Media ja viihde ›

Milkop: Mihail Bulgakov - Saatana Saapuu Moskovaan
 
Edelleen parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Neroutta.
 
Tää on siitä mielenkiintoinen teos et sen on kirjoittanut loppuun Bulgakovin vaimo. Mut ei siitä sen enempää koska en halua spoilata juonta.

Ray Bradburyn Fahrenheit 451:n luin viimeinkin. Oli kyllä toimiva dystooppinen kuvaus erään palomiehen elämästä. Alkoi hiipiä nykyaika mieleen, kun kirjassa kerrottiin muun muassa noista tv-seinistä..
 
Ja sen verran lyhyt kirja oli, että hyvin yhdessä illassa sain luettua. Orwellin 1984:n kanssa samaa, kovaa tasoa. Tarttis varmaan Burgessin Kellopeliappelsiini lukea sitten..

Herman Melville - Moby Dick
 
Aluksi pelkäsin jostain syystä tarttua tuohon, mutta sehän olikin vallan hauska ja mukaansatempaava kirja. Toki on syytä olla edes hiukan kiinnostunut valaanpyynnistä, koska siihen perehdytetään kirjassa aika syvällisestikin, mutta se on myös tavallaan välttämätöntä. Kirja palkitsee kyllä lukijansa lopulta.
 
Yleensäottaen noissa vanhoissa kirjoissa viehättää myös se sen aikaisen elämän kuvaus. Aika on tavallaan tuonut niihin lisäarvoa.

Hunter S. Thompson - Rommipäiväkirja
 
Romminkatkuista sekoilua ja ajelehtimista Puerto Ricon San Juanissa vähän beatkirjailijoiden tyyliin. Imaisi hyvin mukaansa siihen, millaista meininki on silloin muinoin siellä ollut. Alkoi tekemään kovasti rommia mieli...

Raymond Carver - Oikopolkuja
 
Pidin kovasti tästä novellikokoelmasta, vaikka Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta kokoelma ei jostain syystä niin kolahtanutkaan (vaikka yksi tai kaksi tarinaa olikin samoja, kuin tässä). Suurin osa jutuista imaisivat heti mukaansa ja saivat jännittämään loppuratkaisua.
 
En ole muistaakseni nähnyt Robert Altmanin (joka on kirjoitanut kirjan esipuheen) elokuvaa, mutta pitäisi varmasti katsoa.

Flash: Oikopolkuja
 
En ole muistaakseni nähnyt Robert Altmanin (joka on kirjoitanut kirjan esipuheen) elokuvaa, mutta pitäisi varmasti katsoa.
 
Ommuute hyvä leffa.

Aila Meriluodon päiväkirjojen päätteeksi luin Viita, legenda jo eläessään -teoksen. Heikki Kujanpään filmatisointina sisältö tuttua huttua. Jotkin kuriositeetit mielisairastamisessa (mikä nimityksen Viita itse korvasi mielensairaudella mieli- alkuliitteen harhaanjohtavuuden vuoksi) naurattamaankin pyrkivät, kuten Viidan epäluuloisuus uutta tähtitieteellistä Mars - Kuu -kirjaa kohtaan, mikä synnytti sanaparin Mars kuuhun - Kurs maahan.
 
Meriluodon mukaan julkaistut runot ja romaanit olivat kuitenkin sivujuonne Lauri Viidan vaikuttavassa maailmanhaltuunotossa.
 
Flash: Raymond Carver - Oikopolkuja
 
Pidin kovasti tästä novellikokoelmasta, vaikka Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta kokoelma ei jostain syystä niin kolahtanutkaan (vaikka yksi tai kaksi tarinaa olikin samoja, kuin tässä). Suurin osa jutuista imaisivat heti mukaansa ja saivat jännittämään loppuratkaisua.
 
Carverilta on odottamassa Vielä yksi asia -kokoelma, jonka arvelen hyväksi.

Stieg Larsson - Koko millenium-trilogia.
 
Päätin parantaa toista kotimaistani ja repäisin koko roskan ruotsiksi. En ole ihan mielettömiä määriä "dekkareita" lukenut, mutta sen verran kuitenkin että verrata voi. Näistä ollaan tunnetusti montaa mieltä, mutta tiivistän oman arvioni yhteen lauseeseen:
 
Genressään parasta mitä olen koskaan lukenut.

Ashley Kahn - Kind of blue
Mielenkiintoista taustatietoa klassikkolevyn tekemisestä.
 
Matti Rönkä - Tuliaiset Moskovasta
Viktor Kärppä touhuaa taas harmaalla alueella, mutta jotenkin tämä kirja ei nouse lentoon missään vaiheessa. Jotenkin harmaa ja innoton.

Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö
 
Tuore nobelisti kertoi haastattelussaan kirjoittaneensa armeija-aikoinaan paljon pornografisia tekstejä, sillä niissä olosuhteissa se osoittautui ainoaksi hyväksytyksi kirjallisen ilmaisun muodoksi. En tiedä Vargas Llosan muista kertomuksista, mutta eroottisten kohtauksien kuvailemisen taituruus, siinä missä muukin kerronnallinen taiturus, välittyy ainakin tässä kirjassa. Tuhma tyttö -teos kertoo juonikkaasta naisesta, jonka seksuaalisista pauloista kertoja on pääsemättömissä minne tahansa matkansa viekin.

