Kitarat: kitarakamat ›

Mara-: Juuri tätä kyseistä kitaraa olen itsekkin ihaillut :)
 
Jos kiinnostaa niin osta mun oma pois :)

Onhan se todella kätevää, jos haluaa soittaa kitaramusiikkia seiskakielisellä/kasikielisellä kitaralla: 99 %:ssa materiaalista saa joko koko ajan varoa sitä seitsemättä tai kahdeksatta kieltä, ettei se lähde tahattomasti soimaan tai sitten saat sovittaa kaiken matskun kokonaan uusiksi normaalista kitarasta poikkeavalle soittimelle, jotta pääset hyödyntämään noita ylimääräisiä kieliä. Miksi mun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta?
 
Homma kaatuu mulla jo siihen, jos haluan soittaa paksua E-kieltä ja se ei yhtäkkiä olekaan se kieli, joka on mua lähimpänä soittotilanteessa.
 
Seiskakielinen (etenkin ainoana) yleiskitarana on yhtä hyvä idea kuin Terry Bozzion rumpusetti humppakeikalla. Toisaalta, jos soittaa usein tai pelkästään matskua, joka ei onnistu kuusikielisellä, kannattaa ehdottomasti hommata useampikielinen kitara. Muutoin ei missään tapauksessa. Enemmän siitä perussoittajalle on haittaa kuin hyötyä, kuten voi jo päätellä seiskakielisten yleisyydestä ns. tavallisen musiikin soittajien kitara-arsenaalissa. Tai muotoillaanpa se vielä toisin: jos seiskakielinen oikeasti on ihan loistava yleiskitara - siis paljon parempi kuin kuusikielinen - miksi oikeastaan kukaan ei käytä niitä (alaviremusiikkia lukuunottamatta)? Kuulen mielelläni hyviä perusteluja tähän.
 
En mää leivänpaahtimeenikaan halua radiota, koska haluan paahtaa sillä vain leipää, enkä halua ylimääräisiä säätimiä yksinkertaiseen laitteeseen.
 
Tuossa hyvä esimerkki miten muutakin kuin heviä voi tarvittaessa vetää:
http://www.youtube.com/watch?v=VBuED55zw5I
 
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä: kuunteleeko joku ihan oikeesti tämmöstä?

Jucciz: Onhan se todella kätevää, jos haluaa soittaa kitaramusiikkia seiskakielisellä/kasikielisellä kitaralla: 99 %:ssa materiaalista saa joko koko ajan varoa sitä seitsemättä tai kahdeksatta kieltä, ettei se lähde tahattomasti soimaan tai sitten saat sovittaa kaiken matskun kokonaan uusiksi normaalista kitarasta poikkeavalle soittimelle, jotta pääset hyödyntämään noita ylimääräisiä kieliä. Miksi mun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta?
 
Homma kaatuu mulla jo siihen, jos haluan soittaa paksua E-kieltä ja se ei yhtäkkiä olekaan se kieli, joka on mua lähimpänä soittotilanteessa.
 
Pystytkö sä soittamaan mitään A:sta tai D:stä lähtevää (vapailla kielillä siis) ilman ongelmia 6-kielisellä kitaralla? Voisiko kyseessä olla tottumiskysymys?
 
Ei siinä, ei seiska ole välttämättä munkaan juttu, mutta enpä mä sitä niin huonona pidä, jos joku moisella jaksaa opetella soittamaan. Mä en oikein keksi, mikä siitä "ylimääräisestä" kielestä voi olla haittaakaan, jos sen vain sisäistää alusta asti.

Jucciz: Onhan se todella kätevää, jos haluaa soittaa kitaramusiikkia seiskakielisellä/kasikielisellä kitaralla: 99 %:ssa materiaalista saa joko koko ajan varoa sitä seitsemättä tai kahdeksatta kieltä, ettei se lähde tahattomasti soimaan tai sitten saat sovittaa kaiken matskun kokonaan uusiksi normaalista kitarasta poikkeavalle soittimelle, jotta pääset hyödyntämään noita ylimääräisiä kieliä. Miksi mun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta?
 
