muuttaa mihin suuntaan vain ja kuinka paljon tahansa
Jos tätä ketjua nyt sattuu joku aloittelija lukemaan niin tähdennettäköön että biisien sävellajien muuttaminen ei ainakaan kaikissa musiikkityyleissä ole suotavaa vaikka se onkin, kuten edellä mainittu, mahdollista. Ainakin heavy-metal -osastolla on aika vahvasti tapana soittaa kappaleet siitä sävellajista mihin ne on kirjoitettu. Jos laulaja ei sitten pysty niitä laulamaan niin se on vähän voi voi :). Osassa biiseistä on nimenomaan alkuperäisen laulajan äänialaan sovitettuja briljeerauksia joita voi olla muiden mahdotonta tai vaikeaa toisintaa ja joiden idea ikäänkuin katoaa jos ne transponoidaan alemmas tai ylemmäs.
Toisaalta taas kappaleen sävellajin laskeminen tai nostaminen saattaa muuttaa olennaisesti rekisterinvaihdospaikkoja jolloin koko laulu on sovitettava uusiksi. Ripper Owens kirosi tätä jossain haastattelussa kun Judas Priestin kitaristit olivat laskeneet biisejä kokosävelaskeleella kuullostaakseen rankemmalta. Harmi homma vaan että Ripperin falsettiinmenokohta ei laskenut samassa syssyssä kokosävelaskelta vaan pysyi ennallaan.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I |
|
Tottahan tuo on, siksi itsekin vähän sivusin samoja aiheita omassa kirjoituksessani. Tuo "viivalta vetäminen" liittyy hevissä ja rokissa mielestä usein juuri läheisesti siihen, että transponointi sotkee ensimmäisenä ainakin kitaristin sormitukset. Ja tuo Priest-esimerkki on myös oivallinen - siinä olisi nimenomaan pitänyt kuunnella laulajaa. Jollekin toiselle laulajalle tuo vireen pudotus olisi voinut olla hyvä asia. Mitenkään meidän laulajien häntiä nostamatta - onhan se laulu (=päämelodia + sanat) lopulta ehkä oleellisin osa biisiä. Tästä saa tietenkin olla myös eri mieltä. ;)
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain/Neil Young |
|
Morus Bassanus: ...onhan se laulu (=päämelodia + sanat) lopulta ehkä oleellisin osa biisiä. Tästä saa tietenkin olla myös eri mieltä. ;)
Tästä tuskin on eri mieltä muut kuin johonkin tiettyyn instrumenttiin vihkiytyneet soittajat. |
 Numb
31.01.2011 09:54:05 | |
|
Koivulahti: Tästä tuskin on eri mieltä muut kuin johonkin tiettyyn instrumenttiin vihkiytyneet soittajat.
Ja voi olla, että joltinenkin joukko klassisen musiikin soittajia. En tiä, mut veikkaisin.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 |
|
18is9: Jos tätä ketjua nyt sattuu joku aloittelija lukemaan niin tähdennettäköön että biisien sävellajien muuttaminen ei ainakaan kaikissa musiikkityyleissä ole suotavaa vaikka se onkin, kuten edellä mainittu, mahdollista. Ainakin heavy-metal -osastolla on aika vahvasti tapana soittaa kappaleet siitä sävellajista mihin ne on kirjoitettu. Jos laulaja ei sitten pysty niitä laulamaan niin se on vähän voi voi :). Osassa biiseistä on nimenomaan alkuperäisen laulajan äänialaan sovitettuja briljeerauksia joita voi olla muiden mahdotonta tai vaikeaa toisintaa ja joiden idea ikäänkuin katoaa jos ne transponoidaan alemmas tai ylemmäs.
Vaikea kuvitella mikä voisi olla semmoinen briljeeraus joka kärsisi yhden sävelaskelen nostosta tai laskusta. Kitaristeja se voi tietysti sotkea.
Toisaalta taas kappaleen sävellajin laskeminen tai nostaminen saattaa muuttaa olennaisesti rekisterinvaihdospaikkoja jolloin koko laulu on sovitettava uusiksi. Ripper Owens kirosi tätä jossain haastattelussa kun Judas Priestin kitaristit olivat laskeneet biisejä kokosävelaskeleella kuullostaakseen rankemmalta. Harmi homma vaan että Ripperin falsettiinmenokohta ei laskenut samassa syssyssä kokosävelaskelta vaan pysyi ennallaan.
Tämä on selkeä tapaus. |
 18is9
31.01.2011 12:56:56 (muokattu 31.01.2011 13:26:41) | |
|
mikainen: Vaikea kuvitella mikä voisi olla semmoinen briljeeraus joka kärsisi yhden sävelaskelen nostosta tai laskusta. Kitaristeja se voi tietysti sotkea.
Tämä on selkeä tapaus.
No taisit nyt itse vastata omaan kysymykseesi... Aika monessa biisissä tehdään juttuja jotka perustuvat siihen että hypätään täydestä rintarekkarista pää-ääneen tai vaikka falsettiin. Transponoimalla sitten biisiä ylös tai alas joudutaan koko homma sovittamaan uusiksi. Voisin kuvitella että esim. Queensrychen Operation Mindcrime olisi semmoinen teos että itku voisi päästä jos se trasnponoidaan toiseen sävellajiin. Jos ei pääse Speak-biisissä niihin alimpiin ääniin niin virettä nostamalla voi tehdä korkeammissa äänissä tiukkaa ja toisin päin.
EDIT: Mieleen tulee tapaus hamalta 90-luvulta kun Hietalan Marco lauloi coverina W.A.S.P.in Wild Childiä. Siinähän on kertsissä kohta jossa hypätään päärekkarista falsettiin, ja Marcolla ei vissiin ole ihan samassa kohdassa breikkipointti kuin Blackiellä. Kovasti sitä nauratti kun se koitti sen falsetin vetää, lopuksi se sitten luovutti ja lauloi korkeat äänet täysvärähteisellä soundilla. Tässä tapauksessa ilmeisesti biisiä olisi pitänyt transponoida ylemmäs jotta laulaja olisi pystynyt toisintamaan halutun efektin.
EDIT: luin tuon oman aiemman tekstini ja se on kyllä vähän epäselvästi kirjoitettu. Tarkoitin sanoa että alkuperäiseen biisiin on monesti kirjoitettu alkuperäisen laulajan äänialaan sovitettuja briljeerausjuttuja jotka eivät toimi jos biisi transponoidaan toiseen sävellajiin olettaen että laulajalla on samantyyppinen ääni.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I |
18is9
31.01.2011 13:19:01 (muokattu 31.01.2011 13:19:36) | |
|
mikainen: Vaikea kuvitella mikä voisi olla semmoinen briljeeraus joka kärsisi yhden sävelaskelen nostosta tai laskusta. Kitaristeja se voi tietysti sotkea.
Nyt kun mietin niin esimerkkinä olkoon vaikka Type O Negative (näin vältetään se perinteinen kiljuntaosasto). Jos oikeasti ei pääse niihin alimpiin ääniin niin jotenkin minusta tuntuisi kovasti falskilta transponoida biisejä ylöspäin kun tuntuu että osa biisien ideaa on just se että lauletaan luonnottoman alhaalta.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
