Yleistä keskustelua musiikista ›

Minä vain kommentoin näitä asioita tuhansia tunteja studioissa, kymmeniätuhansia tunteja keikoilla ja satojatuhansia tunteja treenikämpillä viettäneen keski-ikäisen vinyylin parissa kasvaneen muusikon näkökulmasta. Olen tottunut kuulemaan oman soittoni tarkkaamon kaiuttimesta lahjomattomasti sellaisena kuin se on. Minusta se on mukavaa eikä mikään muu olekaan kovin mielekästä. Asioiden tahallinen sumentaminen kierouttaa elämää ja johtaa sairastumiseen.
 
Minun nähdäkseni vinyyli on kuvottavan huono mediumi. En voi kokemuksiini perustuen mitenkään ymmärtää mitään näkökulmaa jonka perusteella cd voisi olla huonompi. Suhtaudun vinyylin puolustamiseen vihamielisesti, nähdäkseni se saattaa sairastuttaa ihmisen, koska vinyylinpuolustamisen arvomaailma pohjautuu keinotekoisesti ylläpidettyyn korruptoituun kokemusmaailmaan ja todellisuuskäsitykseen joka on päälaellaan.
 
Että näin.

BigPapa: Joopa joo, jos sulla on digipää, niin sitten on. Mitenhän se korvassa tämä äänen vastaanotto, ei mitään analogista?
 
Jos sulle uutta niin korvassa ääni johdetaan analogisena sisäkorvaan jossa se koodataan hermosolujen aktiopotentiaaleiksi.
Aktiopotentiaalit on keskenään samanlaisia, info sisältyy aktiopotentiaalien olemassaoloon, taajuuteen ja rytmiin.
Eli info kulkee muodossa "on aktiopotentiaali/ei ole aktiopotentiaalia"
 
Nimimerkki "Nuoruudessa kuuloaivokuoren solujen vastetta kuuloärsykkeelle tutkinut ja jopa kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä julkaissut"

baron: Jos sulle uutta niin korvassa ääni johdetaan analogisena sisäkorvaan jossa se koodataan hermosolujen aktiopotentiaaleiksi.
Aktiopotentiaalit on keskenään samanlaisia, info sisältyy aktiopotentiaalinen olemassaoloon, taajuuteen ja rytmiin.
Eli info kulkee muodossa "on aktiopotentiaali/ei ole aktiopotentiaalia"
 
Nimimerkki "Nuoruudessa kuuloaivckuoren solujen vastetta kuuloärsykkeelle tutkinut ja jopa kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä julkaissut"
 
Niin, tulihan se analogia sieltä, kun vähän potki.

Mikäs jööti täällä venyy nopeammin kuin kusihumppaajien aromakilta?
 
baron: Nimimerkki... tutkinut
 
Tsiisus, Barska, tähän loppu mun kuuloaivokuoridynamiikkamutuiluni. :-X
 
velipesonen: vinyylinpuolustamisen arvomaailma pohjautuu keinotekoisesti ylläpidettyyn korruptoituun kokemusmaailmaan ja todellisuuskäsitykseen joka on päälaellaan
 
Mä olen ikuinen eskapisti ja olen ajautunut tunnustamaan lofi-estetiikkaa. Tykkään vanhoista äänityksistä, joissa äärimmäiset taajuudet ovat kadoksissa. Minulle analogisuudessa periaatteen tasolla hienoa on "graceful degradation", niin kuin analogisen tv-lähetyksen häiriöissä. Digitaalinen signaali menee äkkijyrkästi täysin paskaksi. Uskon kohinoihin. Lisäksi tunnustan Technicolor-estetikkaa, jolle ominaista ovat lämpimien sävyjen korostuminen ja epäluonnollinen värikylläisyys; se on taiteellista - fauvismi on siitä äärimmäinen esimerkki. Ja kuuntelen mieluummin 70-luvulla huolella miksattua sinfoniaorkesteria kuin raakaa sinfoniaorkesterin esitystä vain Finlandiasalin pilalle absorboimana.
 