Homma kaatuu mulla jo siihen, jos haluan soittaa paksua E-kieltä ja se ei yhtäkkiä olekaan se kieli, joka on mua lähimpänä soittotilanteessa.
 
Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Äkkiä siihen 7. kieleen tottuu, ja kummasti sitä ei enää sohikaan vahingossa sitä ala-B:tä kun on tarkoitus E:tä rimpauttaa. Vai soitatko vahingossa ala-E:tä kun haluat soittaa A:sta? :)

oiva tumpeloinen: Ei siinä, ei seiska ole välttämättä munkaan juttu, mutta enpä mä sitä niin huonona pidä, jos joku moisella jaksaa opetella soittamaan. Mä en oikein keksi, mikä siitä "ylimääräisestä" kielestä voi olla haittaakaan, jos sen vain sisäistää alusta asti.
 
Eihän se multa ole pois, mutta en mää silti seiskaa mitenkään voisi suositella yleiskitaraksi johtuen juuri siitä, että "normaalia musiikkia" soitettaessa voisi kuvitella, että on äärimmäisen toivottavaa, että soittimessa kaikki turha loistaisi poissaolollaan - niinkin mitättömän pieni asia kuin yksi ylimääräinen kieli (tai useampia).
 
Sitä en osaa sanoa, mikä tilanne olisi, jos olisin lähtenyt nollista opettelemaan kitaransoittoa pelkästään seiskalla. Siinä on vaan se, että epäilen aloittelijamateriaalia (siis materiaalia ihan kitaransoiton vasta-alkajille) olevan perin vähän tarjolla seiskakielisille kitaroille. Ja sit jos käyttää kuusikieliselle suunniteltua materiaalia ihan noviisina, ei varmaan tule mieleen heti ekana alkaa funtsia sitä, miten tuota seitsemättä kieltä voisi hyödyntää siinä tilanteessa.
 
Onkohan esimerkkejä kavereista, joille kuusikielinen kitara on alusta asti ollut ns. vieras ja puutteellinen soitin? Olis jännä kuulla tämmöisen kaverin mietteitä.

Jucciz: Onkohan esimerkkejä kavereista, joille kuusikielinen kitara on alusta asti ollut ns. vieras ja puutteellinen soitin? Olis jännä kuulla tämmöisen kaverin mietteitä.
 
Varmasti nykypäivänä hevistelyn jatkuvasti yleistyessä on junnuja, jotka haluavat alusta asti soitella jotain semmoista musiikkia, mitä mä en juurikaan ymmärrä. Omien mieltymysten ja halujen pohjaltahan yleensä harrastus aloitetaan. Tai ainakin mun mielestä siten aloitetaan terveemmältä pohjalta kuin että äiti ostaa pojalle halvan skujun ja pakottaa tunneille.

Mr. Speed: Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Äkkiä siihen 7. kieleen tottuu, ja kummasti sitä ei enää sohikaan vahingossa sitä ala-B:tä kun on tarkoitus E:tä rimpauttaa. Vai soitatko vahingossa ala-E:tä kun haluat soittaa A:sta? :)
 
Ainakin mulla sen siirtymän pitäis olla sit koko lailla lopullinen. Oon melko varma, että menis ns. aivot vinoon, jos pitäisi käyttää rinnakkain usean eri kielilukumäärän kitaroita. Vähän sama kuin se, että perusvireestä poikkeaminen jo ihan kuusikielisessä kitarassa tuntuu mulle täysin käsittämättömältä. Sitä kun on niin vahvasti tottunut, että tietyt sävelet sijaitsevat otelaudalla tietyssä paikassa - on aika hankala totutella siihen, että yhtäkkiä tilanne onkin jokin aivan eri.
 
Siksi olen kyllä kuusikielisen kanssa yleensä "suht kartalla", mutta luultavasti olisin seiskan kanssa hukassa ja pitkään. Ja jos sitten pääsisin seiskan kanssa sinuiksi, kutonen ei enää onnistuisikaan. Ja päinvastoin.