Günter Grass - Peltirumpu
 
Aivan hillitöntä kerrontaa! Tällaisen vaikuttavan teoksen äärellä sitä aina ihmettelee, mistä se teksti oikein kumpuaa? Jotkut vain ovat neroja kirjoittajina...

Elämä kuin runo - yhtä tosi. Muistissamme Jarkko Laine
 
Laineen tuntevat muistelevat, kuka lähempää, kuka Shakespearen kautta vähän ulkokohtaisesti (Kalle Holmberg, stna prkl). Mutta kuva Jarkko Laineesta jää silti vähän ohueksi.
 
Claes Andersson - Jokainen sydämen lyönti
 
Andersson muistelee elämäänsä niin avoimesti kuin vain voi valkoiselle paperille sanoja peräkkäin pistää. Hän tekee analyysia itsestään, elämästään, vanhemmistaan. Esille nousee kuva lääkäristä, psykiatrista, politiikosta, kirjailijasta, joka on vilpitön ja niiden puolella, joidenka puolella muut eivät ole. Kirjoittaa hienosti.

James Joyce - Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
 
Osittain omaelämäkerrallinen, mutta poikkeuksiakin Joycen omaan elämään on. Hienona tehokeinona on käytetty sitä, että kirjan kieli muuttuu ja kypsyy sitä mukaan, kun päähenkilö kasvaa.

Rex Stout: Caesar on kuollut
 
Tais olla eka lukemani Nero Wolfe -kirja, periaattees ihan OK dekkari, muttei jättäny mitään isompia intohimoja näitä enempääkään lukee nyt. Caesar oli tässä siis joku rotusonni, joka tapettiin, samoinku pari äijää. Kauheesti siinä kyl kaikenlaista tapahtu, mut itse rikoksien selvittely hoidettiin ihan muutamalla sivulla kirjan loppupuolella. No, niinhänse varmaan menee useimmissa muissaki dekkareissa (esim. Christiellä, joita en jaksa enää ees arvostella erikseen; vähintäänki "ihan hyviä" ne tuntuu olevan melki kaikki), mut tää nyt vaan ei tuntunu olevan ihan se "mun juttu" kuitenkaan.
 
Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia
 
Tästä tykkäsin, vaikka eka kovasti yritinki olla tykkäämättä. Toinen toistaan omituisempia parin sivun novelleja, joten suht nopeesti luettu kirja. Parhaimmillaan ihan loistavia oivalluksia, vaikka paljon meni varmaan yli hilseenki taas...

William Burroughs - Naked Lunch
 
tästä kirjasta on ensilukemalla paha sanoa yhtään mitään. Tähän palaan vielä.

John Eldredge - Villi ja Vapaa
Nicky Cruz - Juokse Poika Juokse

NHR:
 
Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia
 
Tästä tykkäsin, vaikka eka kovasti yritinki olla tykkäämättä. Toinen toistaan omituisempia parin sivun novelleja, joten suht nopeesti luettu kirja. Parhaimmillaan ihan loistavia oivalluksia, vaikka paljon meni varmaan yli hilseenki taas...
 
Tykkäsin minäkin. Tuollaiset pienimuotoiset novellit viehättävät, vähän yli hilseen menneinäkin, tai sen vuoksi. Kirjoittajan ihailu venäläiskertojia, etenkin Gogolia kohtaan, ei jääne lukijalle epäselväksi.
 
Raymond Carver: Vielä yksi asia
 
Mahtava novellikokoelma. Kertoo siis varjoisan puolen amerikoista, mikä jaksaa allekirjoittanutta kiehtoa niukan kerronnan lisäksi.
 
Herta Müller: Tänään en halunnut tavat itseäni
 
Kertoo varjoisan puolen Euroopasta, eli mitä on elää Ceausescujen totalitarismia tunteiden, mielikuvien ja käytännön elämän tasolla. Müllerin kielikuvat tuottavat aluksi hankaluutta, mutta vähitellen lukija palkitaan, niin tarkkoja havaintoja näillä pystytään välittämään.

Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
 
Suomennos on vuodelta 1882, joten kieliasu poikkeaa paikoin hieman nykyisestä, mutta se ei hidastanut yhtään. Päinvastoin, se sopi tähän teokseen niinkuin nyrkki silmään. Tämä oli oikein hauskaa luettavaa, voi suositella (taas hieman epäilytti etukäteen, mutta vanhat klassikot näemmä harvoin pettävät).

Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikasta noin 100 sivua 1200:sta vielä jäljellä. Positiivinen lukukokemus. 1500-luvun lopun historiaa ja Viron ja Tallinnan elämää yhden henkilön elämän kautta kuvattuna. Varsinkin alkupuolella tulee mieleen Waltarin Mikael Karvajalka --en ihmettelisi jos se olisi ollutkin Krossilla vaikuttamassa. Ja kun teos on kirjoitettu neukkuaikana, niin riittäisi pohdittavaa siinäkin mitä Kross on milläkin asialla tarkoittanut siinä kontekstissa. Kirjassa on vahvasti esillä virolaisen rahvaan ja saksalaisen aateliston ja keskiluokan ristiriita.
Tai oikeammin: ristiriidat.
 
Kirja on ollut mulla hyllyssä viroksi parisen vuotta, mutta eihän siitä juuri mitään ymmärtänyt, sitten kun selvisi että se on käännetty suomeksikin, hain kirjastosta.