CD joutaa väistymään mutta LP ei toki nouse sen tilalle.
 
Mielenkiintoinen havainto: Mieluummin kuuntelen tätä kohinaista häviöllisesti digitaaliseksi pakattua lofi-Youtube-videota kuin sen vaikutuksesta ostamaani CD-levyä, jossa sama biisi olisi kylmän teknisesti mitattuna paremmalla äänenlaadulla.
http://www.youtube.com/watch?v=FMOvaE9o6Os
 
edit: Oli pettymys kuulla se stereomaisemana, koska silloin paljastui aika tarkkaan, mitä äänitystilanteessa tapahtui. Tunnelmallinen holistinen kokonaisuus oli poissa kaikkien sävelten erottuessa nyt toisistaan. Se ei ollutkaan oikeasti niin hienoa kuin mielikuvituksessani.
 
Impressionisti jättää tilaa kuulijan mielikuvitukselle sumentamalla hahmoja. On kohinaa, äänen särkymistä ja sumeutta. Toisaalta väripaletti ja spektrit ovat tärkeitä. Minusta LP voi olla tyylikäs vaihtoehto vaikkapa nostalgiselle jazzille ja viihdemusalle.

BigPapa: Jep Jep.....
 
"Korva aistii ääninä taajuudet 16 Hz 20 kHz. Iän lisääntyessä korkeiden äänten kuuleminen heikkenee. Eläkeiän alkaessa kuullaan vain nipin napin 10 kHz:n ääniä. Monikaan ei huomaa kuulon heikkenemistä. Siihen mukautuu vuosien mittaan. Joskus törmää siihen, että ei enää kuule; esim. heinäsirkat eivät enää siritä "
 
Jep jep

Olen levesinetin kanssa samoilla linjoilla. Hyvää esimerkkiä technicolor-estetiikan havainnollistamiseksi onkin hyvä hakea valokuvauksen parista. Mun mielestä samaa estetiikkaa voi soveltaa tallennusformaatteihin musiikissa. Laitan kaksi randomisti valittua kuvaa Tukholmasta:
 
Vinyyli:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos … _149539008916_5868564_2975528_n.jpg
 
CD:
http://himassa.net/stokkolm/Stockholm_mielenosoitus_01.jpg
 
Ensimmäinen ei tekniseltä tasoltaan yllä viimeksimainitun tasolle, ja värit on epätasapainossa kylläisyyksineen.
 
Tämä sama ilmiö erottaa myös insinöörin taiteilijasta.
 
Ei voi perustella technicolor-estetiikkaa insinöörin asein, se johtaa umpikujaan. Pitää vain sanoa, että minä pidän tästä enemmän. Insinööri sanoo, että se on teknisesti huonompi, minä sanon että en voi sille mitään.

BigPapa: Niin, tulihan se analogia sieltä, kun vähän potki.
 
Eli digitaalinen on kuulokin.Digitaalisuus on siis luonnollisempaa kuin analogisuus.

Lennu: Ei voi perustella technicolor-estetiikkaa insinöörin asein, se johtaa umpikujaan. Pitää vain sanoa, että minä pidän tästä enemmän. Insinööri sanoo, että se on teknisesti huonompi, minä sanon että en voi sille mitään.
 
Tuo analogia tökkii sinänsä, että tallennusformaatti ei varsinaisesti ole taidemuoto. Tai siis ollenkaan. Toki niistäkin voi fiilistä hakea, ei siinä.
 
Ite en ole lainkaan "insinöörimiehiä", mutta suhtaudun tallennusmedioihin pitkälti välineellisesti. Ne eivät siis itsessään ole arvokkaita, vaikka esim. vinyyleissä on tiettyä fiilistä CD:hen verrattuna. Äänenlaatuun tämä ei tosin liity.

sikki-six: Tuo analogia tökkii sinänsä, että tallennusformaatti ei varsinaisesti ole taidemuoto.
 