Juu , mutta kertokaapa mielipiteenne tuosta kepistä http://www.thomann.de/fi/ibanez_sa260fmtlb.htm
 
Onko mitään huomioitavia vikoja tai muuten jotain huonoa ?

Jucciz: Ainakin mulla sen siirtymän pitäis olla sit koko lailla lopullinen. Oon melko varma, että menis ns. aivot vinoon, jos pitäisi käyttää rinnakkain usean eri kielilukumäärän kitaroita. Vähän sama kuin se, että perusvireestä poikkeaminen jo ihan kuusikielisessä kitarassa tuntuu mulle täysin käsittämättömältä. Sitä kun on niin vahvasti tottunut, että tietyt sävelet sijaitsevat otelaudalla tietyssä paikassa - on aika hankala totutella siihen, että yhtäkkiä tilanne onkin jokin aivan eri.
 
Siksi olen kyllä kuusikielisen kanssa yleensä "suht kartalla", mutta luultavasti olisin seiskan kanssa hukassa ja pitkään. Ja jos sitten pääsisin seiskan kanssa sinuiksi, kutonen ei enää onnistuisikaan. Ja päinvastoin.
 
Annetaan aloittajan päättää oma mieltymyksensä kielten määrään, eikä pelotella miestä omilla rajoittuneisuuksilla; seiska on luku siinä missä muutkin. Max Cavalera tarvi kitaraansa vain 4 kieltä :-)

TTV: Annetaan aloittajan päättää oma mieltymyksensä kielten määrään, eikä pelotella miestä omilla rajoittuneisuuksilla; seiska on luku siinä missä muutkin. Max Cavalera tarvi kitaraansa vain 4 kieltä :-)
Juu kyllä mulle riittää nuo 6 kieltä , niissäkin jo tarpeeks näpertämistä :D

Jucciz:
...ja kyllähän se raja jokaisen soittajan kohdalla jossain menee, jonka jälkeen lisäkielistä alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä - vai väittävätkö seiskakielisen ehdotonta paremmuutta alleviivaavat kaverit, että myös 8-kieliset, 9-kieliset ja 42-kieliset kitarat ovat väistämättä parempia kuin niitä vähempikieliset kitarat ja on silkkaa soittajan omaa rajoittuneisuutta, ettei tämä soita vaikkapa 42-kielisellä kitaralla?

 
Niin, miustahan kielien lukumäärän yletön lisääminen kertoo ehkä enemmänkin soittajan rajoittuneisuudesta. 7-kielinen on vielä jossain määrin perusteltavissa alavirehommeleissa, mikäli on tarve tiluttaa ylhäältä siinä välissä. Mutta kyllä se 8. kieli on jo ihan manuaalista munanvatkausta.
 
Ja asiaan, osta vaan se RG321, ihan hyvä on se. Taikka sitten joku muu kiinteätallainen RG. Taikka vaihtoehtoisesti vintagevibralla varustettu, se ajaa kuitenkin saman asian kuin kiinteätallainen jos vaan jousia on riittävästi.

Jucciz: Toki näin.
 

 
Joo no siis tottakai työkalu tarpeen mukaan. Tossa vaan pitää tietää mun mielestä aika tarkkaan, millaiseen käyttöön, eli millaisen musiikin soittamiseen kitara tulee. Hankala se jotenkin vielä mun mielestä on mieltää "rajoittuneisuudeksi", jos joku haluaa ehdottomasti kitaran, jossa on kuusi kieltä. Katsotaan vaikka 20 vuoden päästä, onko suurin osa senhetkisestä kitaramusiikista sellaista, ettei siihen kuusikielinen enää taivu. ;-)
 
...ja kyllähän se raja jokaisen soittajan kohdalla jossain menee, jonka jälkeen lisäkielistä alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä - vai väittävätkö seiskakielisen ehdotonta paremmuutta alleviivaavat kaverit, että myös 8-kieliset, 9-kieliset ja 42-kieliset kitarat ovat väistämättä parempia kuin niitä vähempikieliset kitarat ja on silkkaa soittajan omaa rajoittuneisuutta, ettei tämä soita vaikkapa 42-kielisellä kitaralla?
 