Ei niin, se musiikki ja millaisena sen haluaa, taas on. Tai siis voihan se toki olla paskaa musaa että mutta.
 
Tarkoitin, että esimerkiksi BigPapa saattaa haluta kuulla musiikkinsa värikylläisenä valokuvana, kun taas joku muu haluaa kuvatun kohteen täydellisen väritoiston.

Lennu: Tarkoitin, että esimerkiksi BigPapa saattaa haluta kuulla musiikkinsa värikylläisenä valokuvana, kun taas joku muu haluaa kuvatun kohteen täydellisen väritoiston.
 
Jos verrataan perus filmikameraa nykyaikaiseen digiin, niin about ymmärrän missä mennään. Siinä "vanhanajan" kuvassa voi olla sellaista sopivaa pehmeyttä ja suttuisuutta, joka on viehättävää. Vinyylilevyllä ei kaiketi tähän tähdätä, vaan tavoitteena on mahdollisimman tarkka toisto.

Lennu: Ei niin, se musiikki ja millaisena sen haluaa, taas on. Tai siis voihan se toki olla paskaa musaa että mutta.
 
Tarkoitin, että esimerkiksi BigPapa saattaa haluta kuulla musiikkinsa värikylläisenä valokuvana, kun taas joku muu haluaa kuvatun kohteen täydellisen väritoiston.
 
BigPapalla vaan homma meni siinä hiukka pieleen että hän yritti perustella tuota asiaa nimenomaan teknisillä perusteilla, ja kun siinä takana ei ollut insinöörin asiantuntemusta, niin meni pariin otteeseen pahasti metsään.

nirzin: BigPapalla vaan homma meni siinä hiukka pieleen että hän yritti perustella tuota asiaa nimenomaan teknisillä perusteilla, ja kun siinä takana ei ollut insinöörin asiantuntemusta, niin meni pariin otteeseen pahasti metsään.
 
Väittäisin, että tässä ollaan asian ytimessä. Mieltymys vinyyliin ei (myöskään) Papan kohdalla ehkä kuitenkaan perustu tekniseen ylivertaisuuteen, vaan siihen vinyyliin liittyviin rituaaleihin, kansitaiteisiin ja omanlaiseen tapaan toistaa musiikkia. Kiteyttäen vinyylin fiilikseen.

sikki-six: Väittäisin, että tässä ollaan asian ytimessä. Mieltymys vinyyliin ei (myöskään) Papan kohdalla ehkä kuitenkaan perustu tekniseen ylivertaisuuteen, vaan siihen vinyyliin liittyviin rituaaleihin, kansitaiteisiin ja omanlaiseen tapaan toistaa musiikkia.
 
Juuri näin.Ja miksi perustella omaa kuulokokemustaan millään teknisellä? Se riittää ,että itse kokee sen hyväksi.

sikki-six: Vinyylilevyllä ei kaiketi tähän tähdätä, vaan tavoitteena on mahdollisimman tarkka toisto.
 
Sama kuin sillä vanhalla (pokkari)filmikameralla, kyllä silläkin yritettiin dokumentoida kohde mahdollisimman autenttisesti.

PsychedelicWarlord: Juuri näin.Ja miksi perustella omaa kuulokokemustaan millään teknisellä? Se riittää ,että itse kokee sen hyväksi.
 
Jepa. Itsekin koen vinyylikuuntelun selkeästi enemmän keskittymistä vaativaksi puuhaksi kuin iTunes-kirjaston biisien klikkailun - siinä tavallaan paneutuu hommaan ihan eri tasolla. Silti en lähde väittämään tämän subjektiivisen kokemuksen johtuvan vinyylin soundin ylivertaisista ominaisuuksista.
 
Keräilykohteena vinyyli on kyllä ylivoimaisesti seksikkäämpi kuin CD. Vielä kun saisi biisit latauskoodin avulla helposti koneelle ja sitä kautta "aipodiin", niin enpä just enää CD:itä ostelisi.

Lennu: Sama kuin sillä vanhalla (pokkari)filmikameralla, kyllä silläkin yritettiin dokumentoida kohde mahdollisimman autenttisesti.
 
Niinpä, sen ajan tekniikalla filmikameralla pääsi lähimmäksi "totuutta". Vaan ei enää.
 
E: Jos leikitään ajatuksella, niin kukaan äänimies ei varmasti tallentaisi työtään vinyylille talteen, jos se siis olisi helposti mahdollista. Äänen värittyminen, särö, ratinat, poksut, kohina ja ties mitkä vois olla syynä. Ykköset ja nollat aiheuttavat paljon vähemmän yllätyksiä.

Lennu: Ei voi perustella technicolor-estetiikkaa insinöörin asein, se johtaa umpikujaan. Pitää vain sanoa, että minä pidän tästä enemmän. Insinööri sanoo, että se on teknisesti huonompi, minä sanon että en voi sille mitään.
 
Tämä. Ja jatkoksi, eikö se ollut esimerkiksi niin, että Sotamies Ryanin maihnnousukouhtauksen väriskaala valikoitui sillä tavalla hailakaksi mitä se on sen takia, että hailakat sotakuvat luovat "aitouden" tunnelmaa. Ja se taas johtui siitä että ihmiset ovat tottuneet näkemään II ms tämän yhden kuuluisan sotavalokuvaajan kuvista, jonka filmit sattumusten seurauksena ylivalottui.

Askr: Tämä. Ja jatkoksi, eikö se ollut esimerkiksi niin, että Sotamies Ryanin maihnnousukouhtauksen väriskaala valikoitui sillä tavalla hailakaksi mitä se on sen takia, että hailakat sotakuvat luovat "aitouden" tunnelmaa. Ja se taas johtui siitä että ihmiset ovat tottuneet näkemään II ms tämän yhden kuuluisan sotavalokuvaajan kuvista, jonka filmit sattumusten seurauksena ylivalottui.
 
Varmasti näin. Mun mielestä monelle CD-levylle on saatu talteen hienoa analogivibaa ihan niitä "vanhanaikaisia" vermeitä nauhoituksissa käyttäen. Digitaalinen tallennusmuoto ei tässä kohtaa musta asetu esteeksi. Sama kun katsoisi Private Ryania Blu-Rayltä.

levesinet: Mä olen ikuinen eskapisti ja olen ajautunut tunnustamaan lofi-estetiikkaa. Tykkään vanhoista äänityksistä, joissa äärimmäiset taajuudet ovat kadoksissa. Minulle analogisuudessa periaatteen tasolla hienoa on "graceful degradation", niin kuin analogisen tv-lähetyksen häiriöissä. Digitaalinen signaali menee äkkijyrkästi täysin paskaksi. Uskon kohinoihin. Lisäksi tunnustan Technicolor-estetikkaa, jolle ominaista ovat lämpimien sävyjen korostuminen ja epäluonnollinen värikylläisyys; se on taiteellista - fauvismi on siitä äärimmäinen esimerkki. Ja kuuntelen mieluummin 70-luvulla huolella miksattua sinfoniaorkesteria kuin raakaa sinfoniaorkesterin esitystä vain Finlandiasalin pilalle absorboimana.
 
Tossa nyt on se että silloin kun sinä olet taiteilija eli äänitteen tekijä, voit vääntää soundin vaikka minkä kahvinkeittimien läpi ihan sellaiseksi kuin haluat. Varmaan toivot silloin, että kuuntelija havaitsee tämän eikä kuuntele tekelettäsi sellaisilla laitteilla joista sinun tekemästi esteettis-taiteellinen ratkaisu jää peittoon? Silloin kun minä olen taiteilijan yleisönä, tahdon nauttia hänen tekemisensä sellaisenaan, pidin siitä tai en. Yleensä en pidä.