Tähän väliin se pakollinen linkki: http://www.premierguitar.com/education/images/200808_guitartech_1.jpg
 
P.S. Pitäiskö Jon Bon Joville jonkun kertoa, että hän tekee rajoittunutta ja armottoman vanhanaikaista lyriikkaa: "I walk these streets, a loaded six string on my back."
 
...puhumattakaan sadoista muista esimerkeistä.
 
En nyt oikein pysy mukana, miten sä tulkitset tätä koko ajan; 6-kieliset vastaan muut? Ehdotin aluksi omaa kitaraani, koska se on Ibanez ja meni melkein hintahaarukkaan ja koska aloittaja ei muuta oikein vaatinu. Sinä ehdotit omaasi ja that's fine. Jos sinä et halua soittaa/koittaa seiskaa, niin sekin on fine, ei se kuitenkaan see ei-6-kielisistä jotenkin huonompia/parempia kuin julistamasi 6-kielinen.

Ja asiaan, osta vaan se RG321, ihan hyvä on se. Taikka sitten joku muu kiinteätallainen RG. Taikka vaihtoehtoisesti vintagevibralla varustettu, se ajaa kuitenkin saman asian kuin kiinteätallainen jos vaan jousia on riittävästi.
 
Nämä RG:tko on siis hyviä?

Mara-: Nämä RG:tko on siis hyviä?
 
Ihan hyviä. Ei erinomaisia, eikä maksimaalisen mahtavia, mutta kyllä niillä vauhtiin jo pääsee.

Mara-: Nämä RG:tko on siis hyviä?
 
Tuo ehdotettu RG321 on yks parhaista hinta-laatu-suhteeltaan, toki kannattaa testata kuinka hyvin se istuu käteen ja omaan soittotyyliin.

Jucciz: Onhan se todella kätevää, jos haluaa soittaa kitaramusiikkia seiskakielisellä/kasikielisellä kitaralla: 99 %:ssa materiaalista saa joko koko ajan varoa sitä seitsemättä tai kahdeksatta kieltä, ettei se lähde tahattomasti soimaan tai sitten saat sovittaa kaiken matskun kokonaan uusiksi normaalista kitarasta poikkeavalle soittimelle, jotta pääset hyödyntämään noita ylimääräisiä kieliä. Miksi mun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta?
 
Homma kaatuu mulla jo siihen, jos haluan soittaa paksua E-kieltä ja se ei yhtäkkiä olekaan se kieli, joka on mua lähimpänä soittotilanteessa.
 
Seiskakielinen (etenkin ainoana) yleiskitarana on yhtä hyvä idea kuin Terry Bozzion rumpusetti humppakeikalla. Toisaalta, jos soittaa usein tai pelkästään matskua, joka ei onnistu kuusikielisellä, kannattaa ehdottomasti hommata useampikielinen kitara. Muutoin ei missään tapauksessa. Enemmän siitä perussoittajalle on haittaa kuin hyötyä, kuten voi jo päätellä seiskakielisten yleisyydestä ns. tavallisen musiikin soittajien kitara-arsenaalissa. Tai muotoillaanpa se vielä toisin: jos seiskakielinen oikeasti on ihan loistava yleiskitara - siis paljon parempi kuin kuusikielinen - miksi oikeastaan kukaan ei käytä niitä (alaviremusiikkia lukuunottamatta)? Kuulen mielelläni hyviä perusteluja tähän.
 
Ensinnäkin, ihmiset on aivopesty siihen ettei seiskakielisillä voi soittaa muuta kuin alavirejunttaa. Ei tarvi kuin sun saarnoja lukea niin joku vähän kokemattomampi saattaa sen perusteella mielipiteensä muodostaa. Yleensäkin ennakkoasenteet on vahvasti esillä foorumikirjoitteluissa, vaikka objektiivisesti katsoen seiskakielisessä ei ole mitään muuta eroa normikitaraan kuin yksi kieli.
 
Toiseksi, niitä vaan ei ole yhtä paljon ja monipuolisesti tarjolla, jotta jollekin saattaisi tulla luontevasti mieleen hommata sellainen vaikka ensimmäiseksi kitaraksi. Mäkin olen molempikätinen, ja varmasti jos olisin vasurikitaralla alussa ruvennut soittamaan, niin yhtä hyvin soittaisin sellaista nykyään kuin oikeakätistäkin. Väittäisin jopa, että jos kuusikielinen kitara ei olisikaan koskaan menestynyt, vaan seiskoista olis tullut de facto-standardi kitaroihin, niin sullakin olis todennäköisesti seiskakielisiä Gibsoneita.
 
Kolmanneksi, seiskakieliset on yleensä kalliimpia kuin vastaavat kuusikieliset mallit. Niiden valmistamisessa on pikkasen enempi työvaiheita, juurikin satulaan yksi ura lisää ja ylimääräisen kielen pujottaminen holkkiin kasausvaiheessa. Niillä on omat rautaosat, ja usein vaativat oman tuotantolinjansa kuusikielisten rinnalle, jne.
 
Nämä edellämainitutkin syyt tavallaan muodostaa oravanpyörän, kun harvempi viitsii kokeilla seiskaa niiden suhteellisen harvinaisuuden, kalleuden, tai mielikuvien takia, niin niistä ei vaan tule niin yleisiä että nuo seikat muuttuisi. Kuuskieliset vaan kerkes yleistymään ensin, niin hyvässä kuin huonossakin.
 
Muutenkin tuossa oli vähän tyypillistä Jucciz-argumentointia. Omat vajavaisuudet ja mielipiteet onkin yhtäkkiä totuuksia, jotka pätee kaikkiin ihmisiin? Kyllä mä joudun ainakin varomaan niitä muitakin kieliä, se että on yksi kieli lisää varottavien joukossa ei mun maailmaa kaada, siihenkin varmasti oppii. Yleensäkin kannattaa pitää optimistinen asenne, jos jotain meinaa joskus oppia. Otsa kurtussa kaikkea normaalista poikkeavaa vältellen jää niin kovin suppeaksi maailmankatsomus.
 
Ei se yksi kieli loppujen lopuksi niin iso asia ole, mitä täälläkin annetaan ymmärtää. =)

TTV: En nyt oikein pysy mukana, miten sä tulkitset tätä koko ajan; 6-kieliset vastaan muut? Ehdotin aluksi omaa kitaraani, koska se on Ibanez ja meni melkein hintahaarukkaan ja koska aloittaja ei muuta oikein vaatinu. Sinä ehdotit omaasi ja that's fine. Jos sinä et halua soittaa/koittaa seiskaa, niin sekin on fine, ei se kuitenkaan see ei-6-kielisistä jotenkin huonompia/parempia kuin julistamasi 6-kielinen.
 
Tää nyt ei oikeen tuonut pöytään minkäänlaista näkökulmaa, saati että olisi vastannut edelliseen kirjoitukseeni. Olkoon niin. Mielestäni mulla oli ihan relevantteja pointteja, mutta ne meni varmaan sitten ohi.

TTV: Tuo ehdotettu RG321 on yks parhaista hinta-laatu-suhteeltaan, toki kannattaa testata kuinka hyvin se istuu käteen ja omaan soittotyyliin.
 
Hyvä tietää :)

Jucciz: Tää nyt ei oikeen tuonut pöytään minkäänlaista näkökulmaa, saati että olisi vastannut edelliseen kirjoitukseeni. Olkoon niin. Mielestäni mulla oli ihan relevantteja pointteja, mutta ne meni varmaan sitten ohi.
 
Juu, se oli hyvä pointti että työkalu tarpeen mukaan, siitä olen samaa mieltä. Muutoin se oli pelkkää mielipiteitesi yleistämistä kuten edellinenkin kirjoittaja jo totesi. Eli, mulla ei ole mitään 6-kielisiä vastaan, itellä niitä on 5 ja seiskoja vain 3. Aloittaja varmaan sai jo vinkkinsä seuraavaa kitaraansa varten :-)